Kärryjen parantaminen, § 1

6

Svar På samma Fråga, Af Anders Chydenius, Comminister i Gamla Carleby.

§. 1.

Nya inrättningar uptänkas dageligen hundrade tals, som mycket kunde gagna Fosterlandet, om de komma i allmänt bruk: dock stanna de ofta uti sina upfinnares papper, och komma sällan til någon utöfning; ty de äro nya, konstiga, och därföre af våra handtverkare näpeligen, utom upfinnarens handledning, kunna verkställas.

Men det är underligt, at så många gamla, och i dageligt bruk varande machiner ej ännu fått de förbättringar, som varit både möjeliga och lätta. Mån hedern, at få vara sjelf Auctor til et nytt påfund, eller nygirighet2nyfikenhet bidragit något härtil?

Våra arbets-kärror höra visst til dem, som ännu ej med alfvare blifvit påtänkta. På dem framföras årligen i Sverige millioner lisspund, til flera tusende mil. Tänk! hvad en förbättring här kunde gagna Riket? Om alt, hvad innom Sveriges gränsor årligen lastas på arbets-kärror, eller vagnar, hvilka icke annat äro, än dubbla kärror, vore, förslags-vis, 7 millioner liss­pund, och Kongl. Vetenskaps Academiens förestälda Fråga3Kongl. Vetenskaps Academiens förestälda Fråga: Frågan lydde ”Om Kärror kunna så förbättras, at en och samma Häst, på lika väg, med lika lätthet förmår draga 70 lispund, som han med våra vanliga arbets-kärror drager 40?”. kunde med ja besvaras, förbättringen vore7 lätt, och med tiden kunde blifva allmän; vore genom den samma 3 millioner lisspund årligen för intet framförda, eller hela Rikets varo-rörelse med kärror, til 3/7 lättad. Hvilken kan då räkna den tid, möda och kostnad förlorad, som på så angeläget ämne blefve använd?

1. nyfikenhet
2. Kongl. Vetenskaps Academiens förestälda Fråga: Frågan lydde ”Om Kärror kunna så förbättras, at en och samma Häst, på lika väg, med lika lätthet förmår draga 70 lispund, som han med våra vanliga arbets-kärror drager 40?”.

6

Anders Chydeniuksen, Kokkolan kappalaisen, vastaus mainittuun kysymykseen

§ 1

Joka päivä keksitään sadoittain uusia laitteita, joista voi olla isänmaalle suurta hyötyä, jos niitä ryhdytään yleisesti käyttämään; usein ne jäävät kuitenkin keksijöittensä papereihin ja pääsevät harvoin lainkaan käyttöön. Nehän ovat uusia, monimutkaisia eivätkä käsityöläisemme juuri pysty valmistamaan niitä ilman keksijän opastusta.

Kummallista silti on, ettei moniin vanhoihin ja päivittäin käytettyihin laitteisiin ole vielä saatu aikaan parannuksia, jotka ovat olleet sekä mahdollisia että helposti toteutettavia. Lienevätkö tähän jossakin määrin vaikuttaneet halu saada itse kunniaa uuden keksinnön tuottamisesta tai uutuuden­himo.

Työkärrymme kuuluvat varmastikin niihin välineisiin, joiden rakennetta ei ole vielä vakavasti pohdittu. Ruotsissa niillä kuljetetaan vuosittain miljoonia leivisköjä tavaraa tuhansien peninkulmien mittainen matka. Todellakin, millaista hyötyä niihin tehtävät parannukset voisivatkaan tuottaa valtakunnalle! Jos Ruotsissa vuosittain työkärryihin tai vankkureihin, jotka ovat vain kaksinkertaistetut kärryt, lastattava tavaramäärä olisi vaikkapa 7 miljoonaa leiviskää ja Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen4Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: ”Voitaisiinko kärryjä parantaa niin, että sama hevonen voisi samalla tiellä vetää 70 leiviskän kuorman yhtä kevyesti kuin se nyt tavallisilla kärryillä vetää 40 leiviskää?” voitaisiin vastata myöntävästi, parannusten toteuttaminen kävisi7 helposti päinsä ja ne leviäisivät ajan mittaan yleiseen käyttöön, niiden avulla voitaisiin 3 miljoonaa leiviskää kuljettaa vuosittain ilman lisäkustannuksia eli koko maan kärryillä kulkevan tavaraliikenteen kustannuksia saataisiin kevennettyä 3/7:lla. Kukapa voi silloin pitää turhana aikaa, vaivaa ja kustannuksia, jotka käytettäisiin näin tärkeän asian selvittämiseen?

1. Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: ”Voitaisiinko kärryjä parantaa niin, että sama hevonen voisi samalla tiellä vetää 70 leiviskän kuorman yhtä kevyesti kuin se nyt tavallisilla kärryillä vetää 40 leiviskää?”

Unfortunately this content isn't available in English