Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Toinen saarna

Toinen katekismussaarna, § 2

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 2

Ikuisella elämällä Vapahtaja ei tässä suinkaan tarkoita vain sitä sanomatonta iloa, jota Jumalan lapset kuoleman jälkeen saavat iankaikkisesti nauttia autuaiden asuinsijoilla, vaikkei voidakaan kieltää, että tämän täytyy olla sen suurin ja olennaisin osa. Hän tarkoittaa yleisesti kaikkea sitä onnea, jonka hän kärsimyksellään ja kuolemallaan, täydellisellä kuuliaisuudellaan ja koko sovitustyöllään ihmisille hankki. Sillä niin kuin meidän ensimmäisten vanhempiemme sanottiin kuoleman nimellä saavan osakseen kaikki onnettomuudet, ajallisen ja ikuisen kurjuuden, jos he rikkoisivat Jumalan käskyn, niin tässä kuten monessa muussakin Pyhän kirjan kohdassa elämällä tarkoitetaan kaikkea mahdollista autuutta ja onnellisuutta. Ja niin kuin kuolemalla kuoleminen merkitsi paratiisissa suurinta mahdollista onnettomuutta, niin ikuinen elämä puolestaan tässä sisältää kaikkein suurimman autuuden asteen sekä ajassa että ikuisuudessa. Kaikki meidän pyyteemme ei tähtää mihinkään muuhun kuin onnellisuuteen: hartain halumme ei askartele minkään muun kuin sen saavuttamisen kanssa. Emmekö siis menisi taivaallisen oppimestarimme luo ja kysyisi häneltä, kuinka voisimme saavuttaa tämän kaikkien tekojemme ainoan päämäärän, siis onnellisuutemme. Saamme siihen selvän vastauksen esitetyissä sanoissa, kun Vapahtajamme sanoo: ikuinen elämä on sitä, että ensin tunnemme Jumalan, Isän ja sitten sen, jonka hän on lähettänyt, hänen ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Tämän korkean neuvon oikein ymmärtääksemme meidän on tarpeen muistuttaa kolmesta asiasta, nimittäin ensinnäkin, kenet meidän pitää tuntea, toiseksi kuinka meidän pitää hänet oikein tuntea, ja kolmanneksi, miten me tässä tuntemisessa saamme tai omistamme iankaikkisen elämän

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: