[1/78]
Til Utgifwaren a).1
Uti N:o 4 af Edert Dagblad är infört et bref ifrån Gamla Carleby daterat d. 18. Maji 1775, hwarest bland annat berättas at flickan Anna från Lillkyro, jemte Lisa från Storkyro förmana til bättring på et rätt Ewangeliskt sätt, med denna märkwärdiga tilläggning, hwilken Methode är eljest här i Landet helt främmande, twifwels utan i den menlösa b) afsigt at[2/78] uphöja Annas och Lisas predikningar och Methode: men som denna beskyllningen c) på hela[3/78] Landets Lärare i gemen tydeligen d) leder til förringande af den stora Gudens ära som ock låtit sin ande hwilas i Nordlandena, til befläckande af Jesu tjenares Ämbets förwaltning och med ogillande af hela den nu brukeliga Läre Methoden, störtar bekymrade själar i willrådighet, hwart de skola wända sig e) har jag trodt mig skyldig lemna det allmänna, genom min Herres dageliga skrift, en säker f) uplysning om den här[4/78] brukeliga Methoden at predika, hwaraf dömmas må om den är rätt Ewangelisk eller icke; dock huru skall det låta sig göra? g) Intet genom twister, intet genom förswar af Presternas renlärighet, och aldraminst genom hämdsökning för en så hård beskyllning h) Nej! saken är Herrans i) han skall sjelf förswara sin äro, den han icke gifwer androm, han älskar sanning, derföre skall ock sanningen sjelf föra ordet. Jag tänker derföre rycka här in et kort utdrag af en och annan här i landet nyligen hållen predikan, hwaraf dömmas må om de, och fölgackteligen många andra, äro rätt Ewangeliska til ämne eller Method eller ock icke.[1/79]
Och2 som de under en allmän Nåde-rörelse hos själarna äro hållne i Kyrkan, och sedan ofta med ömnogare nåd i hundrade tals menniskors öfwerwaru uprepade samma afton uti Lärarens eget hus, hoppas man äfwen, at de i detta Blad, som synes syfta åt den förfallna Christendomens uprättande, intet utan upbyggelse af Gud sökande själar skola läsas. De få icke wara för korta, ty då uplyses icke huru hwarje stycke blifwit utfört på et Lagiskt eller Ewangeliskt sätt; icke för långa, ty då må det blifwa särskilt trykta predikningar, och få ej rum i en Dagskrift. k)
Det första profwet må då wara en Högmässopredikan, hållen i Gamle Carleby Stad första dag Juhl 1774.[2/79]
Ingången Luc. 19:9. I dag är desso huse salighet wederfaren.3 Orden och anledningen til dem förklarades, och en kort beskrifning lemnades om Zacheo,4 hwarpå det hette i tillämpning på oss: Älskade Åhörare! den himmelska Bådbäraren talar i dag til Herdarna mäst utur samma thon: Si jag bådar Eder stor glädje.5 Hela werldenes förnuftiga inbyggare förekomma mig aldeles i andelig måtto som Publicaner och syndare, wederstyggeliga i Guds åsyn, som dwergar de där sjelfwa aldrig hinna up6 til Jesum, til dem ropar han sjelf: I dag måste jag gästa i ditt hus.7 Ack! at det sannades på oss, at wi undfingo honom gladeliga,8 det hafwa wi wist orsak til, ty i dag är werldene salighet wederfaren, deröfwer gläds himmelen, och Änglarna siunga, lät oss då täfla med dem uti Herrans låf, efter det är skedt oss til godo, och sjunga: En Jungfru födde etc. 9
Ämnet war: At i dag är werldene salighet wederfaren, hwarwid 1:o anmärktes hwilkom denna salighet är wederfaren 2:o sjelfwa saligheten och 3:o huru en och hwar skall blifwa delaktig deraf?
Första delen förklarade, at denna salighet wederfors werlden, det är menniskorna, som lefwa deruti, nemligen alla, som det heter, allo folkena. Hurudanna äro de? de måste naturligit wis wara i en usel belägenhet, efter ängelen förkunnade stor glädje. En som altid njuter goda dagar, kan ej smaka stor glädje, men när en uslinge blifwer hulpen, en döds-fånge slipper[3/79] lös, det är en stor glädje, hwaraf tillämpning gjordes på menniskorna. Det nyfödda barnet war Frälsaren, således hade han at göra med fångar och slafwar. Hwad äro således menniskorna? Jag tycker, heter det, jorden krälla full10 med usla trälar, krökta under synda oket i långt swårare slafweri, än Israels barn i Aegypten under Pharaos hand, uti et gräseligit mörker, i järnfiätrar om händer och fötter, under sin plågares satans herrawälde, hwarwid werlden och köttet äro hans handtlangare, utan längtan eller förmåga, at någonsin befrias, af hwilka den ena efter den andra oförwarandes stupa i den ewiga elden. Ack! en usel belägenhet. Wi fråga billigt, månne menniskans tilstånd skall wara så uselt? Jo ty synden är en arfsiuka hos oss Jobs 25:4,5,6. Den skiljer oss från Gud det högsta goda Es. 59:2. Hos. 9:12. den försätter syndare i slafweri Ebr. 2:15. den har döden i följe med sig Jac. 1:15. Rom: 6:23. Hwad är werlden då? Et Hospital upfylt med synda spetelska. Es. 1:5,6 och dårar Jer. 10:8. Et fängelse där syndaren står i fjätrar och måste sjunga N:o 219: v. 2. Sw. Psalm.B. Jag under djefwulen fången låg etc.11 Ack! här behöfwes hjelp och förbarmande.
2:dra delen: om dessa heter det nu: I dag är desso huse salighet wederfaren. Den himmelska Härhålden12 ropar: Si! jag bodar Eder etc. När efter et långsamt och blodigt krig en hugnelig fred winnes, skrifwes freds-tidningar13 omkring hela Riket, och Herholderne utropa under Pu[4/79]kor och Trumpetter14 freden på alla gator och torg. Här kommer en himmelsk Härhold med et klart sken och ropar: Si jag bådar etc. och derpå stämmer den himmelska Chorus in: Ära ware Gud i högdene15 etc. Wisst måste här en synnerlig salighet wara på färde efter sjelfwa himmelen så frögdar sig: men hwad? Werlden är född en Frälsare. Herre du store Gud! huru nödigt behöfdes icke den? hwart skulle dessa uslingar annars taga wägen? Hwad gör han? Jo han 1:o uplyser dem i sit djupa mörker Es. 9:2. Luc. 1:78,79. Joh. 3:19. Cap. 1:9. v. O hwad för sällhet Rom. 13:12. 2:o köper han dem lösa ifrån sit slafweri. Hela mennisko-slägtet hade hos den rättfärdiga Guden stannat uti ofantelig skuld genom synden, som skulle betalas, om ej annorlunda dock med et ewigt brinnande helwete. Ack! här blir Jesus medlare, tager hela synda skulden på sig och fyller sin Faders hand med sin fullkomliga lydnad och sit bittra lidande 1 Pet. 1:18,19. Es. 53:4,5,6. Phil. 2:8. Dessutom hade wi råkat genom synden i en mordisk fiendes klor, med honom måste Jesus i handa-mänge.16 Här heter det med skäl Apoc. 12:7. Michael och hans änglar stridde, och draken stridde och hans änglar17 etc.[1/80]
Denna18 striden kostade Jesu dyra lif, och hwar blods droppa, men aflopp19 dock (Jesus war ewigt låfwad) så, at det nu heter: Si Lejonet af Juda slägte hafwer wunnit20 Cap. 5:5. Es. 25:8. 1 Cor. 15:57. 3:o Försätter han dem i sit saliga rike, icke Allmagts, ty där äro de förr, utan i sitt nåde rike, hwarest han emottager dessa uslingar, twår dem ifrån sina synder, försäkrar dem om sin nåd, wederqwäcker dem, och förwissar om arfskapet i himmelen. Coloss. 1:12,13,14. Men det är ännu et härligare rike, hwarest han will göra deras salighet fullkomlig, det är himmelen, om detta Rike talar han trösteligen Luc. 12:32. Cap. 22:29. Matth. 25:34. Ser nu, mine åhörare, är då icke desso huse salighet wederfaren?
3:dje delen, huru wi deraf skola warda delaktige? när wi dageligen se huru menniskorna, oaktat denna förlossning, ändock wandra i et grufweligit slafweri under synden, och falla 1000:de tals i ewig olycka, så kan ingen fråga wara angelägnare än denna. Här sitta wisst i dag många sådana. Jag will derföre i Jesu namn gifwa eder enfalliga råd, men et förbehåller jag allenast och will bedja Eder om: lyd mig i dag[2/80] om i aldrig förr lydt, det skall i ewighet aldrig ångra Eder.
Första Rådet: Hålt nu en gång stilla och betrakta edart stora elände. Hålt stilla säger jag, men detta är icke mitt råd, det är Herrans Jer. 2:25. käre hålt dock stilla, löp ej så oförwägen.2122 Du torde wäl säga: där warder intet af, men hör Herrans ord. Likasom en tjuf kommer på skam då han gripen warder, så skall ock du på den wägen til skam warda v. 25,26. Betragta hwad mörker och slafweri du står uti, hwad faselig ändalygt dig förestår, ropa til ditt såfwande hjerta N:o 407, v. 10 Wak up min siäl23 etc.
Andra Rådet: Sök nu up din Frälsare och kasta dig ned för honom, och ropa om nåd. Herdarna gåfwo sig ingen ro, utan gingo hasteliga til Betlehem och sökte Jesum. O! menniska, du har nog länge skött detta jordiska, och med Marta haft bekymmer om mångahanda, kom nu ihog, at et är nödwändigt24 med mera. Är icke redan hög tid, at besinna sig? Sök i dag up din Jesus, gå nu til Betlehem; hwarest är det? icke på krogar och källare, intet i denna werldenes lusthus, hwarest då? Jo i din egen kammare. Kasta dig där ned för Jesu fötter, och säg: här ligger en förtappad och fördömd syndare, som wandrat i satans slafweri. Ack! förbarma dig! etc. Håll nu på med detta arbete i denna Juhle-Högtid, för alla förspilda Helge- och Nåde-dagar du öfwerlefwat.
Tredje Rådet: Prisa och låfwa din Gud för den genom Jesum förwärfwade saligheten 1:o Med hjerta och mun. När en fån[3/80]ge får se sin Förlossare, så gläds han redan, fast han sitter i fiättrar. Hafwen I i dag lärt känna Edra bojor och Edar förlossare Jesus, så må I wäl glädjas med Zacharias. Luc: 1:68. 2:o. Med ifrig Jesu efterfölgd. När Herodes hade kastat Petrum i fängelse och han låg och såf emellan twå krigsknecktar, stötte Herrans ängel uppå honom och sade: Statt upp snarliga och fölg mig25 Act. 12:7,8. Herren Jesus stöter nu på dig, som härtils såfwit i det mörka Herodis fängelse, och säger: Statt upp och fölg mig i ödmjukhet, i kärlek, i kyskhet, i tålamod. etc. 3:o Med alfwarlig beständighet. Apoc. 2:10. Predikan slöts med en Bön, som innehölt först en hjertelig tacksägelse til hela Treenigheten för Guds Sons mennisko-blifwande, därnäst et innerligit förödmjukande för Jesu fötter, och anropande om nåd. Hwarpå fölgde en trogen förbön för dem, som än suto i syndafängelset, och sidst för Jesu egna barn, at han i denna högtid wille besöka dem med en öfwerswinnelig nåd, och änteligen gifwa dem en ewig Jul i himmelen.
Min Herre! här är nu första profwet, flera äro tilhands, i samma smak, men jag håller up så länge, tils jag får se om min Herre följer sanningen, och söker den l) eller låter hällre en swart fläck i Edra blad stå för allmänheten öfwer wårt Land, utan at utplåna den med sanning, än stöta eller wederlägga Auctorn för brefwet ifrån Gamla Carleby af d. 18. Maji. Döm[4/80] nu min Herre sjelf om denna Method är Ewangelisk eller icke m) hwarföre sker då beskyllningen utan undantag? n) Han kunde säga: jag har aldrig hördt den Prästen, om han icke wore boende i Gamle Carleby, och just där är denna och flera predikningar i samma smak, efter ämnet ofta mera Ewangeliska, hållna. Han har ju haft tilfälle at flera gångor se Herrans wärk på Skrifte-barnen, och den Ewangeliska bedröfwelse de warit, ända til rop och tårar, intagne af wid sit dyra Döpelse-Förbunds förnyande inför Herranom. o)
Det är sant, at det Ewangeliska sättet at förmana til bättring, ej är så allmänt bland oss, som det borde; men så finnas de likwäl, Gudi låf, icke en, utan flera, som genom Jesu brinnande kärlek emot syndare, söka bringa dem til blygsel öfwer sig sjelf. m.m. Jag hoppas at detta får rum i Eder Dag-skrift p) och har derföre äran at wara etc.
[1/78]
a) Detta26 bref, utan Dato, ankom d. 1. October, och införes på begjäran til bewis, at man hwarken gynnar osanningar eller skyr ljuset. Läsaren lärer sjelf se någon swårighet wid rätta meningens träffande, och af den grund ursäckta dessa anmärkningars mistag, om något sådant, emot min wilja, sig insmygt.
b) Är min afsickt menlös, som hon werkeligen är, hwi blifwer den då så illa uttydd och förklarad? Hwarföre skulle jag antingen berömma eller förkasta bemälte predikningar och methode, dem jag alldeles intet känner? Såsom Utgifware af de bref och Handlingar, som til trycknings warda mig tillsände, åligger mig ingen widare skylldighet, än at wi[2/78]sa min Man, när så lagligen påfordras. Herr Författaren af detta bref, synes ej eller gjöra et med några af sina Herrar Embetsbröder, at utropa dessa extra Predikanter för tokuga. I bland rätta Lutheraner är det en bepröfwad grund satts, at wända all ting NB. till det bästa, så länge Guds ära och ord, derwid får niuta sin tillbörliga helgd: ty det måste wara en fullkommen man, som icke felar på et ord, då wi, som Skriften säger, fele NB. i mång stycker alle. Af hwem will man då taga fullmagt, at på et owänligt, ja bittert och smädefullt sätt, fara ut emot dem, som tänka wördsamt och allwarligt om salighets wägen, fast något olika med oss?
c) Författaren af brefwet d. 18. Maji, lärer ej wäntat så widsträckt förklaring, i et mål som, efter wanligt sätt at tala, både bör och kan tola en mildare uttydning. Predikningar och Postillor intyga ju, at ogudagtigheten med okunnoghet och oförstånd, tagit allmänt öfwerhand; men monne Auctorerna derföre med en hård beskyllning pekat ut alla menniskor utan åtskillnad, och endast frikändt sig sjelfwa? Man kan wäl säga, at hela Landets Lärare och Åhörare, äro rättsinnige: men man skulle werkeligen brista i bewiset, om ingen funnos som af egenkjärlek och blindhet, trodde sig wara förplicktad, at bära falskt witnesbörd emot sin nästa, i det stycket.[3/78]
d) Sagt, men icke bewist. Guds ära förringas icke dermed, at en orätt Läro-method blifwer utmärkt om och hwar den finnes. M. H.27 medgifwer ju sjelf bättre fram, at NB. det Ewangeliska sättet, at förmana til bättring, ej är så allmänt NB bland oss, som det borde; hwi är han då så hård emot sin medmenniska, som förmodeligen, ej ment annat än just detsamma.
e) Då woro själarna antingen icke behörigen underrättade, at de alltid och allena böra wända sig til Jesum och hans ord; eller hade de förgjätit en så hälsosam underwisning. Apostlarna predikade aldrig sig sjelfwa, utan Jesum, til själars frälsning och salighet. Det är äfwen troligt, at Gud, genom sitt beskrefna ord, kunde leda själar til ewigt lif, om också ingen Constituerad28 Prest woro at tilgå.
f) En säker uplysning om den i hela det Landet brukeliga Methoden at predika, lärer knappt wäntas, mindre kunna gifwas, af en enda Prestmans några prediko-utdrag, så wida slutsatsen a particulare ad universale29 ofta slår felt. Jag wille åtminstone icke påstå, at efter Prestmannen N. N. bru[4/78kar en så konstig Läro-method, som kan förklaras alt efter som egen ära och fördel det fordrar; så bruka ock alla Präster samma method. Nej, bortt det!
g) Det sker förnämligast genom opartisk jemförelse och pröfning med och efter den H. Skrifts reglo; Ty det är icke någon ny och obekant sak, at den ena menniskan tager pris af den andra, se Joh. 5:44.
h) Hårda beskyllningar hafwa sällan annat än hämndsökning til grund, och man önskar, at äfwen Hr. Författarens wore byggd på någon bättre!
i) Guddomlig öfwertygelse, at en sak är Herrans will mycket säga. Mången förswarar dock, under sådan förewändning, sin egen och andras ofta smutsiga sak.[1/79]
k) Om H Författaren täckes insända flera sådana Utdrag; skola de nog få rum i dessa Dagblad. Et eller annat mindre beqwämt uttryck, skall hos oss hwarken göra dem onyttiga eller onödiga, mindre förhateliga: ty wår fägnad ökas i lika mon, som wi förspörje Guds rike komma med kraft, ware sig uti hwilket Land det ske må.[3/80]
l) Deruppå lärer Hr. Förf. äga rön i handom,30 ehuru jag icke kan utplåna andras fläckar, hwilke, om just icke altid swarta, dock kunna wara lika skadeliga af annan färg.[4/80]
m) Såsom blott Utgifware, hörer sådan dom mig icke til.
n) Jag har ej beskylldt någon; bör således ej eller beswara denna frågan:
o) Hwad G. Carleby angår, ware sagt! men huru tro det står til på Landet flera mil widt och bredt deromkring?
p) Alt hwad under behörig säkerhet31 inkommer, ware sig från hwilken ort och person det will, mottages och införes gerna, så wida man, efter bästa wett och pröfning, finner det öfwerensstämmande med Guds ord och i någor måtto tjenande til Nästans förbättring. Ty i dessa Blad syftas icke på strid och twedrägt, utan på sann uplysning och rent nit om allmännelig och broderlig kjärlek; med et ord: Frid med hwar man, så mycke til oss står.32
[1/78]
Til Utgifwaren a).33
Uti N:o 4 af Edert Dagblad är infört et bref ifrån Gamla Carleby daterat d. 18. Maji 1775, hwarest bland annat berättas at flickan Anna från Lillkyro, jemte Lisa från Storkyro förmana til bättring på et rätt Ewangeliskt sätt, med denna märkwärdiga tilläggning, hwilken Methode är eljest här i Landet helt främmande, twifwels utan i den menlösa b) afsigt at[2/78] uphöja Annas och Lisas predikningar och Methode: men som denna beskyllningen c) på hela[3/78] Landets Lärare i gemen tydeligen d) leder til förringande af den stora Gudens ära som ock låtit sin ande hwilas i Nordlandena, til befläckande af Jesu tjenares Ämbets förwaltning och med ogillande af hela den nu brukeliga Läre Methoden, störtar bekymrade själar i willrådighet, hwart de skola wända sig e) har jag trodt mig skyldig lemna det allmänna, genom min Herres dageliga skrift, en säker f) uplysning om den här[4/78] brukeliga Methoden at predika, hwaraf dömmas må om den är rätt Ewangelisk eller icke; dock huru skall det låta sig göra? g) Intet genom twister, intet genom förswar af Presternas renlärighet, och aldraminst genom hämdsökning för en så hård beskyllning h) Nej! saken är Herrans i) han skall sjelf förswara sin äro, den han icke gifwer androm, han älskar sanning, derföre skall ock sanningen sjelf föra ordet. Jag tänker derföre rycka här in et kort utdrag af en och annan här i landet nyligen hållen predikan, hwaraf dömmas må om de, och fölgackteligen många andra, äro rätt Ewangeliska til ämne eller Method eller ock icke.[1/79]
Och34 som de under en allmän Nåde-rörelse hos själarna äro hållne i Kyrkan, och sedan ofta med ömnogare nåd i hundrade tals menniskors öfwerwaru uprepade samma afton uti Lärarens eget hus, hoppas man äfwen, at de i detta Blad, som synes syfta åt den förfallna Christendomens uprättande, intet utan upbyggelse af Gud sökande själar skola läsas. De få icke wara för korta, ty då uplyses icke huru hwarje stycke blifwit utfört på et Lagiskt eller Ewangeliskt sätt; icke för långa, ty då må det blifwa särskilt trykta predikningar, och få ej rum i en Dagskrift. k)
Det första profwet må då wara en Högmässopredikan, hållen i Gamle Carleby Stad första dag Juhl 1774.[2/79]
Ingången Luc. 19:9. I dag är desso huse salighet wederfaren.35 Orden och anledningen til dem förklarades, och en kort beskrifning lemnades om Zacheo,36 hwarpå det hette i tillämpning på oss: Älskade Åhörare! den himmelska Bådbäraren talar i dag til Herdarna mäst utur samma thon: Si jag bådar Eder stor glädje.37 Hela werldenes förnuftiga inbyggare förekomma mig aldeles i andelig måtto som Publicaner och syndare, wederstyggeliga i Guds åsyn, som dwergar de där sjelfwa aldrig hinna up38 til Jesum, til dem ropar han sjelf: I dag måste jag gästa i ditt hus.39 Ack! at det sannades på oss, at wi undfingo honom gladeliga,40 det hafwa wi wist orsak til, ty i dag är werldene salighet wederfaren, deröfwer gläds himmelen, och Änglarna siunga, lät oss då täfla med dem uti Herrans låf, efter det är skedt oss til godo, och sjunga: En Jungfru födde etc. 41
Ämnet war: At i dag är werldene salighet wederfaren, hwarwid 1:o anmärktes hwilkom denna salighet är wederfaren 2:o sjelfwa saligheten och 3:o huru en och hwar skall blifwa delaktig deraf?
Första delen förklarade, at denna salighet wederfors werlden, det är menniskorna, som lefwa deruti, nemligen alla, som det heter, allo folkena. Hurudanna äro de? de måste naturligit wis wara i en usel belägenhet, efter ängelen förkunnade stor glädje. En som altid njuter goda dagar, kan ej smaka stor glädje, men när en uslinge blifwer hulpen, en döds-fånge slipper[3/79] lös, det är en stor glädje, hwaraf tillämpning gjordes på menniskorna. Det nyfödda barnet war Frälsaren, således hade han at göra med fångar och slafwar. Hwad äro således menniskorna? Jag tycker, heter det, jorden krälla full42 med usla trälar, krökta under synda oket i långt swårare slafweri, än Israels barn i Aegypten under Pharaos hand, uti et gräseligit mörker, i järnfiätrar om händer och fötter, under sin plågares satans herrawälde, hwarwid werlden och köttet äro hans handtlangare, utan längtan eller förmåga, at någonsin befrias, af hwilka den ena efter den andra oförwarandes stupa i den ewiga elden. Ack! en usel belägenhet. Wi fråga billigt, månne menniskans tilstånd skall wara så uselt? Jo ty synden är en arfsiuka hos oss Jobs 25:4,5,6. Den skiljer oss från Gud det högsta goda Es. 59:2. Hos. 9:12. den försätter syndare i slafweri Ebr. 2:15. den har döden i följe med sig Jac. 1:15. Rom: 6:23. Hwad är werlden då? Et Hospital upfylt med synda spetelska. Es. 1:5,6 och dårar Jer. 10:8. Et fängelse där syndaren står i fjätrar och måste sjunga N:o 219: v. 2. Sw. Psalm.B. Jag under djefwulen fången låg etc.43 Ack! här behöfwes hjelp och förbarmande.
2:dra delen: om dessa heter det nu: I dag är desso huse salighet wederfaren. Den himmelska Härhålden44 ropar: Si! jag bodar Eder etc. När efter et långsamt och blodigt krig en hugnelig fred winnes, skrifwes freds-tidningar45 omkring hela Riket, och Herholderne utropa under Pu[4/79]kor och Trumpetter46 freden på alla gator och torg. Här kommer en himmelsk Härhold med et klart sken och ropar: Si jag bådar etc. och derpå stämmer den himmelska Chorus in: Ära ware Gud i högdene47 etc. Wisst måste här en synnerlig salighet wara på färde efter sjelfwa himmelen så frögdar sig: men hwad? Werlden är född en Frälsare. Herre du store Gud! huru nödigt behöfdes icke den? hwart skulle dessa uslingar annars taga wägen? Hwad gör han? Jo han 1:o uplyser dem i sit djupa mörker Es. 9:2. Luc. 1:78,79. Joh. 3:19. Cap. 1:9. v. O hwad för sällhet Rom. 13:12. 2:o köper han dem lösa ifrån sit slafweri. Hela mennisko-slägtet hade hos den rättfärdiga Guden stannat uti ofantelig skuld genom synden, som skulle betalas, om ej annorlunda dock med et ewigt brinnande helwete. Ack! här blir Jesus medlare, tager hela synda skulden på sig och fyller sin Faders hand med sin fullkomliga lydnad och sit bittra lidande 1 Pet. 1:18,19. Es. 53:4,5,6. Phil. 2:8. Dessutom hade wi råkat genom synden i en mordisk fiendes klor, med honom måste Jesus i handa-mänge.48 Här heter det med skäl Apoc. 12:7. Michael och hans änglar stridde, och draken stridde och hans änglar49 etc.[1/80]
Denna50 striden kostade Jesu dyra lif, och hwar blods droppa, men aflopp51 dock (Jesus war ewigt låfwad) så, at det nu heter: Si Lejonet af Juda slägte hafwer wunnit52 Cap. 5:5. Es. 25:8. 1 Cor. 15:57. 3:o Försätter han dem i sit saliga rike, icke Allmagts, ty där äro de förr, utan i sitt nåde rike, hwarest han emottager dessa uslingar, twår dem ifrån sina synder, försäkrar dem om sin nåd, wederqwäcker dem, och förwissar om arfskapet i himmelen. Coloss. 1:12,13,14. Men det är ännu et härligare rike, hwarest han will göra deras salighet fullkomlig, det är himmelen, om detta Rike talar han trösteligen Luc. 12:32. Cap. 22:29. Matth. 25:34. Ser nu, mine åhörare, är då icke desso huse salighet wederfaren?
3:dje delen, huru wi deraf skola warda delaktige? när wi dageligen se huru menniskorna, oaktat denna förlossning, ändock wandra i et grufweligit slafweri under synden, och falla 1000:de tals i ewig olycka, så kan ingen fråga wara angelägnare än denna. Här sitta wisst i dag många sådana. Jag will derföre i Jesu namn gifwa eder enfalliga råd, men et förbehåller jag allenast och will bedja Eder om: lyd mig i dag[2/80] om i aldrig förr lydt, det skall i ewighet aldrig ångra Eder.
Första Rådet: Hålt nu en gång stilla och betrakta edart stora elände. Hålt stilla säger jag, men detta är icke mitt råd, det är Herrans Jer. 2:25. käre hålt dock stilla, löp ej så oförwägen.5354 Du torde wäl säga: där warder intet af, men hör Herrans ord. Likasom en tjuf kommer på skam då han gripen warder, så skall ock du på den wägen til skam warda v. 25,26. Betragta hwad mörker och slafweri du står uti, hwad faselig ändalygt dig förestår, ropa til ditt såfwande hjerta N:o 407, v. 10 Wak up min siäl55 etc.
Andra Rådet: Sök nu up din Frälsare och kasta dig ned för honom, och ropa om nåd. Herdarna gåfwo sig ingen ro, utan gingo hasteliga til Betlehem och sökte Jesum. O! menniska, du har nog länge skött detta jordiska, och med Marta haft bekymmer om mångahanda, kom nu ihog, at et är nödwändigt56 med mera. Är icke redan hög tid, at besinna sig? Sök i dag up din Jesus, gå nu til Betlehem; hwarest är det? icke på krogar och källare, intet i denna werldenes lusthus, hwarest då? Jo i din egen kammare. Kasta dig där ned för Jesu fötter, och säg: här ligger en förtappad och fördömd syndare, som wandrat i satans slafweri. Ack! förbarma dig! etc. Håll nu på med detta arbete i denna Juhle-Högtid, för alla förspilda Helge- och Nåde-dagar du öfwerlefwat.
Tredje Rådet: Prisa och låfwa din Gud för den genom Jesum förwärfwade saligheten 1:o Med hjerta och mun. När en fån[3/80]ge får se sin Förlossare, så gläds han redan, fast han sitter i fiättrar. Hafwen I i dag lärt känna Edra bojor och Edar förlossare Jesus, så må I wäl glädjas med Zacharias. Luc: 1:68. 2:o. Med ifrig Jesu efterfölgd. När Herodes hade kastat Petrum i fängelse och han låg och såf emellan twå krigsknecktar, stötte Herrans ängel uppå honom och sade: Statt upp snarliga och fölg mig57 Act. 12:7,8. Herren Jesus stöter nu på dig, som härtils såfwit i det mörka Herodis fängelse, och säger: Statt upp och fölg mig i ödmjukhet, i kärlek, i kyskhet, i tålamod. etc. 3:o Med alfwarlig beständighet. Apoc. 2:10. Predikan slöts med en Bön, som innehölt först en hjertelig tacksägelse til hela Treenigheten för Guds Sons mennisko-blifwande, därnäst et innerligit förödmjukande för Jesu fötter, och anropande om nåd. Hwarpå fölgde en trogen förbön för dem, som än suto i syndafängelset, och sidst för Jesu egna barn, at han i denna högtid wille besöka dem med en öfwerswinnelig nåd, och änteligen gifwa dem en ewig Jul i himmelen.
Min Herre! här är nu första profwet, flera äro tilhands, i samma smak, men jag håller up så länge, tils jag får se om min Herre följer sanningen, och söker den l) eller låter hällre en swart fläck i Edra blad stå för allmänheten öfwer wårt Land, utan at utplåna den med sanning, än stöta eller wederlägga Auctorn för brefwet ifrån Gamla Carleby af d. 18. Maji. Döm[4/80] nu min Herre sjelf om denna Method är Ewangelisk eller icke m) hwarföre sker då beskyllningen utan undantag? n) Han kunde säga: jag har aldrig hördt den Prästen, om han icke wore boende i Gamle Carleby, och just där är denna och flera predikningar i samma smak, efter ämnet ofta mera Ewangeliska, hållna. Han har ju haft tilfälle at flera gångor se Herrans wärk på Skrifte-barnen, och den Ewangeliska bedröfwelse de warit, ända til rop och tårar, intagne af wid sit dyra Döpelse-Förbunds förnyande inför Herranom. o)
Det är sant, at det Ewangeliska sättet at förmana til bättring, ej är så allmänt bland oss, som det borde; men så finnas de likwäl, Gudi låf, icke en, utan flera, som genom Jesu brinnande kärlek emot syndare, söka bringa dem til blygsel öfwer sig sjelf. m.m. Jag hoppas at detta får rum i Eder Dag-skrift p) och har derföre äran at wara etc.
[1/78]
a) Detta58 bref, utan Dato, ankom d. 1. October, och införes på begjäran til bewis, at man hwarken gynnar osanningar eller skyr ljuset. Läsaren lärer sjelf se någon swårighet wid rätta meningens träffande, och af den grund ursäckta dessa anmärkningars mistag, om något sådant, emot min wilja, sig insmygt.
b) Är min afsickt menlös, som hon werkeligen är, hwi blifwer den då så illa uttydd och förklarad? Hwarföre skulle jag antingen berömma eller förkasta bemälte predikningar och methode, dem jag alldeles intet känner? Såsom Utgifware af de bref och Handlingar, som til trycknings warda mig tillsände, åligger mig ingen widare skylldighet, än at wi[2/78]sa min Man, när så lagligen påfordras. Herr Författaren af detta bref, synes ej eller gjöra et med några af sina Herrar Embetsbröder, at utropa dessa extra Predikanter för tokuga. I bland rätta Lutheraner är det en bepröfwad grund satts, at wända all ting NB. till det bästa, så länge Guds ära och ord, derwid får niuta sin tillbörliga helgd: ty det måste wara en fullkommen man, som icke felar på et ord, då wi, som Skriften säger, fele NB. i mång stycker alle. Af hwem will man då taga fullmagt, at på et owänligt, ja bittert och smädefullt sätt, fara ut emot dem, som tänka wördsamt och allwarligt om salighets wägen, fast något olika med oss?
c) Författaren af brefwet d. 18. Maji, lärer ej wäntat så widsträckt förklaring, i et mål som, efter wanligt sätt at tala, både bör och kan tola en mildare uttydning. Predikningar och Postillor intyga ju, at ogudagtigheten med okunnoghet och oförstånd, tagit allmänt öfwerhand; men monne Auctorerna derföre med en hård beskyllning pekat ut alla menniskor utan åtskillnad, och endast frikändt sig sjelfwa? Man kan wäl säga, at hela Landets Lärare och Åhörare, äro rättsinnige: men man skulle werkeligen brista i bewiset, om ingen funnos som af egenkjärlek och blindhet, trodde sig wara förplicktad, at bära falskt witnesbörd emot sin nästa, i det stycket.[3/78]
d) Sagt, men icke bewist. Guds ära förringas icke dermed, at en orätt Läro-method blifwer utmärkt om och hwar den finnes. M. H.59 medgifwer ju sjelf bättre fram, at NB. det Ewangeliska sättet, at förmana til bättring, ej är så allmänt NB bland oss, som det borde; hwi är han då så hård emot sin medmenniska, som förmodeligen, ej ment annat än just detsamma.
e) Då woro själarna antingen icke behörigen underrättade, at de alltid och allena böra wända sig til Jesum och hans ord; eller hade de förgjätit en så hälsosam underwisning. Apostlarna predikade aldrig sig sjelfwa, utan Jesum, til själars frälsning och salighet. Det är äfwen troligt, at Gud, genom sitt beskrefna ord, kunde leda själar til ewigt lif, om också ingen Constituerad60 Prest woro at tilgå.
f) En säker uplysning om den i hela det Landet brukeliga Methoden at predika, lärer knappt wäntas, mindre kunna gifwas, af en enda Prestmans några prediko-utdrag, så wida slutsatsen a particulare ad universale61 ofta slår felt. Jag wille åtminstone icke påstå, at efter Prestmannen N. N. bru[4/78kar en så konstig Läro-method, som kan förklaras alt efter som egen ära och fördel det fordrar; så bruka ock alla Präster samma method. Nej, bortt det!
g) Det sker förnämligast genom opartisk jemförelse och pröfning med och efter den H. Skrifts reglo; Ty det är icke någon ny och obekant sak, at den ena menniskan tager pris af den andra, se Joh. 5:44.
h) Hårda beskyllningar hafwa sällan annat än hämndsökning til grund, och man önskar, at äfwen Hr. Författarens wore byggd på någon bättre!
i) Guddomlig öfwertygelse, at en sak är Herrans will mycket säga. Mången förswarar dock, under sådan förewändning, sin egen och andras ofta smutsiga sak.[1/79]
k) Om H Författaren täckes insända flera sådana Utdrag; skola de nog få rum i dessa Dagblad. Et eller annat mindre beqwämt uttryck, skall hos oss hwarken göra dem onyttiga eller onödiga, mindre förhateliga: ty wår fägnad ökas i lika mon, som wi förspörje Guds rike komma med kraft, ware sig uti hwilket Land det ske må.[3/80]
l) Deruppå lärer Hr. Förf. äga rön i handom,62 ehuru jag icke kan utplåna andras fläckar, hwilke, om just icke altid swarta, dock kunna wara lika skadeliga af annan färg.[4/80]
m) Såsom blott Utgifware, hörer sådan dom mig icke til.
n) Jag har ej beskylldt någon; bör således ej eller beswara denna frågan:
o) Hwad G. Carleby angår, ware sagt! men huru tro det står til på Landet flera mil widt och bredt deromkring?
p) Alt hwad under behörig säkerhet63 inkommer, ware sig från hwilken ort och person det will, mottages och införes gerna, så wida man, efter bästa wett och pröfning, finner det öfwerensstämmande med Guds ord och i någor måtto tjenande til Nästans förbättring. Ty i dessa Blad syftas icke på strid och twedrägt, utan på sann uplysning och rent nit om allmännelig och broderlig kjärlek; med et ord: Frid med hwar man, så mycke til oss står.64
[1/78]
Julkaisijalle a)65
Lehtenne numerossa 4 on julkaistu Kokkolasta lähetetty, 18. toukokuuta 1775 päivätty kirje, jossa muun muassa kerrotaan vähäkyröläisen Anna-tytön sekä isokyröläisen Liisan kehottavan ihmisiä tekemään parannuksen oikealla evankelisella tavalla, ja tähän on liitetty huomionarvoinen lisäys, että tuo metodi on muuten tässä maakunnassa täysin tuntematon, ilmeisestikin siinä viattomassa b) tarkoituksessa, että[2/78] korotettaisiin Annan ja Liisan saarnojen ja metodin arvoa. Kun tämä syytös c) kohdistettuna koko[3/78] maakunnan pappeihin yleensä selvästikin d) johtaa väheksymään suuren Jumalan kunniaa, Hänen, joka on antanut henkensä levätä pohjoisissa maissa, tahraamaan Jeesuksen palvelijoiden viranhoitoa ja hylkäämään koko nykyisin käytössä olevan hengellisen opetuksen metodin, syöksee huolestuneita sieluja epävarmuuteen siitä, minkä tahon puoleen heidän olisi käännyttävä e), olen pitänyt velvollisuutenani saattaa yleisön tietoon arvoisan Herran päivittäisen julkaisun välityksellä varman f) tiedon täällä[4/78] käytössä olevasta saarnametodista, jonka oikea evankelisuus tai sen puuttuminen on tämän tiedon perusteella arvioitavissa. Mutta miten tämän tiedon antaminen on mahdollista? g) Ei kinasteluilla, ei puolustamalla pappien puhdasoppisuutta eikä varsinkaan pyrkimällä noin ankaran syytöksen kostamiseen h), Ei! Asia on Herran käsissä i), hän puolustaa itse omaa kunniaansa, jota hän ei muille luovuta, hän rakastaa totuutta, sen takia totuus itse puhukoon puolestaan. Aion tämän takia ottaa tähän muutamista tässä maakunnassa äskettäin pidetyistä saarnoista lyhyitä otteita, joiden perusteella arvioitakoon, ovatko ne ja siis monet muutkin aiheeltaan ja metodiltaan oikealla tavalla evankelisia vai eivät.[1/79]
Ja66 koska nämä saarnat on pidetty kirkossa sielujen ollessa yleisen armontäyteisen liikutuksen vallassa ja toistettu sitten usein tarkempaa ohjausta antaen satojen ihmisten läsnä ollessa papin omassa kodissa, voidaan myös toivoa, että Jumalaa etsivät sielut lukevat niitä hengelliseksi rakennuksekseen tästä lehdestä, joka näyttää pyrkivän elvyttämään rappeutunutta kristillistä uskoa. Otteet eivät saa olla liian lyhyitä, sillä silloin ei selviä, onko kukin kohta esitetty laillisella vai evankelisella tavalla, eivätkä liian pitkiä, sillä silloin ne pitäisi julkaista erikseen painettuina saarnoina eivätkä mahtuisi päivälehteen. k)
Ensimmäinen näyte olkoon pääjumalanpalveluksen saarna, joka on pidetty Kokkolan kaupungissa ensimmäisenä joulupäivänä 1774.[2/79]
Johdanto Luuk. 19:9. Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.67 Raamatunkohta ja sen tausta selitettiin ja esitettiin lyhyt kuvaus Sakkeuksesta, minkä jälkeen esitettiin meitä koskeva sovellutus: Rakkaat kuulijat! Taivaan sanansaattaja puhuu tänään paimenille enimmäkseen samassa sävyssä: Minä ilmoitan teille ilosanoman.68 Maailman kaikki järjelliset asukkaat näyttävät minusta hengelliseltä kannalta publikaaneilta ja syntisiltä, kauhistuttavilta Jumalan edessä, kuin kääpiöiltä, jotka eivät koskaan omin voimin ylety Jeesuksen luo. Heille Hän itse huutaa: Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.69 Kunpa meidänkin kohdallamme toteutuisi se, että ottaisimme hänet iloiten vieraaksemme.70 Siihen meillä toki on aihetta, sillä tänään on maailma kokenut pelastuksen, siitä iloitsee taivas ja enkelit laulavat, kilpailkaamme mekin heidän kanssaan Herran ylistämisessä, kun tämä on hyväksemme tapahtunut, ja laulakaamme: Syntyi lapsi Neitsyelle jne.71
Aiheena oli: Tänään on pelastus tullut maailmalle, ja tätä käsiteltäessä 1) kiinnitettiin huomiota siihen, keiden osaksi tämä pelastus on tullut, 2) puhuttiin pelastuksesta itsestään, 3) kerrottiin, miten jokainen pääsee siitä osalliseksi.
Ensimmäisessä jaksossa selitettiin, että tämä pelastus suotiin maailmalle eli siinä eläville ihmisille, nimenomaan kaikille kansoille. Millaisia ne ovat? Tietysti ne olivat väistämättä surkeassa tilassa, koska enkeli julisti suuren ilon tulevan niiden osaksi. Ihminen, joka elää aina hyviä päiviä, ei kykene kokemaan suurta iloa, mutta kun kurjimus saa avun, kuolemaantuomittu vanki pääsee[3/79] vapaaksi, se tuottaa suuren ilon, ja tätä sovellettiin sitten ihmisten elämään. Vastasyntynyt lapsi oli Vapahtaja, niinpä hän joutui tekemisiin vankien ja orjien kanssa. Mitä ihmiset siis ovat? Saarnassa sanottiin: Minusta maailmassa on vilisemällä synnin ikeen alla kumaraan painuneita surkeita orjia paljon pahemmassa orjuudessa kuin Israelin lapset Egyptissä faraon käden kurittamina, kauheassa pimeydessä, kädet ja jalat rautakahleissa, kiusaajansa saatanan vallassa maailman ja lihallisuuden tätä auttaessa, kaipaamatta vapautumista ja kykenemättä koskaan vapautumaan, suistumassa kukin vuorollaan varomattomuuttaan ikuiseen tuleen. Mikä surkea tila! Kysymme hyvästä syystä, pitääkö ihmisen tilan olla noin surkea? Kyllä vain, koska synti on perinnöllinen tautimme Job 25:4–6. Se erottaa meidät Jumalasta, joka on korkein hyvä Jes. 59:2, Hoos. 9:12. Se orjuuttaa synnintekijän Hepr. 2:15. Siitä seuraa kuolema Jaak. 1:15, Room. 6:23. Mikä maailma sitten on? Sairaala täynnä syntisiä spitaalisia Jes. 1:5–6, ja hulluja Jer. 10:8. Vankila, jossa syntinen on kahleissa ja joutuu laulamaan toista säkeistöä ruotsalaisen virsikirjan virrestä nro 219: Voi, kuinka lujaan minua sai pitää kahleissansa tuo vihollinen, saatana jne.72 Voi! Tässä todella tarvitaan apua ja armahtamista!
Toisessa jaksossa sanotaan sitten näistä ihmisistä: Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Taivaallinen sanansaattaja huutaa: Minä ilmoitan teille ilosanoman jne. Kun pitkän ja verisen sodan jälkeen saadaan aikaan suotuisa rauha, levitetään rauhan sanomaa kirjoituksilla kaikkialle valtakuntaan, ja airuet julistavat rauhan tuloa turuilla ja toreilla rumpujen[4/79] ja trumpettien pauhatessa. Tuolta ilmestyy taivaan sanansaattaja kirkkaan loisteen keskellä ja huutaa: Minä ilmoitan teille ilosanoman jne. ja sen jälkeen taivaallinen kuoro yhtyy laulamaan: Jumalan on kunnia korkeuksissa73 jne. Varmastikin tässä on kyseessä erityinen pelastus, koska itse taivaskin näin iloitsee, mutta mitä ihmettä? Maailmaan on syntynyt Vapahtaja. Herra, suuri Jumala, miten välttämättä tätä tarvittiinkaan! Minne nämä kurjimukset muuten joutuisivat? Mitä hän tekee? Hän ensinnäkin tuo valon heidän syvään pimeyteensä Jes. 9:2, Luuk. 1:78–79, Joh. 3:19, 1:9 ja seuraavat. Oi autuutta Room. 13:12. Toiseksi hän ostaa heidät vapaiksi orjuudesta. Koko ihmissuku oli jäänyt oikeamielisen Jumalan edessä syntiensä tähden suunnattomaan velkaan, joka oli maksettava, ellei muuten, niin iankaikkisella piinalla palavassa helvetissä. Mutta tässä Jeesus tulee välittäjäksi, ottaa koko syntivelan kantaakseen ja täyttää Isänsä vaatimukset täydellisellä kuuliaisuudellaan ja katkeralla kärsimyksellään, 1. Piet. 1:18–19, Jes. 53:4–6, Fil. 2:8. Lisäksi synti oli saattanut meidät murhanhimoisen vihollisen kynsiin, Jeesuksen oli käytävä käsikähmään hänen kanssaan. Niinpä Ilm. 12:7 sanookin aiheellisesti: Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa74 jne.[1/80]
Tämä75 taistelu maksoi Jeesuksen kalliin hengen ja viimeisenkin veripisaran, mutta päättyi kuitenkin (Jeesus olkoon ikuisesti ylistetty) siten, että nyt sanotaan: Juudan heimon leijona on saanut voiton!76 Ilm. 5:5, Jes. 25:8, 1. Kor. 15:57. Kolmanneksi hän johdattaa heidät autuuden valtakuntaansa, ei Kaikkivaltiaan alaisuuteen, sillä siellä he ovat ennestään, vaan oman armonsa valtakuntaan, jossa hän ottaa vastaan nämä kurjimukset, pesee heidät puhtaiksi synneistään, vakuuttaa heille armollisuutensa, virvoittaa heitä ja varmistaa heille heidän perintöosansa taivaassa Kol. 1:12–14. Olemassa on kuitenkin vielä ihanampi valtakunta, jossa hän haluaa tehdä heidän autuutensa täydelliseksi, se on taivas, ja tästä valtakunnasta hän puhuu lohduttavia sanoja Luuk. 12:32 ja 22:29, Matt. 25:34. Näettehän nyt, hyvät kuulijani, eikö pelastus olekin tullut tämän perheen osaksi?
Kolmannessa jaksossa selitetään, miten me pääsemme siitä osallisiksi. Kun joka päivä näemme ihmisten tästä vapahduksesta huolimatta kuitenkin vaeltavan synnin hirmuisessa orjuudessa ja kaatuvat tuhatlukuisina joukkoina ikuiseen onnettomuuteen, mikään kysymys ei voi olla tätä tärkeämpi. Täällä istuu tänään varmastikin monia sellaisia ihmisiä. Haluan sen tähden antaa teille Jeesuksen nimessä yksinkertaisia neuvoja, mutta vain yhden ehdon asetan ja pyydän teitä noudattamaan sitä: totelkaa minua tänään[2/80] ellette ole koskaan ennen totelleet, sitä te ette iankaikkisuudessa koskaan joudu katumaan.
Ensimmäinen neuvo: Pysähtykää kerrankin miettimään suurta surkeuttanne. Pysähtykää, minä sanon, mutta tämä ei ole minun neuvoni, sen on antanut Herra Jer. 2:25. Varo, ettet juokse jalkojasi verille.77 Varmaankin haluat sanoa: anna minun olla, mutta kuule Herran sana. Niin kuin kiinni joutunut varas, niin sinäkin sillä tiellä saat osaksesi häpeän Jer. 2:25–26. Mieti, missä pimeydessä ja orjuudessa olet, millainen kauhea loppu sinua odottaa, huuda nukkuvalle sydämellesi virren 407 10. säkeistön sanoin: Nyt herää sieluni78 jne.
Toinen neuvo: Etsiydy nyt Vapahtajasi eteen ja heittäydy maahan hänen edessään ja ano armoa. Paimenet eivät jääneet aloilleen, vaan riensivät kiireesti Betlehemiin etsimään Jeesusta. Oi ihminen, olet liian kauan hoitanut näitä maallisia asioita ja Martan tavoin kantanut huolta monista asioista, muista nyt, että vain yksi on tarpeen79 jne. Eikö ole jo korkea aika järkiintyä? Etsiydy tänään Jeesuksesi luo, lähde nyt Betlehemiin. Missä se on? Ei kapakoissa eikä oluttuvissa, ei tämän maailman huvipaikoissa, mutta missä sitten? No, omassa kamarissasi. Heittäydy siellä Jeesuksen jalkojen juureen ja sano: tässä makaa kadotettu ja kirottu syntinen, joka on vaeltanut saatanan orjuudessa. Oi, armahda! jne. Huolehdi nyt tästä työstä tämän joulujuhlan ajan kaikkien elämässäsi tuhlaamiesi pyhäpäivien ja armon päivien edestä.
Kolmas neuvo: Ylistä ja kiitä Jumalaasi Jeesuksen kautta saadusta pelastuksesta: 1) Sydämessäsi ja suullasi. Kun vanki[3/80] saa nähdä Vapauttajansa, hän jo iloitsee, vaikka istuukin kahleissa. Jos te olette tänään oppineet tuntemaan kahleenne ja teidän vapauttajanne Jeesuksen, voitte varmastikin iloita Sakariaan tavoin Luuk. 1:68. 2) Seuraamalla innokkaasti Jeesusta. Kun Herodes oli heittänyt Pietarin tyrmään ja tämä nukkui kahden sotamiehen välissä, Herran enkeli sysäsi häntä kylkeen ja sanoi: Nouse kiireesti ja seuraa minua80 Ap. t. 12:7–8. Herra Jeesus sysää nyt kylkeen sinua, joka olet tähän saakka nukkunut Herodeksen pimeässä vankityrmässä, ja sanoo: Nouse ja seuraa minua nöyryydessä, rakkaudessa, siveydessä, kärsivällisyydessä jne. 3) Vakavasti ja uskollisesti. Ilm. 2:10. Saarna lopetettiin rukoukseen, joka sisälsi aluksi sydämellisen kiitoksen koko Kolminaisuudelle Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisesta, seuraavaksi hartaan nöyrtymisen Jeesuksen jalkojen juureen ja armon anomisen. Tätä seurasi uskollinen esirukous niiden puolesta, jotka yhä istuivat synnin vankilassa, ja viimeiseksi Jeesuksen omien lasten puolesta, jotta hän tämän juhlan aikana tulisi heidän luokseen ja toisi heille äärettömän armon ja antaisi heille lopulta iankaikkisen joulun taivaassa.
Arvoisa Herra! Tässä on nyt ensimmäinen näyte. Useampia samansävyisiä on saatavilla, mutta keskeytän niiden esittämisen, kunnes saan nähdä, pysyttekö, Arvoisa Herra, totuudessa ja etsittekö sitä l), vai jätättekö lehtenne sivuille yleisön nähtäväksi meidän maakuntamme ylle lyödyn mustan leiman pyyhkimättä sitä pois totuudella mieluummin kuin että joutuisitte erimielisyyteen Kokkolasta 18. toukokuuta lähetetyn kirjeen kirjoittajan kanssa tai kumoaisitte hänen kantansa. Tuomitkaa[4/80] nyt itse, arvoisa Herra, onko tämä metodi evankelinen vai ei! m) Miksi syytös sitten kohdistetaan poikkeuksetta kaikkiin? n) Hän voisi sanoa: En olisi ikinä kuunnellut tuota pappia, ellei hän asuisi Kokkolassa, ja juuri siellä on pidetty tämä saarna ja useita muita samansävyisiä, aiheensa mukaisesti usein vahvemminkin evankelisia saarnoja. Hänellähän on ollut tilaisuus useasti nähdä, miten Herra tekee työtä rippilasten sielussa, ja millaisen, huudahduksiin ja kyyneliin saakka johtaneen evankelisen murheen vallassa he ovat olleet uudistaessaan kallisarvoisen kasteen liittonsa Herran edessä. o)
Totta on, että evankelinen tapa kehottaa parannukseen ei ole keskuudessamme niin yleinen kuin sen pitäisi olla; Jumalan kiitos on kuitenkin useita, ei vain yhtä, jotka yrittävät Jeesuksen syntisiä kohtaan osoittaman palavan rakkauden välityksellä saattaa heidät tuntemaan häpeää itsensä takia ym. Toivon, että tämä saa tilaa teidän päivälehdessänne p) ja minulla on siis kunnia olla jne.
[1/78]
a) Tämä81 päiväämätön kirje saapui 1. lokakuuta ja julkaistaan pyynnöstä sen osoittamiseksi, että täällä ei suosita epätosia väitteitä eikä kaihdeta valoa. Lukija havainnee itse, että tekstin sisällön ymmärtäminen on jossakin määrin vaikeaa, ja suonee tällä perusteella anteeksi näihin huomautuksiin sisältyvät virhetulkinnat, jos sellaisia olisi vastoin tahtoani pujahtanut mukaan.
b) Jos tarkoitukseni on viaton, kuten se todella onkin, miksi sitä sitten tulkitaan ja selitetään niin pahasti? Miksi minä kiittelisin tai paheksuisin mainittuja saarnoja ja metodia, joita en lainkaan tunne? Minulle painattamista varten lähetettyjen kirjeiden ja asiakirjojen julkaisijana minulla ei ole muuta velvollisuutta kuin osoittaa[2/78] tekstin minulle toimittanut henkilö, kun tätä lakien nojalla vaaditaan. Tämän kirjeen herra kirjoittaja ei hänkään näytä olevan eräiden herrojen virkatovereittensa tavoin julistamassa näitä ylimääräisiä saarnaajia hulluiksi. Oikeiden luterilaisten keskuudessa on vallalla se koeteltu periaate, että kaikki tulkitaan, huomattakoon tämä, parhain päin, niin kauan kuin Jumalan kunnia ja sana julistuksessa säilyttävät asiaan kuuluvan pyhyytensä, sillä varmastikin vain täydellinen mies selviytyy erehtymättä yhdessäkään sanassa, kun me kaikki, kuten Pyhä kirja sanoo, erehdymme monissakin asioissa. Keneltä halutaan ottaa valtuutus kohdella epäystävällisesti, jopa katkerasti ja pilkallisesti ihmisiä, jotka ajattelevat autuuden tietä kunnioittavasti ja vakavasti, vaikkakin hieman toisin kuin me?
c) Toukokuun 18. päivän kirjeen kirjoittaja ei liene odottanut näin laajaa selvitystä tapaukseen, jota tavanmukaisen kielenkäytön puitteissa sekä pitää että voidaan tulkita lempeämmin. Osoittavathan saarnat ja postillat, että jumalattomuus ovat tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden vallitessa päässeet yleisesti voitolle; mutta lienevätkö kirjoittajat sen takia kohdistaneet erotuksetta kaikkiin ihmisiin ankaran syytöksen ja antaneet vain itselleen vapauttavan tuomion? Voidaan varmaankin sanoa, että koko maakunnan papit ja sanankuulijat ovat oikeamielisiä, mutta todistelu olisi todellakin vajaa, jos joukosta ei löytyisi ketään, joka itserakkaudessaan ja sokeudessaan uskoo velvollisuudekseen väärän todistuksen esittämisen lähimmäisestään näissä asioissa.[3/78]
d) Sanottu, mutta ei todistettu. Jumalan kunniaa ei vähennetä sillä, että virheellinen hengellisen opetuksen metodi osoitetaan, jos ja missä se vain havaitaan. Myöntäähän arvoisa herra itse myöhemmässä kirjoituksensa kohdassa, että – huomattakoon – evankelinen tapa kehottaa ihmisiä parannuksentekoon ei ole varsinkaan meidän keskuudessamme niin yleinen kuin sen pitäisi olla. Miksi hän sitten suhtautuu niin ankarasti lähimmäiseensä, joka ei luultavasti ole tarkoittanut mitään muuta kuin juuri tätä samaa.
e) Siinä tapauksessa sieluja ei ollut asianmukaisella tavalla valistettu siitä, että heidän on aina ja ainoastaan turvattava Jeesukseen ja hänen sanaansa, tai he olivat unohtaneet tuon terveellisen ohjauksen. Apostolit eivät saarnanneet koskaan omasta itsestään, vaan Jeesuksesta, sielujen pelastukseksi ja ohjaamiseksi autuuteen. Luultavasti Jumala pystyisi kirjoitetun sanansa avulla johtamaan sieluja iankaikkiseen elämään, vaikka tavoitettavissa ei olisi yhtään virkaan nimitettyä pappia.
f) Varmaa tietoa koko maakunnassa käytössä olevasta saarnametodista on tuskin odotettavissa, saati sitten yhden ainoa pappismiehen esittämillä saarnoista poimituilla otteilla osoitettavissa, osuuhan päättely a particulare ad universale82 usein harhaan. En haluaisi ainakaan väittää, että koska pappismies N. N. käyttää[4/78] sellaista konstikasta hengellisen opetuksen metodia, jolla asiat ovat selitettävissä oman kunnian ja edun kulloinkin vaatimalla tavalla, myös kaikki muut papit käyttävät samaa metodia. Ei, ei missään nimessä!
g) Tämä tapahtuu parhaiten puolueettomasti vertailemalla Pyhän kirjan antamiin sääntöihin ja arvioilla niiden mukaan. Eihän ole uusi ja outo asia, että ihmiset ottavat kunniaa toinen toiseltaan, ks. Joh. 5:44.
h) Ankarat syytökset perustuvat harvoin muuhun kuin kostonhaluun, ja toivoa sopii, että Herra Kirjoittajankin syytökset perustuisivat johonkin parempaan motiiviin!
i) Jumalan suoma vakaumus, että jokin asia on Herran käsissä, ilmaisee paljon. Moni puolustaa kuitenkin tällaista veruketta käyttäen omaansa ja muiden useinkin likaista asiaa.[1/79]
k) Jos Herra Kirjoittaja suvaitsee lähettää lisää tällaisia otteita, ne varmaankin saavat tilaa tämän päivälehden numeroissa. Jokin hankalampikaan ilmaus ei tee niistä silmissämme hyödyttömiä eikä tarpeettomia, saati vihattavia, sillä ilomme kasvaa sitä mukaa kuin huomaamme Jumalan valtakunnan tulevan voimalla, tapahtuupa se missä maakunnassa tahansa.[3/80]
l) Herra Kirjoittajalla lienee käsissään tätä koskevia havaintoja, vaikka minä en pysty pyyhkimään pois muiden tahroja, jotka eivät tosin aina ole mustia, mutta voivat muunvärisinäkin tuottaa yhtä suurta vahinkoa.[4/80]
m) Pelkästään julkaisijana minun asianani ei ole tuollaisen tuomion antaminen.
n) En ole syyttänyt ketään, eikä minulla siis ole syytä vastata tähän kysymykseen.
o) Kokkolan osalta tämä riittäköön, mutta millainen tilanne mahtaa olla peninkulmien säteellä sen ympäristössä?
p) Kaikki, mikä asiaankuuluvalla vakuutuksella varustettuna83 toimitetaan tänne, miltä paikkakunnalta tai keneltä tahansa, otetaan mielihyvin vastaan ja julkaistaan, sikäli kuin parhaan tietämyksen ja selvityksen avulla tekstin havaitaan vastaavan Jumalan sanaa ja ainakin jossakin määrin palvelevan lähimmäisen parannuksentekoa. Tässä lehdessä ei nimittäin pyritä lietsomaan riitaa ja erimielisyyttä vaan edistämään todellista valistusta ja puhdasta innostusta yleisen ja veljellisen rakkauden toteuttamiseen, sanalla sanottuna: jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.84
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1/78]
Til Utgifwaren a).85
Uti N:o 4 af Edert Dagblad är infört et bref ifrån Gamla Carleby daterat d. 18. Maji 1775, hwarest bland annat berättas at flickan Anna från Lillkyro, jemte Lisa från Storkyro förmana til bättring på et rätt Ewangeliskt sätt, med denna märkwärdiga tilläggning, hwilken Methode är eljest här i Landet helt främmande, twifwels utan i den menlösa b) afsigt at[2/78] uphöja Annas och Lisas predikningar och Methode: men som denna beskyllningen c) på hela[3/78] Landets Lärare i gemen tydeligen d) leder til förringande af den stora Gudens ära som ock låtit sin ande hwilas i Nordlandena, til befläckande af Jesu tjenares Ämbets förwaltning och med ogillande af hela den nu brukeliga Läre Methoden, störtar bekymrade själar i willrådighet, hwart de skola wända sig e) har jag trodt mig skyldig lemna det allmänna, genom min Herres dageliga skrift, en säker f) uplysning om den här[4/78] brukeliga Methoden at predika, hwaraf dömmas må om den är rätt Ewangelisk eller icke; dock huru skall det låta sig göra? g) Intet genom twister, intet genom förswar af Presternas renlärighet, och aldraminst genom hämdsökning för en så hård beskyllning h) Nej! saken är Herrans i) han skall sjelf förswara sin äro, den han icke gifwer androm, han älskar sanning, derföre skall ock sanningen sjelf föra ordet. Jag tänker derföre rycka här in et kort utdrag af en och annan här i landet nyligen hållen predikan, hwaraf dömmas må om de, och fölgackteligen många andra, äro rätt Ewangeliska til ämne eller Method eller ock icke.[1/79]
Och86 som de under en allmän Nåde-rörelse hos själarna äro hållne i Kyrkan, och sedan ofta med ömnogare nåd i hundrade tals menniskors öfwerwaru uprepade samma afton uti Lärarens eget hus, hoppas man äfwen, at de i detta Blad, som synes syfta åt den förfallna Christendomens uprättande, intet utan upbyggelse af Gud sökande själar skola läsas. De få icke wara för korta, ty då uplyses icke huru hwarje stycke blifwit utfört på et Lagiskt eller Ewangeliskt sätt; icke för långa, ty då må det blifwa särskilt trykta predikningar, och få ej rum i en Dagskrift. k)
Det första profwet må då wara en Högmässopredikan, hållen i Gamle Carleby Stad första dag Juhl 1774.[2/79]
Ingången Luc. 19:9. I dag är desso huse salighet wederfaren.87 Orden och anledningen til dem förklarades, och en kort beskrifning lemnades om Zacheo,88 hwarpå det hette i tillämpning på oss: Älskade Åhörare! den himmelska Bådbäraren talar i dag til Herdarna mäst utur samma thon: Si jag bådar Eder stor glädje.89 Hela werldenes förnuftiga inbyggare förekomma mig aldeles i andelig måtto som Publicaner och syndare, wederstyggeliga i Guds åsyn, som dwergar de där sjelfwa aldrig hinna up90 til Jesum, til dem ropar han sjelf: I dag måste jag gästa i ditt hus.91 Ack! at det sannades på oss, at wi undfingo honom gladeliga,92 det hafwa wi wist orsak til, ty i dag är werldene salighet wederfaren, deröfwer gläds himmelen, och Änglarna siunga, lät oss då täfla med dem uti Herrans låf, efter det är skedt oss til godo, och sjunga: En Jungfru födde etc. 93
Ämnet war: At i dag är werldene salighet wederfaren, hwarwid 1:o anmärktes hwilkom denna salighet är wederfaren 2:o sjelfwa saligheten och 3:o huru en och hwar skall blifwa delaktig deraf?
Första delen förklarade, at denna salighet wederfors werlden, det är menniskorna, som lefwa deruti, nemligen alla, som det heter, allo folkena. Hurudanna äro de? de måste naturligit wis wara i en usel belägenhet, efter ängelen förkunnade stor glädje. En som altid njuter goda dagar, kan ej smaka stor glädje, men när en uslinge blifwer hulpen, en döds-fånge slipper[3/79] lös, det är en stor glädje, hwaraf tillämpning gjordes på menniskorna. Det nyfödda barnet war Frälsaren, således hade han at göra med fångar och slafwar. Hwad äro således menniskorna? Jag tycker, heter det, jorden krälla full94 med usla trälar, krökta under synda oket i långt swårare slafweri, än Israels barn i Aegypten under Pharaos hand, uti et gräseligit mörker, i järnfiätrar om händer och fötter, under sin plågares satans herrawälde, hwarwid werlden och köttet äro hans handtlangare, utan längtan eller förmåga, at någonsin befrias, af hwilka den ena efter den andra oförwarandes stupa i den ewiga elden. Ack! en usel belägenhet. Wi fråga billigt, månne menniskans tilstånd skall wara så uselt? Jo ty synden är en arfsiuka hos oss Jobs 25:4,5,6. Den skiljer oss från Gud det högsta goda Es. 59:2. Hos. 9:12. den försätter syndare i slafweri Ebr. 2:15. den har döden i följe med sig Jac. 1:15. Rom: 6:23. Hwad är werlden då? Et Hospital upfylt med synda spetelska. Es. 1:5,6 och dårar Jer. 10:8. Et fängelse där syndaren står i fjätrar och måste sjunga N:o 219: v. 2. Sw. Psalm.B. Jag under djefwulen fången låg etc.95 Ack! här behöfwes hjelp och förbarmande.
2:dra delen: om dessa heter det nu: I dag är desso huse salighet wederfaren. Den himmelska Härhålden96 ropar: Si! jag bodar Eder etc. När efter et långsamt och blodigt krig en hugnelig fred winnes, skrifwes freds-tidningar97 omkring hela Riket, och Herholderne utropa under Pu[4/79]kor och Trumpetter98 freden på alla gator och torg. Här kommer en himmelsk Härhold med et klart sken och ropar: Si jag bådar etc. och derpå stämmer den himmelska Chorus in: Ära ware Gud i högdene99 etc. Wisst måste här en synnerlig salighet wara på färde efter sjelfwa himmelen så frögdar sig: men hwad? Werlden är född en Frälsare. Herre du store Gud! huru nödigt behöfdes icke den? hwart skulle dessa uslingar annars taga wägen? Hwad gör han? Jo han 1:o uplyser dem i sit djupa mörker Es. 9:2. Luc. 1:78,79. Joh. 3:19. Cap. 1:9. v. O hwad för sällhet Rom. 13:12. 2:o köper han dem lösa ifrån sit slafweri. Hela mennisko-slägtet hade hos den rättfärdiga Guden stannat uti ofantelig skuld genom synden, som skulle betalas, om ej annorlunda dock med et ewigt brinnande helwete. Ack! här blir Jesus medlare, tager hela synda skulden på sig och fyller sin Faders hand med sin fullkomliga lydnad och sit bittra lidande 1 Pet. 1:18,19. Es. 53:4,5,6. Phil. 2:8. Dessutom hade wi råkat genom synden i en mordisk fiendes klor, med honom måste Jesus i handa-mänge.100 Här heter det med skäl Apoc. 12:7. Michael och hans änglar stridde, och draken stridde och hans änglar101 etc.[1/80]
Denna102 striden kostade Jesu dyra lif, och hwar blods droppa, men aflopp103 dock (Jesus war ewigt låfwad) så, at det nu heter: Si Lejonet af Juda slägte hafwer wunnit104 Cap. 5:5. Es. 25:8. 1 Cor. 15:57. 3:o Försätter han dem i sit saliga rike, icke Allmagts, ty där äro de förr, utan i sitt nåde rike, hwarest han emottager dessa uslingar, twår dem ifrån sina synder, försäkrar dem om sin nåd, wederqwäcker dem, och förwissar om arfskapet i himmelen. Coloss. 1:12,13,14. Men det är ännu et härligare rike, hwarest han will göra deras salighet fullkomlig, det är himmelen, om detta Rike talar han trösteligen Luc. 12:32. Cap. 22:29. Matth. 25:34. Ser nu, mine åhörare, är då icke desso huse salighet wederfaren?
3:dje delen, huru wi deraf skola warda delaktige? när wi dageligen se huru menniskorna, oaktat denna förlossning, ändock wandra i et grufweligit slafweri under synden, och falla 1000:de tals i ewig olycka, så kan ingen fråga wara angelägnare än denna. Här sitta wisst i dag många sådana. Jag will derföre i Jesu namn gifwa eder enfalliga råd, men et förbehåller jag allenast och will bedja Eder om: lyd mig i dag[2/80] om i aldrig förr lydt, det skall i ewighet aldrig ångra Eder.
Första Rådet: Hålt nu en gång stilla och betrakta edart stora elände. Hålt stilla säger jag, men detta är icke mitt råd, det är Herrans Jer. 2:25. käre hålt dock stilla, löp ej så oförwägen.105106 Du torde wäl säga: där warder intet af, men hör Herrans ord. Likasom en tjuf kommer på skam då han gripen warder, så skall ock du på den wägen til skam warda v. 25,26. Betragta hwad mörker och slafweri du står uti, hwad faselig ändalygt dig förestår, ropa til ditt såfwande hjerta N:o 407, v. 10 Wak up min siäl107 etc.
Andra Rådet: Sök nu up din Frälsare och kasta dig ned för honom, och ropa om nåd. Herdarna gåfwo sig ingen ro, utan gingo hasteliga til Betlehem och sökte Jesum. O! menniska, du har nog länge skött detta jordiska, och med Marta haft bekymmer om mångahanda, kom nu ihog, at et är nödwändigt108 med mera. Är icke redan hög tid, at besinna sig? Sök i dag up din Jesus, gå nu til Betlehem; hwarest är det? icke på krogar och källare, intet i denna werldenes lusthus, hwarest då? Jo i din egen kammare. Kasta dig där ned för Jesu fötter, och säg: här ligger en förtappad och fördömd syndare, som wandrat i satans slafweri. Ack! förbarma dig! etc. Håll nu på med detta arbete i denna Juhle-Högtid, för alla förspilda Helge- och Nåde-dagar du öfwerlefwat.
Tredje Rådet: Prisa och låfwa din Gud för den genom Jesum förwärfwade saligheten 1:o Med hjerta och mun. När en fån[3/80]ge får se sin Förlossare, så gläds han redan, fast han sitter i fiättrar. Hafwen I i dag lärt känna Edra bojor och Edar förlossare Jesus, så må I wäl glädjas med Zacharias. Luc: 1:68. 2:o. Med ifrig Jesu efterfölgd. När Herodes hade kastat Petrum i fängelse och han låg och såf emellan twå krigsknecktar, stötte Herrans ängel uppå honom och sade: Statt upp snarliga och fölg mig109 Act. 12:7,8. Herren Jesus stöter nu på dig, som härtils såfwit i det mörka Herodis fängelse, och säger: Statt upp och fölg mig i ödmjukhet, i kärlek, i kyskhet, i tålamod. etc. 3:o Med alfwarlig beständighet. Apoc. 2:10. Predikan slöts med en Bön, som innehölt först en hjertelig tacksägelse til hela Treenigheten för Guds Sons mennisko-blifwande, därnäst et innerligit förödmjukande för Jesu fötter, och anropande om nåd. Hwarpå fölgde en trogen förbön för dem, som än suto i syndafängelset, och sidst för Jesu egna barn, at han i denna högtid wille besöka dem med en öfwerswinnelig nåd, och änteligen gifwa dem en ewig Jul i himmelen.
Min Herre! här är nu första profwet, flera äro tilhands, i samma smak, men jag håller up så länge, tils jag får se om min Herre följer sanningen, och söker den l) eller låter hällre en swart fläck i Edra blad stå för allmänheten öfwer wårt Land, utan at utplåna den med sanning, än stöta eller wederlägga Auctorn för brefwet ifrån Gamla Carleby af d. 18. Maji. Döm[4/80] nu min Herre sjelf om denna Method är Ewangelisk eller icke m) hwarföre sker då beskyllningen utan undantag? n) Han kunde säga: jag har aldrig hördt den Prästen, om han icke wore boende i Gamle Carleby, och just där är denna och flera predikningar i samma smak, efter ämnet ofta mera Ewangeliska, hållna. Han har ju haft tilfälle at flera gångor se Herrans wärk på Skrifte-barnen, och den Ewangeliska bedröfwelse de warit, ända til rop och tårar, intagne af wid sit dyra Döpelse-Förbunds förnyande inför Herranom. o)
Det är sant, at det Ewangeliska sättet at förmana til bättring, ej är så allmänt bland oss, som det borde; men så finnas de likwäl, Gudi låf, icke en, utan flera, som genom Jesu brinnande kärlek emot syndare, söka bringa dem til blygsel öfwer sig sjelf. m.m. Jag hoppas at detta får rum i Eder Dag-skrift p) och har derföre äran at wara etc.
[1/78]
a) Detta110 bref, utan Dato, ankom d. 1. October, och införes på begjäran til bewis, at man hwarken gynnar osanningar eller skyr ljuset. Läsaren lärer sjelf se någon swårighet wid rätta meningens träffande, och af den grund ursäckta dessa anmärkningars mistag, om något sådant, emot min wilja, sig insmygt.
b) Är min afsickt menlös, som hon werkeligen är, hwi blifwer den då så illa uttydd och förklarad? Hwarföre skulle jag antingen berömma eller förkasta bemälte predikningar och methode, dem jag alldeles intet känner? Såsom Utgifware af de bref och Handlingar, som til trycknings warda mig tillsände, åligger mig ingen widare skylldighet, än at wi[2/78]sa min Man, när så lagligen påfordras. Herr Författaren af detta bref, synes ej eller gjöra et med några af sina Herrar Embetsbröder, at utropa dessa extra Predikanter för tokuga. I bland rätta Lutheraner är det en bepröfwad grund satts, at wända all ting NB. till det bästa, så länge Guds ära och ord, derwid får niuta sin tillbörliga helgd: ty det måste wara en fullkommen man, som icke felar på et ord, då wi, som Skriften säger, fele NB. i mång stycker alle. Af hwem will man då taga fullmagt, at på et owänligt, ja bittert och smädefullt sätt, fara ut emot dem, som tänka wördsamt och allwarligt om salighets wägen, fast något olika med oss?
c) Författaren af brefwet d. 18. Maji, lärer ej wäntat så widsträckt förklaring, i et mål som, efter wanligt sätt at tala, både bör och kan tola en mildare uttydning. Predikningar och Postillor intyga ju, at ogudagtigheten med okunnoghet och oförstånd, tagit allmänt öfwerhand; men monne Auctorerna derföre med en hård beskyllning pekat ut alla menniskor utan åtskillnad, och endast frikändt sig sjelfwa? Man kan wäl säga, at hela Landets Lärare och Åhörare, äro rättsinnige: men man skulle werkeligen brista i bewiset, om ingen funnos som af egenkjärlek och blindhet, trodde sig wara förplicktad, at bära falskt witnesbörd emot sin nästa, i det stycket.[3/78]
d) Sagt, men icke bewist. Guds ära förringas icke dermed, at en orätt Läro-method blifwer utmärkt om och hwar den finnes. M. H.111 medgifwer ju sjelf bättre fram, at NB. det Ewangeliska sättet, at förmana til bättring, ej är så allmänt NB bland oss, som det borde; hwi är han då så hård emot sin medmenniska, som förmodeligen, ej ment annat än just detsamma.
e) Då woro själarna antingen icke behörigen underrättade, at de alltid och allena böra wända sig til Jesum och hans ord; eller hade de förgjätit en så hälsosam underwisning. Apostlarna predikade aldrig sig sjelfwa, utan Jesum, til själars frälsning och salighet. Det är äfwen troligt, at Gud, genom sitt beskrefna ord, kunde leda själar til ewigt lif, om också ingen Constituerad112 Prest woro at tilgå.
f) En säker uplysning om den i hela det Landet brukeliga Methoden at predika, lärer knappt wäntas, mindre kunna gifwas, af en enda Prestmans några prediko-utdrag, så wida slutsatsen a particulare ad universale113 ofta slår felt. Jag wille åtminstone icke påstå, at efter Prestmannen N. N. bru[4/78kar en så konstig Läro-method, som kan förklaras alt efter som egen ära och fördel det fordrar; så bruka ock alla Präster samma method. Nej, bortt det!
g) Det sker förnämligast genom opartisk jemförelse och pröfning med och efter den H. Skrifts reglo; Ty det är icke någon ny och obekant sak, at den ena menniskan tager pris af den andra, se Joh. 5:44.
h) Hårda beskyllningar hafwa sällan annat än hämndsökning til grund, och man önskar, at äfwen Hr. Författarens wore byggd på någon bättre!
i) Guddomlig öfwertygelse, at en sak är Herrans will mycket säga. Mången förswarar dock, under sådan förewändning, sin egen och andras ofta smutsiga sak.[1/79]
k) Om H Författaren täckes insända flera sådana Utdrag; skola de nog få rum i dessa Dagblad. Et eller annat mindre beqwämt uttryck, skall hos oss hwarken göra dem onyttiga eller onödiga, mindre förhateliga: ty wår fägnad ökas i lika mon, som wi förspörje Guds rike komma med kraft, ware sig uti hwilket Land det ske må.[3/80]
l) Deruppå lärer Hr. Förf. äga rön i handom,114 ehuru jag icke kan utplåna andras fläckar, hwilke, om just icke altid swarta, dock kunna wara lika skadeliga af annan färg.[4/80]
m) Såsom blott Utgifware, hörer sådan dom mig icke til.
n) Jag har ej beskylldt någon; bör således ej eller beswara denna frågan:
o) Hwad G. Carleby angår, ware sagt! men huru tro det står til på Landet flera mil widt och bredt deromkring?
p) Alt hwad under behörig säkerhet115 inkommer, ware sig från hwilken ort och person det will, mottages och införes gerna, så wida man, efter bästa wett och pröfning, finner det öfwerensstämmande med Guds ord och i någor måtto tjenande til Nästans förbättring. Ty i dessa Blad syftas icke på strid och twedrägt, utan på sann uplysning och rent nit om allmännelig och broderlig kjärlek; med et ord: Frid med hwar man, så mycke til oss står.116
[1/78]
Julkaisijalle a)117
Lehtenne numerossa 4 on julkaistu Kokkolasta lähetetty, 18. toukokuuta 1775 päivätty kirje, jossa muun muassa kerrotaan vähäkyröläisen Anna-tytön sekä isokyröläisen Liisan kehottavan ihmisiä tekemään parannuksen oikealla evankelisella tavalla, ja tähän on liitetty huomionarvoinen lisäys, että tuo metodi on muuten tässä maakunnassa täysin tuntematon, ilmeisestikin siinä viattomassa b) tarkoituksessa, että[2/78] korotettaisiin Annan ja Liisan saarnojen ja metodin arvoa. Kun tämä syytös c) kohdistettuna koko[3/78] maakunnan pappeihin yleensä selvästikin d) johtaa väheksymään suuren Jumalan kunniaa, Hänen, joka on antanut henkensä levätä pohjoisissa maissa, tahraamaan Jeesuksen palvelijoiden viranhoitoa ja hylkäämään koko nykyisin käytössä olevan hengellisen opetuksen metodin, syöksee huolestuneita sieluja epävarmuuteen siitä, minkä tahon puoleen heidän olisi käännyttävä e), olen pitänyt velvollisuutenani saattaa yleisön tietoon arvoisan Herran päivittäisen julkaisun välityksellä varman f) tiedon täällä[4/78] käytössä olevasta saarnametodista, jonka oikea evankelisuus tai sen puuttuminen on tämän tiedon perusteella arvioitavissa. Mutta miten tämän tiedon antaminen on mahdollista? g) Ei kinasteluilla, ei puolustamalla pappien puhdasoppisuutta eikä varsinkaan pyrkimällä noin ankaran syytöksen kostamiseen h), Ei! Asia on Herran käsissä i), hän puolustaa itse omaa kunniaansa, jota hän ei muille luovuta, hän rakastaa totuutta, sen takia totuus itse puhukoon puolestaan. Aion tämän takia ottaa tähän muutamista tässä maakunnassa äskettäin pidetyistä saarnoista lyhyitä otteita, joiden perusteella arvioitakoon, ovatko ne ja siis monet muutkin aiheeltaan ja metodiltaan oikealla tavalla evankelisia vai eivät.[1/79]
Ja118 koska nämä saarnat on pidetty kirkossa sielujen ollessa yleisen armontäyteisen liikutuksen vallassa ja toistettu sitten usein tarkempaa ohjausta antaen satojen ihmisten läsnä ollessa papin omassa kodissa, voidaan myös toivoa, että Jumalaa etsivät sielut lukevat niitä hengelliseksi rakennuksekseen tästä lehdestä, joka näyttää pyrkivän elvyttämään rappeutunutta kristillistä uskoa. Otteet eivät saa olla liian lyhyitä, sillä silloin ei selviä, onko kukin kohta esitetty laillisella vai evankelisella tavalla, eivätkä liian pitkiä, sillä silloin ne pitäisi julkaista erikseen painettuina saarnoina eivätkä mahtuisi päivälehteen. k)
Ensimmäinen näyte olkoon pääjumalanpalveluksen saarna, joka on pidetty Kokkolan kaupungissa ensimmäisenä joulupäivänä 1774.[2/79]
Johdanto Luuk. 19:9. Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.119 Raamatunkohta ja sen tausta selitettiin ja esitettiin lyhyt kuvaus Sakkeuksesta, minkä jälkeen esitettiin meitä koskeva sovellutus: Rakkaat kuulijat! Taivaan sanansaattaja puhuu tänään paimenille enimmäkseen samassa sävyssä: Minä ilmoitan teille ilosanoman.120 Maailman kaikki järjelliset asukkaat näyttävät minusta hengelliseltä kannalta publikaaneilta ja syntisiltä, kauhistuttavilta Jumalan edessä, kuin kääpiöiltä, jotka eivät koskaan omin voimin ylety Jeesuksen luo. Heille Hän itse huutaa: Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.121 Kunpa meidänkin kohdallamme toteutuisi se, että ottaisimme hänet iloiten vieraaksemme.122 Siihen meillä toki on aihetta, sillä tänään on maailma kokenut pelastuksen, siitä iloitsee taivas ja enkelit laulavat, kilpailkaamme mekin heidän kanssaan Herran ylistämisessä, kun tämä on hyväksemme tapahtunut, ja laulakaamme: Syntyi lapsi Neitsyelle jne.123
Aiheena oli: Tänään on pelastus tullut maailmalle, ja tätä käsiteltäessä 1) kiinnitettiin huomiota siihen, keiden osaksi tämä pelastus on tullut, 2) puhuttiin pelastuksesta itsestään, 3) kerrottiin, miten jokainen pääsee siitä osalliseksi.
Ensimmäisessä jaksossa selitettiin, että tämä pelastus suotiin maailmalle eli siinä eläville ihmisille, nimenomaan kaikille kansoille. Millaisia ne ovat? Tietysti ne olivat väistämättä surkeassa tilassa, koska enkeli julisti suuren ilon tulevan niiden osaksi. Ihminen, joka elää aina hyviä päiviä, ei kykene kokemaan suurta iloa, mutta kun kurjimus saa avun, kuolemaantuomittu vanki pääsee[3/79] vapaaksi, se tuottaa suuren ilon, ja tätä sovellettiin sitten ihmisten elämään. Vastasyntynyt lapsi oli Vapahtaja, niinpä hän joutui tekemisiin vankien ja orjien kanssa. Mitä ihmiset siis ovat? Saarnassa sanottiin: Minusta maailmassa on vilisemällä synnin ikeen alla kumaraan painuneita surkeita orjia paljon pahemmassa orjuudessa kuin Israelin lapset Egyptissä faraon käden kurittamina, kauheassa pimeydessä, kädet ja jalat rautakahleissa, kiusaajansa saatanan vallassa maailman ja lihallisuuden tätä auttaessa, kaipaamatta vapautumista ja kykenemättä koskaan vapautumaan, suistumassa kukin vuorollaan varomattomuuttaan ikuiseen tuleen. Mikä surkea tila! Kysymme hyvästä syystä, pitääkö ihmisen tilan olla noin surkea? Kyllä vain, koska synti on perinnöllinen tautimme Job 25:4–6. Se erottaa meidät Jumalasta, joka on korkein hyvä Jes. 59:2, Hoos. 9:12. Se orjuuttaa synnintekijän Hepr. 2:15. Siitä seuraa kuolema Jaak. 1:15, Room. 6:23. Mikä maailma sitten on? Sairaala täynnä syntisiä spitaalisia Jes. 1:5–6, ja hulluja Jer. 10:8. Vankila, jossa syntinen on kahleissa ja joutuu laulamaan toista säkeistöä ruotsalaisen virsikirjan virrestä nro 219: Voi, kuinka lujaan minua sai pitää kahleissansa tuo vihollinen, saatana jne.124 Voi! Tässä todella tarvitaan apua ja armahtamista!
Toisessa jaksossa sanotaan sitten näistä ihmisistä: Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Taivaallinen sanansaattaja huutaa: Minä ilmoitan teille ilosanoman jne. Kun pitkän ja verisen sodan jälkeen saadaan aikaan suotuisa rauha, levitetään rauhan sanomaa kirjoituksilla kaikkialle valtakuntaan, ja airuet julistavat rauhan tuloa turuilla ja toreilla rumpujen[4/79] ja trumpettien pauhatessa. Tuolta ilmestyy taivaan sanansaattaja kirkkaan loisteen keskellä ja huutaa: Minä ilmoitan teille ilosanoman jne. ja sen jälkeen taivaallinen kuoro yhtyy laulamaan: Jumalan on kunnia korkeuksissa125 jne. Varmastikin tässä on kyseessä erityinen pelastus, koska itse taivaskin näin iloitsee, mutta mitä ihmettä? Maailmaan on syntynyt Vapahtaja. Herra, suuri Jumala, miten välttämättä tätä tarvittiinkaan! Minne nämä kurjimukset muuten joutuisivat? Mitä hän tekee? Hän ensinnäkin tuo valon heidän syvään pimeyteensä Jes. 9:2, Luuk. 1:78–79, Joh. 3:19, 1:9 ja seuraavat. Oi autuutta Room. 13:12. Toiseksi hän ostaa heidät vapaiksi orjuudesta. Koko ihmissuku oli jäänyt oikeamielisen Jumalan edessä syntiensä tähden suunnattomaan velkaan, joka oli maksettava, ellei muuten, niin iankaikkisella piinalla palavassa helvetissä. Mutta tässä Jeesus tulee välittäjäksi, ottaa koko syntivelan kantaakseen ja täyttää Isänsä vaatimukset täydellisellä kuuliaisuudellaan ja katkeralla kärsimyksellään, 1. Piet. 1:18–19, Jes. 53:4–6, Fil. 2:8. Lisäksi synti oli saattanut meidät murhanhimoisen vihollisen kynsiin, Jeesuksen oli käytävä käsikähmään hänen kanssaan. Niinpä Ilm. 12:7 sanookin aiheellisesti: Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa126 jne.[1/80]
Tämä127 taistelu maksoi Jeesuksen kalliin hengen ja viimeisenkin veripisaran, mutta päättyi kuitenkin (Jeesus olkoon ikuisesti ylistetty) siten, että nyt sanotaan: Juudan heimon leijona on saanut voiton!128 Ilm. 5:5, Jes. 25:8, 1. Kor. 15:57. Kolmanneksi hän johdattaa heidät autuuden valtakuntaansa, ei Kaikkivaltiaan alaisuuteen, sillä siellä he ovat ennestään, vaan oman armonsa valtakuntaan, jossa hän ottaa vastaan nämä kurjimukset, pesee heidät puhtaiksi synneistään, vakuuttaa heille armollisuutensa, virvoittaa heitä ja varmistaa heille heidän perintöosansa taivaassa Kol. 1:12–14. Olemassa on kuitenkin vielä ihanampi valtakunta, jossa hän haluaa tehdä heidän autuutensa täydelliseksi, se on taivas, ja tästä valtakunnasta hän puhuu lohduttavia sanoja Luuk. 12:32 ja 22:29, Matt. 25:34. Näettehän nyt, hyvät kuulijani, eikö pelastus olekin tullut tämän perheen osaksi?
Kolmannessa jaksossa selitetään, miten me pääsemme siitä osallisiksi. Kun joka päivä näemme ihmisten tästä vapahduksesta huolimatta kuitenkin vaeltavan synnin hirmuisessa orjuudessa ja kaatuvat tuhatlukuisina joukkoina ikuiseen onnettomuuteen, mikään kysymys ei voi olla tätä tärkeämpi. Täällä istuu tänään varmastikin monia sellaisia ihmisiä. Haluan sen tähden antaa teille Jeesuksen nimessä yksinkertaisia neuvoja, mutta vain yhden ehdon asetan ja pyydän teitä noudattamaan sitä: totelkaa minua tänään[2/80] ellette ole koskaan ennen totelleet, sitä te ette iankaikkisuudessa koskaan joudu katumaan.
