Föregående avsnitt: Andra katekespredikan, § 20
Följande avsnitt: Andra katekespredikan, § 22
§. 21.
Sedan vi nu således fått ett redigt begrep om detta Christi ämbetes beskaffenhet, återstår för oss ännu den tredje frågan at besvara: Huruledes han förvaltar det samma? Förvaltningen häraf är i gemen tväggehanda, nemligen medelbarlig och omedelbarlig. Omedelbarlig kallas den, hvilken vår dyre Frälsare förrättade i egen Person, under sin synliga vandrings-tid här på jorden; men medelbarlig åter kallas den, som han förestått och än förestår alla verldenes tider, genom sina tjenare. Vi måste anföra något til uplysande af hvardera. At denna förrättning kommer vår Frälsare Jesus egenteligen til, därom bär den Heliga Skrift de tydeligaste vitnesbörder. Så säger Herren tin förlossare, then helige i Israel: Jag är335 Herren tin Gud, then tig lärer, hvad nyttigt är, och leder tig på then vägen, som tu går. O at tu ville akta på mina bud. Es. 48:17,18. Och vår Jesus säger sjelf: Ingen känner Fadren, eller hans vilja utan Sonen och then som Sonen vil thet uppenbara. Matth. 11:27. Hvarföre ock Evangelisten Johannes säger: Ingen hafver någon tid sedt Gud: ende Sonen, som är i Fadrens sköte, hafver thet kungjort. Joh. 1:18. Men den himmelske Fadrens vitnesbörd härom, som han gaf jordens inbyggare, och hvarigenom han likasom insatte Jesum i detta sitt Läro-ämbete, är utan tvifvel det största, nemligen vid Jesu dop och förklaring på berget: Thenne är min käre Son i hvilkom jag hafver ett godt behag, honom hörer. Matth. 3:17. Cap. 17:5. Därföre hafver han ock under sin vandring på jorden förvaltat detta sitt ämbete med en stor kraft, med en besynnerlig drift och högsta alfvare, ty sådan beskrifva de helige Evangelister hans Prediko method. Han talte icke så, at han sjelf och andra somnade därvid, nej, utan han predikade väldeliga och icke som the Skriftlärde. Matth. 7:29. så at folket vardt förskräckt öfver hans lärdom. v. 28. Den trängde sig hårdt igenom deras hjertan, och de måste stadna i en slags häpenhet och förskräckelse. Han blandade336 ett heligt nit, med den aldra största ömhet, så at han tilvannt sig deras hjertan, och de måste förundra sig på de nådefulla ord, som gingo af hans mun. Luc. 4:22. Och sjelfve hans fiender måste, när de hörde honom, intyga och säga: Aldrig hafver någon människa så talat, som thenne mannen.1 Han var äfven i detta sitt ämbete outtröttelig, det vi redan kunne märka af hans barndom, då han 12 år gammal icke ledsnade at i tre dagars sitta ibland de Skriftlärde at höra och fråga dem. Luc. 2:46. Det synes af Marc. 8:2. at han predikat för folket, som kom til honom i tre dagars tid, efter som de drögde så länge hos honom. Han sade: at i the stycker hans Fader tilhörde borde honom vara.2 Det var altid så med Jesu, at när han såg mycket folk komma, så öpnade han sin mun och lärde. Matth. 5:1,2. Men jag måste ock til min egen och mina medbröders upbyggelse och upmuntran nämna, at detta vårt stora mönster han predikade icke allenast med munnen och med orden, utan han predikade ock starkt genom sin heliga vandel. Erfarenheten öfvertygar oss därom, at en Lärare, som förer en Gudlös vandel, rifver därmed mycket mera ned Christi rike, än han med de bästa predikningar förmår upbygga. Så gjor337de ingalunda denne himmelske Propheten. Hans ödmjuka, kyska, saktmodiga, tåliga och kärleksfulla vandel predikade icke mindre för hans Åhörare, än sjelfva hans upbyggeliga tal. När en Lärares hjerta och mun göra ett, fördubblas predikans kraft; men när hela dess vandel äfven instämmer därmed, tränger en sådan lärdom sig genom åhörarenas hjertan. Så var det med vår Frälsare: Han kunde tryggt säga til sina hädskaste3 ovänner: Hvilken af eder straffar mig för synd. Joh. 8:46. Han kunde ställa sig sjelf til ett efterdöme och säga til sina Åhörare: Lärer af mig, ty jag är mild och ödmjuk af hjertat Matth. 11:29. Och jag hafver gifvit eder efterdömelse, at såsom jag gjorde eder, så skolen I ock gjöra, när han tvådde sina Lärjungars fötter. Joh. 13:15.
Men at Jesus äfven förrättar detta sitt ämbete medelbarligen, eller genom andra, därom äger intet tvifvelsmål rum. Vi hafve förrut anmärkt och bevist, at detta ämbete tilkommer rätteligen honom och ingen annan, som han äfven vitnade med yttersta äfventyr af sjelfva lifvet för sin Domare Pilatus, at han var thertil född, at han skulle vitna med sanningen. Joh. 18:37. Däraf följer då, at alla andra, hvilka hälst de ock må vara, utom Gud sjelf, som förkunnat338 något af Guds råd til vår salighet, vare sig änglar eller människor, hafva icke varit annat än medel i vår Frälsares hand, genom hvilka han förrättat sitt Prophetiska ämbete, emedan äfven de himmelske hjeltar och bådbärare äro emot vår stora Prophete endast tjenste-andar, utsände af Christo Guds son, som är Änglarnes Herre, til tjenst för theras skull, som salighet ärfva skola. Ebr. 1:14. Men förnämligast hafver vår Frälsare nyttjat här människor til medel, såsom han sjelf säger: Si jag sänder til eder Propheter, visa och Skriftlärda. Matth. 23:34. Så talade han til Moses, utur brinnande buskan och sade: Så gack nu, jag vil sända tig, 2. Mos. 3:10. och til Propheten Jeremias: Tu skalt gå tit jag sänder tig och predika, hvad jag befaller tig. Cap. 1:174. Evangelisten Lucas berättar sammaledes om Johannes Döparen, at han fått befallning af Gudi, och på den befallningen begynte predika bättringens döpelse til syndernas förlåtelse. Cap. 3:2,3. Så sände han sjelf sina tolf Apostlar och sjutio Lärjungar ut, och sade går och prediker och säger, himmelriket är kommet hardt när. Matth. 10:7. Men efter sin upståndelse sände han dem ut med långt vidsträcktare fullmagt, då det heter: Går ut i hela verldena och prediker Evangelium allom Creaturom: Marc.339 16:15. eller går och lärer alt folk och döper them m. m. Matth. 28:19,20. Och efter sin upfarelse til himla sade han i en syn til Ananias om Paulo, at han skulle bära mitt namn in för hedningar och för Konungar och för Israels barn. Apost. G. 9:15. Hvarföre Paulus äfven viste gifva sina Åhörare ett rätt begrep om sitt ämbete, då han säger: Thet skall man hålla oss före, at vi äre Christi tjenare och skaffare til5 Guds hemlighet. 1. Cor. 4:1. Och om detta sändandet talar han i gemen, at Christus hafver somliga satt til Apostlar, somliga til Propheter, somliga til Evangelister, somliga til Herdar och Lärare. Eph. 4:11. Af hvilket alt tydeligen kan inses at vår store Prophete igenom dessa sina ringa redskaper, nemligen människor, hvilka hafva sina dyra ombetrodda6 hofvor i lerkar, 2. Cor. 4:8.7 i alla verldenes tider uträttat och ännu intil verldenes ända uträttar medelbarligen sitt Prophetiska ämbete; hvilka ingalunda äga fritt at förvalta det efter eget godtycko, eller allenast så, at de kunna undgå ansvar för människor, utan åligger dem hårdt, at ej allenast predika Jesu lära rent och tydeligen, oförfalskat, utan ock hel och hållen, så at de med Apostelen Paulo förkunna alt Guds råd. Apostl. G. 20:27. De böra ock göra det med nit och hjertans alf340vare, som deras Mästare, de böra vara däruti outtröttelige; men fram för alt efter sin hufvudmans exempel predika både med lära och lefverne.
§. 21.
Sedan vi nu således fått ett redigt begrep om detta Christi ämbetes beskaffenhet, återstår för oss ännu den tredje frågan at besvara: Huruledes han förvaltar det samma? Förvaltningen häraf är i gemen tväggehanda, nemligen medelbarlig och omedelbarlig. Omedelbarlig kallas den, hvilken vår dyre Frälsare förrättade i egen Person, under sin synliga vandrings-tid här på jorden; men medelbarlig åter kallas den, som han förestått och än förestår alla verldenes tider, genom sina tjenare. Vi måste anföra något til uplysande af hvardera. At denna förrättning kommer vår Frälsare Jesus egenteligen til, därom bär den Heliga Skrift de tydeligaste vitnesbörder. Så säger Herren tin förlossare, then helige i Israel: Jag är335 Herren tin Gud, then tig lärer, hvad nyttigt är, och leder tig på then vägen, som tu går. O at tu ville akta på mina bud. Es. 48:17,18. Och vår Jesus säger sjelf: Ingen känner Fadren, eller hans vilja utan Sonen och then som Sonen vil thet uppenbara. Matth. 11:27. Hvarföre ock Evangelisten Johannes säger: Ingen hafver någon tid sedt Gud: ende Sonen, som är i Fadrens sköte, hafver thet kungjort. Joh. 1:18. Men den himmelske Fadrens vitnesbörd härom, som han gaf jordens inbyggare, och hvarigenom han likasom insatte Jesum i detta sitt Läro-ämbete, är utan tvifvel det största, nemligen vid Jesu dop och förklaring på berget: Thenne är min käre Son i hvilkom jag hafver ett godt behag, honom hörer. Matth. 3:17. Cap. 17:5. Därföre hafver han ock under sin vandring på jorden förvaltat detta sitt ämbete med en stor kraft, med en besynnerlig drift och högsta alfvare, ty sådan beskrifva de helige Evangelister hans Prediko method. Han talte icke så, at han sjelf och andra somnade därvid, nej, utan han predikade väldeliga och icke som the Skriftlärde. Matth. 7:29. så at folket vardt förskräckt öfver hans lärdom. v. 28. Den trängde sig hårdt igenom deras hjertan, och de måste stadna i en slags häpenhet och förskräckelse. Han blandade336 ett heligt nit, med den aldra största ömhet, så at han tilvannt sig deras hjertan, och de måste förundra sig på de nådefulla ord, som gingo af hans mun. Luc. 4:22. Och sjelfve hans fiender måste, när de hörde honom, intyga och säga: Aldrig hafver någon människa så talat, som thenne mannen.8 Han var äfven i detta sitt ämbete outtröttelig, det vi redan kunne märka af hans barndom, då han 12 år gammal icke ledsnade at i tre dagars sitta ibland de Skriftlärde at höra och fråga dem. Luc. 2:46. Det synes af Marc. 8:2. at han predikat för folket, som kom til honom i tre dagars tid, efter som de drögde så länge hos honom. Han sade: at i the stycker hans Fader tilhörde borde honom vara.9 Det var altid så med Jesu, at när han såg mycket folk komma, så öpnade han sin mun och lärde. Matth. 5:1,2. Men jag måste ock til min egen och mina medbröders upbyggelse och upmuntran nämna, at detta vårt stora mönster han predikade icke allenast med munnen och med orden, utan han predikade ock starkt genom sin heliga vandel. Erfarenheten öfvertygar oss därom, at en Lärare, som förer en Gudlös vandel, rifver därmed mycket mera ned Christi rike, än han med de bästa predikningar förmår upbygga. Så gjor337de ingalunda denne himmelske Propheten. Hans ödmjuka, kyska, saktmodiga, tåliga och kärleksfulla vandel predikade icke mindre för hans Åhörare, än sjelfva hans upbyggeliga tal. När en Lärares hjerta och mun göra ett, fördubblas predikans kraft; men när hela dess vandel äfven instämmer därmed, tränger en sådan lärdom sig genom åhörarenas hjertan. Så var det med vår Frälsare: Han kunde tryggt säga til sina hädskaste10 ovänner: Hvilken af eder straffar mig för synd. Joh. 8:46. Han kunde ställa sig sjelf til ett efterdöme och säga til sina Åhörare: Lärer af mig, ty jag är mild och ödmjuk af hjertat Matth. 11:29. Och jag hafver gifvit eder efterdömelse, at såsom jag gjorde eder, så skolen I ock gjöra, när han tvådde sina Lärjungars fötter. Joh. 13:15.
Men at Jesus äfven förrättar detta sitt ämbete medelbarligen, eller genom andra, därom äger intet tvifvelsmål rum. Vi hafve förrut anmärkt och bevist, at detta ämbete tilkommer rätteligen honom och ingen annan, som han äfven vitnade med yttersta äfventyr af sjelfva lifvet för sin Domare Pilatus, at han var thertil född, at han skulle vitna med sanningen. Joh. 18:37. Däraf följer då, at alla andra, hvilka hälst de ock må vara, utom Gud sjelf, som förkunnat338 något af Guds råd til vår salighet, vare sig änglar eller människor, hafva icke varit annat än medel i vår Frälsares hand, genom hvilka han förrättat sitt Prophetiska ämbete, emedan äfven de himmelske hjeltar och bådbärare äro emot vår stora Prophete endast tjenste-andar, utsände af Christo Guds son, som är Änglarnes Herre, til tjenst för theras skull, som salighet ärfva skola. Ebr. 1:14. Men förnämligast hafver vår Frälsare nyttjat här människor til medel, såsom han sjelf säger: Si jag sänder til eder Propheter, visa och Skriftlärda. Matth. 23:34. Så talade han til Moses, utur brinnande buskan och sade: Så gack nu, jag vil sända tig, 2. Mos. 3:10. och til Propheten Jeremias: Tu skalt gå tit jag sänder tig och predika, hvad jag befaller tig. Cap. 1:1711. Evangelisten Lucas berättar sammaledes om Johannes Döparen, at han fått befallning af Gudi, och på den befallningen begynte predika bättringens döpelse til syndernas förlåtelse. Cap. 3:2,3. Så sände han sjelf sina tolf Apostlar och sjutio Lärjungar ut, och sade går och prediker och säger, himmelriket är kommet hardt när. Matth. 10:7. Men efter sin upståndelse sände han dem ut med långt vidsträcktare fullmagt, då det heter: Går ut i hela verldena och prediker Evangelium allom Creaturom: Marc.339 16:15. eller går och lärer alt folk och döper them m. m. Matth. 28:19,20. Och efter sin upfarelse til himla sade han i en syn til Ananias om Paulo, at han skulle bära mitt namn in för hedningar och för Konungar och för Israels barn. Apost. G. 9:15. Hvarföre Paulus äfven viste gifva sina Åhörare ett rätt begrep om sitt ämbete, då han säger: Thet skall man hålla oss före, at vi äre Christi tjenare och skaffare til12 Guds hemlighet. 1. Cor. 4:1. Och om detta sändandet talar han i gemen, at Christus hafver somliga satt til Apostlar, somliga til Propheter, somliga til Evangelister, somliga til Herdar och Lärare. Eph. 4:11. Af hvilket alt tydeligen kan inses at vår store Prophete igenom dessa sina ringa redskaper, nemligen människor, hvilka hafva sina dyra ombetrodda13 hofvor i lerkar, 2. Cor. 4:8.14 i alla verldenes tider uträttat och ännu intil verldenes ända uträttar medelbarligen sitt Prophetiska ämbete; hvilka ingalunda äga fritt at förvalta det efter eget godtycko, eller allenast så, at de kunna undgå ansvar för människor, utan åligger dem hårdt, at ej allenast predika Jesu lära rent och tydeligen, oförfalskat, utan ock hel och hållen, så at de med Apostelen Paulo förkunna alt Guds råd. Apostl. G. 20:27. De böra ock göra det med nit och hjertans alf340vare, som deras Mästare, de böra vara däruti outtröttelige; men fram för alt efter sin hufvudmans exempel predika både med lära och lefverne.
§ 21
Kun näin olemme saaneet selkeän käsityksen Kristuksen tämän viran luonteesta, on vielä vastattava kolmanteen kysymykseen: kuinka hän sitä hoitaa? Sen hoitaminen on yleisesti ottaen kahdenlaista, nimittäin välillistä ja välitöntä. Välittömäksi kutsutaan sitä mitä kallis Vapahtajamme itse teki omassa persoonassaan näkyvän elinaikansa aikana maan päällä. Välillinen viranhoito taas on sitä, mitä hän palvelijoidensa välityksellä on tehnyt ja edelleen tulee tekemään maailman kaikkina aikoina. Meidän täytyy jollain tavalla valaista kumpaistakin. Tämän tehtävän kuulumisesta ensisijaisesti Vapahtajallemme Jeesukselle Pyhä kirja tarjoaa täysin selvät todisteet. Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka lunastaa sinut vapaaksi: – Minä olen335 Herra, sinun Jumalasi, Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi, minä opastan sinua tielläsi. Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Jes. 48:17–18. Ja Jeesuksemme itse sanoo: Isää ei tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa Matt. 11:27. Siksi myös evankelista Johannes sanoo: Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet15 Joh. 1:18. Mutta kaikkein suurin on kuitenkin epäilyksettä taivaallisen Isän todistus, jonka hän antoi maan asukkaille samalla kun hän ikään kuin asetti Jeesuksen tähän opettajanvirkaan, nimittäin Jeesuksen kasteen ja vuorella tapahtuneen kirkastumisen yhteydessä: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Matt. 3:17, 17:5. Siksi hän onkin maallisen elämänsä aikana hoitanut tätä virkaansa voimallisesti, erityisen tarmokkaasti ja hyvin vakavasti, sillä sellaiseksi pyhät evankelistat hänen saarnaamistapaansa kuvaavat. Hän ei puhunut niin, että hän itse ja muut siihen nukahtivat, ei, vaan hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin kirjanoppineet16 Matt. 7:29 ja niin, että kansa pelästyi hänen oppiaan Matt. 7:28. Se tunkeutui rajuna heidän sydämiinsä saakka ja heidän täytyi pysähtyä jollain tapaa hämmästyneinä ja kauhistuneina. Hän yhdisti336 pyhän innon ja mitä suurimman hellyyden niin, että hän voitti heidän sydämensä, ja heidän täytyi ihmetellä niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti Luuk. 4:22. Jopa hänen vihollisensa täytyi häntä kuultuaan vakuuttua ja sanoa Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän Joh. 7:46. Hän oli myös väsymätön tässä tehtävässään, minkä voimme nähdä jo hänen lapsuudessaan, kun hän 12 vuoden iässä jaksoi uupumatta istua kolme päivää kirjanoppineiden parissa kuuntelemassa ja kyselemässä heiltä Luuk. 2:46. Näemme Mark. 8:2, että hän saarnasi kansalle, joka tuli hänen luokseen, kolmen päivän ajan, sillä he viipyivät niin kauan hänen luonaan. Hän sanoi, että hänen tuli olla Isänsä luona.17 Jeesus teki aina niin, että kun hän näki paljon väkeä tulevan, hän avasi suunsa ja opetti Matt. 5:1–2. Mutta minun täytyy myös omaksi ja veljieni mielenylennykseksi ja rohkaisuksi mainita, että tämä suuri esikuvamme ei saarnannut vain suullaan, vaan hän saarnasi vahvasti koko pyhällä elämällään. Kokemus osoittaa meille, että opettaja, joka elää jumalatonta elämää, hajottaa tällä tavoin Jumalan valtakuntaa paljon enemmän kuin mitä hän parhailla saarnoillaan pystyy rakentamaan. Niin337 ei tämä taivaallinen profeetta suinkaan tehnyt. Hänen nöyrä, siveellinen, kohtuullinen, kärsivällinen ja rakastava elämänsä saarnasi hänen kuulijoilleen yhtä paljon kuin hänen mieltäylentävät puheensa. Kun opettajan sydän ja suu tekevät samaa, saarnan voima kaksinkertaistuu, mutta kun koko hänen elämänsä on tämän kanssa yhdenmukaista, sellainen opetus tunkeutuu kuulijoiden sydämiin. Näin oli meidän Vapahtajamme laita. Hän saattoi turvallisesti kysyä kiivaimmilta vastustajiltaan: Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Joh. 8:46, hän saattoi asettaa itsensä esikuvaksi ja kysyä kuulijoiltaan: Oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä Matt. 11:29, ja kun hän pesi opetuslapsiensa jalkoja: Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille Joh. 13:15.
Mutta Jeesus hoiti tehtäväänsä myös välillisesti eli toisten välityksellä, siitä ei ole epäilystäkään. Olemme aiemmin osoittaneet ja todistaneet, että tämä virka todella kuuluu hänelle eikä kenellekään muulle, minkä hän myös itse koko elämänsä vaarantaen todisti tuomarilleen Pilatukselle: Sitä varten minä olen syntynyt, että todistaisin totuuden puolesta18 Joh. 18:37. Tästä seuraa, että kaikki toiset, olkoot he ketä hyvänsä itseään Jumalaa lukuun ottamatta, jotka ovat julistaneet338 Jumalan neuvoja meidän autuutemme edistämiseksi, olkoot he sitten enkeleitä tai ihmisiä, eivät ole olleet muuta kuin välineitä Vapahtajamme kädessä, joiden kautta hän on hoitanut profeetallista virkaansa. Sillä jopa taivaalliset sankarit ja sanansaattajat olivat meidän suuren profeettamme rinnalla vain Kristuksen Jumalan pojan, enkelien Herran, lähettämiä palvelevia henkiä. Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden Hepr. 1:14. Mutta etupäässä Vapahtajamme on käyttänyt välineenään ihmisiä, niin kuin hän itse sanoo: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja kirjanoppineita Matt. 23:34. Niin hän puhui Moosekselle, palavasta pensaasta, ja sanoi: Mene siis, minä lähetän sinut 2. Moos. 3:10, ja profeetta Jeremiaalle: mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua Jer. 1:7. Evankelista Luukas kertoo samoin Johannes Kastajasta, että tämä sai käskyn Jumalalta ja käskyn saatuaan alkoi saarnata parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi19 Luuk. 3:2–3. Niin hän itse lähetti kaksitoista apostoliaan ja seitsemänkymmentä opetuslastaan, ja sanoi heille: missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: Taivasten valtakunta on tullut lähelle20 Matt. 10:7. Mutta ylösnousemuksensa jälkeen hän lähetti heidät matkaan paljon laajemmin valtuuksin, kun hän sanoo: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille Mark. 16:15,339 tai: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla jne. Matt. 28:19–20. Ja taivaaseenastumisensa jälkeen hän sanoi näyssä Ananiaalle Paavalista, että hänet on valittu kantamaan minun nimeäni pakanoiden ja kuninkaiden ja Israelin lasten eteen21 Ap. t. 9:15. Siksi myös Paavali osasi antaa kuulijoilleen oikean käsityksen tehtävästään, kun hän sanoo: Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina22 1. Kor. 4:1. Ja tästä lähettämisestä yleisesti hän sanoo, että Kristus antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi23 Ef. 4:11. Tästä kaikesta voidaan aivan selvästi nähdä, että meidän suuri profeettamme on näiden vähäpätöisten välineidensä, siis ihmisten avulla, joille on uskottu kallis aarre saviastioissa24 2. Kor. 4:7, kaikkina maailman aikoina suorittanut ja yhä aina maailman loppuun asti välillisesti suorittaa profeetallista virkaansa. Nämä ihmiset eivät suinkaan voi vapaasti hoitaa sitä oman mielensä mukaan tai pelkästään niin, että he välttyvät vastuusta ihmisten edessä, vaan heille on asetettu ankara velvollisuus, ei vain saarnata Jeesuksen oppia puhtaasti ja selvästi, väärentämättömänä, vaan myös kokonaisena, niin että he apostoli Paavalin sanoin julistavat kaikkia Jumalan ohjeita25 Ap. t. 20:27. Heidän pitää myös tehdä se innosta ja täydellä sydämellä,340 kuten heidän mestarinsakin, heidän pitää olla siinä väsymättömiä, mutta ennen kaikkea heidän pitää päämiehensä esimerkin mukaisesti saarnata sekä opetuksellaan että elämällään.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 21.
Sedan vi nu således fått ett redigt begrep om detta Christi ämbetes beskaffenhet, återstår för oss ännu den tredje frågan at besvara: Huruledes han förvaltar det samma? Förvaltningen häraf är i gemen tväggehanda, nemligen medelbarlig och omedelbarlig. Omedelbarlig kallas den, hvilken vår dyre Frälsare förrättade i egen Person, under sin synliga vandrings-tid här på jorden; men medelbarlig åter kallas den, som han förestått och än förestår alla verldenes tider, genom sina tjenare. Vi måste anföra något til uplysande af hvardera. At denna förrättning kommer vår Frälsare Jesus egenteligen til, därom bär den Heliga Skrift de tydeligaste vitnesbörder. Så säger Herren tin förlossare, then helige i Israel: Jag är335 Herren tin Gud, then tig lärer, hvad nyttigt är, och leder tig på then vägen, som tu går. O at tu ville akta på mina bud. Es. 48:17,18. Och vår Jesus säger sjelf: Ingen känner Fadren, eller hans vilja utan Sonen och then som Sonen vil thet uppenbara. Matth. 11:27. Hvarföre ock Evangelisten Johannes säger: Ingen hafver någon tid sedt Gud: ende Sonen, som är i Fadrens sköte, hafver thet kungjort. Joh. 1:18. Men den himmelske Fadrens vitnesbörd härom, som han gaf jordens inbyggare, och hvarigenom han likasom insatte Jesum i detta sitt Läro-ämbete, är utan tvifvel det största, nemligen vid Jesu dop och förklaring på berget: Thenne är min käre Son i hvilkom jag hafver ett godt behag, honom hörer. Matth. 3:17. Cap. 17:5. Därföre hafver han ock under sin vandring på jorden förvaltat detta sitt ämbete med en stor kraft, med en besynnerlig drift och högsta alfvare, ty sådan beskrifva de helige Evangelister hans Prediko method. Han talte icke så, at han sjelf och andra somnade därvid, nej, utan han predikade väldeliga och icke som the Skriftlärde. Matth. 7:29. så at folket vardt förskräckt öfver hans lärdom. v. 28. Den trängde sig hårdt igenom deras hjertan, och de måste stadna i en slags häpenhet och förskräckelse. Han blandade336 ett heligt nit, med den aldra största ömhet, så at han tilvannt sig deras hjertan, och de måste förundra sig på de nådefulla ord, som gingo af hans mun. Luc. 4:22. Och sjelfve hans fiender måste, när de hörde honom, intyga och säga: Aldrig hafver någon människa så talat, som thenne mannen.26 Han var äfven i detta sitt ämbete outtröttelig, det vi redan kunne märka af hans barndom, då han 12 år gammal icke ledsnade at i tre dagars sitta ibland de Skriftlärde at höra och fråga dem. Luc. 2:46. Det synes af Marc. 8:2. at han predikat för folket, som kom til honom i tre dagars tid, efter som de drögde så länge hos honom. Han sade: at i the stycker hans Fader tilhörde borde honom vara.27 Det var altid så med Jesu, at när han såg mycket folk komma, så öpnade han sin mun och lärde. Matth. 5:1,2. Men jag måste ock til min egen och mina medbröders upbyggelse och upmuntran nämna, at detta vårt stora mönster han predikade icke allenast med munnen och med orden, utan han predikade ock starkt genom sin heliga vandel. Erfarenheten öfvertygar oss därom, at en Lärare, som förer en Gudlös vandel, rifver därmed mycket mera ned Christi rike, än han med de bästa predikningar förmår upbygga. Så gjor337de ingalunda denne himmelske Propheten. Hans ödmjuka, kyska, saktmodiga, tåliga och kärleksfulla vandel predikade icke mindre för hans Åhörare, än sjelfva hans upbyggeliga tal. När en Lärares hjerta och mun göra ett, fördubblas predikans kraft; men när hela dess vandel äfven instämmer därmed, tränger en sådan lärdom sig genom åhörarenas hjertan. Så var det med vår Frälsare: Han kunde tryggt säga til sina hädskaste28 ovänner: Hvilken af eder straffar mig för synd. Joh. 8:46. Han kunde ställa sig sjelf til ett efterdöme och säga til sina Åhörare: Lärer af mig, ty jag är mild och ödmjuk af hjertat Matth. 11:29. Och jag hafver gifvit eder efterdömelse, at såsom jag gjorde eder, så skolen I ock gjöra, när han tvådde sina Lärjungars fötter. Joh. 13:15.
Men at Jesus äfven förrättar detta sitt ämbete medelbarligen, eller genom andra, därom äger intet tvifvelsmål rum. Vi hafve förrut anmärkt och bevist, at detta ämbete tilkommer rätteligen honom och ingen annan, som han äfven vitnade med yttersta äfventyr af sjelfva lifvet för sin Domare Pilatus, at han var thertil född, at han skulle vitna med sanningen. Joh. 18:37. Däraf följer då, at alla andra, hvilka hälst de ock må vara, utom Gud sjelf, som förkunnat338 något af Guds råd til vår salighet, vare sig änglar eller människor, hafva icke varit annat än medel i vår Frälsares hand, genom hvilka han förrättat sitt Prophetiska ämbete, emedan äfven de himmelske hjeltar och bådbärare äro emot vår stora Prophete endast tjenste-andar, utsände af Christo Guds son, som är Änglarnes Herre, til tjenst för theras skull, som salighet ärfva skola. Ebr. 1:14. Men förnämligast hafver vår Frälsare nyttjat här människor til medel, såsom han sjelf säger: Si jag sänder til eder Propheter, visa och Skriftlärda. Matth. 23:34. Så talade han til Moses, utur brinnande buskan och sade: Så gack nu, jag vil sända tig, 2. Mos. 3:10. och til Propheten Jeremias: Tu skalt gå tit jag sänder tig och predika, hvad jag befaller tig. Cap. 1:1729. Evangelisten Lucas berättar sammaledes om Johannes Döparen, at han fått befallning af Gudi, och på den befallningen begynte predika bättringens döpelse til syndernas förlåtelse. Cap. 3:2,3. Så sände han sjelf sina tolf Apostlar och sjutio Lärjungar ut, och sade går och prediker och säger, himmelriket är kommet hardt när. Matth. 10:7. Men efter sin upståndelse sände han dem ut med långt vidsträcktare fullmagt, då det heter: Går ut i hela verldena och prediker Evangelium allom Creaturom: Marc.339 16:15. eller går och lärer alt folk och döper them m. m. Matth. 28:19,20. Och efter sin upfarelse til himla sade han i en syn til Ananias om Paulo, at han skulle bära mitt namn in för hedningar och för Konungar och för Israels barn. Apost. G. 9:15. Hvarföre Paulus äfven viste gifva sina Åhörare ett rätt begrep om sitt ämbete, då han säger: Thet skall man hålla oss före, at vi äre Christi tjenare och skaffare til30 Guds hemlighet. 1. Cor. 4:1. Och om detta sändandet talar han i gemen, at Christus hafver somliga satt til Apostlar, somliga til Propheter, somliga til Evangelister, somliga til Herdar och Lärare. Eph. 4:11. Af hvilket alt tydeligen kan inses at vår store Prophete igenom dessa sina ringa redskaper, nemligen människor, hvilka hafva sina dyra ombetrodda31 hofvor i lerkar, 2. Cor. 4:8.32 i alla verldenes tider uträttat och ännu intil verldenes ända uträttar medelbarligen sitt Prophetiska ämbete; hvilka ingalunda äga fritt at förvalta det efter eget godtycko, eller allenast så, at de kunna undgå ansvar för människor, utan åligger dem hårdt, at ej allenast predika Jesu lära rent och tydeligen, oförfalskat, utan ock hel och hållen, så at de med Apostelen Paulo förkunna alt Guds råd. Apostl. G. 20:27. De böra ock göra det med nit och hjertans alf340vare, som deras Mästare, de böra vara däruti outtröttelige; men fram för alt efter sin hufvudmans exempel predika både med lära och lefverne.
§ 21
Kun näin olemme saaneet selkeän käsityksen Kristuksen tämän viran luonteesta, on vielä vastattava kolmanteen kysymykseen: kuinka hän sitä hoitaa? Sen hoitaminen on yleisesti ottaen kahdenlaista, nimittäin välillistä ja välitöntä. Välittömäksi kutsutaan sitä mitä kallis Vapahtajamme itse teki omassa persoonassaan näkyvän elinaikansa aikana maan päällä. Välillinen viranhoito taas on sitä, mitä hän palvelijoidensa välityksellä on tehnyt ja edelleen tulee tekemään maailman kaikkina aikoina. Meidän täytyy jollain tavalla valaista kumpaistakin. Tämän tehtävän kuulumisesta ensisijaisesti Vapahtajallemme Jeesukselle Pyhä kirja tarjoaa täysin selvät todisteet. Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka lunastaa sinut vapaaksi: – Minä olen335 Herra, sinun Jumalasi, Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi, minä opastan sinua tielläsi. Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Jes. 48:17–18. Ja Jeesuksemme itse sanoo: Isää ei tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa Matt. 11:27. Siksi myös evankelista Johannes sanoo: Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet33 Joh. 1:18. Mutta kaikkein suurin on kuitenkin epäilyksettä taivaallisen Isän todistus, jonka hän antoi maan asukkaille samalla kun hän ikään kuin asetti Jeesuksen tähän opettajanvirkaan, nimittäin Jeesuksen kasteen ja vuorella tapahtuneen kirkastumisen yhteydessä: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Matt. 3:17, 17:5. Siksi hän onkin maallisen elämänsä aikana hoitanut tätä virkaansa voimallisesti, erityisen tarmokkaasti ja hyvin vakavasti, sillä sellaiseksi pyhät evankelistat hänen saarnaamistapaansa kuvaavat. Hän ei puhunut niin, että hän itse ja muut siihen nukahtivat, ei, vaan hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin kirjanoppineet34 Matt. 7:29 ja niin, että kansa pelästyi hänen oppiaan Matt. 7:28. Se tunkeutui rajuna heidän sydämiinsä saakka ja heidän täytyi pysähtyä jollain tapaa hämmästyneinä ja kauhistuneina. Hän yhdisti336 pyhän innon ja mitä suurimman hellyyden niin, että hän voitti heidän sydämensä, ja heidän täytyi ihmetellä niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti Luuk. 4:22. Jopa hänen vihollisensa täytyi häntä kuultuaan vakuuttua ja sanoa Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän Joh. 7:46. Hän oli myös väsymätön tässä tehtävässään, minkä voimme nähdä jo hänen lapsuudessaan, kun hän 12 vuoden iässä jaksoi uupumatta istua kolme päivää kirjanoppineiden parissa kuuntelemassa ja kyselemässä heiltä Luuk. 2:46. Näemme Mark. 8:2, että hän saarnasi kansalle, joka tuli hänen luokseen, kolmen päivän ajan, sillä he viipyivät niin kauan hänen luonaan. Hän sanoi, että hänen tuli olla Isänsä luona.35 Jeesus teki aina niin, että kun hän näki paljon väkeä tulevan, hän avasi suunsa ja opetti Matt. 5:1–2. Mutta minun täytyy myös omaksi ja veljieni mielenylennykseksi ja rohkaisuksi mainita, että tämä suuri esikuvamme ei saarnannut vain suullaan, vaan hän saarnasi vahvasti koko pyhällä elämällään. Kokemus osoittaa meille, että opettaja, joka elää jumalatonta elämää, hajottaa tällä tavoin Jumalan valtakuntaa paljon enemmän kuin mitä hän parhailla saarnoillaan pystyy rakentamaan. Niin337 ei tämä taivaallinen profeetta suinkaan tehnyt. Hänen nöyrä, siveellinen, kohtuullinen, kärsivällinen ja rakastava elämänsä saarnasi hänen kuulijoilleen yhtä paljon kuin hänen mieltäylentävät puheensa. Kun opettajan sydän ja suu tekevät samaa, saarnan voima kaksinkertaistuu, mutta kun koko hänen elämänsä on tämän kanssa yhdenmukaista, sellainen opetus tunkeutuu kuulijoiden sydämiin. Näin oli meidän Vapahtajamme laita. Hän saattoi turvallisesti kysyä kiivaimmilta vastustajiltaan: Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Joh. 8:46, hän saattoi asettaa itsensä esikuvaksi ja kysyä kuulijoiltaan: Oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä Matt. 11:29, ja kun hän pesi opetuslapsiensa jalkoja: Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille Joh. 13:15.
Mutta Jeesus hoiti tehtäväänsä myös välillisesti eli toisten välityksellä, siitä ei ole epäilystäkään. Olemme aiemmin osoittaneet ja todistaneet, että tämä virka todella kuuluu hänelle eikä kenellekään muulle, minkä hän myös itse koko elämänsä vaarantaen todisti tuomarilleen Pilatukselle: Sitä varten minä olen syntynyt, että todistaisin totuuden puolesta36 Joh. 18:37. Tästä seuraa, että kaikki toiset, olkoot he ketä hyvänsä itseään Jumalaa lukuun ottamatta, jotka ovat julistaneet338 Jumalan neuvoja meidän autuutemme edistämiseksi, olkoot he sitten enkeleitä tai ihmisiä, eivät ole olleet muuta kuin välineitä Vapahtajamme kädessä, joiden kautta hän on hoitanut profeetallista virkaansa. Sillä jopa taivaalliset sankarit ja sanansaattajat olivat meidän suuren profeettamme rinnalla vain Kristuksen Jumalan pojan, enkelien Herran, lähettämiä palvelevia henkiä. Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden Hepr. 1:14. Mutta etupäässä Vapahtajamme on käyttänyt välineenään ihmisiä, niin kuin hän itse sanoo: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja kirjanoppineita Matt. 23:34. Niin hän puhui Moosekselle, palavasta pensaasta, ja sanoi: Mene siis, minä lähetän sinut 2. Moos. 3:10, ja profeetta Jeremiaalle: mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua Jer. 1:7. Evankelista Luukas kertoo samoin Johannes Kastajasta, että tämä sai käskyn Jumalalta ja käskyn saatuaan alkoi saarnata parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi37 Luuk. 3:2–3. Niin hän itse lähetti kaksitoista apostoliaan ja seitsemänkymmentä opetuslastaan, ja sanoi heille: missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: Taivasten valtakunta on tullut lähelle38 Matt. 10:7. Mutta ylösnousemuksensa jälkeen hän lähetti heidät matkaan paljon laajemmin valtuuksin, kun hän sanoo: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille Mark. 16:15,339 tai: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla jne. Matt. 28:19–20. Ja taivaaseenastumisensa jälkeen hän sanoi näyssä Ananiaalle Paavalista, että hänet on valittu kantamaan minun nimeäni pakanoiden ja kuninkaiden ja Israelin lasten eteen39 Ap. t. 9:15. Siksi myös Paavali osasi antaa kuulijoilleen oikean käsityksen tehtävästään, kun hän sanoo: Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina40 1. Kor. 4:1. Ja tästä lähettämisestä yleisesti hän sanoo, että Kristus antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi41 Ef. 4:11. Tästä kaikesta voidaan aivan selvästi nähdä, että meidän suuri profeettamme on näiden vähäpätöisten välineidensä, siis ihmisten avulla, joille on uskottu kallis aarre saviastioissa42 2. Kor. 4:7, kaikkina maailman aikoina suorittanut ja yhä aina maailman loppuun asti välillisesti suorittaa profeetallista virkaansa. Nämä ihmiset eivät suinkaan voi vapaasti hoitaa sitä oman mielensä mukaan tai pelkästään niin, että he välttyvät vastuusta ihmisten edessä, vaan heille on asetettu ankara velvollisuus, ei vain saarnata Jeesuksen oppia puhtaasti ja selvästi, väärentämättömänä, vaan myös kokonaisena, niin että he apostoli Paavalin sanoin julistavat kaikkia Jumalan ohjeita43 Ap. t. 20:27. Heidän pitää myös tehdä se innosta ja täydellä sydämellä,340 kuten heidän mestarinsakin, heidän pitää olla siinä väsymättömiä, mutta ennen kaikkea heidän pitää päämiehensä esimerkin mukaisesti saarnata sekä opetuksellaan että elämällään.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Andra katekespredikan, § 20
Följande avsnitt: Andra katekespredikan, § 22
Platser:
Personer: Ananias (lärjunge) Jeremia (Jeremias) Johannes Johannes Döparen Lukas (Lucas) Mose (Mosen, Moses, Mosis) Paulus (Pawali, Saulus) Pontius Pilatus
Bibelställen:
Teman: