Edellinen jakso: Amerikkalaiset tuohiveneet, [dedikaatio]
Seuraava jakso: Amerikkalaiset tuohiveneet, § 1
[iv]
Kirjoittajalle.
Suosiollisin Serkkuni1!
Tiede on rakkaassa isänmaassamme puolessa vuosisadassa voittanut luonnolta enemmän kuin esi-isämme ovat terävine miekkoineen vuosisatojen aikana kyenneet anastamaan. Näemme sekä ihmeeksemme että iloksemme kuivien, kivisten mäkiemme muuttuneen hedelmällisiksi viljelysmaiksi. Näemme vetisten soidemme ja nevojemme muuttuneen vihreiksi niityiksi ja mainioiksi laitumiksi. Ulkomailla yleinen prameus ei näy komeissa taloissamme eikä vaatteissamme, koska niitä kaunistaa se, että ne ovat meidän itsemme valmistamia. Käsiteollisuuden äänet soivat korvissamme ihanammin kuin entisten sukupolvien aseiden kalina ja laukausten jyly. Satamissamme vieraileva ulkomaalainen noutaa häneltä muinoin otetun lainan takaisin erilaisina raaka-aineina. Kun näin monia voittoja on saatu, kuka voisi epäillä, etteivätkö loputkin vastustajat antaisi periksi? Suurimpien meitä vielä haittaavien esteiden joukkoon on selvästikin luettava maan sisäisen kaupan ja liikenteen vähäisyys. Serkkuni, tuskin voin kiitoksillani lisätä Teidän mainettanne, sillä Teidän perusteellisesta oppineisuudestanne, harvinaisesta älystänne ja sivistyneistä tavoistanne todistaa moni oppinut ja oikeudenmukainen arvioitsija; mutta saan toki kiittää ihailtavaa intoanne toimia yhteisen hyvän edistämiseksi. Onhan tiedossamme, millä perehtyneisyydellä Te olette Uppsalan yliopistossa puolustanut jokiemme perkaamista2 ja mitä keinoja Te olette siihen esittänyt. Nyt jätätte käsiimme kaikin puolin oivallisen aluksen käytettäväksi jokivesillä ja muissa vesistöissä kaupankäynnin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Olen sangen iloinen nähdessäni Teidän, Serkkuni, käyttävän oppineisuuttanne näin ihailtavasti yhteiseksi hyväksi, ja minun iloni moninkertaistuu, kun näen, että Teidän ansionne ja taitonne palkitaan. Toivotan Teille, Serkkuni, paljon onnea päätänne pian koristavan vihreän laakeriseppeleen johdosta. Serkkuni, suokaa aina suosionne eräälle, joka vilpitöntä kiintymystä tuntien on aina
suosiollisimman Serkkuni uskollisin ystävä ja palvelija
Johan Welin.
[iv]
Till Auctoren3.
Min Gunstige Cousin4!
Innom et halft hundrade tahl, har konsten af naturen, i wårt k. Fädernes land, wunnit mera, än wåra förfäders skarpa brynjor5 på några hundrade åhr mechtat inkrekta. Wi se med icke mindre förundran än fegnad, wåra torra stenbackar, uti fruchtbärande åker fältt förbytte. Wi se, wåra sumppiga kärr och måssar i gröna engar och skiöna betes hagar förwandlade. Utlendsk pracht, synes ei uti wåra prächtiga hus och kläder, ty de prydas af egen tilwerckning. Wårt slögde slammer klingar oss liufware i öronen, än de gamlas wapnebrak6 och dundrande skott. Utlenningen, som besöker wåra hamnar, hemtar igen sitt fordom tagna lån, uti hwarjehanda råemnen. Hwilken kunde efter så många erhållna segrar twifla, at ju icke det öfriga skulle falla til föga? Ibland de största Hinder, som nu mera kunna giöra oss motstånd, räknas billigt en snäf inwertes rörelse7. Min Cousin, jag kan wäl icke öka Edert låford, ty I ägen om Eder grundeliga lärdom, ogemena8 qwickhet och hyfsade seder mången witter och owäldug9 Domare; men så får jag doch låf, at berömma Eder berömwärda nijt, för allmän wälfärd. Det är oss bekant, med hwad färdighet, I, wid Lärosätet i Sala10, förswarat wåra strömmars rensning11, och de medel I dertil föreslagit. Nu lemnen I oss, et på alt sett beqwemt fahrtyg, at nytjas i dem och andra watn, til handelens wid macht hållande och förkofring. Jag röres af en ganska12 stor fegnad, då jag ser Eder, Min Cousin så berömligen anwenda Eder wetenskap til samfält nytta, och skal min fegnad mångfalt fördubblas, då jag får se Eder förtienst och skickelighet wara belönt. Imedlertid önskar jag Eder min Cousin mycken lycka til den gröna lager, som snart skal pryda Eder Hiessa. Gynna altid min Cousin, en, som med uprichtig tillgifwenhet, stedse skal finnas
Min Gunstige Cousins trognaste wen och tienare
Johan Welin.
[iv]
Kirjoittajalle.
Suosiollisin Serkkuni13!
Tiede on rakkaassa isänmaassamme puolessa vuosisadassa voittanut luonnolta enemmän kuin esi-isämme ovat terävine miekkoineen vuosisatojen aikana kyenneet anastamaan. Näemme sekä ihmeeksemme että iloksemme kuivien, kivisten mäkiemme muuttuneen hedelmällisiksi viljelysmaiksi. Näemme vetisten soidemme ja nevojemme muuttuneen vihreiksi niityiksi ja mainioiksi laitumiksi. Ulkomailla yleinen prameus ei näy komeissa taloissamme eikä vaatteissamme, koska niitä kaunistaa se, että ne ovat meidän itsemme valmistamia. Käsiteollisuuden äänet soivat korvissamme ihanammin kuin entisten sukupolvien aseiden kalina ja laukausten jyly. Satamissamme vieraileva ulkomaalainen noutaa häneltä muinoin otetun lainan takaisin erilaisina raaka-aineina. Kun näin monia voittoja on saatu, kuka voisi epäillä, etteivätkö loputkin vastustajat antaisi periksi? Suurimpien meitä vielä haittaavien esteiden joukkoon on selvästikin luettava maan sisäisen kaupan ja liikenteen vähäisyys. Serkkuni, tuskin voin kiitoksillani lisätä Teidän mainettanne, sillä Teidän perusteellisesta oppineisuudestanne, harvinaisesta älystänne ja sivistyneistä tavoistanne todistaa moni oppinut ja oikeudenmukainen arvioitsija; mutta saan toki kiittää ihailtavaa intoanne toimia yhteisen hyvän edistämiseksi. Onhan tiedossamme, millä perehtyneisyydellä Te olette Uppsalan yliopistossa puolustanut jokiemme perkaamista14 ja mitä keinoja Te olette siihen esittänyt. Nyt jätätte käsiimme kaikin puolin oivallisen aluksen käytettäväksi jokivesillä ja muissa vesistöissä kaupankäynnin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Olen sangen iloinen nähdessäni Teidän, Serkkuni, käyttävän oppineisuuttanne näin ihailtavasti yhteiseksi hyväksi, ja minun iloni moninkertaistuu, kun näen, että Teidän ansionne ja taitonne palkitaan. Toivotan Teille, Serkkuni, paljon onnea päätänne pian koristavan vihreän laakeriseppeleen johdosta. Serkkuni, suokaa aina suosionne eräälle, joka vilpitöntä kiintymystä tuntien on aina
suosiollisimman Serkkuni uskollisin ystävä ja palvelija
Johan Welin.
[iv]
To the Author.
My gracious Cousin!15
Within half a century the applied arts in our dear fatherland have gained more from nature than our ancestors’ sharp swords were able to obtain during several centuries. We see with no less astonishment than pleasure our dry, stony hillsides changed into fruitful fields. We see our boggy marshes and fens transformed into green meadows and pleasant pastures. Foreign luxury is not seen in our splendid houses and clothes, for they are embellished by domestic manufacturing. The clatter of our handicrafts sounds more enchanting in our ears than the clash of weapons and the thunderous gunshots of our ancestors. The foreigner who visits our ports recovers what he formerly lent us, in the form of all manner of raw materials. Who, after so many victories, could doubt that the remainder will succumb to us? Among the greatest impediments that can now obstruct us, one would reasonably include that of a restricted internal commerce. My Cousin, I am hardly able to increase your acclaim, for with regard to your solid erudition, uncommon wit and decent habits you have many a learned and impartial judge; yet I must praise your admirable zeal for the common welfare. We know with what skill, at the University of Uppsala, you have defended the cleaning up of our rivers16 and the means thereto which you have suggested. Now you present us with an in every way convenient vessel, to be used in those and other waters, for the maintenance and improvement of commerce. It fills me with very great pleasure when I observe you, my Cousin, so commendably using your knowledge for the common good, and my pleasure will be increased many times over when I shall see your merit and ability rewarded. In the mean time, my Cousin, I wish you much joy for the green laurel that will soon adorn your head. Constantly favour, my Cousin, one who shall always with sincere affection be found to be
the most faithful friend and servant of my gracious Cousin
Johan Welin
[iv]
Till Auctoren17.
Min Gunstige Cousin18!
Innom et halft hundrade tahl, har konsten af naturen, i wårt k. Fädernes land, wunnit mera, än wåra förfäders skarpa brynjor19 på några hundrade åhr mechtat inkrekta. Wi se med icke mindre förundran än fegnad, wåra torra stenbackar, uti fruchtbärande åker fältt förbytte. Wi se, wåra sumppiga kärr och måssar i gröna engar och skiöna betes hagar förwandlade. Utlendsk pracht, synes ei uti wåra prächtiga hus och kläder, ty de prydas af egen tilwerckning. Wårt slögde slammer klingar oss liufware i öronen, än de gamlas wapnebrak20 och dundrande skott. Utlenningen, som besöker wåra hamnar, hemtar igen sitt fordom tagna lån, uti hwarjehanda råemnen. Hwilken kunde efter så många erhållna segrar twifla, at ju icke det öfriga skulle falla til föga? Ibland de största Hinder, som nu mera kunna giöra oss motstånd, räknas billigt en snäf inwertes rörelse21. Min Cousin, jag kan wäl icke öka Edert låford, ty I ägen om Eder grundeliga lärdom, ogemena22 qwickhet och hyfsade seder mången witter och owäldug23 Domare; men så får jag doch låf, at berömma Eder berömwärda nijt, för allmän wälfärd. Det är oss bekant, med hwad färdighet, I, wid Lärosätet i Sala24, förswarat wåra strömmars rensning25, och de medel I dertil föreslagit. Nu lemnen I oss, et på alt sett beqwemt fahrtyg, at nytjas i dem och andra watn, til handelens wid macht hållande och förkofring. Jag röres af en ganska26 stor fegnad, då jag ser Eder, Min Cousin så berömligen anwenda Eder wetenskap til samfält nytta, och skal min fegnad mångfalt fördubblas, då jag får se Eder förtienst och skickelighet wara belönt. Imedlertid önskar jag Eder min Cousin mycken lycka til den gröna lager, som snart skal pryda Eder Hiessa. Gynna altid min Cousin, en, som med uprichtig tillgifwenhet, stedse skal finnas
Min Gunstige Cousins trognaste wen och tienare
Johan Welin.
[iv]
Kirjoittajalle.
Suosiollisin Serkkuni27!
Tiede on rakkaassa isänmaassamme puolessa vuosisadassa voittanut luonnolta enemmän kuin esi-isämme ovat terävine miekkoineen vuosisatojen aikana kyenneet anastamaan. Näemme sekä ihmeeksemme että iloksemme kuivien, kivisten mäkiemme muuttuneen hedelmällisiksi viljelysmaiksi. Näemme vetisten soidemme ja nevojemme muuttuneen vihreiksi niityiksi ja mainioiksi laitumiksi. Ulkomailla yleinen prameus ei näy komeissa taloissamme eikä vaatteissamme, koska niitä kaunistaa se, että ne ovat meidän itsemme valmistamia. Käsiteollisuuden äänet soivat korvissamme ihanammin kuin entisten sukupolvien aseiden kalina ja laukausten jyly. Satamissamme vieraileva ulkomaalainen noutaa häneltä muinoin otetun lainan takaisin erilaisina raaka-aineina. Kun näin monia voittoja on saatu, kuka voisi epäillä, etteivätkö loputkin vastustajat antaisi periksi? Suurimpien meitä vielä haittaavien esteiden joukkoon on selvästikin luettava maan sisäisen kaupan ja liikenteen vähäisyys. Serkkuni, tuskin voin kiitoksillani lisätä Teidän mainettanne, sillä Teidän perusteellisesta oppineisuudestanne, harvinaisesta älystänne ja sivistyneistä tavoistanne todistaa moni oppinut ja oikeudenmukainen arvioitsija; mutta saan toki kiittää ihailtavaa intoanne toimia yhteisen hyvän edistämiseksi. Onhan tiedossamme, millä perehtyneisyydellä Te olette Uppsalan yliopistossa puolustanut jokiemme perkaamista28 ja mitä keinoja Te olette siihen esittänyt. Nyt jätätte käsiimme kaikin puolin oivallisen aluksen käytettäväksi jokivesillä ja muissa vesistöissä kaupankäynnin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Olen sangen iloinen nähdessäni Teidän, Serkkuni, käyttävän oppineisuuttanne näin ihailtavasti yhteiseksi hyväksi, ja minun iloni moninkertaistuu, kun näen, että Teidän ansionne ja taitonne palkitaan. Toivotan Teille, Serkkuni, paljon onnea päätänne pian koristavan vihreän laakeriseppeleen johdosta. Serkkuni, suokaa aina suosionne eräälle, joka vilpitöntä kiintymystä tuntien on aina
suosiollisimman Serkkuni uskollisin ystävä ja palvelija
Johan Welin.
[iv]
To the Author.
My gracious Cousin!29
Within half a century the applied arts in our dear fatherland have gained more from nature than our ancestors’ sharp swords were able to obtain during several centuries. We see with no less astonishment than pleasure our dry, stony hillsides changed into fruitful fields. We see our boggy marshes and fens transformed into green meadows and pleasant pastures. Foreign luxury is not seen in our splendid houses and clothes, for they are embellished by domestic manufacturing. The clatter of our handicrafts sounds more enchanting in our ears than the clash of weapons and the thunderous gunshots of our ancestors. The foreigner who visits our ports recovers what he formerly lent us, in the form of all manner of raw materials. Who, after so many victories, could doubt that the remainder will succumb to us? Among the greatest impediments that can now obstruct us, one would reasonably include that of a restricted internal commerce. My Cousin, I am hardly able to increase your acclaim, for with regard to your solid erudition, uncommon wit and decent habits you have many a learned and impartial judge; yet I must praise your admirable zeal for the common welfare. We know with what skill, at the University of Uppsala, you have defended the cleaning up of our rivers30 and the means thereto which you have suggested. Now you present us with an in every way convenient vessel, to be used in those and other waters, for the maintenance and improvement of commerce. It fills me with very great pleasure when I observe you, my Cousin, so commendably using your knowledge for the common good, and my pleasure will be increased many times over when I shall see your merit and ability rewarded. In the mean time, my Cousin, I wish you much joy for the green laurel that will soon adorn your head. Constantly favour, my Cousin, one who shall always with sincere affection be found to be
the most faithful friend and servant of my gracious Cousin
Johan Welin
Edellinen jakso: Amerikkalaiset tuohiveneet, [dedikaatio]
Seuraava jakso: Amerikkalaiset tuohiveneet, § 1
paikat: Uppsala
Henkilöt: Chydenius, Samuel Hornaeus, Christina Hornaeus, Hedvig Welin, Johan
Raamatunkohdat:
Aiheet: