Andra katekespredikan, § 7

Förra Delen.

§. 7.

Man plägar uti afhandlingar om några ting gemenligen först fästa sin upmärksamhet vid deras namn; men aldrig kan det ske med större fog än då vi tale om vår och hela verldenes Frälsare Jesu Christo. Han omtalas väl i den Heliga Skrift under mångfaldiga namn både i det gamla och nya Testamentet, tagne antingen af hans Guddom, och Guddomeliga egenskaper, eller af hans människliga natur, hans undervärk, ämbeten och välgärningar med mera, hvilka at upräkna och förklara skulle leda oss på et större fält än vi för denna gången kunde hinna öfverfara. Vi måste derföre allenast fästa vår upmärksamhet vid de tvänne hufvud-namn, som honom gifves i vår uplästa heliga Tros Artikel, där han kallas: Jesus Christus, af hvilka det ena är hans eget, det andra hans Ämbets namn; men det må ej ske endast med en förnuftig undersökning och begrep, som blott stadna i hjernan, och lemna hjertat utan känsla, ty han ropar til oss, såsom til Moses utur brinnande buskan, träd icke241 af förvetenhet och med et kallt hjerta hit, ty ämnet, som skal omröras, är heligt och högt, 2 Mos. B. 3:5.

Sådant är visserligen det dyra namnet Jesus i alla afseenden, ty om vi först betrakte det til sin betydelse, är det en Frälsare, en Hjelpare eller Saliggörare. En sådan uttolkning gaf Guds Ängel ifrån himmelen på detta namnet, då han sade til Joseph: Maria skall föda en Son, och tu skalt kalla hans namn Jesus; ty han skal frälsa sitt folk ifrån theras synder, Matth. 1:21. En i lifstids fängelse dömd, en i black20 fot- eller handfängsel slagen uslinge, torde kunna rätt sätta värde på det ordet frälsare. En i yttersta nöden stadd, lärer bäst förstå hvad hjelpare har at säga. Känner någon igen sig sjelf bland dessa olyckeliga, han kan bäst göra sig begrep hvad detta dyra namn har at innebära.

Se vi åter på detta namnet til sitt ursprung, hvarifrån vår medlare fått det, är det ingalunda mindre högt. Vi läse väl om flera i gamla Testamentet, som tilfälligt vis fått detta namnet af sina föräldrar, som Josua Nun son, hvilken förde Israëls barn i det förlofvade landet; Öfversta Presten Josua Jozadachs son, som efter Babyloniska fängelset först högtideligen offrade Herranom Esr. 3:2. Den bekanta Jesus Syrach, som i sin bok lemnat oss så mån242ga vackra lärdomar, och Apostelen Paulus omtalar än i sin tid en trogen medhjelpare, som blifvit kallad Jesus med tilnamnet Justus, Col. 4:11. Men alle desse och flera andra, som i förflutna tider burit detta namn, hafva, som jag sade, fått det tilfälligt vis och kunnat genom sin egen magt göra föga eller intet skäl för et sådant namn; men vår Jesus har detta sitt namn ifrån en högre ort; hvarken hans foster-fader eller moder hade förstått at gifva honom det, men tvänne sändningebud komma ifrån himmelen med befallning härom, det ena till Jungfru Maria, förän han aflad vardt i moderlifvet, då ängelen säger: Tu skalt afla i titt lif, och föda en Son, hvilkens namn tu skalt kalla Jesus, Luc. 1:31. Det andra til hans foster-fader Joseph, under det Maria redan var hafvande med detta dyra fostret, då det äfven heter til honom, som vi nyss hörde: Tu skalt kalla hans namn Jesus, Matth. 1:21. Et sådant budskap kunde likväl ingalunda någon af änglarna hämta därifrån på eget bevåg; ty hvarken viste de af sig sjelfva hvad af detta barnet varda skulle, ej eller kunde de, som endast uträtta sin Guds befallningar, understå sig, at sjelfve företaga något; hvarföre det ock uttryckeligen heter, at ängelen Gabriel blef i detta243 ärende utsänd af Gudi, Luc. 1:26. Nu komme vi således på detta namnets rätta ursprung för vår Frälsare; det härstammar ifrån himmelen, därifrån är det nederkommit och af Gud sjelf honom gifvit, då han var åtta dagar gammal, uti omskärelsen, hvarest han med blods utgjutelse antog det samma Luc. 2:21. Vördom då et namn af så hög uprinnelse, med viss försäkran, at han ej fått det förgäfves.

Men lät oss än vidare til vår uppbyggelse anmärka egenteliga orsaken, hvarföre han fått et så stort namn ifrån himmelen. Dertil måste varit icke mindre vigtig anledning, än namnet i sig sjelf är stort. Ängelen Gabriel förklarar den för Maria således: Han skall varda stor och kallas den Högstes Son och Herren Gud skall gifva honom hans Faders Davids säte och han skall vara en Konung öfver Jacobs hus i evig tid och på hans rike skall ingen ände vara, Luc. 1:32,33. Och til Joseph säger ängelen at han derföre skulle få detta dyra namnet, emedan han skall frälsa sitt folk ifrån deras synder, Matth. 1:21. Gud hade i sitt eviga råd beslutit, at hjelpa det genom synden förlorade människo slägtet: til detta dyra värfs utförande hade han af sin eviga kärlek utsett sin enda Son den andra Personen i Guddomen, som244 i tidsens fullbordan skulle antaga sig vår mandom,21antaga sig vår mandom: anta mänsklig natur, bli människa uti hvilken han ville fullborda detta stora värf til vår salighet; Denne Mariæ son med hvilken Guds Son sig redan i moderlifvet förenat, var den samme som skulle förlossa förtappade och fördömde människor ifrån alla synder, ifrån döden och djäfvulens våld, at återvinna sin förlorade lycksalighet och i alla evighet blifva Guds egna. Den person, den mannen, som hade et så saligt värf, at genom sin vandring, pina och död utföra, han borde ock få et namn som utmärkte des välsignade göromål, och dertil kunde icke gifvas något lämpeligare än det namnet Jesus. Och en allvetande Gud hade ingalunda gifvit honom det, om han ej med oryggelig visshet sett förut, at han til alla delar skulle göra skäl för det samma, hvaraf åter oss tilflyter en stor tröst så ofta vi behöfve någon Frälsare.

Af alt detta se vi då älskade Åhörare huru dyrbart detta namnet Jesus är i alla afseenden, antingen vi se på des betydelse eller ursprung eller ock hvad orsaken egenteligen varit, hvarföre denna person undfått det samma. Lärom då häraf at rätt vörda och högakta det, som, om icke det aldrahögsta i hela verlden, dock är det aldradyr245baraste för oss människor, som utan Frälsare hade i tid och evighet varit förlorade. Glömmom aldrig at detta namnet Jesus kostat honom som burit det, osägeliga plågor och sjelfva döden, då han skulle göra skäl för det samma. Rörd af denna vördnad synes Apostelen Paulus kalla det et namn som öfver all namn är och säger at i detta Jesu namn skola sig böja all knä, theras som i himmelen, på jordene och under jordene äro, Phil. 2:9,10. Jag vet at den heliga Skrifts uttolkare vilja här med det stora namnet, som öfver all namn är, förstå det, at Jesu mandom genom den personliga föreningen blifvit uphögd til Guddomelig ära och magt, och undfått Guddomeliga äretitlar, hvilket jag gerna lemnar i sitt värde och synes ej eller vara utan grund; men tron som icke känner eller vet något högre och dyrare namn än Jesus, förenar den 9:de och 10:de versen således, at då det i den 9:de står, at Gud gifvit honom et så stort namn, säger Apostelen i den 10:de, at just derföre at Jesu namn är stort, skola ock all knä böja sig i det samma eller högakta och vörda det. Skulle då våra hjertan icke böja sig? må dock de allena ej vara orörliga? eller skall en helig vördnad i vår själ ej förmå oss äfven til den djupaste ärebevis246ning emot detta namnet? Ack! stort är hans namn, en trygger hamn Immanuel, som Jungfrun förkunnadt vardt af Gabriel.22Immanuel, som Jungfrun förkunnadt vardt af Gabriel: hänvisning till Matt 1:23

Men detta namnet bör icke allenast upväcka vår vördnad och erkänsla mot den som burit det, nej, utan det samma blifver ock oss under hela vår vandring den ljufvaste hugsvalelse. Vi tryckas här i jämmerdalen af mångfaldiga motgånger, sorger och plågor, dels til vår själ, dels ock vår kropp. Hvart skulle vi väl vända oss, om vi nödgades umbära detta namnet, ty i ingom androm är salighet, thet är icke eller något annat namn under himmelen människomen gifvit, i hvilko vi skole salige varda, Ap. G. 4:12. Tärande synda begärelser, et aggande samvete, fruktan för hämnden och fasa för döden och helfvetet vore redan en faselig försmak af sjelfva afgrundens plågor, och alla lekamliga olyckor vore ej annat än fasande medel at hasta med oss til det eviga fördärfvet. Men Gud vare låf! som lämnat oss det honungssöta namnet Jesus til vår tröst. Det bemärker ju en Frälsare och Saliggörare. Han allena äret och ingen annan. Sådan behöfve vi; här är han til vår obeskrifveliga glädje. Tänke vi derpå, at han fått detta namnet ifrån himmelen, så gläder det oss, at han af den Allvisa, Alsmägtiga och välgörande247 Guden är utsänd at blifva vår hjelpare. Vi kunne då tryggt lita därpå, at han til vår undsättning utförer det, som han sig företagit sina härliga nåd til låf, Eph. 1:6. Och eftersinne vi ändteligen huru troligen han i sina kötts dagar23i sina kötts dagar: under sitt liv som människa gjort skäl för detta namnet til vår salighet, hvad han gjort, lärt och lidit, hvad tröst och hugsvalelse alla trängda i alla verldenes tider funnit i hans aldraljufvaste namn, huru hans namn är den enda fristad för olyckeliga syndare, och huru han som bäst ännu i detta sitt namn är vårt försvar i himmelen hos sin genom synden förtörnade Fader; då kunne vi innerligen glade instämma med församlingen och säga: Si Jesus är et tröstrikt namn, som länder oss til själa-gagn. Och vidare: Af Jesu är all salighet. Omfattom hans rättfärdighet: Ho på hans namne sätter tröst, han varder af alt ondt förlöst.24Si Jesus är ... alt ondt förlöst.: verserna 1 och 3 av psalm 143 i 1695 års psalmbok Tänkom då flitigt mine Åhörare på detta namnet, åkallom det ofta med innerlig längtan och tröst, och talom med hvarandra inbördes därom, så skall det icke allenast blifva oss ju längre ju kärare medan vi här lefve, utan det skall i sjelfva dödsstunden än blifva oss en lifsens lukt til lifvet,25en lifsens lukt til lifvet: hänvisar till 2 Kor 2:16 och ingen ting skall i hela himmelen kunna i evighet fägna oss mera än detta outsägeligen söta namnet Jesus.

1. fot- eller handfängsel
2. antaga sig vår mandom: anta mänsklig natur, bli människa
3. Immanuel, som Jungfrun förkunnadt vardt af Gabriel: hänvisning till Matt 1:23
4. i sina kötts dagar: under sitt liv som människa
5. Si Jesus är ... alt ondt förlöst.: verserna 1 och 3 av psalm 143 i 1695 års psalmbok
6. en lifsens lukt til lifvet: hänvisar till 2 Kor 2:16

Ensimmäinen osa

§ 7

Kun tarkastellaan jotain asiaa, niin tapana on ensimmäisenä kiinnittää huomiota tuon asian nimeen. Mutta tämä ei milloinkaan voi olla aiheellisempaa kuin silloin, kun puhumme meidän ja koko maailman Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Häntä puhutellaan Pyhässä kirjassa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa monilla nimillä, jotka on saatu joko hänen jumaluudestaan ja jumalallisista ominaisuuksistaan tai hänen inhimillisestä luonnostaan, hänen ihmeteoistaan, viroistaan, hyvistä töistään ja muusta, minkä luetteleminen ja selvittäminen veisi meidät laajemmalle alueelle kuin mitä tällä kertaa ehtisimme käydä läpi. Meidän täytyy siksi tarkastella vain kahta keskeistä nimeä, jotka hänelle lukemassamme pyhässä uskonkappaleessa annetaan. Häntä kutsutaan siinä nimillä Jeesus Kristus, joista toinen on hänen oma nimensä, toinen hänen virkansa nimeke. Mutta älköön tämä nyt tapahtuko vain järjellisen tutkimuksen ja käsittämisen kautta, joka jää vain aivoihin ja jättää sydämen vaille tunnetta, sillä hän huutaa meille niin kuin Moosekselle palavasta pensaasta: älä tule241tänne pelkästä uteliaisuudesta ja kylmin sydämin, sillä asia, joka on käsiteltävänä, on pyhä ja korkea 2. Moos. 3:5.

Sellainen on varmasti Jeesuksen kallis nimi joka suhteessa, sillä jos ensin tarkastelemme sen merkitystä, niin se on Vapahtaja, Auttaja tai Autuaaksitekijä. Tällaisen tulkinnan antoi Jumalan enkeli taivaasta tälle nimelle, kun hän sanoi Joosefille: Maria synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.261992/muokattu Matt. 1:21. Elinikäiseen vankeuteen tuomittu, rautoihin lyöty surkimus osannee antaa arvoa sanalle vapahtaja. Äärimmäiseen hätään joutunut osannee parhaiten ymmärtää, mitä auttaja tarkoittaa. Jos joku tunnistaa itsensä näiden onnettomien joukossa, hän voi parhaiten käsittää, mitä tämä kallis nimi pitää sisällään.

Jos taas katsomme tämän nimen alkuperää, mistä Välittäjämme on sen saanut, niin se ei ole suinkaan sen vähemmän korkea. Löydämme tosin Vanhasta testamentista monia, jotka ovat vanhemmiltaan sattumoisin saaneet tämän nimen, kuten Joosua Nunin poika, joka johdatti Israelin lapset luvattuun maahan; ylipappi Jesua Josadakin poika, joka Babylonian vankeuden jälkeen ensimmäisenä juhlallisesti uhrasi Herralle Esra 3:2. Kaikkien tuntema Jeesus Sirak, joka on kirjassaan antanut meille niin monia242 kauniita opetuksia, ja apostoli Paavali puhuu vielä omana aikanaan eräästä uskollisesta apulaisestaan, jota kutsuttiin nimellä Jeesus ja lisänimellä Justus Kol. 4:11. Mutta kaikki nämä ja monet muut, jotka menneinä aikoina ovat kantaneet tätä nimeä, ovat, kuten sanoin, saaneet sen satunnaisesti, eivätkä he omalla mahdillaan ole voineet tehdä paljoakaan, tuskin mitään, joka antaisi perustetta tällaiselle nimelle. Mutta meidän Jeesuksemme on saanut tämän nimensä korkeammalta taholta. Ei sen paremmin hänen kasvatusisänsä kuin hänen äitinsäkään olisi osannut sitä hänelle antaa, mutta taivaasta saapui kaksi lähettilästä, jotka käskivät näin tekemään. Ensimmäinen ilmestyi Neitsyt Marialle jo ennen kuin Jeesus sikisi hänen äidinkohdussaan, kun enkeli sanoi: sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus271938 Luuk. 1:31. Toinen ilmestyi hänen kasvatusisälleen Joosefille, kun Maria jo kantoi tätä kallista sikiötä, ja myös hänelle sanottiin se minkä äsken kuulimme: sinun on annettava hänelle nimi Jeesus Matt. 1:21. Sellaista käskyä ei yksikään enkeli kuitenkaan voinut tuoda taivaasta omin luvin, sillä eivät he omin avuin voineet tietää, mikä tästä lapsesta oli tuleva, eivätkä he, jotka ainoastaan toteuttavat Jumalansa käskyjä, itse voineet ryhtyä mihinkään tällaiseen. Siksi sanotaankin selvästi, että enkeli Gabriel tuli tässä243 asiassa Jumalan lähettämänä Luuk. 1:26. Näin pääsemme tämän meidän Vapahtajamme nimen todelliseen alkuperään: se tulee taivaasta, josta se on tullut alas Jumalan itse hänelle antamana, kun hänet kahdeksan päivän ikäisenä ympärileikattiin ja hänelle verenvuodatuksen kera annettiin tämä nimi Luuk. 2:21. Kunnioittakaamme nimeä, jolla on näin korkea alkuperä, täysin varmana siitä, ettei hän saanut sitä turhaan.

Mutta pankaamme mielemme ylennykseksi merkille varsinainen syy, miksi hän sai näin suuren nimen taivaasta. Siihen on täytynyt olla jokin toinen ei lainkaan vähemmän tärkeä syy kuin että nimi itsessään on suuri. Enkeli Gabriel selittää sen Marialle näin: Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua Luuk. 1:32–33. Joosefille enkeli sanoo, että hänen tulee saada tämä kallis nimi siksi, että hän pelastaa kansansa sen synneistä Matt. 1:21. Jumala oli ikuisessa viisaudessaan päättänyt auttaa synnin vuoksi kadotettua ihmiskuntaa ja tämän kalliin tehtävän suorittajaksi hän ikuisessa rakkaudessaan valitsi ainoan Poikansa, jumaluuden toisen persoonan,244 joka ajan täyttyessä tulisi ihmiseksi ja ihmisen muodossa suorittaisi tämän suuren tehtävänsä meidän autuutemme vuoksi. Tämä Marian poika, johon Jumalan Poika oli jo kohdussa yhdistynyt, oli sama, joka tulisi lunastamaan kadotetut ja tuomitut ihmiset kaikista synneistä, kuolemasta ja paholaisen vallasta, jotta he saisivat takaisin menetetyn onnellisuutensa ja olisivat ikuisesti Jumalan omat. Sen henkilön, sen miehen, jolla oli näin autuas tehtävä oman vaelluksensa, kärsimyksensä ja kuolemansa kautta suoritettavanaan, hänen piti saada myös nimi, joka osoittaisi tätä siunattua tehtävää, eikä siihen voinut olla sopivampaa nimeä kuin Jeesus. Eikä kaikkitietävä Jumala olisi tietenkään antanut hänelle sitä, ellei hän olisi järkkymättömällä varmuudella nähnyt edeltä, että hän tulisi joka kohdassa olemaan tämän nimen veroinen, mistä me taas saamme niin suuren lohdun aina kun tarvitsemme Vapahtajaa.

Kaikesta tästä näemme, rakkaat kuulijat, kuinka kallis tämä Jeesuksen nimi kaikissa suhteissa on, katsomme me sitten sen merkitystä tai alkuperää tai sitä, mistä syystä tämä henkilö oikein on alkujaan tämän nimen saanut. Oppikaamme siis tästä oikein kunnioittamaan ja arvostamaan sitä nimeä, joka on, jollei kaikkein korkein koko maailmassa, niin kuitenkin meille ihmisille245 kaikkein kallisarvoisin, sillä ilman Vapahtajaa me olisimme olleet kadotetut ajassa ja ikuisuudessa. Älkäämme koskaan unohtako, että tämä Jeesuksen nimen kantaminen maksoi hänelle sanomattomat tuskat ja jopa kuoleman, kun hänen oli oltava tämän nimen veroinen. Tämän kunnioituksen liikuttamana apostoli Paavali sanoo sen olevan kaikkia muita nimiä korkeamman ja jatkaa, että Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla Fil. 2:9–10. Tiedän, että Pyhän kirjan tulkitsijat tahtovat tulkita tätä suurta, kaikkia muita nimiä korkeampaa nimeä niin, että ihmiseksi tullut Jeesus on persoonallisen yhtymisen kautta korotettu jumalalliseen valtaan ja kunniaan ja saanut jumalallisia kunnianimityksiä. Jätän tämän mielelläni ratkaisematta, ja väitteessä näyttää kyllä olevan perää. Mutta usko, joka ei tunne tai tiedä mitään korkeampaa ja kalliimpaa nimeä kuin Jeesus, yhdistää jakeet 9 ja 10 niin, että 9. jakeessa sanotaan Jumalan antaneen hänelle näin suuren nimen, ja apostoli sanoo 10. jakeessa, että koska Jeesuksen nimi on niin suuri, kaikkien tulee polvistua sen edessä, arvostaa ja kunnioittaa sitä. Eikö silloin meidän sydäntemmekin pidä taipua? Voisivatko ne yksin jäädä liikkumattomiksi? Vai eikö pyhä kunnioitus sielussamme saa meitä myös osoittamaan syvintä kunnioitustamme246 tuota nimeä kohtaan? Voi! Suuri on hänen nimensä, turvallinen satama Immanuel, josta Gabriel Neitsyelle ilmoitti.28Immanuel, josta Gabriel Neitsyelle ilmoitti: Matt. 1:23 ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – – – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme”.

Mutta tämän nimen ei tule vain herättää meidän kunnioitustamme ja kiitollisuutta sen kantajaa kohtaan, vaan siitä tulee meille myös suloisin lohtu koko elämämme ajaksi. Täällä murheenlaaksossa meitä painavat monenlaiset vastoinkäymiset, surut ja vaivat, toiset sieluamme, toiset ruumistamme. Mihin voisimmekaan kääntyä, jos meidän olisi oltava ilman tätä nimeä, sillä ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa me tulisimme autuaiksi291938/muokattu Ap. t. 4:12. Kalvavat syntiset halut, kolkuttava omatunto, koston pelko, kuoleman ja helvetin kauhu olisi jo kauhistuttavaa esimakua itse kadotuksen tuskista, ja kaikki ruumiilliset onnettomuudet olisivat vain kauhistuttavia välineitä, jotka kiirehtivät meitä kohti ikuista turmiota. Mutta kiitos Jumalalle, joka on antanut lohduksemme hunajaisen nimen Jeesus. Sehän on kuvaava nimi Vapahtajalle ja Autuaaksitekevälle. Hän yksin on sitä, ei kukaan muu. Sellaista me tarvitsemme, siinä hän on meille sanoinkuvaamattomaksi iloksi. Kun ajattelemme, että hän on saanut tämän nimen taivaasta, niin meitä ilahduttaa, että kaikkitietävä, kaikkivaltias ja hyväätekevä247 Jumala on hänet tänne lähettänyt meidän auttajaksemme. Voimme turvallisesti luottaa siihen, että hän meidän auttamiseksemme tekee sen, johon hän on ryhtynyt armonsa kirkkauden kiitokseksi301938 Ef. 1:6. Ja kun lopuksi ajattelemme, miten uskollisesti hän ruumiillisen olemassaolonsa päivinä oli tämän nimensä veroinen meidän autuutemme tähden, siinä mitä hän teki, opetti ja kärsi, minkä lohdun ja huojennuksen kaikki ahdistetut ovat kaikkina maailman aikoina saaneet tässä kaikkein suloisimmassa nimessä, kuinka hänen nimensä on onnettoman syntisen ainoa turvapaikka, ja miten hän parhaillaankin on tässä nimessään meidän puolustajamme taivaassa syntien suututtaman Isänsä luona, silloin voimme hartaasti yhtyä seurakunnan ääneen ja sanoa: Katsokaa, Jeesus on lohduttava nimi, joka lankeaa meidän sielujemme hyödyksi. Ja edelleen: Jeesuksesta on kaikki pyhyys. Tulkoon hänen vanhurskautensa osaksemme, kuka hänen nimeensä turvautuu, hän on kaikesta pahasta vapautettu.31Katsokaa Jeesus on ... kaikelta pahalta varjeltu.: säkeet 1 ja 3 virrestä 143 vuoden 1695 ruotsalaisessa virsikirjassa Ajatelkaamme siis, hyvät kuulijani, ahkerasti tätä nimeä, kutsukaamme sitä usein hartaasti kaivaten ja lohduttautuen, puhukaamme siitä keskenänne. Silloin siitä ei vain tule meille yhä kalliimpi mitä kauemmin täällä elämme, vaan vielä kuoleman hetkelläkin se yhä on meille elämän tuoksu, joka tuo elämän,32elämän tuoksu, joka tuo elämän: viitataan 2. Kor. 2:16 eikä mikään asia koko taivaan ikuisuudessa kiehdo meitä enempää kuin tämä sanomattoman suloinen nimi: Jeesus.

1. 1992/muokattu
2. 1938
3. Immanuel, josta Gabriel Neitsyelle ilmoitti: Matt. 1:23 ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – – – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme”.
4. 1938/muokattu
5. 1938
6. Katsokaa Jeesus on ... kaikelta pahalta varjeltu.: säkeet 1 ja 3 virrestä 143 vuoden 1695 ruotsalaisessa virsikirjassa
7. elämän tuoksu, joka tuo elämän: viitataan 2. Kor. 2:16

Unfortunately this content isn't available in English