Svar på frågan angående kärrors förbättring, § 10

§. 10.

Friction har jag åter på följande sätt sökt minska. Uti våra vanliga arbets-kärror gnider järn mot järn och trä; men af försök är klart, at järn mot järn och trä förorsakar en svår friction, och malm däremot (en blanning af koppar och tenn) har mot järn ganska liten, allenast man får en sådan malm, som i det närmaste är lika hård med järnet.

Ju mera tenn lägges til kopparen vid dess upsmältning, ju hårdare blifver kopparen, ja, som glas och hårdaste stål; men då är den alt för spröd, och dess ojämnheter måste förorsaka en svårare gnidning med järnet, som då ej annat kan, än gifva efter; men lägges åter tenn för litet, blifver malmen för lös, så at järnets ojämnheter nöta den för mycket, då äfven friction måste vara svårare. Det fordras altså en viss proportion af hvardera, om malmen skal kunna afpassas lika hård med järnet.

Genom flera försök har jag märkt, at 7 lod Ängelskt tenn2Ängelskt tenn: benämning på tenn vars blyhalt var mindre än 10 % och som därigenom var hårdare på hvart skålpund koppar gör redan malmen alt för skör; men 7 lod verk-tenn, sådant, som Kangjutare arbeta, tycks blifva lagom, dock gör kopparens och tennets särskildta art någon förändring härutinnan. När en hvass kant af malmblanningen slås emot en lika hvass järn-kant, och malmen då allena viker, så är det ännu för litet tenn: viker järnet allena, måste koppar ökas uti malmen; men få de lika skråma hvardera, är blanningen god.20

Af en sådan malm lät jag, i stället för de allmänt brukeliga af järn, gjuta pannorna til den nya kärran, som utan på voro fyrkantiga, men in uti runda, passade noga efter axelens tjocklek: hvardera voro 2 tum långa och så grofva, at de alla fyra tilsammans vägde 7 ½ skålp.: inuti filades och svarvades de väl jämna, äfven som ändarna af järn-axelen, eller på de ställen, som komma at löpa uti pannorna.

1. Ängelskt tenn: benämning på tenn vars blyhalt var mindre än 10 % och som därigenom var hårdare

§ 10

Olen pyrkinyt vähentämään kitkaa seuraavalla tavalla. Tavallisissa työkärryissämme rauta hankautuu rautaa ja puuta vasten, mutta kokeet ovat osoittaneet selvästi, että raudan hankautuminen rautaa ja puuta vasten aiheut­taa voimakasta kitkaa, mutta pronssi (kuparin ja tinan sekoitus) rautaa vasten tuottaa varsin vähän kitkaa, kunhan käytettävissä on kovuudeltaan lähes raudan veroista pronssia.

Mitä enemmän tinaa kupariin lisätään sitä sulatettaessa, sen kovempaa kuparia, jopa lasin ja kovimman teräksen veroista kuparia saadaan, mutta silloin se on aivan liian haurasta ja sen epätasaisuudet aiheuttavat väistämättä voimakkaampaa hankausta rautaa vasten, jolloin raudan on väistämättä kuluttava voimakkaammin. Jos taas tinaa lisätään vain vähän, pronssi jää liian pehmeäksi, niin että raudan epätasaisuudet kuluttavat sitä liian paljon, jolloin kitkakin voimistuu. Kumpaakin tarvitaan siis tietyssä suhteessa, jotta pronssista saadaan kovuudeltaan raudan veroista.

Tekemällä useita kokeita olen havainnut, että pronssista tulee liian haurasta jo silloin, kun kuparileiviskää kohti sekoitetaan 7 luotia englantilaista tinaa3Englantilaiseksi kutsuttiin tinaa, jonka lyijypitoisuus oli alle 10 % ja joka siten oli kovempaa., mutta 7 luotia kannunvalajien käyttämää tinaa tuntuu tuottavan kohtuullisen hyvän tuloksen, vaikkakin asiaan vaikuttavat jossakin määrin kulloinkin käytetyn kuparin ja tinan erikoisominaisuudet. Kun pronssisekoituksen terävä särmä isketään yhtä terävää rautasärmää vasten ja pelkästään pronssiin syntyy lovi, siinä on vielä liian vähän tinaa. Jos taas jälki syntyy pelkästään rautaan, on pronssiin lisättävä kuparia, mutta jos kumpikin saa samanlaisen kolhun, sekoitus on hyvä.20

Tavallisesti käytetyn raudan sijasta teetin tuollaisesta pronssista uusien kärryjen holkit, jotka olivat ulkopuolelta nelikulmaiset, mutta sisältä pyöreät, tarkoin akselin paksuuden mukaiset. Molemmat olivat 2 tuuman pituiset ja niin jykevät, että ne kaikki neljä yhteensä painoivat 7 ½ naulaa. Sisältä ne viilattiin ja sorvattiin hyvin sileiksi, samoin kuin rauta-akselin päät eli ne akselin kohdat, jotka jäävät holkkien sisäpuolelle.

1. Englantilaiseksi kutsuttiin tinaa, jonka lyijypitoisuus oli alle 10 % ja joka siten oli ­kovempaa.

Unfortunately this content isn't available in English