Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 3
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 5
§ 4
Mutta meidän on muutamalla sanalla puututtava myös siihen, millaista tämän tiedon pitää olla. Te voitte, rakkaat Herrassa, helposti kuvitella, että tässä ei mitenkään riitä pelkkä historiallinen tieto, jonka avulla ihminen käsittää kaikenlaiset tarinat ja maailman tapahtumat. Sitä tietoa suuri osa kristityistä saa näistä asioista jo lapsuudestaan asti; sitä tietoa on myös monilla Kristuksen vihollisilla ja meidän autuudenoppimme pilkkaajilla, joilla ei milloinkaan ole ja jotka eivät koskaan halua mitään elämää Jumalassa. Tämä tieto ei myöskään ole sellaista Jumalaa ja meidän Vapahtajaamme koskevien taivaallisten totuuksien kylmää ja tunteetonta hyväksymistä, että koko oppi Jumalasta ja hänen hyvistä töistään nähdään vain asioina, joiden varmuudesta ei varsinaisesti ole mitään epäilystä, mutta jotka toisaalta eivät myöskään erityisemmin vaikuta sydämeemme tai jotka eivät mitenkään liity omaan elämäämme. Sillä sellaisista sanoo apostoli Paavali: Vaikka he236 ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt Room. 1:21. Ei, sellainen tieto ei kelpaa mihinkään, vaan sen pitää olla elävää, Jumalan Hengen itsensä aikaansaannosta, vahvaa ja kunnioituksen täyttämää kiitollisuutta ja vakuuttuneisuutta näistä kalliista totuuksista, joka sytyttää sielussa halun ja vakavan pyrkimyksen siihen, että oikeassa järjestyksessä päästään todella nauttimaan ansaitusta hyvästä. Se on siten aivan samaa kuin se elävä usko, joka vaikuttaa rakkauden kautta ja jota ilman kukaan ei voi oikein oppia tuntemaan Jumalaansa, ja vielä vähemmän sitä, jonka tämä on lähettänyt, Jeesusta Kristusta. Sillä näin sanoo apostoli Johannes: Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä 1. Joh. 2:4, ja edellisessä jakeessa: Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Tämä on sitä mistä apostoli Paavali sanoo: oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä, että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä1 Ef. 3:19, ja lähetyskirjeessään filippiläisille, Fil. 3:10: tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden.2 Onnelliset te rakkaat kuulijani, jos teillä on tämä tieto,237 ja onnellinen olen minä, jos tällä puheellani tänään voisin jotenkin elävöittää sitä samaa teissä!
§. 4.
Men hurudan denna kännedom bör vara få vi äfven med några ord anmärka. Älskade i Herranom! i kunnen lätt föreställa eder, at här en blott historisk kunskap med hvilken människliga begrepet fattar allehanda slags sagor och verlds händelser, ingalunda gör tilfyllest; den få större delen Christna om dessa saker redan ifrån barndomen, den äga äfven många Christi fiender och vår salighets läras bespottare, som aldrig äga eller vilja hafva något lif i Gudi. Denna kännedom består eller ingalunda i et kallt och känslolöst bifall til de himmelska sanningarne om Gud och vår Frälsare, där man anser hela läran om Gud och hans välgärningar blott såsom saker, om hvilkas visshet man ej egenteligen hafver något tvifvelsmål, men som ock på andra sidan intet hafver något särdeles intryck på hjertat eller någon gemenskap med vår vandel. Ty om sådana säger Apostelen Paulus at de236 oagtadt sin kunskap om Gud, icke prisat honom såsom en Gud, icke eller tackat, utan sjelfve blifvit i sina tankar fåfängelige och theras oförståndiga hjerta mörkt.3 Rom. 1:21. Nej en sådan kännedom duger ingalunda, utan den bör vara lefvande, af Guds anda sjelf värkad, som består i kraftig och vördnadsfull erkänsla och öfvertygelse om dessa dyra sanningar, som uptänder et begär och alfvarligt bemödande i själen, at i en rätt ordning komma til värkeligit åtnjutande af det förvärfvade goda, och är således aldeles det samma som den lefvande tron, hvilken värkar genom kärleken, och utom hvilken ingen rätt kan känna sin Gud, än mindre den han sändt hafver Jesum Christum. Ty så säger Apostelen Johannes: Then ther säger: jag känner Gud och håller icke hans bud, han är en ljugare och i honom är icke sanningen, 1 Epist. 2:3.4 och i föregående vers: Therpå vete vi, at vi kännom honom, om vi hålle hans bud. Detta är det som Apostelen Paulus kallar at känna Christi kärlek, then all kunskap öfvergår, at vi genom then upfyldte varde med allehanda Guds fullhet. Eph. 3:19. och uti sändebrefvet til de Philipper Cap. 3:10. At känna honom och hans upståndelses kraft och hans pinos delagtighet. Lyckelige I mine Åhörare om i haden denna kännedom,237 och lycklig jag, om jag genom mit tal til eder i dag kunde något bidraga til uplifvandet af den samma hos eder!
§ 4
Mutta meidän on muutamalla sanalla puututtava myös siihen, millaista tämän tiedon pitää olla. Te voitte, rakkaat Herrassa, helposti kuvitella, että tässä ei mitenkään riitä pelkkä historiallinen tieto, jonka avulla ihminen käsittää kaikenlaiset tarinat ja maailman tapahtumat. Sitä tietoa suuri osa kristityistä saa näistä asioista jo lapsuudestaan asti; sitä tietoa on myös monilla Kristuksen vihollisilla ja meidän autuudenoppimme pilkkaajilla, joilla ei milloinkaan ole ja jotka eivät koskaan halua mitään elämää Jumalassa. Tämä tieto ei myöskään ole sellaista Jumalaa ja meidän Vapahtajaamme koskevien taivaallisten totuuksien kylmää ja tunteetonta hyväksymistä, että koko oppi Jumalasta ja hänen hyvistä töistään nähdään vain asioina, joiden varmuudesta ei varsinaisesti ole mitään epäilystä, mutta jotka toisaalta eivät myöskään erityisemmin vaikuta sydämeemme tai jotka eivät mitenkään liity omaan elämäämme. Sillä sellaisista sanoo apostoli Paavali: Vaikka he236 ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt Room. 1:21. Ei, sellainen tieto ei kelpaa mihinkään, vaan sen pitää olla elävää, Jumalan Hengen itsensä aikaansaannosta, vahvaa ja kunnioituksen täyttämää kiitollisuutta ja vakuuttuneisuutta näistä kalliista totuuksista, joka sytyttää sielussa halun ja vakavan pyrkimyksen siihen, että oikeassa järjestyksessä päästään todella nauttimaan ansaitusta hyvästä. Se on siten aivan samaa kuin se elävä usko, joka vaikuttaa rakkauden kautta ja jota ilman kukaan ei voi oikein oppia tuntemaan Jumalaansa, ja vielä vähemmän sitä, jonka tämä on lähettänyt, Jeesusta Kristusta. Sillä näin sanoo apostoli Johannes: Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä 1. Joh. 2:4, ja edellisessä jakeessa: Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Tämä on sitä mistä apostoli Paavali sanoo: oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä, että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä5 Ef. 3:19, ja lähetyskirjeessään filippiläisille, Fil. 3:10: tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden.6 Onnelliset te rakkaat kuulijani, jos teillä on tämä tieto,237 ja onnellinen olen minä, jos tällä puheellani tänään voisin jotenkin elävöittää sitä samaa teissä!
Unfortunately this content isn't available in English
§. 4.
Men hurudan denna kännedom bör vara få vi äfven med några ord anmärka. Älskade i Herranom! i kunnen lätt föreställa eder, at här en blott historisk kunskap med hvilken människliga begrepet fattar allehanda slags sagor och verlds händelser, ingalunda gör tilfyllest; den få större delen Christna om dessa saker redan ifrån barndomen, den äga äfven många Christi fiender och vår salighets läras bespottare, som aldrig äga eller vilja hafva något lif i Gudi. Denna kännedom består eller ingalunda i et kallt och känslolöst bifall til de himmelska sanningarne om Gud och vår Frälsare, där man anser hela läran om Gud och hans välgärningar blott såsom saker, om hvilkas visshet man ej egenteligen hafver något tvifvelsmål, men som ock på andra sidan intet hafver något särdeles intryck på hjertat eller någon gemenskap med vår vandel. Ty om sådana säger Apostelen Paulus at de236 oagtadt sin kunskap om Gud, icke prisat honom såsom en Gud, icke eller tackat, utan sjelfve blifvit i sina tankar fåfängelige och theras oförståndiga hjerta mörkt.7 Rom. 1:21. Nej en sådan kännedom duger ingalunda, utan den bör vara lefvande, af Guds anda sjelf värkad, som består i kraftig och vördnadsfull erkänsla och öfvertygelse om dessa dyra sanningar, som uptänder et begär och alfvarligt bemödande i själen, at i en rätt ordning komma til värkeligit åtnjutande af det förvärfvade goda, och är således aldeles det samma som den lefvande tron, hvilken värkar genom kärleken, och utom hvilken ingen rätt kan känna sin Gud, än mindre den han sändt hafver Jesum Christum. Ty så säger Apostelen Johannes: Then ther säger: jag känner Gud och håller icke hans bud, han är en ljugare och i honom är icke sanningen, 1 Epist. 2:3.8 och i föregående vers: Therpå vete vi, at vi kännom honom, om vi hålle hans bud. Detta är det som Apostelen Paulus kallar at känna Christi kärlek, then all kunskap öfvergår, at vi genom then upfyldte varde med allehanda Guds fullhet. Eph. 3:19. och uti sändebrefvet til de Philipper Cap. 3:10. At känna honom och hans upståndelses kraft och hans pinos delagtighet. Lyckelige I mine Åhörare om i haden denna kännedom,237 och lycklig jag, om jag genom mit tal til eder i dag kunde något bidraga til uplifvandet af den samma hos eder!
§ 4
Mutta meidän on muutamalla sanalla puututtava myös siihen, millaista tämän tiedon pitää olla. Te voitte, rakkaat Herrassa, helposti kuvitella, että tässä ei mitenkään riitä pelkkä historiallinen tieto, jonka avulla ihminen käsittää kaikenlaiset tarinat ja maailman tapahtumat. Sitä tietoa suuri osa kristityistä saa näistä asioista jo lapsuudestaan asti; sitä tietoa on myös monilla Kristuksen vihollisilla ja meidän autuudenoppimme pilkkaajilla, joilla ei milloinkaan ole ja jotka eivät koskaan halua mitään elämää Jumalassa. Tämä tieto ei myöskään ole sellaista Jumalaa ja meidän Vapahtajaamme koskevien taivaallisten totuuksien kylmää ja tunteetonta hyväksymistä, että koko oppi Jumalasta ja hänen hyvistä töistään nähdään vain asioina, joiden varmuudesta ei varsinaisesti ole mitään epäilystä, mutta jotka toisaalta eivät myöskään erityisemmin vaikuta sydämeemme tai jotka eivät mitenkään liity omaan elämäämme. Sillä sellaisista sanoo apostoli Paavali: Vaikka he236 ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt Room. 1:21. Ei, sellainen tieto ei kelpaa mihinkään, vaan sen pitää olla elävää, Jumalan Hengen itsensä aikaansaannosta, vahvaa ja kunnioituksen täyttämää kiitollisuutta ja vakuuttuneisuutta näistä kalliista totuuksista, joka sytyttää sielussa halun ja vakavan pyrkimyksen siihen, että oikeassa järjestyksessä päästään todella nauttimaan ansaitusta hyvästä. Se on siten aivan samaa kuin se elävä usko, joka vaikuttaa rakkauden kautta ja jota ilman kukaan ei voi oikein oppia tuntemaan Jumalaansa, ja vielä vähemmän sitä, jonka tämä on lähettänyt, Jeesusta Kristusta. Sillä näin sanoo apostoli Johannes: Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä 1. Joh. 2:4, ja edellisessä jakeessa: Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Tämä on sitä mistä apostoli Paavali sanoo: oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä, että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä9 Ef. 3:19, ja lähetyskirjeessään filippiläisille, Fil. 3:10: tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden.10 Onnelliset te rakkaat kuulijani, jos teillä on tämä tieto,237 ja onnellinen olen minä, jos tällä puheellani tänään voisin jotenkin elävöittää sitä samaa teissä!
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 3
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 5
paikat:
Raamatunkohdat:
Aiheet: