Åttonde budordspredikan, § 10

§. 10.

Sednare Delen.

Så många och vidt grenade laster förbjudes nu i detta sjunde Budet. Låtom oss Älskade i Herranom än använda en kort stund, at efter vårt gjorda löfte äfven förklara hvad Herren Gud til befredande af vår egendom här befaller.

Hit höra i synnerhet fyra ting, nemligen 1) at rätt vårda nästans egodelar, 2) at söka försoning hos Gud och människor för det som stulet är, 3) at rätt hushålla med vår egen egendom, och 4) at vara förnögda med vår egen del.

Doctor Lutherus förklarar denna befallning således: at vi förhjelpe der til at122 vår nästas gods och näring må varda förökat och beskärmat.14beskyddat 15Doctor Lutherus … förökat och beskärmat.: I Olof Svebilius katekesförklararing, Enfaldig förklaring öfwer Lutheri lilla catechismum, stält genom spörsmåål och swar, Uppsala 1700, är sjunde budet förklarat ”Wij skole fruchta och älska Gud / så at wij wår Nästa och hans Penningar eller Ägodelar icke borttage / eller med falske Wahror och Handel til oss komme: Utan förhielpe ther til / at hans Godz och Näring må warda förökat och beskärmat”. Det åligger således Öfverheten 1) at låta sig nöja med de skatter, som dess undersåtare enligit lagarna förmå utgöra. Lagarna böra vara de bollvärken,16försvarsverk, förskansningar innom hvilka de må få vara säkra at behålla sin egendom. 2) Åligger det Öfverheten, at så långt möjeligit at förvara sit folk för örlig,17krig och ingalunda invekla riket i onödiga krig; ty under örlig förstöras deras egodelar, och röfvas ifrån dem, men tilväxa i fredslugnet; Därföre bör en Regent vara en Salomo, det är, en frid-älskande Konung. 3) Bör undersåtarenas gods och näring förökas och beskärmas igenom en oväldig lagskipning och rättvisa inbördes emellan medborgare, at den rika icke får förtrycka den fattiga, en Achab ej draga under sig Nabots vingård, eller rättvisan vara fal för penningar, och domarena icke hafva anseende til personen, 1 Kon. B. 21. 4) Kan Öfverheten på intet sätt mera bidraga til förökande af undersåtarenas egodelar, än då hon genom tydeliga lagar fastställer säkerheten på dem. Flit och arbete äro väl de, som under Guds välsignelse föröka dem, men arbetssamheten har ingen upmuntran, då arbetaren ej med visshet vet, om han och dess efterkommande få skörda frukten af123 hans möda, eller om hans egendom blifver den giriga medborgarens rof. 5) Synes äfven billigt då hungers nöd infaller, at Öfverheten söker på alt sätt bispringa sina undersåtare med något underhåll, så långt som möjeligit är; så gjorde den kloka Styresmannen Joseph, som i sju svåra hungers år undsatte hela Egyptiska Konunga riket. Sådant har i alla tider hedrat Regenter, och utmärkt en rätt faderlig ömhet emot undersåtare. Här befallas äfven husbönder, at redeligen betala arbetaren och tjenaren sin lön, som är hans välfångna egendom, efter Apostelens Pauli förmaning til de Colosser: I Herrar, hvad lika och rätt är det beviser tjenarenom, Col. 4:1. och at det sker straxt, på det den fattiga under väntan ej måtte lida nöd, såsom Herren befalte genom Mosen: Du skalt gifva den som fattig och torftig är samma dagen, som han arbetat, sin lön, at solen dermed icke nedergår, 5 Mos. 24:15. Likaledes åligger föräldrar, förmyndare och förvaltare, at föröka och beskärma sina barns, pupillers,18myndlingars, under förmyndare ställd omyndig persons och andras dem anförtrodda ägodelar. Däremot tilkommer det undersåtare at genom redelig skatt, tull och bevillningar, söka sin kronas och det allmännas förkofring, och i synnerhet då de stå i handel med kronan genom billiga vilkor för sin tjenst124 förvara sådana allmänna medel, och ingalunda genom delande af sin stora vinst med dem som förvalta allmänna ärender, bringa sig til en oskälig betalning på Riket och Medborgare; och i alt öfrigit troligen följa Apostelens Petri förmaning: Varer hedersamme emot hvar man, älsker bröderne; frukter Gud, ärer Konungen, 1 Pet. 2:17. Barn och tjenare anbefalles flit och trohet i deras arbete, aktsamhet i det de hafva för händer, och en trogen vård om alt det som dem är anförtrodt, som i fjerde budet är lärt. Men i allmänhet anbefalles här en upriktighet i handel och vandel med hvar man, såsom den skedde inför en allvetande Guds ögon, intet tvinga den nödträngdas vara til vanpris; intet upstegra hans oumgängeliga behof; betala godvilligt, opåmint och på utfästa tider, sina lån, befreda sjelf nästans rår och egendomar och änteligen uptäcka och afböja alt hvad af andra til intrång mot nästan kunde försökas, med mera sådant.

1. beskyddat
2. Doctor Lutherus … förökat och beskärmat.: I Olof Svebilius katekesförklararing, Enfaldig förklaring öfwer Lutheri lilla catechismum, stält genom spörsmåål och swar, Uppsala 1700, är sjunde budet förklarat ”Wij skole fruchta och älska Gud / så at wij wår Nästa och hans Penningar eller Ägodelar icke borttage / eller med falske Wahror och Handel til oss komme: Utan förhielpe ther til / at hans Godz och Näring må warda förökat och beskärmat”.
3. försvarsverk, förskansningar
4. krig
5. myndlingars, under förmyndare ställd omyndig persons

§ 10

Jälkimmäinen osa

Näin monia ja laajalle ulottuvia paheita siis kielletään seitsemännessä käskyssä. Käyttäkäämme nyt, rakkaat kuulijani Herrassa, pieni hetki siihen, että aiemman lupauksemme mukaisesti selvitämme, mitä Herra Jumala tässä meidän omaisuutemme turvaamiseksi käskee.

Tähän sisältyy erityisesti neljä asiaa. On nimittäin 1) huolehdittava oikein lähimmäisen omaisuudesta, 2) haettava sovitusta Jumalan ja ihmisten kanssa siitä, mikä on varastettu, 3) hoidettava oikein omaa talouttamme ja 4) tyydyttävä omaan osaamme.

Tohtori Luther selittää tätä käskyä näin: autamme122 lähimmäistä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan.19autamme lähimmäistä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan.: lainaus Lutherin Vähästä katekismuksesta, muokattu vuoden 1999 suomennoksen pohjalta Esivallan velvollisuus on siten 1) oppia tyytymään niihin veroihin, jotka sen alamaiset lakien mukaisesti kykenevät suorittamaan. Lain tulee olla se linnoitus, jonka suojissa he voivat olla varmoja omaisuutensa turvaamisesta. 2) Esivallan tulee niin pitkälle kuin mahdollista turvata kansaansa sodilta eikä sen missään tapauksessa tulee sotkea kansakuntaa tarpeettomiin sotiin, sillä vainon aikoina heidän omaisuutensa tuhotaan ja ryöstetään, kun taas rauhan aikana se karttuu. Siksi hallitsijan tuleekin olla Salomo, siis rauhaarakastava kuningas. 3) Alamaisten omaisuutta ja toimeentuloa tulee edistää ja suojella puolueettomalla lainkäytöllä ja kansalaisten välillä vallitsevalla oikeudenmukaisuudella. Rikas ei saa sortaa köyhää, Ahab ei saa ottaa Nabotin viinitarhaa haltuunsa, oikeus ei saa olla kaupan rahaa vastaan, eikä tuomareiden tule katsoa henkilöön 1. Kun. 21. 4) Esivalta ei voi mitenkään muutoin varmemmin edistää alamaisten omaisuuden karttumista kuin turvaamalla ne selkeillä laeilla. Työ ja ahkeruus ovat kai ne, jotka Jumalan siunaamina sitä kartuttavat, mutta ahkeruutta ei kannusta, jos työntekijä ei ole varma siitä, voiko hän ja hänen jälkeläisenä korjata hänen vaivannäkönsä hedelmät,123 vai jääkö hänen omaisuutensa jonkun ahneen kansalaisen saaliiksi. 5) Nälänhädän sattuessa näyttää myöskin järkevältä, että esivalta koettaa niin pitkään kuin mahdollista jollain tavalla turvata alamaisten elatusta; niin teki viisas hallitusmies Joosef, joka seitsemän vaikean nälkävuoden ajan huolehti koko Egyptin kuningaskunnasta. Sellainen on kaikkina aikoina ollut hallitsijoille kunniaksi ja osoittanut oikeaa isällistä huolenpitoa alamaisista. Tässä käsketään myös isäntiä maksamaan rehdisti työläistensä ja palvelijoidensa palkan, joka on heidän rehellisesti ansaittua omaisuuttaan, niin kuin apostoli Paavali kehottaa kolossalaisia: Isännät, kohdelkaa palvelijoitanne oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti20 1992/muokattu Kol. 4:1, ja maksun tulee tapahtua välittömästi, niin ettei köyhän odotellessaan tarvitse kärsiä puutetta. Herra käskee Mooseksen kautta: Maksa köyhälle ja tarvitsevalle työpäivän palkka ennen auringonlaskua21 1992/muokattu 5. Moos. 24:15. Samoin velvoitetaan vanhemmat, holhoojat ja asianhoitajat kartuttamaan ja turvaamaan lastensa, holhottaviensa ja muiden heidän huomaansa uskottujen omaisuutta. Alamaisen sitä vastoin on maksettava rehellisesti veronsa, tullimaksunsa ja suostuntansa ja näin edistettävä kruunun sekä koko yhteiskunnan vaurastumista. Aivan erityisesti heidän on kruunun kanssa kauppaa käydessään asetettava palveluksilleen kohtuulliset ehdot ja siten koetettava124 säästää tätä yleistä varallisuutta. Missään tapauksessa he eivät yhdessä yleisiä asioita hoitavien kanssa saa jakaa suuria voittoja, jotka koituvat sitten aiheettomasti valtakunnan ja kansalaisten maksettaviksi. Kaikessa muussa on uskollisesti noudatettava apostoli Pietarin kehotusta: Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria 1. Piet. 2:17. Lapset ja palvelijat velvoitetaan ahkeroimaan uskollisesti työssään, olemaan huolellisia kulloinkin käsillä olevassa tehtävässä ja huolehtimaan hyvin kaikesta, mitä heidän haltuunsa on uskottu, niin kuin neljännessä käskyssä opetetaan. Mutta yleisesti tässä määrätään kaikkia olemaan töissään ja toimissaan rehellisiä toinen toistaan kohtaan niin kuin se tapahtuisi kaikkitietävän Jumalan silmien edessä. Kukaan ei saa esimerkiksi pakottaa hädässä olevaa myymään tavaraansa pilkkahintaan, kukaan ei saa nostaa hänen välttämättä tarvitsemiensa tuotteiden hintaa, lainat on maksettava takaisin vapaaehtoisesti, ilman eri muistutusta ja sovittuna aikana, ja on itse kunnioitettava lähimmäisen rajoja ja omaisuutta. Ja lopuksi; jokaisen tulee paljastaa ja torjua kaikki toisten taholta tulevat yritykset lähimmäisen oikeuksien loukkaamiseksi.

1. autamme lähimmäistä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan.: lainaus Lutherin Vähästä katekismuksesta, muokattu vuoden 1999 suomennoksen pohjalta
2. 1992/muokattu
3. 1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English