Föregående avsnitt: Nionde budordspredikan, § 3
Följande avsnitt: Nionde budordspredikan, § 5
§. 4.
Huru skulle väl sanningenes Gud finna sitt nöje uti sådana bedrägerier? En Gud, som i sin omäteliga allvetenhet känner alt, utransakar hjertat och pröfvar201 njurarna,1 huru kunde sådant vara honom fördolt? En rättfärdig Gud, hvilkom et ogudaktigt väsende icke behagar, kunde ju ej älska orättfärdigheten. En välgörande Gud kan omöjeligen tåla, at människoslägtet, som blifvit föremålet för Hans ömaste kärlek, skulle genom lögn således få förstöra sig inbördes; derföre hafver Han ock i det 8:de Budet af sin Heliga Lag befalt, at den yttre äran bör vara, så långt som möjeligit är, öfverensstämmande med den inre, eller vårt tal och omdöme om nästan sådant, at det inträffar med sanningen eller sakens värkeliga beskaffenhet, då han säger: Tu skalt icke bära falskt vitnesbörd emot tin nästa. Det är: såsom et förnuftigt väsende är dig ingalunda betagit, at fälla ditt omdöme om förekommande ämnen och personer, och äfven yttra det genom ord för andra, utan är det tvert om ofta din skyldighet, til sanningens försvar; men det allenast förbjuder jag dig, at du ingalunda bär något falskt vitnesbörd fram emot din nästa, det är, at du aldrig liknar min fiende den vederstyggeliga lögnenes fader, utan skaffar dig säkra och sanfärdiga kunskaper om saker, hvilka hinna til din vetskap, och redeligen efter kärlekslagen vitnar dem om din nästa, och blifver altid bergfast och oryg202gelig vid sanningen, så at du befredar och försvarar den dygdiga nästans goda namn och rykte, och intet styrker, genom et otilbörligit medhåll, den lastfulla uti sin ondska, utan genom sanningen söker hans rättelse och förbättring. Ordningen leder oss, välsignade Åhörare! at i dag närmare betrakta detta dyra Budet i Herrans Lag. I finnen ju at det snörrätt leder til vår sanskylliga sällhet, genom hvilken Gud äfven vil vara ärad af oss; Lät oss då i Herrans Namn samla våra tankar til denna Betraktelse. Lät oss knäfalla för Himmelens Gud, och bedja at han äfven igenom sanningenes Anda ville i dag leda oss uti all sanning. Fader vår &c.
§. 4.
Huru skulle väl sanningenes Gud finna sitt nöje uti sådana bedrägerier? En Gud, som i sin omäteliga allvetenhet känner alt, utransakar hjertat och pröfvar201 njurarna,2 huru kunde sådant vara honom fördolt? En rättfärdig Gud, hvilkom et ogudaktigt väsende icke behagar, kunde ju ej älska orättfärdigheten. En välgörande Gud kan omöjeligen tåla, at människoslägtet, som blifvit föremålet för Hans ömaste kärlek, skulle genom lögn således få förstöra sig inbördes; derföre hafver Han ock i det 8:de Budet af sin Heliga Lag befalt, at den yttre äran bör vara, så långt som möjeligit är, öfverensstämmande med den inre, eller vårt tal och omdöme om nästan sådant, at det inträffar med sanningen eller sakens värkeliga beskaffenhet, då han säger: Tu skalt icke bära falskt vitnesbörd emot tin nästa. Det är: såsom et förnuftigt väsende är dig ingalunda betagit, at fälla ditt omdöme om förekommande ämnen och personer, och äfven yttra det genom ord för andra, utan är det tvert om ofta din skyldighet, til sanningens försvar; men det allenast förbjuder jag dig, at du ingalunda bär något falskt vitnesbörd fram emot din nästa, det är, at du aldrig liknar min fiende den vederstyggeliga lögnenes fader, utan skaffar dig säkra och sanfärdiga kunskaper om saker, hvilka hinna til din vetskap, och redeligen efter kärlekslagen vitnar dem om din nästa, och blifver altid bergfast och oryg202gelig vid sanningen, så at du befredar och försvarar den dygdiga nästans goda namn och rykte, och intet styrker, genom et otilbörligit medhåll, den lastfulla uti sin ondska, utan genom sanningen söker hans rättelse och förbättring. Ordningen leder oss, välsignade Åhörare! at i dag närmare betrakta detta dyra Budet i Herrans Lag. I finnen ju at det snörrätt leder til vår sanskylliga sällhet, genom hvilken Gud äfven vil vara ärad af oss; Lät oss då i Herrans Namn samla våra tankar til denna Betraktelse. Lät oss knäfalla för Himmelens Gud, och bedja at han äfven igenom sanningenes Anda ville i dag leda oss uti all sanning. Fader vår &c.
§ 4
Mitähän iloa totuuden Jumala mahtaa saada tällaisista petoksista? Jumala, joka mittaamattomassa kaikkitietävyydessään tuntee kaiken, tarkastaa sydämen ja koettelee201 sisuskalut, kuinka sellainen voisi jäädä häneltä salatuksi? Vanhurskas Jumala, joka ei pidä jumalattomasta käytöksestä, ei voi rakastaa vääryyttä. Hyväätekevän Jumalan on mahdoton sietää sitä, että ihmissuku, joka on hänen hellimmän rakkautensa kohde, valheen vuoksi sillä tavoin tuhoaisi toinen toisensa? Siksi hän onkin pyhän lakinsa kahdeksannessa käskyssä säätänyt, että ulkoisen kunnian tulee olla mahdollisimman pitkälle yhdenmukainen sisäisen kanssa, eli että meidän puheidemme lähimmäisestä ja hänestä tekemiemme arvioiden on oltava sellaisia, että ne käyvät yksiin totuuden eli asian todellisen tilan kanssa. Hän sanoo: Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan. Se tarkoittaa, että järjellisenä olentona sinua ei ole suinkaan kielletty lausumasta mielipidettäsi esiin tulevista asioista ja ihmisistä, ja myös ilmaista sitä sanallisesti toisille, vaan päinvastoin, se on usein sinun velvollisuutesi totuuden puolustamiseksi. Vain sen minä sinulta kiellän, että sinä et saa millään tavalla todistaa valheellisesti lähimmäistäsi vastaan. Sinä et saa siis koskaan olla viholliseni, valheen iljettävän isän, kaltainen, vaan sinun on hankittava varma ja todenmukainen selko asioista, jotka tietoosi saat, ja sinun tulee rakkauden lain mukaan rehellisesti esittää ne todistuksena lähimmäisestäsi ja pysyä aina vuorenvarmasti ja tinkimättä202 totuudessa, niin että turvaat ja suojelet hyveellisen lähimmäisesi hyvää nimeä ja mainetta etkä minkään asiaankuulumattoman kannustuksen kautta tue turmeltunutta hänen pahuudessaan, vaan koetat totuuden avulla auttaa häntä oikealle tielle ja parannukseen. Järjestyksemme johdattaa meidät, siunatut kuulijat, tänään lähemmin tarkastelemaan tätä Herran lain kallisarvoista käskyä. Näettehän, että se johtaa viivasuoraan siihen meidän todelliseen autuuteemme, jolla myös Jumala haluaa meidän kunnioittavan häntä. Kootkaamme siis Herran nimessä ajatuksemme tähän tarkasteluun. Polvistukaamme Taivaallisen Jumalan eteen ja rukoilkaamme, että hän totuuden hengessä johdattaisi meitä tänään kaikkeen totuuteen. Isä meidän jne.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 4.
Huru skulle väl sanningenes Gud finna sitt nöje uti sådana bedrägerier? En Gud, som i sin omäteliga allvetenhet känner alt, utransakar hjertat och pröfvar201 njurarna,3 huru kunde sådant vara honom fördolt? En rättfärdig Gud, hvilkom et ogudaktigt väsende icke behagar, kunde ju ej älska orättfärdigheten. En välgörande Gud kan omöjeligen tåla, at människoslägtet, som blifvit föremålet för Hans ömaste kärlek, skulle genom lögn således få förstöra sig inbördes; derföre hafver Han ock i det 8:de Budet af sin Heliga Lag befalt, at den yttre äran bör vara, så långt som möjeligit är, öfverensstämmande med den inre, eller vårt tal och omdöme om nästan sådant, at det inträffar med sanningen eller sakens värkeliga beskaffenhet, då han säger: Tu skalt icke bära falskt vitnesbörd emot tin nästa. Det är: såsom et förnuftigt väsende är dig ingalunda betagit, at fälla ditt omdöme om förekommande ämnen och personer, och äfven yttra det genom ord för andra, utan är det tvert om ofta din skyldighet, til sanningens försvar; men det allenast förbjuder jag dig, at du ingalunda bär något falskt vitnesbörd fram emot din nästa, det är, at du aldrig liknar min fiende den vederstyggeliga lögnenes fader, utan skaffar dig säkra och sanfärdiga kunskaper om saker, hvilka hinna til din vetskap, och redeligen efter kärlekslagen vitnar dem om din nästa, och blifver altid bergfast och oryg202gelig vid sanningen, så at du befredar och försvarar den dygdiga nästans goda namn och rykte, och intet styrker, genom et otilbörligit medhåll, den lastfulla uti sin ondska, utan genom sanningen söker hans rättelse och förbättring. Ordningen leder oss, välsignade Åhörare! at i dag närmare betrakta detta dyra Budet i Herrans Lag. I finnen ju at det snörrätt leder til vår sanskylliga sällhet, genom hvilken Gud äfven vil vara ärad af oss; Lät oss då i Herrans Namn samla våra tankar til denna Betraktelse. Lät oss knäfalla för Himmelens Gud, och bedja at han äfven igenom sanningenes Anda ville i dag leda oss uti all sanning. Fader vår &c.
§ 4
Mitähän iloa totuuden Jumala mahtaa saada tällaisista petoksista? Jumala, joka mittaamattomassa kaikkitietävyydessään tuntee kaiken, tarkastaa sydämen ja koettelee201 sisuskalut, kuinka sellainen voisi jäädä häneltä salatuksi? Vanhurskas Jumala, joka ei pidä jumalattomasta käytöksestä, ei voi rakastaa vääryyttä. Hyväätekevän Jumalan on mahdoton sietää sitä, että ihmissuku, joka on hänen hellimmän rakkautensa kohde, valheen vuoksi sillä tavoin tuhoaisi toinen toisensa? Siksi hän onkin pyhän lakinsa kahdeksannessa käskyssä säätänyt, että ulkoisen kunnian tulee olla mahdollisimman pitkälle yhdenmukainen sisäisen kanssa, eli että meidän puheidemme lähimmäisestä ja hänestä tekemiemme arvioiden on oltava sellaisia, että ne käyvät yksiin totuuden eli asian todellisen tilan kanssa. Hän sanoo: Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan. Se tarkoittaa, että järjellisenä olentona sinua ei ole suinkaan kielletty lausumasta mielipidettäsi esiin tulevista asioista ja ihmisistä, ja myös ilmaista sitä sanallisesti toisille, vaan päinvastoin, se on usein sinun velvollisuutesi totuuden puolustamiseksi. Vain sen minä sinulta kiellän, että sinä et saa millään tavalla todistaa valheellisesti lähimmäistäsi vastaan. Sinä et saa siis koskaan olla viholliseni, valheen iljettävän isän, kaltainen, vaan sinun on hankittava varma ja todenmukainen selko asioista, jotka tietoosi saat, ja sinun tulee rakkauden lain mukaan rehellisesti esittää ne todistuksena lähimmäisestäsi ja pysyä aina vuorenvarmasti ja tinkimättä202 totuudessa, niin että turvaat ja suojelet hyveellisen lähimmäisesi hyvää nimeä ja mainetta etkä minkään asiaankuulumattoman kannustuksen kautta tue turmeltunutta hänen pahuudessaan, vaan koetat totuuden avulla auttaa häntä oikealle tielle ja parannukseen. Järjestyksemme johdattaa meidät, siunatut kuulijat, tänään lähemmin tarkastelemaan tätä Herran lain kallisarvoista käskyä. Näettehän, että se johtaa viivasuoraan siihen meidän todelliseen autuuteemme, jolla myös Jumala haluaa meidän kunnioittavan häntä. Kootkaamme siis Herran nimessä ajatuksemme tähän tarkasteluun. Polvistukaamme Taivaallisen Jumalan eteen ja rukoilkaamme, että hän totuuden hengessä johdattaisi meitä tänään kaikkeen totuuteen. Isä meidän jne.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Nionde budordspredikan, § 3
Följande avsnitt: Nionde budordspredikan, § 5
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: