Toinen katekismussaarna, § 20

§. 20.

Efter undfången visshet och öfvertygelse härutinnan, möter oss nu liksom sjelfmant den andra frågan: Hvaruti då detta hans Prophetiska ämbete består. Prophete synes, efter dess egenteliga bemärkelse, vara en sådan, som förkunnar tilkommande händelser, i hvilken mening detta ordet förekommer 4. Mos. 12:8. och 5. Mos. 13:1,2. hvarföre en Prophete äfven i de äldsta tider oftast329 bar namn af en Siare 1. Sam. 9:9. det är en sådan, som genom underbar uplysning såg förrut hvad hända skulle. Sådane Siare voro äfven Propheterne i G. Testamentet dem Herren oftast brukade at förkunna Folk och Länder deras tilkommande öden. Och vi finne at vår store N. Testamentsens Prophete gjorde detsamma i sina kötsdagar, då han ej allenast förrut sade hvad honom sjelf och hans Församling hända skulle, utan ock beskref tydeligen Jerusalems förestående ömkeliga undergång. Men vi finne äfven, at Prophete, så väl i Grekiskan som Ebreiskan beteknar den, som förkunnar något i en annans ställe, och är dess tolk; såsom då det 2. Mos 7:1. heter til Moses: Aaron skall vara tin Prophet: hvilket, efter Guds egen förklaring i följande v. vil så mycket säga, Aaron skall tala det för Konung Pharao, hvad du, på mina vägnar, befaller honom. Och detta, nemligen at vara Guds budbärare hos människorna, var redan i G. Testamentet Propheternas hufvud-sysla Jer. 1:7. För samma orsaks skull bär äfven vår dyraste Frälsare rätteligen Prophetiska Namnet, i det han var sänd af Gudi för en Lärare; Joh. 3:2. men med större fog än någon annan, emedan han ej behöfde hemta de himmelska sanningar, som han330 skulle predika, genom drömmar eller uppenbarelser, utan var sjelf en san Gud, och det eviga Ordet, och ett ljus som ej behöfde hemta sin klarhet af någon annan, och därföre kunde af sig sjelf uplysa alla människor, som komma i verlden. Joh. 1:9. Hans Prophetiska ämbete är således icke annat än ett Läroämbete, hvaruti vår Frälsare icke allenast uppenbarar oss alt Guds råd om vår salighet, utan ock på det kraftigaste söker genom sin kallande röst förmå och upmuntra människorna at begifva sig i den ordning som han dem föreskrifver; genom hvilken de kunna undgå den dem annars öfverhängande olyckan, och vara förvissade om lif och salighet genom honom. Personen som egenteligen förrättar detta ämbete är Jesus Christus til sina båda naturer såsom Gud och människa. Gud måste han vara på det han skulle känna alt Guds råd: Gud måste han vara at kunna med Guddomelig visdom föreställa det för människor, och Gud måste han ändteligen vara, at kunna med Guddomeliga undervärk stadfästa sin lära bland människorna, och bevisa at den värkeligen var Guddomelig; men däremot måste han ock vara människa, at kunna umgås med människor, at på människligit sätt kunna bibringa dem331 denna Guddomeliga kunskap, at förmå och nödga dem, under allehanda människliga föreställnings-sätt och liknelser, til anammande af denna sin salighets-lära.

Ämnet hvarmed Jesu Prophetiska ämbete hade at göra *), var i gemen innehållet af Jesu lära, eller som Apostelen Paulus kallar det: Alt Guds råd, Apost. 20:27. det är alt hvad Gud i sin eviga visdom af sin oändeliga kunskap fant godt och nyttigt för människornas salighet at låta komma til deras vetskap. Den tvist antingen Jesus i detta sitt ämbete förkunnat Lag eller Evangelium synes ej böra få rum ibland oss, då vi vete; at den första predikan til den fallna människan i Paradiset, som genom synden hade råkat under Guds vrede och förbannelse, äfven innehölt det gladaste bodskap om människo slägtets uprättelse genom qvinnones säd. Ändamålet som är vår salighet är helt och hållet Evangeliskt. Guds nåd förvärfvad genom medlarens Jesu försoning är det största Evangelium, som en syndare kan förkunnas: Ordningen at utan egen förskyllan blott genom trona på denne medlaren få salighet, är ock Evangelium. Kallelsen til delagtighet af den förvärfvade saligheten, är den aldra ömmaste och ljuf332 vaste som kan beskrifvas, och afmålas under ett bjudande til bröllops, et kärleks-fullt nödgande15 enträget övertalande och en Brudgummes innerliga längtan och rop efter sin Brud. Christi Prophetiska ämbete är således i högsta måtto Evangeliskt, men utestänger därföre ingalunda Lagen, såsom utom hvilken vi aldrig kunne hvarken igenkänna oss sjelfva eller nåden, än mindre gifva nåden i Christo sitt rätta värde eller någonsin komma til delagtighet af den samma. Det var ett stort Evangelium för den fallna och genom fallet under förbannelsen liggande människan, at qvinnones säd skulle söndertrampa ormsens hufvud; men hvarken hade Adam eller Eva förståt det och än mindre funnit däruti någon hugsvalelse, om de icke känt igen sina plikter emot sin Gud och sin egen öfverträdelse af hans befallningar, om de icke hört förbannelsens dom läsas öfver sig och sett in uti djupet af det eviga förderf, som hotade dem. Dessa hårda slag af lagens hammare voro därföre lika nödiga för människan til dess räddning, som sjelfva frids-tidningen; hvarföre vi äfven se at vår store Prophete i alla verldenes tider låtit båda förkunnas. Och uti sina vandrings-dagar på jorden, har han ingalunda utur akt låtit at predika båda delarna med yttersta333 alfvare. Hvaraf således blifver klart, at lagen väl ingalunda är utesluten utur Christi Läro-ämbete, men sjelfva ämbetet är och förblifver icke desto mindre helt och hållet Evangeliskt.

Men vi måste ock anmärka personerna, som Jesus i detta sitt Prophetiska ämbete har at göra med *), nemligen alla människor i gemen. Det var väl sant, at vår Frälsare under sin synliga vandring på jorden icke sjelf predikade annorstädes än i Judeen, Samarien och Galileen, men såsom Evangelii predikan var allmän i den första verlden för syndafloden, genom Adam, Enoch, Noach med flera, så gaf ock Frälsaren sina Apostlar och Lärjungar efter sin upståndelse öppen befallning at gå ut i hela verlden och predika Evangelium allom Creaturom. Marc. 16:15. Hvilket var en nödvändig följd af Jesu allmänna medlare-ämbete. Hela verldenes synda-skulder voro betalte, därföre måste ock glada bodskapet därom förkunnas för hela verlden, men i synnerhet för alla fattiga, elända, arbetande och bundna själar. Ty så säger Herren den himmelske Fadren om denna sin Son: Jag hafver gifvit tig til ett förbund i folkena, hedningomen til ett ljus, at tu skalt334 öpna the blindas ögon och föra fångarna utu fängelset och the som sitta i mörkret utu fånga-huset,16Jag hafver gifvit ... utu fånga-huset: citat ur Jes 42:6–7 och han sjelf säger, genom Propheten Esajam flera hundrade år förut, som vi nyss hörde, at han var sänd, til at predika them eländom - at predika the fångar förlossning och the bundnom öpning, Es. 61:1. hvilken Prophetia Frälsaren säger vara fullbordad genom honom Luc. 4:18. En stor tröst för oss alla: Här är ingen undantagen, icke den aldra uslaste en gång.

*) Objectum reale.17 Objectum reale.: lat. det verkliga föremålet för eller innehållet i ämbetet

*) Objectum Personale.18Objectum Personale.: lat. de personer ämbetet är inriktat på

1. enträget övertalande
2. Jag hafver gifvit ... utu fånga-huset: citat ur Jes 42:6–7
3. Objectum reale.: lat. det verkliga föremålet för eller innehållet i ämbetet
4. Objectum Personale.: lat. de personer ämbetet är inriktat på

§ 20

Saavutettuamme varmuuden ja vakaumuksen tästä, esille nousee ikään kuin itsestään toinen kysymys: mitä hänen profeetallinen virkansa pitää sisällään? Profeetta sanan varsinaisessa merkityksessä näyttää olevan sellainen, joka julistaa tulevia tapahtumia, missä merkityksessä tämä sana esiintyy 4. Moos. 12:8 ja 5. Moos. 13:1–2. Tästä syystä profeettoja vanhimpina aikoina useimmiten329 kutsuttiinkin näkijöiksi 1. Sam. 9:9, siis sellaisiksi, jotka ihmeellisen valaistumisen kautta näkivät ennalta, mitä tulisi tapahtumaan. Sellaisia näkijöitä olivat myös Vanhan testamentin profeetat, joita Herra useimmiten käytti julistamaan kansoille ja maille niiden tulevia kohtaloita. Ja näemme, että meidän suuri Uuden testamentin profeettamme teki samaa ruumiillisen elämänsä päivinä, sillä hän ei vain etukäteen sanonut, mitä hänelle itselleen ja hänen seurakunnalleen tulisi tapahtumaan vaan myös kuvaili tarkasti Jerusalemin edessäolevan surkean tuhon. Mutta näemme myös, että profeetta niin kreikan kuin hepreankin kielessä tarkoittaa sitä, joka julistaa jotain toisen asemassa ja on tämän tulkki. Moosekselle sanotaan: Aaronista tulee sinun profeettasi 2. Moos. 7:1, mikä Jumalan oman, seuraavassa jakeessa olevan selityksen mukaisesti tarkoittaa, että Aaron tulee puhumaan faaraokuninkaalle, mitä sinä minun puolestani käsket hänen sanomaan. Ja tämä Jumalan sanansaattajana toimiminen ihmisten keskuudessa oli jo Vanhan testamentin profeettojen päätoimi Jer. 1:7. Samasta syystä myös kallis Vapahtajamme oikeutetusti kantaa profeetan nimeä, sillä hän oli Jumalan lähettämä opettaja Joh. 3:2, mutta suuremmalla syyllä kuin kukaan muu, sillä hänen ei tarvinnut saada näitä taivaallisia totuuksia, joita hän330 saarnaisi, unien tai ilmestyksien kautta vaan hän itse oli tosi Jumala, ikuinen Sana ja valo, jonka ei tarvinnut saada kirkkauttaan keneltäkään muulta. Siksi hän itse saattoi valaista jokaisen ihmisen, joka tulee maailmaan19 1992/muokattu Joh. 1:9. Hänen profeetanvirkansa ei siten ole muuta kuin opetusvirka, jossa Vapahtajamme ei vain ilmoita meille kaikkia Jumalan neuvoja meidän autuutemme hyväksi, vaan myös voimakkaasti koettaa kutsuvalla äänellään saada ja kannustaa ihmisiä lähtemään mukaan hänen heille osoittamaansa järjestystä noudattaen. Näin he kykenisivät välttämään heidän päällään muutoin riippuvan onnettomuuden ja voisivat olla varmoja elämästä ja autuudesta hänen kauttaan. Persoona, joka tätä virkaa varsinaisesti hoitaa, on Jeesus Kristus, molemmilta luonnoiltaan, sekä Jumalana että ihmisenä. Jumala hänen täytyi olla, jotta hän tuntisi kaikki Jumalan neuvot; Jumala hänen täytyi olla, jotta hän voisi esittää ne ihmisille jumalallisella viisaudella, ja Jumala hänen täytyi vihdoin olla, jotta hän voisi jumalallisilla ihmeteoilla lujittaa oppiaan ihmisten keskuudessa ja todistaa, että se todellakin oli jumalallinen. Mutta toisaalta hänen täytyi myös olla ihminen, jotta hän voisi olla ihmisten kanssa, inhimillisellä tavalla jakaa heille331 tätä jumalallista tietoa, jotta hän saisi taivutettua heidät kaikenlaisten inhimillisten esitystapojen ja vertausten kautta omaksumaan tämän hänen autuudenoppinsa.

Aihe, johon Jeesuksen profeetan virka liittyi *) oli yleisesti sanottuna Jeesuksen opin sisältö, tai kuten apostoli Paavali sanoo: kaikki Jumalan tahto20 1938 Ap. t. 20:27, siis kaikki mitä Jumala ikuisessa viisaudessaan katsoi äärettömästä tiedostaan ihmisten autuuden kannalta hyväksi ja hyödylliseksi saattaa heidän tietoonsa. Kiistely siitä, julistiko Jeesus tässä virassaan lakia vai evankeliumia, ei näyttäisi saavan sijaa meidän joukossamme, sillä tiedämme, että ensimmäinen saarna langenneille ihmisille paratiisissa, jotka synnin vuoksi olivat joutuneet Jumalan vihaan ja kiroukseen, sisälsi myös iloisimman sanoman ihmissuvun pelastuksesta naisen siemenen kautta. Tarkoitus, joka on meidän autuutemme, on täysin evankelinen. Jumalan armo, jonka Välittäjä Jeesus on sovitustyöllään hankkinut, on suurin evankeliumi, jota syntiselle voidaan julistaa. Myös se järjestys, että saamme autuuden ilman omaa ansiotamme, vain uskomalla tähän Välittäjään, on evankeliumia. Kutsu tähän hankitun autuuden osallisuuteen on hellintä ja suloisinta,332 mitä voidaan kuvata, ja se ilmoitetaan kutsuna häihin, rakkaudentäyttämänä suostutteluna ja yljän hartaana kaipuuna ja huutona morsiamensa perään. Kristuksen profeetanvirka on siten suurimmassa määrin evankelinen, mutta se ei tästä syystä missään tapauksessa sulje pois lakia, jota ilman emme voisi koskaan tunnistaa itseämme tai armoa, ja vielä vähemmän antaa oikeaa arvoa armolle Kristuksessa tai koskaan tulla siitä osallisiksi. Se oli suuri ilosanoma langenneelle ja lankeemuksen vuoksi kiroukseen joutuneelle ihmiselle, että naisen siemen tulisi polkemaan rikki käärmeen pään. Mutta Aadam ja Eeva eivät olisi ymmärtäneet sitä ja vielä vähemmän saaneet siitä lohtua, elleivät he olisi tunteneet omia velvollisuuksiaan Jumalaa kohtaan ja tienneet myös itse rikkoneensa hänen käskyjään, ja jolleivat he olisi kuulleet heille luettavan kiroustuomiota ja nähneet heitä uhkaavan ikuisen turmion syvyyteen asti. Nämä lain moukarin kovat iskut olivat siten yhtä tarpeen ihmisille heidän pelastuksekseen kuin itse rauhan sanomakin. Siksi me näemmekin suuren profeettamme kaikkina maailman aikoina antavan julistaa molempia. Ja maanpäällisen elämänsä aikana hän ei jättänyt saarnaamatta molempia osia äärimmäisen333 vakavasti. Tästä seuraa selvästi, että lakia ei ole missään nimessä suljettu Kristuksen opetusviran ulkopuolelle, mutta itse virka on ja pysyy siitä huolimatta täysin evankelisena.

Mutta meidän on myös todettava henkilöt, joiden kanssa Jeesus tässä profeetallisessa virassaan on tekemisissä *), nimittäin yleisesti kaikki ihmiset. On totta, että Vapahtajamme ei näkyvän vaelluksensa aikana maan päällä itse saarnannut muualla kuin Juudeassa, Samariassa ja Galileassa, mutta niin kuin evankeliumin saarnaaminen oli yleistä ensimmäisessä maailmassa ennen vedenpaisumusta Aadamin, Henokin, Nooan ja muiden toimesta, niin myös Vapahtaja antoi apostoleilleen ja opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen avoimen käskyn: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille Mark. 16:15. Tämä oli väistämätöntä seurausta Jeesuksen yleisestä välittäjäntehtävästä. Koko maailman syntivelat oli maksettu, siksi myös tämä ilosanoma piti julistaa koko maailmalle, mutta erityisesti kaikille köyhille, kurjille, työtätekeville ja kahlituille sieluille. Sillä näin sanoo Herra taivaallinen Isä pojastaan: Olen pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,334 avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat211933/1992 Jes. 42:6–7, ja hän itse sanoo profeetta Jesajan kautta satoja vuosia aiemmin, kuten juuri kuulimme, että hänet lähetettiin ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman – – – julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista Jes. 61:1. Tämän profetian Vapahtaja sanoo toteutuneen hänessä Luuk. 4:18. Suuri lohtu meille kaikille on, että tässä ei ole poikkeusta, ei kerrassaan kaikkein kurjimmankaan kohdalla.

*) Objectum reale22 Objectum reale: lat. ”mitä virka pitää sisällään”

*) Objectum Personale23 Objectum Personale: lat. ”henkilöt joihin virka kohdistuu”

1. 1992/muokattu
2. 1938
3. 1933/1992
4. Objectum reale: lat. ”mitä virka pitää sisällään”
5. Objectum Personale: lat. ”henkilöt joihin virka kohdistuu”

Unfortunately this content isn't available in English