[2/169]
Pris-Ämne.
Det kan icke undgå en tänkande Christens upmärksamhet, huru wår tids Pseodosopher1 wid alla tilfällen söka uphöja Hedningarnas Sedoläror, at därigenom fördunkla den uppenbarade Religion, och en Christelig Moral. Man ser afsigten, at oförmärkt undergräfwa hela wår dyra Salighets-lära, och at, om ej i wår tid dock hos efterkommande bereda otron en seger öfwer den uppenbarade sanningen.
Sådant får därföre af rätta Christna ej anses med kallsinnighet, utan åligger oss, at med alfware taga sanningen i förswar, hwartil några Strö-skrifter i wåra Tidningar, ehuru en och annan af dem äfwen i denna wägen kan wara wacker nog, ingalunda kan göra tilfyllest.
At bidraga något til et så stort ändamål, känner jag hos mig en innerlig åhåga; Men då en billig ärkänsla af egen swaghet afskräcker mig från något eget försök, misströstar jag dock icke aldeles om någorlunda urskilning, och har därföre beslutit, at åtminstone söka hos mina wärda, och för wår Christeliga Lära nitälskande Landsmän upwäcka någon täflan at arbeta i detta ämne, och därföre utfäster mig at betala Tio Ducater i Gull, til den som innan detta års slut insänder til mig under dolt namn i en förseglad billet med devise,2 den bästa och grundeligaste jämförelse emellan den Hedniska och Christeliga Sedo-Läran, til den Christnas förswar; hwarwid ej gör tilfyllest, at här och där upsnappa några utlåtelser af Hedniska Skrifter, utan at känna och i et kort och sanfärdigt sammanhang, jämförelse-wis med den uppenbarade, anföra deras Sedoläror, och om möjeligit wore, upsöka åtminstone sannolikheter, huru det förnuftiga uti dem hunnit fortplantas hos de äldste folkslag, antingen genom traditioner ifrån werldenes första bebyggare efter Syndafloden, eller genom omgänge med Guds eget folk.
Mitt anbud är wäl ganska ringa, men om någon redelig Christen och Medborgare skulle finna ämnets wigt, och därföre wara hugad at understödja min wälmening, kunde sådant ske genom större eller mindre tilsats i belöningen, hwarigenom den kunde blifwa mera hederlig för en wärdig Auctor, i hwilket önskade fall sådant borde igenom Tidningar lämnas til Allmänhetens wetskap.
En sådan äskad3 Afhandling får ej wara för lång, om den med nöje skall läsas, ej heller altför kort, at sanningen saknar bewis och sitt behag.
Blifwer jag bewärdigad med några försök, tilwäller jag mig ingalunda någon rättighet til Herrar Auctorernas Arbeten, icke en gång til det som belönas, utan blifwa de i alla fall deras rättmätiga egendom, den de hos mig hafwa at uttaga, alla andra med sina förseglade namn-sedlar, men den som wunnit belöningen beledsagad blott med min önskan om dess utgifwande af Auctor sjelf til trycket.
Skulle mitt wal misslyckas, är ju därigenom ingen annan skadad än jag sjelf, som i sådant fall med rätta bör emottaga den tilwitelse, som Allmänhetens omdöme därföre tillägger mig.
GamlaCarleby den 12 Julii 1781.
Anders Chydenius.
[2/169]
Pris-Ämne.
Det kan icke undgå en tänkande Christens upmärksamhet, huru wår tids Pseodosopher4 wid alla tilfällen söka uphöja Hedningarnas Sedoläror, at därigenom fördunkla den uppenbarade Religion, och en Christelig Moral. Man ser afsigten, at oförmärkt undergräfwa hela wår dyra Salighets-lära, och at, om ej i wår tid dock hos efterkommande bereda otron en seger öfwer den uppenbarade sanningen.
Sådant får därföre af rätta Christna ej anses med kallsinnighet, utan åligger oss, at med alfware taga sanningen i förswar, hwartil några Strö-skrifter i wåra Tidningar, ehuru en och annan af dem äfwen i denna wägen kan wara wacker nog, ingalunda kan göra tilfyllest.
At bidraga något til et så stort ändamål, känner jag hos mig en innerlig åhåga; Men då en billig ärkänsla af egen swaghet afskräcker mig från något eget försök, misströstar jag dock icke aldeles om någorlunda urskilning, och har därföre beslutit, at åtminstone söka hos mina wärda, och för wår Christeliga Lära nitälskande Landsmän upwäcka någon täflan at arbeta i detta ämne, och därföre utfäster mig at betala Tio Ducater i Gull, til den som innan detta års slut insänder til mig under dolt namn i en förseglad billet med devise,5 den bästa och grundeligaste jämförelse emellan den Hedniska och Christeliga Sedo-Läran, til den Christnas förswar; hwarwid ej gör tilfyllest, at här och där upsnappa några utlåtelser af Hedniska Skrifter, utan at känna och i et kort och sanfärdigt sammanhang, jämförelse-wis med den uppenbarade, anföra deras Sedoläror, och om möjeligit wore, upsöka åtminstone sannolikheter, huru det förnuftiga uti dem hunnit fortplantas hos de äldste folkslag, antingen genom traditioner ifrån werldenes första bebyggare efter Syndafloden, eller genom omgänge med Guds eget folk.
Mitt anbud är wäl ganska ringa, men om någon redelig Christen och Medborgare skulle finna ämnets wigt, och därföre wara hugad at understödja min wälmening, kunde sådant ske genom större eller mindre tilsats i belöningen, hwarigenom den kunde blifwa mera hederlig för en wärdig Auctor, i hwilket önskade fall sådant borde igenom Tidningar lämnas til Allmänhetens wetskap.
En sådan äskad6 Afhandling får ej wara för lång, om den med nöje skall läsas, ej heller altför kort, at sanningen saknar bewis och sitt behag.
Blifwer jag bewärdigad med några försök, tilwäller jag mig ingalunda någon rättighet til Herrar Auctorernas Arbeten, icke en gång til det som belönas, utan blifwa de i alla fall deras rättmätiga egendom, den de hos mig hafwa at uttaga, alla andra med sina förseglade namn-sedlar, men den som wunnit belöningen beledsagad blott med min önskan om dess utgifwande af Auctor sjelf til trycket.
Skulle mitt wal misslyckas, är ju därigenom ingen annan skadad än jag sjelf, som i sådant fall med rätta bör emottaga den tilwitelse, som Allmänhetens omdöme därföre tillägger mig.
GamlaCarleby den 12 Julii 1781.
Anders Chydenius.
[2/169]
Kirjoituskilpailu
Ajatteleva kristitty havaitsee väistämättä, miten aikamme pseudosofit7 pyrkivät kaikissa tilanteissa nostamaan esille pakanoiden moraalioppeja langettaakseen varjon ilmoitukseen perustuvan uskonnon ja kristillisen moraalin päälle. Nähtävissä on pyrkimys kaivaa huomaamattomasti maata kalliin autuudenoppimme alta ja valmistella epäuskon voittoa ilmoitetusta totuudesta ellei meidän aikanamme niin tulevien sukupolvien aikana.
Tämän takia oikeat kristityt eivät saa katsella tätä välinpitämättömästi, vaan meidän velvollisuutemme on puolustaa totuutta vakavasti. Tässä asiassa muutamat hajanaiset kirjoitukset sanomalehdissämme eivät suinkaan riitä, vaikka jotkut niistä voivat myös näiltä osin palvella päämäärää.
Haluan itsekin hartaasti tehdä jotakin tämän suuren päämäärän hyväksi. Aiheellinen tietoisuus oman kykyni heikkoudesta estää minua yrittämästä itse, mutta koska en ole täysin menettänyt toivoani jonkinlaisen oman arvostelukyvyn suhteen, olen päättänyt ainakin yrittää herättää arvoisissa ja meidän kristinoppiamme innokkaasti puolustavissa maanmiehissämme kilpailuhenkeä ja intoa tämän asian parissa työskentelemiseen ja tästä syystä sitoudun maksamaan kymmenen kultadukaattia sille henkilölle, joka tämän vuoden loppuun mennessä kirjoittaa parhaan ja perusteellisimman pakanallisen ja kristillisen siveysopin vertailun kristillisen opin puolustamiseksi ja lähettää minulle sen sekä tunnuslauseella varustetun kirjeen, joka kätkee sisäänsä kirjoittajan nimen. Tässä ei riitä se, että siepataan ilmaisuja sieltä täältä joidenkin pakanallisten kirjoittajien teksteistä, vaan on tunnettava heidän moraalioppinsa ja esitettävä ne lyhyesti ja totuudenmukaisesti tiivistettynä, vertaillen niitä ilmoituksen antamaan. Mikäli mahdollista, on myös selvitettävä ainakin todennäköisyyteen pyrkien, onko niiden sisältämä järkevyys tullut vanhimpien kansanheimojen omaisuudeksi vedenpaisumuksen jälkeen maailman ensimmäisiltä asukkailta juontuvien perimätietojen vai Jumalan omaisuuskansan kanssa ylläpidettyjen yhteyksien välityksellä.
Tarjoukseni on toki varsin vähäinen, mutta jos joku rehti kristitty ja kansalainen havaitsisi aiheen tärkeyden ja haluaisi sen takia tukea hyvää tarkoitustani, tämä voisi tapahtua kartuttamalla palkintoa isommalla tai pienemmällä summalla, jolloin siitä voisi tulla kunniallisempi summa ansiokkaan kirjoittajan palkitsemiseen, ja jos tämä toive toteutuisi, asiasta pitäisi tiedottaa yleisölle sanomalehtien välityksellä.
Toivottu tutkielma ei saa olla liian pitkä, jotta se olisi miellyttävä lukea, eikä myöskään niin lyhyt, että totuuden perustelut ja viehätysvoima jäisivät puuttumaan.
Jos minua kunnioitetaan kirjoitelmia lähettämällä, en missään tapauksessa vaadi itselleni mitään oikeuksia herrojen kirjoittajien töihin, en edes palkittavaan kirjoitukseen, vaan ne jäävät joka tapauksessa heidän lailliseksi omaisuudekseen, jonka he voivat pyytää minua palauttamaan. Kaikki muut palautetaan sinetöityine nimikuorineen, mutta palkinnon saajalle mukaan liitetään vain toivomukseni, että kirjoittaja julkaisisi itse sen painettuna.
Jos valintani osoittautuu epäonnistuneeksi, niin siitähän ei kärsi vahinkoa kukaan muu kuin minä itse, kun minun on siinä tapauksessa aiheellisesti otettava vastaan moitteet, jotka yleisö arvostelukykynsä perusteella minulle antaa.
Kokkolassa 12. heinäkuuta 1781.
Anders Chydenius.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
[2/169]
Pris-Ämne.
Det kan icke undgå en tänkande Christens upmärksamhet, huru wår tids Pseodosopher8 wid alla tilfällen söka uphöja Hedningarnas Sedoläror, at därigenom fördunkla den uppenbarade Religion, och en Christelig Moral. Man ser afsigten, at oförmärkt undergräfwa hela wår dyra Salighets-lära, och at, om ej i wår tid dock hos efterkommande bereda otron en seger öfwer den uppenbarade sanningen.
Sådant får därföre af rätta Christna ej anses med kallsinnighet, utan åligger oss, at med alfware taga sanningen i förswar, hwartil några Strö-skrifter i wåra Tidningar, ehuru en och annan af dem äfwen i denna wägen kan wara wacker nog, ingalunda kan göra tilfyllest.
At bidraga något til et så stort ändamål, känner jag hos mig en innerlig åhåga; Men då en billig ärkänsla af egen swaghet afskräcker mig från något eget försök, misströstar jag dock icke aldeles om någorlunda urskilning, och har därföre beslutit, at åtminstone söka hos mina wärda, och för wår Christeliga Lära nitälskande Landsmän upwäcka någon täflan at arbeta i detta ämne, och därföre utfäster mig at betala Tio Ducater i Gull, til den som innan detta års slut insänder til mig under dolt namn i en förseglad billet med devise,9 den bästa och grundeligaste jämförelse emellan den Hedniska och Christeliga Sedo-Läran, til den Christnas förswar; hwarwid ej gör tilfyllest, at här och där upsnappa några utlåtelser af Hedniska Skrifter, utan at känna och i et kort och sanfärdigt sammanhang, jämförelse-wis med den uppenbarade, anföra deras Sedoläror, och om möjeligit wore, upsöka åtminstone sannolikheter, huru det förnuftiga uti dem hunnit fortplantas hos de äldste folkslag, antingen genom traditioner ifrån werldenes första bebyggare efter Syndafloden, eller genom omgänge med Guds eget folk.
Mitt anbud är wäl ganska ringa, men om någon redelig Christen och Medborgare skulle finna ämnets wigt, och därföre wara hugad at understödja min wälmening, kunde sådant ske genom större eller mindre tilsats i belöningen, hwarigenom den kunde blifwa mera hederlig för en wärdig Auctor, i hwilket önskade fall sådant borde igenom Tidningar lämnas til Allmänhetens wetskap.
En sådan äskad10 Afhandling får ej wara för lång, om den med nöje skall läsas, ej heller altför kort, at sanningen saknar bewis och sitt behag.
Blifwer jag bewärdigad med några försök, tilwäller jag mig ingalunda någon rättighet til Herrar Auctorernas Arbeten, icke en gång til det som belönas, utan blifwa de i alla fall deras rättmätiga egendom, den de hos mig hafwa at uttaga, alla andra med sina förseglade namn-sedlar, men den som wunnit belöningen beledsagad blott med min önskan om dess utgifwande af Auctor sjelf til trycket.
Skulle mitt wal misslyckas, är ju därigenom ingen annan skadad än jag sjelf, som i sådant fall med rätta bör emottaga den tilwitelse, som Allmänhetens omdöme därföre tillägger mig.
GamlaCarleby den 12 Julii 1781.
Anders Chydenius.
[2/169]
Kirjoituskilpailu
Ajatteleva kristitty havaitsee väistämättä, miten aikamme pseudosofit11 pyrkivät kaikissa tilanteissa nostamaan esille pakanoiden moraalioppeja langettaakseen varjon ilmoitukseen perustuvan uskonnon ja kristillisen moraalin päälle. Nähtävissä on pyrkimys kaivaa huomaamattomasti maata kalliin autuudenoppimme alta ja valmistella epäuskon voittoa ilmoitetusta totuudesta ellei meidän aikanamme niin tulevien sukupolvien aikana.
Tämän takia oikeat kristityt eivät saa katsella tätä välinpitämättömästi, vaan meidän velvollisuutemme on puolustaa totuutta vakavasti. Tässä asiassa muutamat hajanaiset kirjoitukset sanomalehdissämme eivät suinkaan riitä, vaikka jotkut niistä voivat myös näiltä osin palvella päämäärää.
Haluan itsekin hartaasti tehdä jotakin tämän suuren päämäärän hyväksi. Aiheellinen tietoisuus oman kykyni heikkoudesta estää minua yrittämästä itse, mutta koska en ole täysin menettänyt toivoani jonkinlaisen oman arvostelukyvyn suhteen, olen päättänyt ainakin yrittää herättää arvoisissa ja meidän kristinoppiamme innokkaasti puolustavissa maanmiehissämme kilpailuhenkeä ja intoa tämän asian parissa työskentelemiseen ja tästä syystä sitoudun maksamaan kymmenen kultadukaattia sille henkilölle, joka tämän vuoden loppuun mennessä kirjoittaa parhaan ja perusteellisimman pakanallisen ja kristillisen siveysopin vertailun kristillisen opin puolustamiseksi ja lähettää minulle sen sekä tunnuslauseella varustetun kirjeen, joka kätkee sisäänsä kirjoittajan nimen. Tässä ei riitä se, että siepataan ilmaisuja sieltä täältä joidenkin pakanallisten kirjoittajien teksteistä, vaan on tunnettava heidän moraalioppinsa ja esitettävä ne lyhyesti ja totuudenmukaisesti tiivistettynä, vertaillen niitä ilmoituksen antamaan. Mikäli mahdollista, on myös selvitettävä ainakin todennäköisyyteen pyrkien, onko niiden sisältämä järkevyys tullut vanhimpien kansanheimojen omaisuudeksi vedenpaisumuksen jälkeen maailman ensimmäisiltä asukkailta juontuvien perimätietojen vai Jumalan omaisuuskansan kanssa ylläpidettyjen yhteyksien välityksellä.
Tarjoukseni on toki varsin vähäinen, mutta jos joku rehti kristitty ja kansalainen havaitsisi aiheen tärkeyden ja haluaisi sen takia tukea hyvää tarkoitustani, tämä voisi tapahtua kartuttamalla palkintoa isommalla tai pienemmällä summalla, jolloin siitä voisi tulla kunniallisempi summa ansiokkaan kirjoittajan palkitsemiseen, ja jos tämä toive toteutuisi, asiasta pitäisi tiedottaa yleisölle sanomalehtien välityksellä.
Toivottu tutkielma ei saa olla liian pitkä, jotta se olisi miellyttävä lukea, eikä myöskään niin lyhyt, että totuuden perustelut ja viehätysvoima jäisivät puuttumaan.
Jos minua kunnioitetaan kirjoitelmia lähettämällä, en missään tapauksessa vaadi itselleni mitään oikeuksia herrojen kirjoittajien töihin, en edes palkittavaan kirjoitukseen, vaan ne jäävät joka tapauksessa heidän lailliseksi omaisuudekseen, jonka he voivat pyytää minua palauttamaan. Kaikki muut palautetaan sinetöityine nimikuorineen, mutta palkinnon saajalle mukaan liitetään vain toivomukseni, että kirjoittaja julkaisisi itse sen painettuna.
Jos valintani osoittautuu epäonnistuneeksi, niin siitähän ei kärsi vahinkoa kukaan muu kuin minä itse, kun minun on siinä tapauksessa aiheellisesti otettava vastaan moitteet, jotka yleisö arvostelukykynsä perusteella minulle antaa.
Kokkolassa 12. heinäkuuta 1781.
Anders Chydenius.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt:
Följande avsnitt:
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: