Lanthandel, § 6

§. 6.

Äfven så förhåller det sig med Stadsmanna varor. Är det29 ingen i denna by, som hafver det nödvändigaste, jern, stål,9Stål användes främst till elddon och eldstål. salt, tobak, band, nålar, med mera, til salu, måste den, som något sådant fattas före, för en mark stål, en vacka10skäppa; 1 skäppa = 1/6 –1/4 tunnor (= 24–37 l). Måttet varierade lokalt och förbjöds 1735, men användes även efter det. salt, et skålp:d tobak, hvilketdera honom tryter, göra en 3 dagars resa, dem han kunnat använda til sit hemmans bruk, om de varit at tilgå deruppe. Man invänder väl: Landthandlaren skinnar honom, ty han får för bättre köp i staden; men jag svarar: Han kan aldrig så skinna honom, at icke hans 3 dagars resa til staden, à 10 mark, eller 2 daler om dagen, skinnar honom mera. Til exempel: han behöfver allenast 1 skålp:d tobak; Landthandlaren kan omöjeligen så stegra 1 skålp:d tobak, at han skinnar derpå 7 Dal. 16 öre. Ja, säger du, om han intet annat hade än 1 skålp:d tobak at köpa? Det30 kan väl hända, at han hvarken har pengar eller credit til det en gång, utan måste göra sin stads-resa för några alnar.11Vid tobaksspinnerierna spann man tobaksbladen till långa ”rep” som sedan skars i alnslånga bitar och snurrades till en så kallad tobaksrulle. Läsaren säger: ja, det händer sällan; han kan ofta hafva flera ärender, med varor til och ifrån staden, som bära forlön. Väl; derföre må han fara til staden, när det bär sig för honom; men det händer icke altid; ty hvarken kan han minnas sina behof, eller veta dem altid förut, ej eller altid vara stadd om pengar, at lösa dem, annorlunda än efter hand, och nödgas således ofta til sin stora förtret umbära en nödvändighets-vara, då han af Landthandlaren deremot, får alt utan möda och tidsspillan, för en drägelig procent.

1. Stål användes främst till elddon och eldstål.
2. skäppa; 1 skäppa = 1/6 –1/4 tunnor (= 24–37 l). Måttet varierade lokalt ochförbjöds 1735, men användes även efter det.
3. Vid tobaksspinnerierna spann man tobaksbladen till långa ”rep” som sedan skars i alnslånga bitar och snurrades till en så kallad tobaksrulle.

§ 6

Sama koskee myös kaupungista saatavia tavaroita. Jos29 esimerkkikylässämme ei ole ketään, jolla on myytävänä välttämättömimpiä tavaroita kuten rautaa, terästä,12Terästä käytettiin lähinnä sytytysvälineiden, tulusten, valmistamiseen. suolaa, tupakkaa, nauhoja, neuloja ym., on sen, jolta jotakin tuollaista tavaraa puuttuu, tehtävä 3 päivän matka saadakseen markan terästä, vakallisen suolaa, naulan tupakkaa, mitä hän sitten onkaan vailla. Tämän ajan hän olisi voinut käyttää tilansa hoitamiseen, jos tavaraa olisi ollut kotiseudulta saatavissa. Varmaankin esitetään vastaväite: maakauppias kiskoo häneltä nylkyrihinnan, sillä maalainen saa tavaransa halvemmalla kaupungista, mutta minä vastaan: kauppias ei voi koskaan nylkeä häntä niin pahasti, ettei hänen kolmipäiväinen kaupunkimatkansa 10 markan eli 2 taalerin päivittäisine menetyksineen nylje häntä pahemmin. Otetaanpa esimerkki: hän tarvitsee vain naulan tupakkaa; maakauppias ei voi mitenkään korottaa tupakkanaulan hintaa niin paljon, että hän saa sen myynnistä nyljetyksi 7 taaleria 16 äyriä. Niinpä, sanot sinä, jos hänellä ei ollut muuta ostettavaa kuin naula tupakkaa.30 Saattaa toki sattua, ettei hänellä ole rahaa eikä luottoa ostaakseen kaiken kerralla, vaan hän joutuu tekemään kaupunkimatkansa vain muutaman tupakkakyynärän13Tupakkakehräämöissä tupakanlehdet kehrättiin pitkäksi ”köydeksi”, joka katkottiin kyynärän pituisiksi paloiksi ja nämä kierrettiin ns. tupakkarulliksi. takia. Lukija sanonee: toki, mutta niin käy harvoin; hänellä voi usein olla monia asioita toimitettavanaan, kaupunkiin vietävänä ja sieltä tuotavana tavaroita, joiden avulla kuljetuskustannukset tulevat katetuksi. Tämän takia hän toki saakin matkustaa kaupunkiin silloin, kun se on hänelle kannattavaa, mutta näin eivät asiat aina ole. Eihän hän voi muistaa tarpeitaan eikä aina tietää niitä ennakolta eikä hänellä voi aina olla tarpeeksi rahaakaan kaiken lunastamiseen muuten kuin vähittäin, joten hän joutuu usein suureksi harmikseen jäämään vaille jotakin välttämättömyystarviketta, kun hän sen sijaan saisi maakauppiaalta kaiken vaivattomasti, aikaa hukkaamatta ja hinnalla, josta kauppamiehen voiton osuus on siedettävä.

1. Terästä käytettiin lähinnä sytytysvälineiden, tulusten, valmistamiseen.
2. Tupakkakehräämöissä tupakanlehdet kehrättiin pitkäksi ”köydeksi”, joka katkottiin kyynärän pituisiksi paloiksi ja nämä kierrettiin ns. tupakkarulliksi.

§ 6

It is the same with urban commodities. If29 no one in this village has the most necessary things – iron, steel, salt, tobacco, ribbons, needles, etc. – for sale, he who lacks any of these has to make a journey of three days for a mark of steel, a vacka of salt, a skålpund of tobacco, or whatever he is short of, which he could have used to work on his farm, had such goods been available there. It may be objected that the rural trader fleeces him, as he would find more favourable prices in town, but I reply: he can never fleece him so much that his three­day journey to the town, at 10 mark, or 2 daler a day, will not fleece him even more. For example, if he only needs 1 skålpund of tobacco, the rural trader cannot possibly raise the price of 1 skålpund of tobacco so much that he can charge 7 daler 16 öre for it. Yes, you say, if he had nothing else to buy than 1 skålpund of tobacco! It30 may well be that he has neither the money nor credit even for that but has to make his journey only for a few aln of tobacco. The reader will say: yes, but that seldom happens; he may often have several errands, with goods going to and from town carrying the cartage costs. Well, for that purpose he may go to town when it pays him to do so, but that does not always happen, for he can neither remember his needs nor always be aware of them in advance, nor always have the money to pay for them, except in instalments, and is therefore often forced, to his great annoyance, to go without some necessity, whereas he will get everything from the rural trader without effort and waste of time, at a reasonable mark-up.