Svar på Epilogus anmärkningar

[2/126]

Swar uppå Herr Epilogi Anmärkningar wid min Piece om Tjänstehjon. Se Dagligt Allehanda N:o 69.92Det här debattinlägget är ett svar på pseudonymen Epilogus inlägg i Dagligt Allehanda den 26 mars 1779, se s. 581–584. LINKKI

Det är et lätt arbete, at ligga sjelf undangömd bakom en divise93devis, motto eller et diktat namn, och kasta stenar på den, som af ömhet för sina ringaste Med-människor ställt sig öppen för Allmänheten, at förswara Människo-rätten. Men min Herre må ej tro at anfallen skräma mig: Det är just dem jag längtat efter, så högt, at jag i mitt Concept, som än ligger hos Herr Secret. och Riddaren Fougt,94mitt Concept, som än ligger hos Herr Secret. och Riddaren Fougt: Den slutgiltiga versionen av Tankar trycktes 1778 i Kongl. Tryckeriet som innehades av Henric Fougt, tidigare sekreterare vid Bergskollegium och riddare av Vasaorden. Endast några utdrag av det som förmodas vara konceptet har bevarats så som Schauman gav ut dem 1908, se Undersökning om årstjänst och Textkritiska kommentarer, s. 626. LINKKI utfäste en belöning af egna medel för den som starkast kunde wederlägga dessa mina tankar om Tjänstehjon, hwilken jag dock wid tryckningen, af djupaste wördnad för min Höga Öfwerhet, som i det samma upgaf detta granlaga ämne til Riksens Höglof. Ständers utlåtande, nödgades indraga.

Så skall sanningen ändteligen upklarna och Människligheten hedrande tankesätt segra bland Medborgare.

Min Herre wil inbilla sig och andra, at jag antingen skrifwit emot bättre wetande, eller ock at på min ort wore beskedeligare Tjänstefolk än annorstädes, det jag til mina Landsmäns heder gärna önskade wara sant, men uti ingendera har Herr Epilogus träffat sanningen; ty hwad det förra angår så bör min lilla Skrift öfwertyga Läsaren, at jag skrifwit min hjärtans mening, och hwad det sednare beträffar, bör jag uplysa min Hr. Criticus, at det icke ens går an, at hafwa afseende på en hop mer eller mindre lastfulla Människor i en eller annan Province, när man talar om Människors rättigheter i gemen, ware sig Husbönders eller Tjänstehjons. Man bör då weta, at alla äro af naturen fördärfwade och benägna til det som ondt är; men at igenom en Christelig upfostran och dygde-lära goda finnas ibland dem båda, men ock beklageligen lastfulla. Man bör se sakerna i sitt sammanhang, at man ej så ifrar emot de så kallade Människo-förstörare, at en argsint Husbonde under denna titel kan såra oskulden när han wil, trampa Människo-rätten under fötterna, förstöra et lyckligt Samfunds styrka, och aldeles hindra dess tilwäxt.

Är min Herre okunnog om nästan hela Europas i sednare tider mildrade tankesätt om brott och straff? Känner han icke wår af hela werlden beundrade Konungs Storwerk, at afskaffa alla torturer, at förstöra alla pino-rum i hela Riket,95at afskaffa alla torturer ... i hela Riket: I Gustav III:s kungliga brev av den 27 augusti 1772 befalldes att alla pinorum och tortyrinstrument i riket skulle förstöras. Protocoll, hållit i kongl. maj:ts råd-kammare på Stockholms slott den 27 augusti 1772, angående den så kallade rosenkammarens och andre pinliga fängelse-rums förstörande 27.8.1772. at göra alla Delatorer96angivare förhateliga,97at göra alla Delatorer förhateliga: Gustav III försökte med hjälp av olika bestämmelser förhindra falska angivelser. Eventuellt avses också förbudet mot husrannsakningar. Kongl. maj:ts nådiga förbud, emot hus-visitationer 16.7.1776. alla extra Domstolar och summariska Processer98alla extra Domstolar och summariska Processer: torde främst åsyfta den kritik som riktades mot Göta hovrätt och den räfst som Gustav III inledde 1773 ohörda99otänkbara bland sina lyckliga och fria undersåtare. Måste icke Människligheten rysa wid åtankan af hwad ofta högsta oskulden lidit genom dem i wårt och andra Riken, under samma namn at wara Människo-förstörare. Har min Herre icke läst Kongl. Maj:ts Propositioner om minskning af dödsstraff, om Moraliteten i Lagen, och präscription i brottmål100Kongl. Maj:ts Propositioner ... präscription i brottmål: Gustav III hade i sitt tal vid riksdagens öppnande 30.10.1778 föreslagit för ständerna att bruket av dödsstraff skulle minska, att förlust av ära bara skulle dömas vid vissa brott och att preskriptionstider för brott skulle införas. Sweriges rikes ständers beslut, giordt, samtyckt och förafskedadt på then allmänna riksdagen, som slöts i Stockholm then 26 januarii 1779 (1779), s. 20–21. med flera? Känner min Herre icke ens igen den tid han lefwer uti, de ädla tänkesätt, som hedra wår ålder och den Frihets-Sol som lyser på Swenska Thronen? Huru passar nu min Herres eller dess Mentors äskade Tukthus, tilsatte nya basare på hwart ställe, och den summariska Processen för de af Rikets Tjänstehjon, som af min Herre eller sina Husbönder få namn af bestar? Jag frågar, huru passar alt detta in uti wår Milda, wår Wisa Konungs Ärorika Regering? Sådana författningar kunde ej annat än wanhedra de mörkaste tidehwarfwen i gamla Swenska Historien.

Men nu närmare til sjelfwa beskyllningarna emot mig. Jag angripes af Hr. Epilogus med gröfsta tilmälen, at hafwa nyttjat falska anledningar101motiv, grunder til min Skrift, at beljuga Folk och lägga uppenbar osanning til grund för min Bok, då jag säger at man påstått102krävt Författningar, som skulle lämna Husbönderna föga mindre än jus vitæ & necis103jus vitæ & necis: lat.rätt över liv och död, d.v.s. rätten att avrätta, som husbönder enligt den romerska rätten hade över sitt husfolk och gifwit förslag til Tukthus etc. wid Gårdarna, äfwen at jag ej förstår Swenska eller kan taga en rätt mening ur andras klara ord. Så lyder Hr. Epilogi Thesis, den han bewisar således: Hans Mentor, kallad Sat Sapienti,104Sat Sapienti: åsyftar debattartikeln ”Om i de allmänna papperen...” av Sat Sapienti i Dagligt Allehanda 17.6.1778, se s. 546–549 LINKKI eller om det är han sjelf, gör tydelig skilnad säger han emellan Bestar och Människor, dem jag likwäl beskylles hafwa sumlat tilhopa,105sumlat tilhopa: blandat samman och han har på wisst sätt rätt däruti; ty i hela von Linnés Systema Naturæ106von Linnés Systema Naturæ: Carl von Linné presenterade sin systematik över naturens tre riken (växter, djur och mineraler) i verket Systema Naturæ vars första utgåva gavs ut i Nederländerna 1735. får jag icke igen några Bestar, som wore i tjänst hos oss, utan jag har hållit dem alla för et Genus och Species107et Genus och Species: samma släkt och art med oss, nämligen Människor, och därföre tilägnat dem alla Människo-rätten. Men om Herr Epilogus och Sat Sapienti har Drängar och Pigor som ej äro af wårt slägte, ty hos oss hafwa wi icke sådana, så hörer hela min Frihets-Systeme icke dem til, utan må de för sina brott, utan undersökning och dom lämnas under sina Husbönders rättwisa hämd med så många plågo-rum och Executions-betjänte de sjelfwa wilja bestå sig til et sådant behof. Men Människor, wåra gelikar, skapte med odödelig själ, ämnade til et långt lyckeligare lif än denna uselheten, måge mina Herrar ej sumla bort med sina Bestar. Eller utan skämt, min Herre, Hwem skall göra denna skilnad emellan Människor och Bestar eller dygdiga och odygdiga Tjänstehjon? Hwem skall gifwa dem hwardera sin stämpel? Skall Husbonden göra det? Hwad säkerhet har då Människligheten? Gifwas icke Husbönder äfwen af båda slagen? Är icke Parten här både Domare och Executor? Nej menar Herr Sapiens:108Herr Sapiens: kan ses som en ironisk karakteristik av motståndaren ty den som beter sig såsom Människa, säger han, lärer ingenstädes något ondt wederfaras. Wacker Säkerhets-Act! Har då oskulden aldrig wederfarits något ondt i werlden? Ståteligit bewis. En oryggelig grundsanning, som Tjänstehjonen böra wara nögda med.[1/127]

Men109Inlägget var uppdelat på två nr av Dagligt Allehanda. Den andra delen som ingick i Dagligt Allehanda 9.6.1779 nr 127 börjar här. jag beskylles i synnerhet för osanning, då jag påstått at Sat Sapienti gifwit förslag til Tuckthus etc. wid Gårdarna. Se nu, min Läsare, huru saken hänger ihop. Hans förswarare Herr Epilogus medgifwer at han önskat, det på hwart ställe måtte finnas handräckning til den ledsamma husagan. Nu förklarar Epilogus at med hwart ställe bör förstås Stad, Socken eller Härad; men hwarifrån har han tagit den restriction? hwarken utmärker ordet hwart ställe det, eller är det tilräckeligit til hans ändamål; ty handräckningen så wäl som det Arbetshus hwarmed Tjänaren skall straffas säger han måste wara i negden för ginheten110bekvämligheten, enkelheten och at få Drängen ifrån Krogen. Et Härad kan wara 15 a 20 mil långt, och en Socken i medel-tal 3 a 4 mil; om då den på Kronans eller Husböndernas Stat warande Basaren,111 på Kronans eller Husböndernas Stat warande Basaren: piskaren eller tuktaren som får sin lön av kronan eller husbönderna (så måste han heta, til at för höflighets skul skilja honom ifrån Profossen,112befattningshavare vars uppgift det var att verkställa kroppsstraff, särskilt spöstraff ty det går icke heller an i Swenskan at kalla honom Handräckaren, fast han räcker handen til Husböndernas lisa,113tröst, lättnad ) om säger jag, han träffade wara på sin ämbets-förrättning i andra ändan af Häradet eller Socknen, skulle Drängen säkert få sitta för länge på Krogen, til sin Husbondes stora skada, innan Tucktomästaren hant til hjälp med Mäster Erik.114Mäster Erik: piskan, rottingen Därföre säger Sat Sapienti rätt, at den bör finnas på hwart ställe, i negden, så at den är straxt til hands, til exempel i hwar By åtminstone, och då lärer den äfwen ej wara långt ifrån Gårdarna, som jag förstått hans mening. Huru går det då nu med Herr Epilogi förklaring? Hwilken är nu naturligare, hans eller min? Säg du min Läsare, som förstår Swenska; ty jag får ej mera tro mig sjelf.

Men hwad min Criticus tilwitar115beskyller, anklagar den förra Tjänstehjons-Stadgan, at den ej blifwit efterlefwad i många delar, så bör jag swara, at om han finge tilskapa den nya efter sin Plan, så wore det för Människlighetens förswarare den enda tröst, at den blefwe det ännu långt mindre, om ock Tuckthusen och Basarena wore aldrig så många.

Menniskligheten ryser, då Herr Epilogus ej anser 1739 års Stadga för nog hård emot Tjänstehjonen, som uti Art. 7:de §. 1 tillägger Husbonden full rättighet, at nyttja måttelig husaga, som NB. i execution116utförandet, verkställandet ej känner annat mått än det Husbondens upretade sinne, armstyrka och karbas117piska kunna innehålla; ty den får ske utan omgånger,118tidskrävande formaliteter och procedurer undersökningar, dom eller wittnen.

Han klagar öfwer handräckning, kan han då icke, i fall han icke wil bewärdiga sina Drängars och Pigors rygg med slag af egen hand, bestå sig någon Inspector, Drängfogde eller Rättare, som kunde härwid räcka honom handen? Wore det icke wigare,119enklare at han låto dem gå på Krogen och fösa hem hans Drängar därifrån i andetiden,120skördetiden utan at gå til Justitiä-Revision,121den del av riksrådet som hade att såsom högsta instans handlägga justitieärenden (och som 1789 ersattes av Högsta domstolen) än at inrätta en ny Stat af Basare och Tuckthus etc.? Eller månne icke Art. 9 skulle förslå, där Kronobetjänte anbefalles at bewisa en skyndsam handräckning alla dem som anlita dem om hjälp och biträde? Kan af Människor mot Med-människor mera begäras?

Men mot slutet blifwer min Contrapart122motståndare höfligare. Han medgifwer Tjänstehjonens frihet under några nödwändiga wilkor, såsom 1:o, At Författningarna måtte så träffas, at de arma lif, som tilkomma, genom giftermål, ej åter förgås af elände igen. Ganska123helt rätt min Herre. At Oeconomiska Författningar, som hindra Människor at med ärligt arbete och slögd försörja de sina, aldeles rödjas utur wägen; ty genom dem kunna många arma lif oförmärkt dödas, men ganska få underhållas. Oeconomiska Författningarna hafwa minst bidragit til wårt slägtes tilwäxt: Gamla tiders Historier öfwertyga oss därom fulle[2/127]ligen, at wårt slägtes tilwäxt warit starkast då inga sådane warit til, och et kraftigt skygd för utwärtes wåld och inwärtes förtryck är den enda Författning de arma lifwen hufwudsakeligen behöfwa, för at ej förgås i elände.

Det andra wilkor han begärer, är, at Backstugor ej måtte blifwa Warg-kulor eller Röfware-nästen. Men hwad är det för spöken man målar af Backstugor? De äro ju redan lofliga och brukeliga ibland oss på många ställen, med Jord-ägares minne,124godkännande och böra heller aldrig annars tillåtas, men utan at därföre hafwa blifwit Röfware-nästen. I England finnas utmed Gårdarna hela Byar af sådana fria Arbetare, utan at hafwa förwandlats til Warg-kulor. Men, säger du, månne icke bland dem gifwas många tjufwar? Jag swarar: Ja. Men månne icke tjufwar gifwas ibland Husbönder? Ja wisst, och ofta större än ibland det små Folket; en wanartig bland de förra kan lura på en Ost, en Brödkaka, en Smörbit etc., men ibland de sednare kunna finnas de, som lura på hela läster Spanmål under namn af musfrat,125skadegörelse som möss och råttor åstadkommer eller annan skada eller svinn på lagrad säd flere hundrade til tusende Plåtar i pengar etc. etc. Man hör ju, säger du, at de som plikta för tjufnad äro mästadels af det ringare Folket. Så är det min Herre. Men största delen af Människor äro ju af de ringare, därföre ske ock brotten så mycket oftare hos dem, som de äro flera til antalet, om de båda äro lika lastfulle. Men det händer ju ganska sällan, at någon af de bättre blifwer beträdd med sådant, menar du. Jag menar äfwen så; Men afledne Lagman Könick har för mig uplöst denna gåta i sina Lärdoms-Öfningar,126Lagman Könick har ... i sina Lärdoms-Öfningar: åsyftar Christian Königs encyklopediska verk Lärdoms-öfning 1–11 (1745–1751) då han säger, at Lagarna ofta äro en spinnelwäf, då små Mygg och Flugor fastna uti, men Brömsar flyga igenom.127Lagarna ofta äro ... Brömsar flyga igenom: Ett välkänt citat vid den här tiden. Användes bland annat av Jonathan Swift i ”A Tritical Essay upon the Faculties of the Mind” (1711) men har sitt ursprung i ett mycket äldre citat hos den skytiske filosofen Anacharsis (500-talet f.Kr.). Chydenius använder samma språkliga bild i slutet av § 8 i sin skrift Vederläggning. Intet äro sådane händelser ibland Swenska Anecdoterna obekanta. Men jag får ej rum för mera i den saken. Korteligen sagt: Enahanda slags Människor afhållas bäst från enahanda slags brott, genom enahanda slags Lagar, och därtil tror jag Missgärnings-Balken wara nog tilräckelig.

Herr Criticus beskyller mig äfwen för det jag ej upgifwit medel, huru Tjänstehjon må förmås at fullgöra sina af mig föreslagne Contracter. Hwad hörde det mig til? Det gör ju Lagen i alla lofliga mål, min bön förutan, och det kan ske så mycket lättare i detta ärende, som det är lämnat i Husböndernas egen magt at på alt möjeligit sätt bringa Tjänstehjonen til dess fullbordande äfwen med karbasen, och hårdare drifkraft wet jag intet, utom 40 par spö.12840 par spö: Med ett par avsågs två sammanhållna eller sammanbundna spön som användes samtidigt, vanligtvis till tre rapp. Fyrtio par spö således 40x2x3=240 enskilda piskrapp. Men om det osar illa Larsmässo-tiden129det osar illa Larsmässo-tiden: De grymma husböndernas sätt att behandla tjänstehjonen ihågkoms vid uppsägningstiden kring den 10 augusti. Husbonden eller tjänstehjonet, om någondera så önskade, kunde säga upp tjänsteförhållandet mellan Olavsmässan och Larsmässan (29.7–10.8). Efter detta följde en period på sju veckor under vilken tjänstehjonet skulle söka upp en ny anställning och husbonden, om han så ville, ett nytt tjänstehjon. Arbetsåret tog slut vid Mickelsmässan den 29 september. Efter detta följde tjänstehjonens lediga vecka under vilken de som bytte tjänsteställe skulle söka upp sin nya husbonde. om den mycket brukas, det rår ingen före, och kunna hwarken Kung eller Ständer hindra det. Mera härnäst, min Herr Criticus, om så behagas; håll imedlertid detta tilgodo i brådskan af Sin Ödmjuka tjenare

Anders Chydenius.

GamleCarleby den 27 April 1779.

1. Det här debattinlägget är ett svar på pseudonymen Epilogus inlägg i Dagligt Allehanda den 26 mars 1779, se s. 581–584. LINKKI
2. devis, motto
3. mitt Concept, som än ligger hos Herr Secret. och Riddaren Fougt: Den slutgiltiga versionen av Tankar trycktes 1778 i Kongl. Tryckeriet som innehades av Henric Fougt, tidigare sekreterare vid Bergskollegium och riddare av Vasaorden. Endast några utdrag av det som förmodas vara konceptet har bevarats så som Schauman gav ut dem 1908, se Undersökning om årstjänst och Textkritiska kommentarer, s. 626. LINKKI
4. at afskaffa alla torturer ... i hela Riket: I Gustav III:s kungliga brev av den 27 augusti 1772 befalldes att alla pinorum och tortyrinstrument i riket skulle förstöras. Protocoll, hållit i kongl. maj:ts råd-kammare på Stockholms slott den 27 augusti 1772, angående den så kallade rosenkammarens och andre pinliga fängelse-rums förstörande 27.8.1772.
5. angivare
6. at göra alla Delatorer förhateliga: Gustav III försökte med hjälp av olika bestämmelser för­hindra falska angivelser. Eventuellt avses också förbudet mot husrannsakningar. Kongl. maj:ts nådiga förbud, emot hus-visitationer 16.7.1776.
7. alla extra Domstolar och summariska Processer: torde främst åsyfta den kritik som riktades mot Göta hovrätt och den räfst som Gustav III inledde 1773
8. otänkbara
9. Kongl. Maj:ts Propositioner ... präscription i brottmål: Gustav III hade i sitt tal vid riksdagens öppnande 30.10.1778 föreslagit för ständerna att bruket av dödsstraff skulle minska, att förlust av ära bara skulle dömas vid vissa brott och att preskriptionstider för brott skulle införas. Sweriges rikes ständers beslut, giordt, samtyckt och förafskedadt på then allmänna riks­dagen, som slöts i Stockholm then 26 januarii 1779 (1779), s. 20–21.
10. motiv, grunder
11. krävt
12. jus vitæ & necis: lat.rätt över liv och död, d.v.s. rätten att avrätta, som husbönder enligt den romerska rätten hade över sitt husfolk
13. Sat Sapienti: åsyftar debattartikeln ”Om i de allmänna papperen...” av Sat Sapienti i Dagligt Allehanda 17.6.1778, se s. 546–549 LINKKI
14. sumlat tilhopa: blandat samman
15. von Linnés Systema Naturæ: Carl von Linné presenterade sin systematik över naturens tre riken (växter, djur och mineraler) i verket Systema Naturæ vars första utgåva gavs ut i Neder­länderna 1735.
16. et Genus och Species: samma släkt och art
17. Herr Sapiens: kan ses som en ironisk karakteristik av motståndaren
18. Inlägget var uppdelat på två nr av Dagligt Allehanda. Den andra delen som ingick i Dagligt Allehanda 9.6.1779 nr 127 börjar här.
19. bekvämligheten, enkelheten
20. på Kronans eller Husböndernas Stat warande Basaren: piskaren eller tuktaren som får sin lön av kronan eller husbönderna
21. befattningshavare vars uppgift det var att verkställa kroppsstraff, särskilt spöstraff
22. tröst, lättnad
23. Mäster Erik: piskan, rottingen
24. beskyller, anklagar
25. utförandet, verkställandet
26. piska
27. tidskrävande formaliteter och procedurer
28. enklare
29. skördetiden
30. den del av riksrådet som hade att såsom högsta instans handlägga justitieärenden (och som 1789 ersattes av Högsta domstolen)
31. motståndare
32. helt
33. godkännande
34. skadegörelse som möss och råttor åstadkommer eller annan skada eller svinn på lagrad säd
35. Lagman Könick har ... i sina Lärdoms-Öfningar: åsyftar Christian Königs encyklopediska verk Lärdoms-öfning 1–11 (1745–1751)
36. Lagarna ofta äro ... Brömsar flyga igenom: Ett välkänt citat vid den här tiden. Användes bland annat av Jonathan Swift i ”A Tritical Essay upon the Faculties of the Mind” (1711) men har sitt ursprung i ett mycket äldre citat hos den skytiske filosofen Anacharsis (500-talet f.Kr.). Chydenius använder samma språkliga bild i slutet av § 8 i sin skrift Vederläggning.
37. 40 par spö: Med ett par avsågs två sammanhållna eller sammanbundna spön som användes samtidigt, vanligtvis till tre rapp. Fyrtio par spö således 40x2x3=240 enskilda piskrapp.
38. det osar illa Larsmässo-tiden: De grymma husböndernas sätt att behandla tjänstehjonen ihågkoms vid uppsägningstiden kring den 10 augusti. Husbonden eller tjänstehjonet, om någondera så önskade, kunde säga upp tjänsteförhållandet mellan Olavsmässan och Larsmässan (29.7–10.8). Efter detta följde en period på sju veckor under vilken tjänste­hjonet skulle söka upp en ny anställning och husbonden, om han så ville, ett nytt tjänstehjon. Arbetsåret tog slut vid Mickelsmässan den 29 september. Efter detta följde tjänstehjonens lediga vecka under vilken de som bytte tjänsteställe skulle söka upp sin nya husbonde.

[2/126]

Vastaus herra Epiloguksen huomautuksiin palkollisista kirjoittamani teoksen johdosta. Ks. Dagligt Allehanda nro 69.

On helppoa piiloutua nimimerkin tai keksityn nimen taakse ja kivittää henkilöä, joka myötätunnosta vähäisimpiä lähimmäisiään kohtaan on astunut avoimesti yleisön eteen puolustaakseen ihmisoikeutta. Arvoisa herra älköön kuitenkaan luulko, että hyökkäykset pelottavat minua. Juuri niitä olen kaivannut niin kipeästi, että olen käsikirjoituksessani, joka on yhä sihteeri ja ritari Fougtin hallussa,130käsikirjoituksessani, joka on yhä sihteeri ja ritari Fougtin hallussa: Chydeniuksen Ajatuksia luonnollisista oikeuksista painettiin Vasa-ritarikunnan ritarin ja entisen vuorikollegion sihteerin Henric Fougtin omistamassa Kongliga Tryckeriet -kirjapainossa 1778. Chydeniuksen jälkeenjääneissä papereissa on ollut käsikirjoitus, joka mahdollisesti on sama johon Chydenius tässä viittaa. Ks. Tutkimus vuosipalveluksesta ja Tietoja Anders Chydeniuksen kirjoituksista, s. 631–632. LINKKI luvannut omista varoistani palkkion sille henkilölle, joka kykenisi vahvimmin kumoamaan nämä ajatukseni palkollisista, minkä lupauksen jouduin kuitenkin korkeaa esivaltaani kohtaan tuntemani syvimmän kunnioituksen takia painatusvaiheessa poistamaan, kun esivalta samaan aikaan jätti tämän arkaluonteisen asian valtakunnan kunnianarvoisille säädyille saadakseen niiden lausunnon.

Siten totuus lopultakin kirkastuu ja ihmisyyttä kunnioittava ajattelutapa saa voiton kansalaisten keskuudessa.

Arvoisa herra haluaa kuvitella ja muillekin uskotella, että olen joko kirjoittanut vastoin parempaa tietoani tai sitten kotipaikkakunnallani on siivompaa palvelusväkeä kuin muualla, minkä toivoisin maanmiesteni kunniaksi olevan totta, mutta kummassakaan suhteessa herra Epilogus ei ole osunut oikeaan. Ensiksi mainitun seikan osalta pieni kirjaseni varmastikin osoittaa lukijalle vakuuttavasti, että olen kirjoittanut sisimmät ajatukseni, ja jälkimmäisestä minun on sanottava herra arvostelijani valistamiseksi, ettei huomion kiinnittäminen jossakin maakunnassa asuvaan enemmän tai vähemmän paheelliseen ihmisjoukkoon lainkaan sovi silloin, kun puhutaan ihmisten, niin isäntien kuin palvelusväenkin, yleisistä oikeuksista. Silloin on otettava huomioon, että kaikki ihmiset ovat luonnostaan turmeltuneita ja taipuvaisia tekemään pahaa, mutta kristillisen kasvatuksen ja siveysopin ansiosta kummankin ryhmän keskuudessa on hyviä, mutta valitettavasti myös paheellisia ihmisiä. Asiat on nähtävä yhteyksissään, jotta ei niin innokkaasti kiivailtaisi niin sanottuja ihmisten tuhoojia vastaan, että pahansisuinen isäntä voi tämän nimityksen suojassa loukata syyttömiä mielensä mukaan, polkea ihmisoikeudet jalkoihinsa, tuhota onnellisen yhteiskunnan voiman ja täysin estää sen kasvamisen.

Onko arvoisa herra tietämätön melkein kaikkialla Euroopassa viime aikoina lieventyneestä ajattelutavasta rikosten ja rangaistusten arvioinnissa? Eikö hän tunne koko maailmassa ihaillun kuninkaamme suurta tekoa, kidutuksen kaikkien muotojen poistamista, kaikkien valtakunnan kidutuskammioiden hävittämistä,131kidutuksen kaikkien muotojen ... kidutuskammioiden hävittämistä: Kustaa III:n kuninkaallisessa kirjeessä 27.8.1772 määrättiin kaikki valtakunnan kidutuskammiot ja -välineet tuhottaviksi. Protocoll, hållit i kongl. maj:ts råd-kammare på Stockholms slott den 27 augusti 1772, angående den så kallade rosenkammarens och andre pinliga fängelse-rums förstörande 27.8.1772. inhon kohdistamista kaikkiin ilmiantajiin,132inhon kohdistamista kaikkiin ilmiantajiin: Kustaa III antoi määräyksiä, joilla pyrittiin rajoittamaan valheellisia ilmiantoja. Mahdollisesti tarkoitetaan myös kotietsintöjen kieltämistä. Kongl. maj:ts nådiga förbud, emot hus-visitationer 16.7.1776. kaikkien poikkeustuomioistuinten ja summittaisten oikeudenkäyntien lakaisemista pois,133kaikkien poikkeustuomioistuinten ... lakaisemista pois: Tämä viitannee lähinnä Götan hovioikeuteen kohdistuneeseen laajaan tutkintaan, jonka Kustaa III käynnisti 1773. niin etteivät hänen onnelliset ja vapaat alamaisensa voi sellaisia kuvitellakaan. Eikö ihmisyyden kannalta ole pakko kauhistua ajateltaessa, miten useinkin mitä täydellisin viattomuus on kärsinyt niiden takia niin meidän valtakunnassamme kuin muissakin, niin että niitä kaikkialla sanotaan ihmisten tuhoojiksi? Eikö arvoisa herra ole lukenut kuninkaallisen majesteetin säädyille antamia esityksiä kuolemanrangaistusten vähentämisestä, lakien moraalista sekä rikosten vanhentumisesta ym.?134säädyille antamia esityksiä ... rikosten vanhentumisesta ym.: Kustaa III oli valtiopäivien avajaisissa 30.10.1778 esittänyt säädyille kuolemanrangaistuksen käytön vähentämistä, kunnianmenetyksen rajaamista vain tiettyihin rikoksiin sekä rikoksien vanhenemisaikojen säätämistä. Sweriges rikes ständers beslut, giordt, samtyckt och förafskedadt på then allmänna riksdagen, som slöts i Stockholm then 26 januarii 1779 (1779), s. 20–21. Eikö arvoisa herra edes havaitse, missä ajassa hän elää, millaiset jalot ajattelutavat ovat aikakautemme kunnia ja millainen vapauden aurinko loistaa Ruotsin valtaistuimella? Miten tähän sopivat arvoisan herran tai hänen opastajansa toivomat kuritushuoneet ja kuhunkin paikkaan pestattavat uudet piiskurit ja summittainen oikeudenkäyttö, jonka kohteeksi joutuvat valtakunnan palkollisväestä ne, joita arvoisa herra tai heidän isäntänsä nimittelevät raakalaisiksi? Kysyn, miten tämä kaikki sopii meidän lempeän, meidän viisaan kuninkaamme kunniakkaaseen hallituskauteen. Tuontapaiset säädökset ovat ainoastaan tuottaneet häpeää Ruotsin vanhan historian synkimmille ajanjaksoille.

Mutta siirtykäämme käsittelemään lähemmin minua vastaan esitettyjä syytöksiä. Herra Epilogus soimaa minua mitä karkeimmin sanoin väittäen, että olen käyttänyt kirjoituksessani valheellisia perusteluja, että valehtelen kansalle ja olen rakentanut kirjani aivan ilmeisten epätotuuksien varaan, kun sanon, että on vaadittu säädöksiä, jotka antaisivat isännille tuskin vähempää kuin oikeuden päättää elämästä ja kuolemasta135oikeuden päättää elämästä ja kuolemasta: Alkutekstissä lat. ius vitae & necis. Roomalaisen oikeuden mukaan isännällä oli oikeus teloittaa palveluksessaan oleva henkilö. ja ehdotettu kuritushuoneiden perustamista jne. maatiloille, ja väittää lisäksi, etten osaa ruotsin kieltä enkä kykene ymmärtämään muiden käyttämien selvien sanojen oikeaa merkitystä. Tällainen on herra Epiloguksen teesi, jonka hän todistaa seuraavasti: Hänen opastajansa, josta hän käyttää nimeä Sat Sapienti,136Sat Sapienti: viittaa kirjoitukseen ”Ei ole mitenkään merkillistä…”, Dagligt Allehanda 17.6.1778, ks. s. 560–563 LINKKI tai ehkä hän itse tuon nimimerkin suojassa sanoo erottavansa selvästi toisistaan elukat ja ihmiset, jotka minun syytetään sekoittaneen yhteen, ja tavallaan hän on tässä aivan oikeassa; enhän löydä von Linnén koko Systema Naturaesta137Systema Naturaesta: Carl von Linné esitteli teoksessaan Systema Naturae (ensimmäinen painos 1735) järjestelmän luonnon kolmen valtakunnan (kasvit, eläimet ja mineraalit) luokittelua ja nimeämistä varten. yhtään elukkaa, joka työskentelisi palveluksessamme, vaan olen pitänyt näitä kaikkia meidän kanssamme samaan sukuun ja lajiin kuuluvina, siis ihmisinä, ja siitä syystä suonut heille kaikille ihmisoikeuden. Mutta jos herra Epiloguksella ja Sat Sapientilla on renkejä ja piikoja, jotka eivät kuulu sukukuntaamme, sillä meillähän ei sellaisia ole, ei minun vapausjärjestelmäni koske lainkaan heitä, vaan heidät voidaan rikoksentekijöinä jättää ilman tutkintaa ja tuomiota kärsimään isäntiensä oikeudenmukainen kosto niin monien kidutuskammioiden ja kuritusapulaisten avulla kuin nämä haluavat itselleen tuollaisen tarpeen varalle järjestää. Mutta älkööt arvoisat herrat sekoittako elukkoihin ihmisiä, meidän kaltaisiamme, jotka ovat luomisessa saaneet kuolemattoman sielun ja jotka on tarkoitettu paljon onnellisempaan elämään kuin tähän kurjuuteen. Tai ilman leikinlaskua, arvoisa herra, kenen tehtävänä on erotella ihmiset ja elukat eli kunnolliset ja kelvottomat palkolliset? Kuka antaa kummallekin ryhmälle sille kuuluvan leiman? Antaako sen isäntä? Miten silloin turvataan inhimillisyys? Eikö isännissäkin ole kumpaankin ryhmään kuuluvia? Eikö tässä asian osapuoli ole sekä tuomarina että tuomion toimeenpanijana? Ei, selittää herra Sapiens,138herra Sapiens: Chydeniuksen ironinen muunnelma nimimerkistä sillä eihän ihmismäisesti käyttäytyvä joutune missään kokemaan mitään pahaa. Tämäpä oiva turvalauseke! Eikö siis viattomille ole maailmassa koskaan tapahtunut mitään pahaa? Komea todistus. Kumoamaton perustotuus, johon palkollisten pitää olla tyytyväisiä.[1/127]

Minua139Tästä alkaa artikkelin jälkimmäinen osa, joka julkaistiin 9.6.1779 Dagligt Allehandan numerossa 127. syytetään kuitenkin erityisesti valehtelusta, kun olen väittänyt, että Sat Sapienti on ehdottanut kuritushuoneiden jne. perustamista maatiloille. Katsotaanpa nyt, arvoisa lukija, miten asian laita oikein on. Hänen puolustajansa herra Epilogus myöntää hänen toivoneen, että jokaisella paikalla pitäisi olla saatavissa virka-apua ikävään kotikuritukseen. Nyt Epilogus selittää, että jokaisen paikan pitäisi ymmärtää tarkoittavan kaupunkia, pitäjää tai kihlakuntaa, mutta mistä hän on ottanut tämän rajoituksen? Sanat ”jokaisella paikalla” eivät osoita sitä, eikä ole myöskään selvää, riittääkö tämä hänen tarkoituksensa kannalta; sillä virka-avun sekä työlaitoksen, johon passittamalla palvelijaa on määrä rangaista, pitää hänen sanojensa mukaan olla lähiseudulla toiminnan sujuvuuden takaamiseksi ja että saadaan renki pois kapakasta. Kihlakunnan läpimitta saattaa olla 15–20 peninkulmaa ja pitäjillä on mittaa keskimäärin 3–4 peninkulmaa. Jos sitten kruunun tai isäntien palkkaama piiskuri (sitä nimitystähän on käytettävä, jotta hänet kohteliaisuussyistä erotettaisiin pyövelistä, sillä eihän häntä voi ruotsin kielellä sanoa apumieheksi, vaikka hän antaa apuaan isäntien työn keventämiseksi), jos siis tämä mies sattuisi olemaan virantoimituksessa kihlakunnan tai pitäjän toisessa laidassa, saisi renki varmasti istua kapakassa kauan tuottamassa tappiota isännälleen, ennen kuin kurittaja ehtisi apuun piiskoineen. Senpä takia Sat Sapienti sanookin aivan oikein, että tuollainen apu pitää olla jokaisella paikalla, lähiseudulla, niin että se on heti käytettävissä esimerkiksi ainakin joka kylässä, eikä se silloin myöskään ole kaukana maatiloilta, kuten olen ymmärtänyt hänen tarkoittaneen. Miten tämä nyt käy yksiin herra Epiloguksen selityksen kanssa? Kumpi tulkinta on luontevampi, hänen vai minun? Sanohan se, arvoisa lukija, joka ymmärrät ruotsia; enhän minä saa enää uskoa omaan ymmärrykseeni.

Siihen syytökseen, jonka arvostelijani esittää entistä palkollissääntöä vastaan, siis ettei sitä ole monilta osiltaan noudatettu, minun on vastattava, että jos hän saisi luoda uuden säännön oman suunnitelmansa mukaisesti, ihmisyyden puolustajan ainoana lohtuna olisi vain se, että tuota sääntöä noudatettaisiin vielä paljon vähemmän, olkoonpa kuritushuoneita ja piiskureita kuinka paljon tahansa.

Ihmisyys vapisee, kun herra Epilogus ei pidä vuoden 1739 palkollissääntöä palkollisille kyllin ankarana, vaikka sen 7. luvun 1. pykälä antaa isännälle täyden oikeuden käyttää kohtuullista kotikuritusta. Huomattakoon, ettei sitä toimeenpanotilanteessa rajoita mikään muu kohtuuden mitta kuin isännän ärtymyksen, käsivarren voiman ja piiskan lujuuden mahdollinen kohtuullisuus; kuritushan saa tapahtua viivytyksittä, ilman tutkintaa, tuomiota tai todistajia.

Hän valittaa virka-avun puutteesta; ellei hän itse halua suoda renkiensä ja piikojensa selälle omakätisten lyöntiensä kunniaa, eikö hänellä ole varaa palkata itselleen pehtoria, renkivoutia tai työnjohtajaa, joka voisi tässä olla hänen apunaan? Kun hän lähettäisi tällaisen miehen kapakkaan raahaamaan renkinsä sieltä kotiin kiireimpänä korjuuaikana sotkematta asiaan oikeusrevisiota,140Valtaneuvoston osa, joka toimi korkeimpana tuomioistuimena vuoteen 1789, jolloin sen tilalle perustettiin korkein oikeus eivätkö asiat sujuisi notkeammin kuin perustamalla uusi piiskurien virkakunta ja kuritushuoneita ym.? Vai eikö 9. luku riittäisi, siinähän kruununpalvelijoiden käsketään auttaa pikaisesti kaikkia, jotka turvautuvat heihin apua saadakseen? Voidaanko ihmisiä pyytää tekemään enemmän lähimmäisiään vastaan?

Loppua kohti vastapuoleni muuttuu kohteliaammaksi. Hän myöntää palkollisille vapauden muutamilla välttämättömillä ehdoilla, joista ensimmäinen on, säädökset on laadittava siten, etteivät avioliitoista syntyvät lapsiparat heitä hetimmiten henkeään kurjuuden takia; Aivan oikein, arvoisa herra. On raivattava kokonaan pois talousasioita koskevat säädökset, jotka vievät ihmisiltä mahdollisuuden elättää perhettään rehellisellä työllä ja käsityöammatteja harjoittamalla. Näillä säädöksillähän voidaan monia lapsiparkoja tappaa kenenkään huomaamatta, mutta niillä turvataan vain varsin harvojen toimeentulo. Taloutta koskevat säädökset ovat kaikkein vähiten edistäneet sukukuntamme kasvua. Kertomukset vanhoilta ajoilta osoittavat meille täysin vakuuttavasti,[2/127] että sukukuntamme on kasvanut voimakkaimmin silloin, kun tuollaisia säädöksiä ei ole ollut olemassa, ja vahvan turvan takaaminen ulkomailta tulevaa väkivaltaa ja omassa maassa tapahtuvaa sortoa vastaan on ainoa säädös, jota lapsiparat erityisesti tarvitsevat, jotta eivät menehtyisi kurjuuteen.

Toinen hänen haluamansa ehto on, että mäkituvista ei saa tulla sudenpesiä eikä rosvoluolia. Mutta mitä merkillisiä kummituksia mäkituvista maalaillaan? Nehän ovat jo luvallisia ja yleisesti käytössä meidän keskuudessamme monilla paikkakunnilla maanomistajan suostumuksella, eikä niitä ilman sitä saa koskaan salliakaan, mutta ei niistä silti ole tullut rosvojen pesäpaikkoja. Englannissa on kartanoiden mailla kokonaisia tuollaisten vapaiden työläisten asuttamia kyliä, eikä niistä ole tullut sudenpesiä. Mutta, sanot sinä, eiköhän asukkaiden joukossa ole paljon varkaita? Vastaan, että on. Mutta eikö varkaita sitten ole isäntien keskuudessa? Totta kai, ja usein suurempia varkaita kuin vähäväkisten joukossa. Viimeksi mainituista joku huonotapainen voi pihistää juuston, leivän, voinokareen jne., mutta ensiksi mainittujen joukosta löytyvät varkaat, jotka huijaavat itselleen lästikaupalla viljaa väittämällä sitä hiirten pilaamaksi, satoja tai tuhansiakin plootuja rahaa jne. jne. Sanot, että puheiden mukaan useimmat varkauksista sakotetut kuuluvat vähäväkisempään kansanosaan. Niin asiat ovatkin, hyvä herra. Mutta suurin osa ihmisistä kuuluukin vähäväkisempiin, ja sen takia rikoksiakin sattuu paljon useammin heidän keskuudessaan, koska heitä on enemmän, vaikka molemmissa ryhmissä olisi yhtä paljon paheellisuutta. Kuitenkin parempaan väkeen kuuluvia saadaan sinun käsityksesi mukaan varsin harvoin kiinni tuollaisista teoista. Sama on minunkin käsitykseni. Mutta edesmennyt laamanni König on ratkaissut minua tyydyttävästi tämän arvoituksen teoksessaan Lärdoms-öfning141laamanni König ... teoksessaan Lärdoms-öfning: viittaa Christian Königin teokseen Lärdoms-Öfning 1–11 (1745–1751) sanoessaan, että lait ovat usein hämähäkinverkkoa, johon pienet hyttyset ja kärpäset takertuvat, mutta jonka läpi paarmat lentävät.142lait ovat usein ... paarmat lentävät: Tämä sanonta oli yleisesti tunnettu 1700-luvulla. Sitä oli käyttänyt mm. Jonathan Swift kirjoituksessaan ”A Tritical Essay upon the Faculties of the Mind” (1711), mutta lainaus on peräisin skyyttalaiselta filosofi Anakharsis Skyytiltä 500-luvulta eKr. Tällaiset tapaukset eivät ole Ruotsissa kerrotuissa tarinoissa tuntemattomia. Minulla ei kuitenkaan ole tilaa kirjoittaa tästä enempää. Lyhyesti sanottuna: tietynlaisia ihmisiä pidätellään parhaiten tietynlaisiin rikoksiin ryhtymästä tietynlaisilla laeilla, ja luullakseni rikoslaki on tähän kutakuinkin riittävä väline.

Herra arvostelija syyttää minua siitäkin, etten ole ilmoittanut keinoja, joilla palkolliset voidaan saada täyttämään ehdottamieni sopimusten velvoitteet. Miksi se olisi minun tehtäväni? Lakihan hoitaa asian kaikissa lain piiriin kuuluvissa tapauksissa ilman minun pyyntöjäni, ja se voi tapahtua erityisen helposti tässä asiassa, kun isäntien oman päätösvallan varaan on jätetty palkollisen ohjaaminen sopimusten täyttämiseen kaikin mahdollisin tavoin, myös piiskaa käyttämällä, enkä tunne sitä ankarampaa kannustamisen keinoa, lukuun ottamatta neljääkymmentä paria raippoja.143neljääkymmentä paria raippoja: Yksi pari tarkoitti kahta samanaikaisesti käytettyä ruoskaa. Yhtä paria käytettiin yleensä kolme kertaa. 40 paria raippoja tarkoitti siis 40x2x3 = 240 yksittäistä iskua. Tämän keinon runsas käyttö saattaa levittää pahaa hajua Laurinmessun aikaan,144levittää pahaa hajua Laurinmessun aikaan: Viitataan ilmeisesti siihen, että julmien talonpoikien otteet palkollisia kohtaan muistettiin irtisanomisaikaan. Talonpoika tai palkollinen saattoi irtisanoa palvelussuhteen Olavin- ja Laurinpäivän välisenä aikana (29.7.–10.8). Tämän jälkeen seurasi seitsemän viikon jakso, jona aikana palkollinen sai etsiä uutta palveluspaikkaa ja isäntä vastaavasti uutta työntekijää. Palveluskausi päättyi Mikkelinpäivänä 29.9. Tämän jälkeen seurasi palvelusväen vapaaviikko, jona aikana palveluspaikkaa vaihtavien oli hakeuduttava uuden isännän luo. mutta sille ei voi mitään eivätkä sitä pysty estämään kuningas eivätkä säädyt. Enemmän ensi kerralla, arvoisa herra arvostelija, jos sopii; pitäköön hän kuitenkin tämän hyvänään kiireessä kirjoittaneelta nöyrältä palvelijaltaan

Kokkolassa 27. huhtikuuta 1779.

Anders Chydenius.

Suom. Heikki Eskelinen

1. käsikirjoituksessani, joka on yhä sihteeri ja ritari Fougtin hallussa: Chydeniuksen Ajatuksia luonnollisista oikeuksista painettiin Vasa-ritarikunnan ritarin ja entisen vuorikollegion sihteerin Henric Fougtin omistamassa Kongliga Tryckeriet -kirjapainossa 1778. Chydeniuksen jälkeenjääneissä papereissa on ollut käsikirjoitus, joka mahdollisesti on sama johon Chydenius tässä viittaa. Ks. Tutkimus vuosipalveluksesta ja Tietoja Anders Chydeniuksen kirjoituksista, s. 631–632. LINKKI
2. kidutuksen kaikkien muotojen ... kidutuskammioiden hävittämistä: Kustaa III:n kuninkaallisessa kirjeessä 27.8.1772 määrättiin kaikki valtakunnan kidutuskammiot ja -välineet tuhottaviksi. Protocoll, hållit i kongl. maj:ts råd-kammare på Stockholms slott den 27 augusti 1772, angående den så kallade rosenkammarens och andre pinliga fängelse-rums förstörande 27.8.1772.
3. inhon kohdistamista kaikkiin ilmiantajiin: Kustaa III antoi määräyksiä, joilla pyrittiin rajoittamaan valheellisia ilmiantoja. Mahdollisesti tarkoitetaan myös kotietsintöjen kieltämistä. Kongl. maj:ts nådiga förbud, emot hus-visitationer 16.7.1776.
4. kaikkien poikkeustuomioistuinten ... lakaisemista pois: Tämä viitannee lähinnä Götan hovioikeuteen kohdistuneeseen laajaan tutkintaan, jonka Kustaa III käynnisti 1773.
5. säädyille antamia esityksiä ... rikosten vanhentumisesta ym.: Kustaa III oli valtiopäivien avajaisissa 30.10.1778 esittänyt säädyille kuolemanrangaistuksen käytön vähentämistä, kunnianmenetyksen rajaamista vain tiettyihin rikoksiin sekä rikoksien vanhenemisaikojen säätämistä. Sweriges rikes ständers beslut, giordt, samtyckt och förafskedadt på then allmänna riksdagen, som slöts i Stockholm then 26 januarii 1779 (1779), s. 20–21.
6. oikeuden päättää elämästä ja kuolemasta: Alkutekstissä lat. ius vitae & necis. Roomalaisen oikeuden mukaan isännällä oli oikeus teloittaa palveluksessaan oleva henkilö.
7. Sat Sapienti: viittaa kirjoitukseen ”Ei ole mitenkään merkillistä…”, Dagligt Allehanda 17.6.1778, ks. s. 560–563 LINKKI
8. Systema Naturaesta: Carl von Linné esitteli teoksessaan Systema Naturae (ensimmäinen painos 1735) järjestelmän luonnon kolmen valtakunnan (kasvit, eläimet ja mineraalit) luokittelua ja nimeämistä varten.
9. herra Sapiens: Chydeniuksen ironinen muunnelma nimimerkistä
10. Tästä alkaa artikkelin jälkimmäinen osa, joka julkaistiin 9.6.1779 Dagligt Allehandan numerossa 127.
11. Valtaneuvoston osa, joka toimi korkeimpana tuomioistuimena vuoteen 1789, jolloin sen tilalle perustettiin korkein oikeus
12. laamanni König ... teoksessaan Lärdoms-öfning: viittaa Christian Königin teokseen Lärdoms-Öfning 1–11 (1745–1751)
13. lait ovat usein ... paarmat lentävät: Tämä sanonta oli yleisesti tunnettu 1700-luvulla. Sitä oli käyttänyt mm. Jonathan Swift kirjoituksessaan ”A Tritical Essay upon the Faculties of the Mind” (1711), mutta lainaus on peräisin skyyttalaiselta filosofi Anakharsis Skyytiltä 500-luvulta eKr.
14. neljääkymmentä paria raippoja: Yksi pari tarkoitti kahta samanaikaisesti käytettyä ruoskaa. Yhtä paria käytettiin yleensä kolme kertaa. 40 paria raippoja tarkoitti siis 40x2x3 = 240 yksittäistä iskua.
15. levittää pahaa hajua Laurinmessun aikaan: Viitataan ilmeisesti siihen, että julmien talonpoikien otteet palkollisia kohtaan muistettiin irtisanomisaikaan. Talonpoika tai palkollinen saattoi irtisanoa palvelussuhteen Olavin- ja Laurinpäivän välisenä aikana (29.7.–10.8). Tämän jälkeen seurasi seitsemän viikon jakso, jona aikana palkollinen sai etsiä uutta palveluspaikkaa ja isäntä vastaavasti uutta työntekijää. Palveluskausi päättyi Mikkelinpäivänä 29.9. Tämän jälkeen seurasi palvelusväen vapaaviikko, jona aikana palveluspaikkaa vaihtavien oli hakeuduttava uuden isännän luo.

Unfortunately this content isn't available in English