Svar på frågan om bästa sättet at upodla mosslupna ängar, § 11

§. 11.

Hvad nu den jämna hård-vall beträffar, som blifvit Moss-lupen och skal hjelpas, är det i föregående §. af mig upgifne sättet, härvid ännu60 altför otilräckeligt, at i längden utrota Mossan, utan bör här gifvas noga akt, om den har sådan belägenhet, at vattnet kan dämmas däruppå eller ej. Kan ingen dämning ske med fördel, då måste all skog, om där är någon, med buskar och stubbar rothuggas, upryckas och nyttjas til bränsle. Tufvor bårtskäras och läggas i högar, och marken om Våren (ty då är hon lösast) om möjeligt är med plogen upköras, hvarvid jag med fördel nyttjat Herr Kammar-Rådet Baron Brauners Järnställning19Baron Brauners Järnställning: Friherre Jan (Johan) Brauner var en flitig skribent och utgav många lantbruksrelaterade skrifter från 1740-talet framåt, bland annat Åker-redskap af järn inrättade [1749]. Brauner var bland de första som började använda järn för de delar på plogen som bearbetade jorden. Chydenius syftar här troligen på en plogmodell som Brauner hade presenterat i artikeln ”Om en ny påfunnen Tuf-Plog”, Kungl. Svenska vetenskapsakademiens handlingar 1744, s. 122–125. på plogen, sedan en med risten gått förut och skurit lös torfven. Har man då tilfälle at med Alcaliska och feta ämnen om Sommaren något värma up jorden, som sker bäst med Kors eller Fårs fållning20hålla får och kor i en inhägnad, fålla, för att på detta sätt gödsla jorden där fållan ställdes, lönar det rikeligen mödan: i annor händelse står det upplögda landet Sommaren öfver orördt, undantagandes, at det någon gång litet jämnas öfver med harfven. Hinner man ej at plöja up sin äng om Våren, eller ej så mycket, som man önskade, kan det äfven ske om Hösten, fast jorden är då hårdare. På detta sättet upplöjer en Hushållare årligen så stort stycke af sin Mosslupna äng, som han förmår. Nästa Vår bör jorden besås med Hafra eller bland-korn, hälst den hvita Hafran21hvita Hafran: Olika havresorter kan särskiljas bland annat enligt skalfärg och delas in i svarthavre, vithavre och gulhavre. I Finland odlade man ursprungligen svarthavre som sannolikt härstammade från de baltiska områdena. Vithavre som härstammade från Ryssland odlades endast i Karelen. Havreodligen var koncentrerad till södra och mellersta Finland under 1700-talet; i Österbotten odlade man knappt alls havre. , hvilken jag sett trifvas bättre, och sedan mångfallt harfvas, hvarigenom säden får mylla at rota sig uti, dock bör harfningen ske långs efter22långs efter: längs med fåran.

At nu straxt lägga landet igen til äng, som somliga vilja, är ej annat än förlora sin hafda möda; utan bör det tredje Sommaren ligga i träde, då utdikas i tegar, och brukas som en annan trädes-åker: då utbredas äfven tuf-högarna öfver landet och klappas väl fina.61

Fjerde Sommaren besås den med Korn utan någon gödning, då den säkert bär frukt. Femte ligger denna nya åker uti träde, och kan då om Hösten sås med Råg, hvarmed ömsas23alterneras i flera år med sående och trädande efter behag, då den ändteligen i sista trädet gödes med fållning, och Kornet blandas med hö-frö, och sås ut andra Våren. Men gifves ej tilfälle til fållning, måste om Vinteren eller Våren obrunnen gödning dit köras, och öfver landet näst för sånings-tiden utbredas. Då är äfven hö-frös såningen onödig; ty den obrundna gödningen har däraf fört med sig tilräckelig qvantitet.

Härvid bör jag ärhindra, at de i §. 10. beskrefna belägenheter, kunna äfven med fördel på detta sättet upbrukas, fast det förra är mindre kostsamt.

Genom detta bruk har jorden fullkomligen sluppit sin syra, och af dikningen i det längsta bibehålles därvid, och bär den et gräs, som i myckenhet och styrka öfvergår allas förmodan, och det i långliga tider.

Således måste Mossan för människo-flit aldeles rymma fältet, när hon med förstånd angripes, och en Guds välsignelse på säd, halm och kosteligt24dyrbart, värdefullt hö blifver jordbrukarens belöning i så ymnigt mått, at om han flitigt härmed fortfar, får han se sitt landtgods vara inom kårt tid mer än fördubblat.

Detta sättet, nämligen, at til åker upbruka den gamla äng, och efter en tid lägga den åter i linda, är egenteligen det, som under en fri Regering inom halftannat manna-minne utur stoftet stäldt up den Ängelska Nationen til et mönster62 för andra Riken. Detta har satt brödet i munnen på flera millioner Ängelsmän: satt deras boskaps-hjordar i allmänt rop25satt … i allmänt rop: gjort dem berömda: gjort deras Läder- och Smör-handel så lönande: bragt deras Får til sin högd, och tusende-tals Väfstolar i rörelse. Det blir således icke längre tid för frie Svenske män, at stå uti ovisshet om bästa sättet, at bringa jorden til fruktbarhet, då et så lysande efterdöme står oss under ögonen, utan häldre från denna dagen räkna den kostnad och tid förlorad, som kunnat användas härpå, men blifvit upoffrad ännu på ovissa försök.

Hafves här afseende på kostnaden, så tilstår jag väl detta sättet ej vara det lättaste at utrota Mossan; men som en handlande ej allenast hafver afseende på kostnaden, då han slutar köp, utan ock på den vinst, som han därigenom kan göra sig räkning uppå, och därföre häldre griper til en Vara, som kostar tusende, när han tror sig vinna tre, än en, som allenast kostar hundrade, men räntar ej mer än tvådubbelt igen. Således säger jag, företager ock en trefven Hushållare häldre et drygare arbete, som är mera lönande, än en lättare möda, som räntar mindre.

1. Baron Brauners Järnställning: Friherre Jan (Johan) Brauner var en flitig skribent och utgav många lantbruksrelaterade skrifter från 1740-talet framåt, bland annat Åker-redskap af järn inrättade [1749]. Brauner var bland de första som började använda järn för de delar på plogen som bearbetade jorden. Chydenius syftar här troligen på en plogmodell som Brauner hade presenterat i artikeln ”Om en ny påfunnen Tuf-Plog”, Kungl. Svenska vetenskapsakademiens handlingar 1744, s. 122–125.
2. hålla får och kor i en inhägnad, fålla, för att på detta sätt gödsla jorden där fållan ställdes
3. hvita Hafran: Olika havresorter kan särskiljas bland annat enligt skalfärg och delas in i svarthavre, vithavre och gulhavre. I Finland odlade man ursprungligen svarthavre som sannolikt härstammade från de baltiska områdena. Vithavre som härstammade från Ryssland odlades endast i Karelen. Havreodligen var koncentrerad till södra och mellersta Finland under 1700-talet; i Österbotten odlade man knappt alls havre.
4. långs efter: längs med
5. alterneras
6. dyrbart, värdefullt
7. satt … i allmänt rop: gjort dem berömda

§ 11

Kun halutaan auttaa sammaloitunutta niittyä, joka on tasainen, kiinteä ja kuiva, edellisessä pykälässä esittämäni menettelytapa ei vielä60 riitä sammalen kestävään hävittämiseen, vaan tällaisissa tapauksissa on tarkoin selvitettävä, voidaanko sille padota vettä vai ei. Ellei minkäänlainen patoaminen ole edullisesti järjestettävissä, on kaikki metsä, mikäli sitä siellä on, sekä pensaat ja kannot hakattava juurta myöten, kiskottava maasta ja käytettävä polttoaineeksi. Mättäät leikataan irti ja kootaan kasoihin ja, mikäli mahdollista, maa kynnetään keväällä (jolloin maa on pehmeimmillään). Tässä olen päässyt hyviin tuloksiin käyttämällä kamarineuvos, paroni Braunerin rauta-asetinta aurassa26paroni Braunerin rauta-asetinta aurassa: Kamarineuvos Johan (Jan) Brauner käsitteli 1740-luvulta lähtien lukuisissa kirjoituksissaan maanviljelyn menetelmien ja välineiden kehittämistä (mm. Åker-redskap af järn inrättade 1749) ja ryhtyi ensimmäisten joukossa käyttämään rautaa auran maata muokkaavien osien materiaalina. Chydenius viittaa ilmeisesti auramalliin, jonka Brauner oli esitellyt 1744 artikkelissaan ”Om en ny påfunnen tuf-plog”, Kungl. Svenska vetenskapsakademiens handlingar 1744, s. 122–125., jonka edellä on ajettu viuhkalla27viuhka eli viili, veitsimäinen maanmuokkausväline, jolla katkaistiin juuristo ennen kyntöä ja jonka viiltoon perässä tulevan auran vannas osutettiin ja leikattu turve irti. Jos maata voidaan tässä yhteydessä hieman lämmittää emäksisillä ja ravinteikkailla aineksilla, mikä onnistuu parhaiten, kun lehmiä tai lampaita karsinoidaan28karsinointi tarkoittaa, että lehmiä tai lampaita pidettiin aidattuina sille alueelle, jota haluttiin lannoittaa, vaivoistaan saa runsaan korvauksen. Kynnetty maa jää muussa tapauksessa kesän ajaksi silleen, paitsi muutamaa vähäistä tasoittelua karhilla. Ellei maamies ehdi keväällä kääntää niittyään kokonaan tai haluamaltaan osalta, työ voidaan tehdä syksylläkin, vaikka maa on silloin kovempaa. Tällä tavalla toimien viljelijä kyntää sammaloituneesta niitystään vuosittain auki niin suuren osan kuin pystyy. Seuraavana vuonna maahan on kylvettävä kauraa tai sekaviljaa, mieluimmin valkoista kauraa29valkoista kauraa: Eri kauralajeja on eroteltu mm. kuoren värin mukaan. Alun perin Suo­messa viljeltiin ilmeisesti balttilaista alkuperää olevaa ns. mustaa kauraa. Venäläisperäistä valkoista kauraa viljeltiin vain Karjalassa. Ylipäänsä kauranviljely keskittyi 1700-luvulla Etelä- ja Keski-Suomeen, eikä sitä Pohjanmaalla harjoitettu juuri lainkaan., jonka olen havainnut menestyvän paremmin, ja maa sitten usean kertaan karhittava, jolloin kylvös saa multaa juurtuakseen siihen. Karhitsemisen on kuitenkin tapahduttava vaon suuntaisesti.

Jos maa palautettaisiin heti niityksi, kuten jotkut haluavat, se merkitsisi koko vaivannäön valumista hukkaan. Maan on sen sijaan jäätävä kolmantena kesänä kesannolle, sitten se ojitetaan sarkoihin ja sitä hoidetaan kuten mitä tahansa kesantopeltoa. Silloin myös levitetään kasoihin kootut mättäät koko alueelle ja hakataan ne hienoksi.61

Neljäntenä kesänä maahan kylvetään ohraa eikä sitä lannoiteta, sillä se tuottaa varman sadon. Viidentenä tämä uusi pelto on kesannolla, ja silloin se voidaan syksyllä kylvää rukiille, ja tämän jälkeen vaihdellaan kylvöjä ja kesantoa miten halutaan, kunnes lopulta viimeisen kesannoinnin aikana se lannoitetaan karsinoimalla eläimet siinä, ja seuraavana keväänä siihen kylvetään ohraan sekoitettua heinänsiementä. Mutta ellei eläimiä voida pitää siellä karsinassa, niitylle on talvella tai keväällä ajettava palamatonta lantaa, joka on levitettävä koko alueelle juuri ennen kylvöaikaa. Silloin on myös heinänsiemenen kylvö tarpeetonta, sillä palamaton lanta sisältää sitä riittävän määrän.

Tässä yhteydessä minun on huomautettava, että myös niittyjä, joiden sijainti on sellainen kuin §:ssä 10 olen kuvannut, voidaan tällä tavalla ottaa edullisesti viljelykseen, vaikka tämä on edellä kuvatun kaltaisissa paikoissa huokeampaa.

Tällaisen käsittelyn avulla maa on täysin vapautunut happamuudestaan, ja ojitus pitää sen tässä kunnossa mahdollisimman pitkään, ja se tuottaa sangen kauan ruohoa, jonka runsaus ja vahvuus ylittävät kaikkien odotukset.

Näin siis sammal joutuu ihmisen uurastuksen ansiosta väistymään taistelukentältä kokonaan, kunhan sen kimppuun käydään järkevällä tavalla, ja maanviljelijä saa palkakseen Jumalan siunaamaa viljaa, olkea ja arvokasta heinää niin runsaasti, että tällä tavalla ahkerasti jatkaessaan hän saa nähdä maatilansa arvon lyhyessä ajassa yli kaksinkertaistuvan.

Tämä menettelytapa, siis vanhan niityn käyttäminen pelloksi ja jättäminen jonkin ajan kuluttua jälleen nurmettumaan, on oikeastaan juuri sama, joka on nostanut Englannin kansakunnan vapaan hallituksen alaisuudessa puolentoista miesmuistin aikana tomusta esikuvaksi62 muille valtakunnille. Tämä on tuonut leipää miljoonien englantilaisten suuhun, kohottanut heidän karjalaumansa yleisen ihailun kohteiksi, tehnyt heidän nahka- ja voikauppansa sangen kannattavaksi, kohottanut heidän lampaanhoitonsa sen korkealle tasolle ja saanut sukkulat liikkeelle tuhansissa kangaspuissa. Niinpä vapaiden Ruotsin miesten ei tarvitse enää pitempään jäädä tietämättömiksi parhaasta tavasta saada maa tuottavaksi, kun silmiemme edessä on loistava esikuva, vaan pikemminkin pitää tästä päivästä lähtien hukattuina niitä kustannuksia ja sitä aikaa, jotka olisi voitu käyttää tähän toimintaan, mutta on yhä uhrattu epävarmoihin kokeiluihin.

Jos tarkastellaan kustannuksia, myönnän toki, ettei tämä tapa ole huokein keino sammalen hävittämiseen, mutta samoin kuin kauppiaskaan ei aina laske pelkkiä kustannuksia ostotoimissaan, vaan ottaa myös huo­mioon voiton, jota hän voi laskea ostamastaan tavarasta saavansa, ja tämän takia mieluummin hankkii tavaraa, jonka hinta on tuhat, kun hän uskoo voittavansa siitä kolme tuhatta, kuin sellaista, joka maksaa vain satasen, mutta ei tuota kuin kaksinkertaisen hinnan. Sanonkin, että taitava talonpitäjä ryhtyy mieluummin raskaampaan, mutta kannattavampaan työhön kuin kevyempään vaivannäköön, jonka tuotto jää vähäisemmäksi.

1. paroni Braunerin rauta-asetinta aurassa: Kamarineuvos Johan (Jan) Brauner käsitteli 1740-luvulta lähtien lukuisissa kirjoituksissaan maanviljelyn menetelmien ja välineiden kehittämistä (mm. Åker-redskap af järn inrättade 1749) ja ryhtyi ensimmäisten joukossa käyttämään rautaa auran maata muokkaavien osien materiaalina. Chydenius viittaa ilmeisesti auramalliin, jonka Brauner oli esitellyt 1744 artikkelissaan ”Om en ny påfunnen tuf-plog”, Kungl. Svenska vetenskapsakademiens handlingar 1744, s. 122–125.
2. viuhka eli viili, veitsimäinen maanmuokkausväline, jolla katkaistiin juuristo ennen kyntöä ja jonka viiltoon perässä tulevan auran vannas osutettiin
3. karsinointi tarkoittaa, että lehmiä tai lampaita pidettiin aidattuina sille alueelle, jota haluttiin lannoittaa
4. valkoista kauraa: Eri kauralajeja on eroteltu mm. kuoren värin mukaan. Alun perin Suo­messa viljeltiin ilmeisesti balttilaista alkuperää olevaa ns. mustaa kauraa. Venäläisperäistä valkoista kauraa viljeltiin vain Karjalassa. Ylipäänsä kauranviljely keskittyi 1700-luvulla Etelä- ja Keski-Suomeen, eikä sitä Pohjanmaalla harjoitettu juuri lainkaan.

Unfortunately this content isn't available in English