Ensimmäinen neuvo: Pysähtykää kerrankin miettimään suurta surkeuttanne. Pysähtykää, minä sanon, mutta tämä ei ole minun neuvoni, sen on antanut Herra Jer. 2:25. Varo, ettet juokse jalkojasi verille.129 Varmaankin haluat sanoa: anna minun olla, mutta kuule Herran sana. Niin kuin kiinni joutunut varas, niin sinäkin sillä tiellä saat osaksesi häpeän Jer. 2:25–26. Mieti, missä pimeydessä ja orjuudessa olet, millainen kauhea loppu sinua odottaa, huuda nukkuvalle sydämellesi virren 407 10. säkeistön sanoin: Nyt herää sieluni130 jne.
Toinen neuvo: Etsiydy nyt Vapahtajasi eteen ja heittäydy maahan hänen edessään ja ano armoa. Paimenet eivät jääneet aloilleen, vaan riensivät kiireesti Betlehemiin etsimään Jeesusta. Oi ihminen, olet liian kauan hoitanut näitä maallisia asioita ja Martan tavoin kantanut huolta monista asioista, muista nyt, että vain yksi on tarpeen131 jne. Eikö ole jo korkea aika järkiintyä? Etsiydy tänään Jeesuksesi luo, lähde nyt Betlehemiin. Missä se on? Ei kapakoissa eikä oluttuvissa, ei tämän maailman huvipaikoissa, mutta missä sitten? No, omassa kamarissasi. Heittäydy siellä Jeesuksen jalkojen juureen ja sano: tässä makaa kadotettu ja kirottu syntinen, joka on vaeltanut saatanan orjuudessa. Oi, armahda! jne. Huolehdi nyt tästä työstä tämän joulujuhlan ajan kaikkien elämässäsi tuhlaamiesi pyhäpäivien ja armon päivien edestä.
Kolmas neuvo: Ylistä ja kiitä Jumalaasi Jeesuksen kautta saadusta pelastuksesta: 1) Sydämessäsi ja suullasi. Kun vanki[3/80] saa nähdä Vapauttajansa, hän jo iloitsee, vaikka istuukin kahleissa. Jos te olette tänään oppineet tuntemaan kahleenne ja teidän vapauttajanne Jeesuksen, voitte varmastikin iloita Sakariaan tavoin Luuk. 1:68. 2) Seuraamalla innokkaasti Jeesusta. Kun Herodes oli heittänyt Pietarin tyrmään ja tämä nukkui kahden sotamiehen välissä, Herran enkeli sysäsi häntä kylkeen ja sanoi: Nouse kiireesti ja seuraa minua132 Ap. t. 12:7–8. Herra Jeesus sysää nyt kylkeen sinua, joka olet tähän saakka nukkunut Herodeksen pimeässä vankityrmässä, ja sanoo: Nouse ja seuraa minua nöyryydessä, rakkaudessa, siveydessä, kärsivällisyydessä jne. 3) Vakavasti ja uskollisesti. Ilm. 2:10. Saarna lopetettiin rukoukseen, joka sisälsi aluksi sydämellisen kiitoksen koko Kolminaisuudelle Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisesta, seuraavaksi hartaan nöyrtymisen Jeesuksen jalkojen juureen ja armon anomisen. Tätä seurasi uskollinen esirukous niiden puolesta, jotka yhä istuivat synnin vankilassa, ja viimeiseksi Jeesuksen omien lasten puolesta, jotta hän tämän juhlan aikana tulisi heidän luokseen ja toisi heille äärettömän armon ja antaisi heille lopulta iankaikkisen joulun taivaassa.
Arvoisa Herra! Tässä on nyt ensimmäinen näyte. Useampia samansävyisiä on saatavilla, mutta keskeytän niiden esittämisen, kunnes saan nähdä, pysyttekö, Arvoisa Herra, totuudessa ja etsittekö sitä l), vai jätättekö lehtenne sivuille yleisön nähtäväksi meidän maakuntamme ylle lyödyn mustan leiman pyyhkimättä sitä pois totuudella mieluummin kuin että joutuisitte erimielisyyteen Kokkolasta 18. toukokuuta lähetetyn kirjeen kirjoittajan kanssa tai kumoaisitte hänen kantansa. Tuomitkaa[4/80] nyt itse, arvoisa Herra, onko tämä metodi evankelinen vai ei! m) Miksi syytös sitten kohdistetaan poikkeuksetta kaikkiin? n) Hän voisi sanoa: En olisi ikinä kuunnellut tuota pappia, ellei hän asuisi Kokkolassa, ja juuri siellä on pidetty tämä saarna ja useita muita samansävyisiä, aiheensa mukaisesti usein vahvemminkin evankelisia saarnoja. Hänellähän on ollut tilaisuus useasti nähdä, miten Herra tekee työtä rippilasten sielussa, ja millaisen, huudahduksiin ja kyyneliin saakka johtaneen evankelisen murheen vallassa he ovat olleet uudistaessaan kallisarvoisen kasteen liittonsa Herran edessä. o)
Totta on, että evankelinen tapa kehottaa parannukseen ei ole keskuudessamme niin yleinen kuin sen pitäisi olla; Jumalan kiitos on kuitenkin useita, ei vain yhtä, jotka yrittävät Jeesuksen syntisiä kohtaan osoittaman palavan rakkauden välityksellä saattaa heidät tuntemaan häpeää itsensä takia ym. Toivon, että tämä saa tilaa teidän päivälehdessänne p) ja minulla on siis kunnia olla jne.
[1/78]
a) Tämä133 päiväämätön kirje saapui 1. lokakuuta ja julkaistaan pyynnöstä sen osoittamiseksi, että täällä ei suosita epätosia väitteitä eikä kaihdeta valoa. Lukija havainnee itse, että tekstin sisällön ymmärtäminen on jossakin määrin vaikeaa, ja suonee tällä perusteella anteeksi näihin huomautuksiin sisältyvät virhetulkinnat, jos sellaisia olisi vastoin tahtoani pujahtanut mukaan.
b) Jos tarkoitukseni on viaton, kuten se todella onkin, miksi sitä sitten tulkitaan ja selitetään niin pahasti? Miksi minä kiittelisin tai paheksuisin mainittuja saarnoja ja metodia, joita en lainkaan tunne? Minulle painattamista varten lähetettyjen kirjeiden ja asiakirjojen julkaisijana minulla ei ole muuta velvollisuutta kuin osoittaa[2/78] tekstin minulle toimittanut henkilö, kun tätä lakien nojalla vaaditaan. Tämän kirjeen herra kirjoittaja ei hänkään näytä olevan eräiden herrojen virkatovereittensa tavoin julistamassa näitä ylimääräisiä saarnaajia hulluiksi. Oikeiden luterilaisten keskuudessa on vallalla se koeteltu periaate, että kaikki tulkitaan, huomattakoon tämä, parhain päin, niin kauan kuin Jumalan kunnia ja sana julistuksessa säilyttävät asiaan kuuluvan pyhyytensä, sillä varmastikin vain täydellinen mies selviytyy erehtymättä yhdessäkään sanassa, kun me kaikki, kuten Pyhä kirja sanoo, erehdymme monissakin asioissa. Keneltä halutaan ottaa valtuutus kohdella epäystävällisesti, jopa katkerasti ja pilkallisesti ihmisiä, jotka ajattelevat autuuden tietä kunnioittavasti ja vakavasti, vaikkakin hieman toisin kuin me?
c) Toukokuun 18. päivän kirjeen kirjoittaja ei liene odottanut näin laajaa selvitystä tapaukseen, jota tavanmukaisen kielenkäytön puitteissa sekä pitää että voidaan tulkita lempeämmin. Osoittavathan saarnat ja postillat, että jumalattomuus ovat tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden vallitessa päässeet yleisesti voitolle; mutta lienevätkö kirjoittajat sen takia kohdistaneet erotuksetta kaikkiin ihmisiin ankaran syytöksen ja antaneet vain itselleen vapauttavan tuomion? Voidaan varmaankin sanoa, että koko maakunnan papit ja sanankuulijat ovat oikeamielisiä, mutta todistelu olisi todellakin vajaa, jos joukosta ei löytyisi ketään, joka itserakkaudessaan ja sokeudessaan uskoo velvollisuudekseen väärän todistuksen esittämisen lähimmäisestään näissä asioissa.[3/78]
d) Sanottu, mutta ei todistettu. Jumalan kunniaa ei vähennetä sillä, että virheellinen hengellisen opetuksen metodi osoitetaan, jos ja missä se vain havaitaan. Myöntäähän arvoisa herra itse myöhemmässä kirjoituksensa kohdassa, että – huomattakoon – evankelinen tapa kehottaa ihmisiä parannuksentekoon ei ole varsinkaan meidän keskuudessamme niin yleinen kuin sen pitäisi olla. Miksi hän sitten suhtautuu niin ankarasti lähimmäiseensä, joka ei luultavasti ole tarkoittanut mitään muuta kuin juuri tätä samaa.
e) Siinä tapauksessa sieluja ei ollut asianmukaisella tavalla valistettu siitä, että heidän on aina ja ainoastaan turvattava Jeesukseen ja hänen sanaansa, tai he olivat unohtaneet tuon terveellisen ohjauksen. Apostolit eivät saarnanneet koskaan omasta itsestään, vaan Jeesuksesta, sielujen pelastukseksi ja ohjaamiseksi autuuteen. Luultavasti Jumala pystyisi kirjoitetun sanansa avulla johtamaan sieluja iankaikkiseen elämään, vaikka tavoitettavissa ei olisi yhtään virkaan nimitettyä pappia.
f) Varmaa tietoa koko maakunnassa käytössä olevasta saarnametodista on tuskin odotettavissa, saati sitten yhden ainoa pappismiehen esittämillä saarnoista poimituilla otteilla osoitettavissa, osuuhan päättely a particulare ad universale134 usein harhaan. En haluaisi ainakaan väittää, että koska pappismies N. N. käyttää[4/78] sellaista konstikasta hengellisen opetuksen metodia, jolla asiat ovat selitettävissä oman kunnian ja edun kulloinkin vaatimalla tavalla, myös kaikki muut papit käyttävät samaa metodia. Ei, ei missään nimessä!
g) Tämä tapahtuu parhaiten puolueettomasti vertailemalla Pyhän kirjan antamiin sääntöihin ja arvioilla niiden mukaan. Eihän ole uusi ja outo asia, että ihmiset ottavat kunniaa toinen toiseltaan, ks. Joh. 5:44.
h) Ankarat syytökset perustuvat harvoin muuhun kuin kostonhaluun, ja toivoa sopii, että Herra Kirjoittajankin syytökset perustuisivat johonkin parempaan motiiviin!
i) Jumalan suoma vakaumus, että jokin asia on Herran käsissä, ilmaisee paljon. Moni puolustaa kuitenkin tällaista veruketta käyttäen omaansa ja muiden useinkin likaista asiaa.[1/79]
k) Jos Herra Kirjoittaja suvaitsee lähettää lisää tällaisia otteita, ne varmaankin saavat tilaa tämän päivälehden numeroissa. Jokin hankalampikaan ilmaus ei tee niistä silmissämme hyödyttömiä eikä tarpeettomia, saati vihattavia, sillä ilomme kasvaa sitä mukaa kuin huomaamme Jumalan valtakunnan tulevan voimalla, tapahtuupa se missä maakunnassa tahansa.[3/80]
l) Herra Kirjoittajalla lienee käsissään tätä koskevia havaintoja, vaikka minä en pysty pyyhkimään pois muiden tahroja, jotka eivät tosin aina ole mustia, mutta voivat muunvärisinäkin tuottaa yhtä suurta vahinkoa.[4/80]
m) Pelkästään julkaisijana minun asianani ei ole tuollaisen tuomion antaminen.
n) En ole syyttänyt ketään, eikä minulla siis ole syytä vastata tähän kysymykseen.
o) Kokkolan osalta tämä riittäköön, mutta millainen tilanne mahtaa olla peninkulmien säteellä sen ympäristössä?
p) Kaikki, mikä asiaankuuluvalla vakuutuksella varustettuna135 toimitetaan tänne, miltä paikkakunnalta tai keneltä tahansa, otetaan mielihyvin vastaan ja julkaistaan, sikäli kuin parhaan tietämyksen ja selvityksen avulla tekstin havaitaan vastaavan Jumalan sanaa ja ainakin jossakin määrin palvelevan lähimmäisen parannuksentekoa. Tässä lehdessä ei nimittäin pyritä lietsomaan riitaa ja erimielisyyttä vaan edistämään todellista valistusta ja puhdasta innostusta yleisen ja veljellisen rakkauden toteuttamiseen, sanalla sanottuna: jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.136
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt:
Följande avsnitt:
Platser: Betlehem (Bethlehem) Egypten (Aegypten, Ægypten) Storkyro Karleby (Gamla Carleby, GamlaCarleby, Gamle Carleby, G.Carleby, Gamlakarleby socken, Gamla Carleby Stad, Kokkola) Lillkyro
Personer:
Bibelställen:
Teman: