Föregående avsnitt: Femte budordspredikan, Titelbladet och Imprimatur
Följande avsnitt: Femte budordspredikan, § 2
[403]
V. Predikan Öfver Tio Guds Bud.
§. 1.
När vår dyraste Frälsare med få ord ville fullkomligen besvara den Lagklokas fråga: Hvilket är det yppersta budet i Lagen? Matth. 22:36. innefattar Han alla plikter emot nästan uti dessa orden: Tu skalt älska tin nästa som tig sjelf, v. 39. uti hvilka Han ej allenast visar, at kärleken utgör hufvudplikten emot vår nästa, utan upgifver äfven måttstocken dertil, nemligen den kärlek vi hyse för oss sjelfva; hvilket likväl ej bör förstås så, som vore det möjeligit för oss menniskor, at med en aldeles likadan, lika öm och värkande kärlek omfatta alla menniskor, som oss sjelfve. Vårt eget sjelfbestånd fordrar, och naturens egen drift utkräfver af oss den första omtankan om vårt eget väl, hvilket likväl aldrig rätt kan befordras, om vi icke tillika redeligen vårda nästans gagn och nytta. Men som alla menniskors väl icke på lika sätt befordrar vårt bästa,404 utan den enas mera, den andras mindre, somligas är så aldeles förenat med vårt, at deras välgång utgör i det mästa vår, och deras olyckor vårt missöde; då däremot andras skiften näppeligen hinna til vår vetskap, än mindre at dana vårt välstånd, eller olycka, upkommer deraf den olika grad af kärlek, som naturens egen röst pålägger oss, at bemöta den ena menniskan med, framför den andra. Hedningar, ja nästan de blindaste, hafva varit för mycket uplyste, at vara i okunnoghet härom.
[403]
V. Predikan Öfver Tio Guds Bud.
§. 1.
När vår dyraste Frälsare med få ord ville fullkomligen besvara den Lagklokas fråga: Hvilket är det yppersta budet i Lagen? Matth. 22:36. innefattar Han alla plikter emot nästan uti dessa orden: Tu skalt älska tin nästa som tig sjelf, v. 39. uti hvilka Han ej allenast visar, at kärleken utgör hufvudplikten emot vår nästa, utan upgifver äfven måttstocken dertil, nemligen den kärlek vi hyse för oss sjelfva; hvilket likväl ej bör förstås så, som vore det möjeligit för oss menniskor, at med en aldeles likadan, lika öm och värkande kärlek omfatta alla menniskor, som oss sjelfve. Vårt eget sjelfbestånd fordrar, och naturens egen drift utkräfver af oss den första omtankan om vårt eget väl, hvilket likväl aldrig rätt kan befordras, om vi icke tillika redeligen vårda nästans gagn och nytta. Men som alla menniskors väl icke på lika sätt befordrar vårt bästa,404 utan den enas mera, den andras mindre, somligas är så aldeles förenat med vårt, at deras välgång utgör i det mästa vår, och deras olyckor vårt missöde; då däremot andras skiften näppeligen hinna til vår vetskap, än mindre at dana vårt välstånd, eller olycka, upkommer deraf den olika grad af kärlek, som naturens egen röst pålägger oss, at bemöta den ena menniskan med, framför den andra. Hedningar, ja nästan de blindaste, hafva varit för mycket uplyste, at vara i okunnoghet härom.
[403]
Viides saarna Jumalan kymmenestä käskystä
§ 1
Kun kallein Vapahtajamme halusi muutamalla sanalla täydellisesti vastata lainoppineen kysymykseen: Mikä on lain suurin käsky? Matt. 22:36, niin hän sisällytti kaikki velvollisuutemme lähimmäisiä kohtaan näihin sanoihin: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi Matt. 22:39. Tällä hän ei ainoastaan osoita, että rakkaus on tärkein velvollisuutemme lähimmäistä kohtaan, vaan antaa sille myös mittapuun, nimittäin sen rakkauden, jota tunnemme itseämme kohtaan. Tätä ei pidä kuitenkaan ymmärtää niin, että meille ihmisille olisi mahdollista osoittaa kaikkia ihmisiä kohtaan aivan samanlaista, yhtä hellää ja voimakasta rakkautta kuin itseämme kohtaan. Oman olemassaolomme turvaaminen ja luonnon oma vietti vaatii meitä ajattelemaan ensimmäisenä omaa etuamme, jota ei kuitenkaan koskaan voi oikein edistää, ellemme samalla aja lähimmäisen hyvää ja hyötyä. Mutta kaikkien ihmisten hyvä ei yhtä lailla edistä omaa etuamme,404 vaan toisten vaikuttaa enemmän, toisten vähemmän. Joidenkin etu yhdistyy omaamme niin, että heidän hyvinvointinsa on myös meidän ja heidän onnettomuutensa myös meidän vastoinkäymisiämme. Toisten kohtalot sitä vastoin eivät juurikaan tule meidän tietoomme ja vielä vähemmän ne vaikuttavat meidän onneemme tai onnettomuuteemme. Tästä syntyy myös se rakkauden asteen erilaisuus, jota luonnon oma ääni meiltä vaatii, niin että asetamme toisen ihmisen toisen edelle. Sokeimmatkin pakanat ovat olleet niin valistuneita, etteivät he ole voineet olla tietämättömiä tästä.
Unfortunately this content isn't available in English
[403]
V. Predikan Öfver Tio Guds Bud.
§. 1.
När vår dyraste Frälsare med få ord ville fullkomligen besvara den Lagklokas fråga: Hvilket är det yppersta budet i Lagen? Matth. 22:36. innefattar Han alla plikter emot nästan uti dessa orden: Tu skalt älska tin nästa som tig sjelf, v. 39. uti hvilka Han ej allenast visar, at kärleken utgör hufvudplikten emot vår nästa, utan upgifver äfven måttstocken dertil, nemligen den kärlek vi hyse för oss sjelfva; hvilket likväl ej bör förstås så, som vore det möjeligit för oss menniskor, at med en aldeles likadan, lika öm och värkande kärlek omfatta alla menniskor, som oss sjelfve. Vårt eget sjelfbestånd fordrar, och naturens egen drift utkräfver af oss den första omtankan om vårt eget väl, hvilket likväl aldrig rätt kan befordras, om vi icke tillika redeligen vårda nästans gagn och nytta. Men som alla menniskors väl icke på lika sätt befordrar vårt bästa,404 utan den enas mera, den andras mindre, somligas är så aldeles förenat med vårt, at deras välgång utgör i det mästa vår, och deras olyckor vårt missöde; då däremot andras skiften näppeligen hinna til vår vetskap, än mindre at dana vårt välstånd, eller olycka, upkommer deraf den olika grad af kärlek, som naturens egen röst pålägger oss, at bemöta den ena menniskan med, framför den andra. Hedningar, ja nästan de blindaste, hafva varit för mycket uplyste, at vara i okunnoghet härom.
[403]
Viides saarna Jumalan kymmenestä käskystä
§ 1
Kun kallein Vapahtajamme halusi muutamalla sanalla täydellisesti vastata lainoppineen kysymykseen: Mikä on lain suurin käsky? Matt. 22:36, niin hän sisällytti kaikki velvollisuutemme lähimmäisiä kohtaan näihin sanoihin: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi Matt. 22:39. Tällä hän ei ainoastaan osoita, että rakkaus on tärkein velvollisuutemme lähimmäistä kohtaan, vaan antaa sille myös mittapuun, nimittäin sen rakkauden, jota tunnemme itseämme kohtaan. Tätä ei pidä kuitenkaan ymmärtää niin, että meille ihmisille olisi mahdollista osoittaa kaikkia ihmisiä kohtaan aivan samanlaista, yhtä hellää ja voimakasta rakkautta kuin itseämme kohtaan. Oman olemassaolomme turvaaminen ja luonnon oma vietti vaatii meitä ajattelemaan ensimmäisenä omaa etuamme, jota ei kuitenkaan koskaan voi oikein edistää, ellemme samalla aja lähimmäisen hyvää ja hyötyä. Mutta kaikkien ihmisten hyvä ei yhtä lailla edistä omaa etuamme,404 vaan toisten vaikuttaa enemmän, toisten vähemmän. Joidenkin etu yhdistyy omaamme niin, että heidän hyvinvointinsa on myös meidän ja heidän onnettomuutensa myös meidän vastoinkäymisiämme. Toisten kohtalot sitä vastoin eivät juurikaan tule meidän tietoomme ja vielä vähemmän ne vaikuttavat meidän onneemme tai onnettomuuteemme. Tästä syntyy myös se rakkauden asteen erilaisuus, jota luonnon oma ääni meiltä vaatii, niin että asetamme toisen ihmisen toisen edelle. Sokeimmatkin pakanat ovat olleet niin valistuneita, etteivät he ole voineet olla tietämättömiä tästä.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Femte budordspredikan, Titelbladet och Imprimatur
Följande avsnitt: Femte budordspredikan, § 2
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: