Finska lantbrukets upp­hjälpande, § 6

§ 6.

Det 2:dra är saknaden af en fri handel och rörelse öfver hela Finland, under namnet af Landthandel, som i våra författningar är aldeles förbuden, hvarigenom Landtmannen måste på flästa ställen sakna sina nödiga och ofta oumgängeliga förnödenheter af salt, tobak, järn, stål, och några oumgängeliga färgstofter,4färgämnen nödiga Krydd och Krambodvaror,5smärre handelsvaror som såldes i minut med mera. Huru skola til571värkningar, jordbruk, och Boskapsskötsel trifvas där man måste sakna sina nödtorfter? Man bemöter mig väl dermed, hvem kan rå derföre, at landet är för vidsträkt, Städer kunna ju ei planteras så tätt at en aflägsen allmoge kunde få sina varor på nära håll, och sådana Städers handlande kunna aldrig lefva af en så svag handel, det kan således aldrig hielpas. Jag svarar: Jo! det kan vist, allenast Landthandel förbådet uphör, och en och hvar äger frihet under lagens skygd at handla när och hvarest han vill. Aldrig må någon tro hvad våra Aristocrater påstå, at Finska bonden är af naturen så trög, at han ei vill täncka på sin förkofran. Nei han är det vist icke, men lagarna göra honom sådan. Han vore färdig at ärbiuda sin tienst på hvad håll som hälst, allenast han ser sig någon vinning dermed, och sådant borde ingen lag förbiuda honom; men nu måste han risqvera hästar, pengar och varor, just då han som aldramäst bijdrager til Köpmans förmån at få föryttra och Landtmans at få på sin gård för en drägelig proCent tilhandla sig sina behofver.

Öpnom doch ögonen. Det gifvas flera Köpmans Expediter, som sälja på landsbygden varor til landtboer, och flera landtboer uphandla sig varor i Städerna at sedan få föryttra dem på landet, och hade sådant intet skedt så vore de aflägsnare hemman ännu uti sin gamla linda. Men det är vinnings lystnaden som sätter dem i rörelse, ehuru de under den samma nödgas ofta våga mera än en siöman och för olyckeliga och aristocratiska lagar stundom mista alt. Är då fel hos Nation? Nei. Den är värksam til sitt bestånd, långt öfver lagarna, som arbeta snör rätt däremot. Man invänder väl: Af de på landet boende få ju likväl härigenom äfven de aflägsnare sina nödtorfter. Jag svarar, Nei! dem måste doch tryta mycket, när handelen icke är fri och låfgifven, och dessa Landthandlare stå altid uti äfventyr, och så snart de äro kända nödgas de bära en blygd6bära en blygd: känna skam eller vanära såsom Landthandlare derföre af Skråhandlare, at de öfverträda Kongl:a förbud, hvilcket för en ärlig och redelig man måste vara ganska tryckande.

1. färgämnen
2. smärre handelsvaror som såldes i minut
3. bära en blygd: känna skam eller vanära

§ 6

Toiseksi esteenä on koko Suomeen ulottuvan vapaan kaupan ja liiketoiminnan eli maakaupan puuttuminen. Sehän on meidän säädöksissämme täysin kielletty, ja tästä syystä maamieheltä useimmilla seuduilla pakostakin puuttuu hyödykkeitä, joita hän tarvitsee ja jotka ovat useissa tapauksissa välttämättömyystavaroita, mm. suolaa, tupakkaa, rautaa, terästä sekä eräitä välttämättömiä väriaineita, tarpeellisia mausteita ja rihkamakaupan tavaroita ym. Miten tavaroiden valmistusta,571 maanviljelystä ja karjanhoitoa voidaan harjoittaa siellä, missä joudutaan olemaan vailla välttämättömimpiäkin tavaroita? Minulle vastattaneen, että ei kai kukaan voi mitään sille, että maa on liian laaja. Eihän kaupunkeja voida pystyttää niin tiheään, että syrjäseutujen rahvas voisi saada tavaransa läheltä, eivätkä sellaisten kaupunkien kauppiaat pystyisi koskaan tulemaan toimeen niin vähäisellä kaupalla, joten asialle ei milloinkaan mahdeta mitään. Minä vastaan: mahdetaan toki, kunhan maakaupan kielto kumotaan ja jokaisella on vapaus lakien suojaamana käydä kauppaa milloin ja missä haluaa. Älköön kukaan uskoko aristokraattiemme väitettä, että suomalainen talonpoika on luonnostaan niin veltto, ettei hän halua vaivata päätään ajattelemalla vaurastumisen mahdollisuuksia. Sellainen hän ei tosiaankaan ole, mutta lait tekevät hänestä sellaisen. Hän olisi valmis tarjoamaan palveluksiaan mille taholle tahansa, kunhan hän näkisi saavansa siitä jonkinmoista voittoa, eikä minkään lain pitäisi kieltää sitä häneltä. Nyt hän kuitenkin joutuu altistamaan vaaroille hevosensa, rahansa ja tavaransa, vaikka juuri hän voisi parhaiten edistää sekä kauppiaan että maamiehen etua: edellinen saisi tavaraa myydyksi ja jälkimmäinen saisi ostaa tarvitsemansa tavarat kotitilallaan kohtuulliseen hintaan.

Avatkaamme toki silmämme. Kyllähän monet kauppiaiden asiamiehet myyvät maaseudulla tavaraa maalaisille ja monet maalaiset ostavat tavaroita kaupungeista voidakseen sitten myydä niitä maaseudulla, ja ellei tuollaista olisi tapahtunut, olisivat syrjäisimmät maatilat edelleen kehittymättömiä. Voiton tavoittelu saa kuitenkin heidät liikkeelle, vaikka he joutuvat sen takia useinkin antautumaan suurempiin vaaroihin kuin merimiehet ja toisinaan menettävät onnettomien aristokraattisten lakien takia kaiken. Onko silloin vika kansakunnassa? Ei ole. Se toimii säilyäkseen elossa, ja paljon paremmin kuin lait edellyttävät, ja nämä taas vaikuttavat täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Varmaankin kuulen vastaväitteen: saavathan syrjäseutujenkin maalaiset kuitenkin tuolla tavalla välttämättömimmät tarpeensa tyydytetyksi. Vastaan: eivät suinkaan, heiltä puuttuu pakostakin paljon, kun kauppa ei ole vapaata ja laillista. Näitä maaseudun kauppiaita uhkaa myös aina vaara, ja heti paljastuttuaan he joutuvat kantamaan säätykauppiaiden heidän päälleen langettamaa häpeää kuninkaallisen kiellon rikkomisesta, mikä on rehelliselle ja kunnolliselle miehelle väistämättä raskasta.

Unfortunately this content isn't available in English