Åttonde budordspredikan, § 14

§. 14.

Tillämpningen.

Så hafve vi åter mine Åhörare genomgått et ganska vigtigt bud af Herrans heliga Lag, och därvid betraktat, den i detta budet gifna säkerhet på våra ägodelar, och hvad Herren i sådant afseende här dels förbjuder dels ock befaller. En lag utan värkställighet är ingen lag, utan blotta ord. Förbud utan straff, och befallningar utan eftertryck, göra dem föraktade. Men så är det ingalunda med detta Herrans bud. Det får sit största eftertryck af den stora Lagstiftaren, vår och hela verldenes Herre och Skapare, som har alt vårt väl och ve i sina händer, och som en gång skal löna hvarjom och enom efter sina gärningars frukt. Hans heliga befallning, du skalt, är det samma som han sade: O människa! här är intet at välja mera än et af tvänne, välsignelse eller förbannelse, och båda eviga: lyder du mina bud, har du det förra, gör du det icke, kan du ej undgå det sednare. Hvad må väl då det kötsliga sinnet svara härtil. Jag vet, det är fult med tusende slags invänningar, af hvilka likväl icke135 en enda kan äga bestånd. Ty här är icke mera at göra med, än antingen aldeles neka en allrådande Guds styrelse och sanning af hans uppenbarade ord, och med det samma sanningen af alt sundt förnuft, och en i hela verlden antagen billighets lag, och med det samma göra sig til et trolöst afskrap som bör stötas utur et samhälle; eller ock antaga, vörda och lyda en lag, så billig, så helig, at den är allmänt ärkänd af hela verlden. Straffet för denna lagens öfverträdelse är icke heller så långt borta, at du o människa därföre må tro dig säker. Ser du icke Öfverhetens svärd uplyftat, at hämnas tjufvar och våldsvärkare? Orättfärdigheten har sit straff med sig, och slösaren skyndar sjelf på utmätningen däraf.

§ 14

Sovellutus

Näin olemme jälleen, hyvät kuulijani, käyneet läpi yhden hyvin tärkeän Herran pyhän lain käskyn ja siinä tarkastelleet tämän käskyn meidän omaisuudellemme antamaa suojaa sekä sitä, mitä Herra tässä suhteessa toisaalta kieltää, toisaalta käskee. Laki, jota ei panna toimeen, ei ole mikään laki vaan tyhjiä sanoja. Jos kieltoon ei liity rangaistusta ja käskyyn voimaa, niitä halveksitaan. Mutta näin ei ole tämän Herran käskyn kohdalla. Se saa suurimman voimansa suurelta Lainsäätäjältä, meidän ja koko maailman Herralta ja Luojalta, jonka käsissä ovat kaikki meidän elämämme myötä- ja vastoinkäymiset ja joka kerran tulee palkitsemaan itse kunkin hänen omien tekojensa hedelmien mukaan. Hänen pyhä käskynsä Älä on samaa kuin hän sanoisi: voi ihminen, tässä on valittavana vain kaksi vaihtoehtoa, siunaus tai kirous, ja molemmat ovat ikuisia. Jos tottelet minun käskyjäni, saat edellisen, jos et niin tee, et voi välttää jälkimmäistä. Mitäpä lihallinen mieli voisi tähän vastata. Tiedän, että sen täyttävät tuhannet vastaväitteet, joista135 yksikään ei ole pätevä. Sillä tässä ei ole muuta tehtävissä kuin että joko täysin kiellämme kaikkivaltiaan Jumalan johdatuksen ja hänen ilmoittamansa sanan totuuden, ja sen myötä myös kaiken terveen järjen totuuden ja joko maailmassa hyväksytyn kohtuuden lain. Näin valitessamme teemme itsestämme petollista roskaväkeä, joka pitää sulkea pois yhteiskunnasta. Tai sitten me hyväksymme lain, kunnioitamme ja tottelemme lakia, joka on niin kohtuullinen ja pyhä, että se on yleisesti tunnustettu koko maailmassa. Rangaistus tämän lain rikkomisesta ei myöskään ole niin kaukana, että voisit tuntea oloasi mitenkään varmaksi, sinä ihminen. Etkö näe esivallan miekkaa, joka on kohotettu kostamaan varkaille ja väkivallantekijöille? Vääryys tuo rangaistuksen mukanaan, ja tuhlaaja jouduttaa omilla teoillaan sen ulosmittaamista.

Unfortunately this content isn't available in English