Svar på frågan angående kärrors förbättring, § 9

§. 9.

I anledning häraf är lätt, at på hvilketdera sättet som hälst, göra en uträkning til en kärra, som endast i anseende til lättandet af tyngdens häfvande i den af Kongl. Academien begärta mon vore förbätrad. Men som jag velat därjämte utröna, huru långt den kan tåla någon förbättring, lärer Kongl. Academien ej obenäget anse, om jag öfverskridit den föreskrefna mon til förbättring, och tagit diametern på hjulet så stor, som til arbets-kärra möje­ligt varit, och axelen däremot så smal, som jag trodt den kunna upbära svåra tyngder.

I den afsigt lät jag denna sommar hos Vagnmakaren förfärdiga et par starka Hjul af 10 qvarter 5 2/8 tums diameter, så at de med 3/8 tum tjokt beslag omkring, noga utgöra 11 qvarter i diameter. Axelen gjordes hel och hållen af järn. I yttra ändan C Fig. 3 var dess diameter 1 ½ tum, i roten B 1 13/16 tum, så at differancen var 5/16 tum. Hjulen äro så stälda, at den mot horizonten perpendiculera linien EF Fig. 2 delar trumman midt i tu, därföre blifver ock differancen = 5/32. Smalare ändan af axelen är = 1 ½ = 48/32, men 5/32 + 48/32 = 1 21/32, som är axelens diameters tal, § 6. Om altså hjulens högd = a, axelens diameter lik b, tyngden som lastas därpå = 70 lissp. = c, kraften, som utom friction fordras at röra kärran = x, så är klart, at

a : b :: c : x = = 1 799/1056, eller vid pass 1 4/5 lisspund.

Nu, emedan 40 lisspund på den gamla kärran, (§ 7) fordrade innemot 2 ½ lisspund at brin19gas i rörelse, och 70 på denna böra röras af 1 4/5 liss­pund, är klart, at ändamålet ej allenast därigenom är vunnit, utan äfven en större fördel, så länge på friction vid någondera intet afseende hafves.

§ 9

Valitaanpa kumpi menettelytapa tahansa, edellä esitetyn perusteella voidaan helposti laatia laskelma kärryjä varten, jotka olisivat parannus entisiin verrattuina pelkästään Kuninkaallisen akatemian vaatiman kuorman kantokyvyn osalta. Kun olen kuitenkin halunnut samalla selvittää, miten pitkälle ne ovat parannettavissa, Kuninkaallisella akatemialla ei liene mitään sitä vastaan, jos olen ylittänyt parannukselle määrätyt puitteet, kun olen määrännyt pyörän halkaisijan niin suureksi kuin työkärryissä on ollut mahdollista ja akselin taas niin ohueksi kuin raskaiden kuormien kantamisessa uskoakseni mahdollista on.

Tässä tarkoituksessa tilasin vaununtekijältä tänä kesänä parin vahva­rakenteisia pyöriä, joiden halkaisija on 10 korttelia 5 2/8 tuumaa, niin että ne 3/8 tuuman paksuisen raudoituksen jälkeen ovat halkaisijaltaan tarkoin 11 korttelin mittaiset. Akseli tehtiin kokonaan raudasta. Latvapäässä kuvan Fig. 3 kohdassa C sen halkaisija on 1 1/2 tuumaa, tyvipäässä kohdassa B 1 13/16 tuumaa, joten erotusta on 5/16 tuumaa. Pyörät on asetettu niin, että kuvassa Fig. 2 esitetty pystysuora viiva EF kulkee rummun keskipisteen kautta, ja niinpä erotukseksi tuleekin 5/32. Akselin ohuempi pää on 1 1/2 = 48/32, mutta 5/32 + 48/32 = 1 21/32, joka on §:n 6 mukaisesti akselin halkaisijan mitta­luku. Jos siis pyörän korkeus = a, akselin halkaisija = b, sen varaan lastattava kuorma 70 leiviskää = c sekä voima, joka tarvitaan kärryjen liikuttamiseen ilman kitkan huomioon ottamista, = x, on selvää, että

a : b = c : x = = 1 799/1056 eli noin 1 4/5 leiviskää.

Koska taas 40 leiviskän kuorma vanhoilla kärryillä (§ 7) vaati lähes 2 1/2 leiviskän painon liikuttamiseensa19 ja näillä kärryillä pitäisi saada liikkeelle 70 leiviskää 1 4/5 leiviskän painolla, on selvää, että tällä ratkaisulla on ensinnäkin päästy toivottuun tulokseen ja lisäksi saavutettu enemmänkin hyötyä, sikäli kuin kitkaan ei kummassakaan tapauksessa kiinnitetä huomiota.

Unfortunately this content isn't available in English