Åttonde budordspredikan, § 7

§. 7.

Nu få vi äfven nämna något om de slags tjufnader, som ske i handel och vandel, emellan människor, som gelikar betraktade, genom list och bedrägeri. Hit må med rätta 1) räknas falskt mål eller vigt, när man emottager varor med drygare vigt, aln eller tunna, men säljer ut med en mindre.111 All den vara, som vinnes vid inköp med den längre alnen, eller större måttet, och hvad den andra förlorar med de mindre, då han emottager varan af bedragarens hand, är orätt fången; ty så säger Herren: Jag är Herren edar Gud. I skolen intet olika handla, med aln med vigt, med mått. Rätt våg, rätt pund, rätt skeppa, rätt kanna skal vara när eder, 3 Mos. 19:34,35 och 36. 2) När man säljer en falsk, odugelig vara för god, eller betalar en god vara med falskt mynt, där antingen penningens invärtes godhet ej svarar emot prägeln, eller han är afklipt til mindre i vigten. Hvad mån dock Herren säga om sådant? Jo, hörer detta, säger Han: I som förtrycken den fattiga, och förderfven de elända i landena: när vil då den Sabbaten hafva en ända, at vi måge hafva korn fahlt och förminska skeppona, och förhöja siklen, och förfalska vigtena;10när vil då den Sabbaten ... förfalska vigtena: Chydenius har förkortat femte versen och formulerat om den så att det är Herren och inte motparten, d.v.s. utsugarna, som talar. Am 8:5 lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”Och säijen: När wil tå then nymånaden hafwa en ända / at wij måge korn sälja? Och Sabbathen / at wij måge hafwa korn faalt / och förminska skeppona / och förhöija siklen / och förfalska wigtena?” på det vi måge få de fattiga under oss för penningar och de torftiga för et par skor; at sälja agnar för korn? Herren hafver svorit emot Jacobs högfärd: Hvad gäller, om jag sådana deras gärningar evinnerliga förgäta skal? Amos 8:4,5,6,7. 3) Sker sådant genom upstegrade priser på nödtorftighets varor, när antingen en lägger dem allena genom sin penninge styrka under sig, och sedan uphöjer varupriset så högt han vill öfver all rättmä112tig och billig11rättvis, rimlig vinst, eller då flere mägtige göra en sammansättning, antingen genom sina varors upstegring för de fattiga, eller genom aftvungit underpris på den fattigas varor, dem han är nödgad at sälja, sig til undergång; såsom Herren i näst anförda märkeliga språk12märkeliga språk: anmärkningsvärda eller viktiga textställen klagar och mång annorstädes i den heliga Skrift. 4) Genom et oskäligt penninge ocker, när de nödga den trängda, at gifva större förskrifningar än lånet är som han undfått, eller at betala höga och olofliga räntor, eller ränta på ränta, eller taga panter, at försälja dem til et ringa värde. Billighets lagen, som Herren gaf häruti är denna: När du lånar penningar åt den fattiga skalt du icke hafva dig med honom, som en ockrare, och intet ocker på honom bedrifva. När du tager en klädnad til pant af din nästa, skalt du få honom det igen, förra än solen går ned; förty hans klädnad är hans huds endaste öfvertäckelse, där han uti såfver, 2 Mos. 22:25,26,27. Däremot hotar Herren at straffa svårligen alla ockrare, som vid Altare slösa af förpantat kläder,13af förpantat kläder: kläder de fått som pant och dricka vin af saköre,14vin af saköre: vin som de fått genom utmätning Amos 2:8. 5) Genom rå-flyttning; när den giriga för at utvidga sin jord, och draga alt mer och mera under sig, i löndom förändrar stadgade gamla och lagliga ägoskilnader. Lagen härutinnan var denna: Du skalt113 icke dins nästas råmärke flytta, hvilka förfäderna hafva satt i dinom arfvedel, 5 Mos. 19:14. Och uppå berget Ebal lät Gud ropa förbannelse öfver dem, som sådant gjorde då det heter: Förbannad vare den, som flytter sin nästas råmärke, och alt folket måste besanna det, och säja amen, det är så. Cap. 27:17. 6) Bör ock hit räknas, när man lånar något af sin nästa, utan at draga all möjelig omsorg at betala sit lån. Om sådana säger David: Den ogudaktiga borgar och betalar intet, Ps. 37:21. och en sådan förtjänar vist med skäl namn af ogudaktig. Denna slags tjufnad har i vår tid blifvit ganska allmän. Man lånar allestädes, hvarest man kan och drager nästans penningar och ägodelar under sig: man är rik på löften om betalningen, dem man aldrig tänker hålla, medlen förstöras i fåfäng stat,15fåfäng stat: överdådigt sätt att leva kräsligheter,16överflöd, läckerheter spel och hvarjehanda vårdslös hushållning, och långifvaren förlorar alt, och många förtretligheter, rättegångar och ofta ovett blifva den enda ränta han får räkna uppå. Syrach talar nog vidlöftigt härom: Mången menar, säger han, at det är funnet, som han på borgen tager, och bedröfvar honom, som honom hulpet hade. Han kysser enom handena, då han lånar af honom, och talar så ödmjukeliga, för sins nästas penningars skul: Men när han skal gifva det igen, så114 förhalar han det, och klagar fast, det är dyr tid. Förmår han icke betala, så gör han honom de penningar qvitt: så hafver då den samme köpt sig en ovän för sina egna penningar, och lånaren betalar långifvaren med bannor och lastan och gifver smädelig ord för tacksägelse, Syr. 29:4,5,6,8,9,10. 7) Då man vanvårdar det som enom är anförtrodt, så at det genom oaktsamhet fördärfvas, och ägaren blir försatt uti lidande, hvarom Herren stadgar en tydelig lag 2 Mos. B. 22:7. och följande. 8) När man döljer och sig tilägnar nästans egendom som igenfunnen är. Den som funnit något af sin nästas egendom, och döljer det, står inför Herranom i samma rad med tjufven; ty det heter: Om någon funnet hafver det tappat var, och säger der nej til: När nu sker, at han så syndar och sig förbryter, så skal han igengifva det han funnet hafver, och ändå femte delen der öfver och offra sit skuld offer Herranom, 3 Mos. 6:3,4,5,6. 9) Höra änteligen hit äfven alla de som genom orätmätiga rättegångar, Advocatknep, taskspel,17ohederliga knep, vilseledande åtgärder gycklerier, comœdier,18falska uppträdanden häxeri och annan list, suga must och märg af sina medmänniskor. Men hvem hinner upräkna alla de listiga påfund, hvarmed den ena människan drager under sig sin nästas välfångna egendom? nog af, förbudet är allmänt, och bör med rätta lämpas på dem alla.

1. när vil då den Sabbaten ... förfalska vigtena: Chydenius har förkortat femte versen och formulerat om den så att det är Herren och inte motparten, d.v.s. utsugarna, som talar. Am 8:5 lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”Och säijen: När wil tå then nymånaden hafwa en ända / at wij måge korn sälja? Och Sabbathen / at wij måge hafwa korn faalt / och förminska skeppona / och förhöija siklen / och förfalska wigtena?”
2. rättvis, rimlig
3. märkeliga språk: anmärkningsvärda eller viktiga textställen
4. af förpantat kläder: kläder de fått som pant
5. vin af saköre: vin som de fått genom utmätning
6. fåfäng stat: överdådigt sätt att leva
7. överflöd, läckerheter
8. ohederliga knep, vilseledande åtgärder
9. falska uppträdanden

§ 7

Nyt voimme sanoa jotain myös sen tyyppisistä varkauksista, jotka tapahtuvat ihmisten töissä ja toimissa, samanvertaisina pidettävien ihmisten kesken, viekkauden ja petoksen turvin. Tähän joukkoon on perusteltua lukea 1) väärät mitat ja painot, kun otetaan tavaraa vastaan käyttäen suurempaa painoa, mittakeppiä tai tynnyriä mutta myydään se ulos pienemmillä mitoilla.111 Kaikki se tavara, mikä voitetaan ostettaessa sisään pitemmän kyynärän tai suuremman mitan avulla ja minkä toinen menettää ottaessaan petturilta tavaraa vastaan pienemmän mitan mukaan, on epärehellisesti saatua, sillä Herra sanoo: Minä olen Herra teidän Jumalanne. Älkää pettäkö mitatessanne pituutta, painoa tai tilavuutta. Teillä tulee olla virheetön vaaka ja punnusten, vakan mitan ja kannun mitan on oltava oikeat19 1992/muokattu 3. Moos. 19:34–36. 2) Kun virheellinen ja kelvoton tavara myydään hyvänä tavarana tai kun hyvästä tavarasta maksetaan väärällä rahalla, niin että rahan sisältämä pitoisuus ei vastaa siihen lyötyä leimaa tai raha on leikattu painoltaan vähäisemmäksi. Mitähän Herra mahtaa sanoa sellaisesta? Aivan, kuulkaa tätä, hän sanoo, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon! Te sanotte: ”Milloin päättyy sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla. Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!” Herra on vannonut Jaakobin ylpeyttä vastaan: – – – Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!20 1992/muokattu Aam. 8:4–7. 3) Varkaus tapahtuu silloin, kun välttämättömyystavaroiden hintoja nostetaan niin, että joku ensin rahansa voimalla hankkii kaikki nämä tavarat itselleen ja sitten korottaa hinnat mielensä mukaan kaiken oikeudenmukaisen112 ja kohtuullisen voitontavoittelun yläpuolelle, tai jos useampi mahtimies lyöttäytyy yhteen ja nostaa tavarastaan köyhältä pyytämäänsä hintaa tai painaa tämän myymien tavaroiden hinnat alas, ja koska hänen on pakko myydä, hän joutuu perikatoon. Juuri tästä Herra valittaa edellä esitetyissä tärkeissä kohdissa ja monessa muussakin Pyhän kirjan jakeessa. 4) Varkautta on kohtuuton kiskominen, silloin kun hädässä oleva pakotetaan kirjoittamaan velkakirja suuremmasta summasta kuin minkä hän on lainana vastaanottanut, tai kun häneltä vaaditaan korkeita ja luvattomia korkoja, tai korkoa korolle, tai häneltä otetaan pantteja, jotka hän joutuu myymään heille alhaisella hinnalla. Herra on säätänyt tätä koskevan kohtuuden lain, joka kuuluu: Jos lainaat rahaa jollekulle köyhälle, älä ole kiskuri. Älä siis määrää korkoa hänen maksettavakseen. Jos otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä; onhan se hänen ainoa peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan mennessään? 2. Moos. 22:24–26.21 alkutekstissä 2. Moos. 22:25–27 Herra sitä vastoin uhkaa ankaralla rangaistuksella kaikkia kiskureita: Pantiksi otetuilla vaatteilla heitä lojuu jokaisen alttarin ympärillä, he juovat pyhäkössä viiniä, jonka ovat velallisiltaan korkoina kiristäneet Aam. 2:8. 5) Se tapahtuu rajansiirroissa, kun ahne omaa maa-aluettaan suurentaakseen ja saadakseen haltuunsa yhä enemmän varkain muuttaa vanhoja ja laillisia rajoja omistusten välillä. Tässä asiassa laki oli tämä: Älä113 siirrä lähimmäisesi rajamerkkejä, jotka aikaisemmat sukupolvet ovat määränneet sinun perintöosallesi22 1938/muokattu 5. Moos. 19:14. Ebalinvuorella Jumala käski huutaa kirousta kaikille tällaista tehneille näin sanoen: ”Kirottu olkoon jokainen, joka siirtää rajamerkkejä.” Ja kansa vahvistakoon tämän ja sanokoon: ”Aamen” 5. Moos. 27:17. 6) Tähän on luettava sekin, jos joku lainaa jotain lähimmäiseltään, ilman että hän kaikin tavoin huolehtii takaisinmaksusta. Daavid sanoo sellaisista: Jumalaton ottaa lainaa mutta ei maksa takaisin Ps. 37:21, ja sellaista todella on syytäkin kutsua jumalattomaksi. Tämän lajin varkaus on meidän aikanamme varsin yleistä. Lainataan kaikkialta, mistä vain voidaan, ja otetaan lähimmäisen rahat tai omaisuus omaan käyttöön. Annetaan takaisinmaksusta auliita lupauksia, joita ei koskaan aiotakaan pitää. Rahat tuhotaan turhamaiseen elämäntapaan, herkkuihin, peleihin ja kaikenlaiseen leväperäiseen taloudenpitoon. Lainanantaja menettää kaiken, ja moninaiset harmit, oikeusjutut ja jopa haukkumiset ovat ainoa korko, jota hän voi odottaa saavansa. Sirak puhuukin tästä laveasti: Moni pitää lainaa onnekkaana löytönä ja saattaa auttajansa vaikeuksiin. Lainaa pyytävä suutelee toisen käsiä ja puhuu nöyrällä äänellä tämän rahoista, mutta takaisinmaksun aikaan114 hän vitkastelee ja syyttää huonoja aikoja. Ellei hän maksa, hän on huijannut toiselta rahat, ja tämä on hankkinut omilla rahoillaan vihamiehen. Vain kirouksia ja solvauksia saa lainan antaja maksuksi, kunnioituksen sijaan pelkkää häpäisyä23 2009/muokattu Sir. 29:4–6.24 alkutekstissä Sir. 29: 4–6, 8–10; suomennoksessa erilainen säejako 7) Kun ihminen hoitaa huonosti sitä, mikä hänen haltuunsa on uskottu, niin että se huolimattomuuden vuoksi tärveltyy ja omistaja joutuu kärsimään, mistä Herra on säätänyt selkeän lain 2. Moos. 22:7 ja seuraava. 8) Kun kätketään ja otetaan itselle löydettyä omaisuutta, joka kuuluu lähimmäiselle. Se, joka on löytänyt jotain toisen omaa ja piilottaa sen, on Herran edessä samassa rivissä varkaan kanssa, sillä tästä sanotaan: Jos hän totuuden vastaisesti kieltää löytäneensä kadonnutta omaisuutta, hän on tehnyt synnin ja joutunut syynalaiseksi. Hänen tulee palauttaa omistajalle löytämänsä ja maksaa lisäksi viidesosa sen arvosta ja tuoda Herralle sovitusuhri25 1992/muokattu 3. Moos. 5:22–25.26 alkutekstissä 3. Moos. 6:3–6 9) Lopuksi tähän kuuluvat kaikki ne, jotka epärehellisten oikeudenkäyntien, asianajajien metkujen, silmänkääntötemppujen, ilveilyjen, teeskentelyn, noituuden tai muiden viekkaiden keinojen avulla imevät lähimmäisensä kuiviin luihin ja ytimiin saakka. Mutta kukapa voisi luetella ne kaikki viekkaat keksinnöt, joilla ihminen yrittää saada haltuunsa toisen rehellisesti hankkimaa omaisuutta? Tämä riittäköön, kielto on yleinen ja sitä on oikeutettua soveltaa niihin kaikkiin.

1. 1992/muokattu
2. 1992/muokattu
3. alkutekstissä 2. Moos. 22:25–27
4. 1938/muokattu
5. 2009/muokattu
6. alkutekstissä Sir. 29: 4–6, 8–10; suomennoksessa erilainen säejako
7. 1992/muokattu
8. alkutekstissä 3. Moos. 6:3–6

Unfortunately this content isn't available in English