Föregående avsnitt: Andra katekespredikan, § 18
Följande avsnitt: Andra katekespredikan, § 20
§. 19.
Nu vände vi med rätta vår eftertanka til vår Frälsares andra Ämbete, nemligen det Prophetiska. Vi äre förut därom erindrade, at emedan försoningen genom honom är för alt förnuft en hemlighet och förlossningen ej kan komma syndare til någon nytta, om de ej få tidning och underrättelse därom: denna underrättelsen ej eller kunde gifvas annorstädes ifrån, än ifrån himmelen, måste Jesus Christus blifva vår bådbärare härom. Detta bådskap hafver han egenteligen sig åtagit, hvilket får namn af Hans Prophetiska ämbete. At i ordning kunna föreställa denna sak, förekomma oss tre serskildta frågor at besvara. Den första blifver: Hvaraf kunne vi vara därom öfvertygade, at Jesus Christus är vår rätte Prophete? Den andra: Hvaruti består detta hans ämbete?325 Och den tredje: Huru förvaltar han det? Men vi få ej tilfälle at besvara dem efter ämnets vidd och vigt, utan allenast i korthet omröra det hufvudsakeligaste.
Den första satsen at Christus är vår rätte och af Gudi sände Lärare eller Prophete bevise vi af trenne oryggeliga grunder, nemligen först af hans mångfaldiga undervärk, dem han gjorde under sin synliga vandring på jorden. Hans undervärk voro nästan otaliga, ty änskönt at Evangelisterne upräkna ganska många af dem, berättar dock Johannes, at han gjort mång annor tekn i sina Lärjungars åsyn, som i hans Evangelii bok ej voro skrefne: Han hade allenast upräknat af dem så många, som han trodt behöfvas at styrka Christi namns bekännare i den tron, at Jesus var Christus, och at de skulle hafva lifvet i hans namn. Joh. 20:30,31. At sådana undervärk skedt af honom, våga de svåraste Jesu namns försmädare, Judarne i sina straxt efter Christum utkomna skrifter icke neka, och af dem gjorde månge i hans tid lefvande Judar den slutsats: En stor Prophete är upkommen ibland oss och Gud hafver besökt sitt folk Luc. 7:16. Och vid ett annat tilfälle: Visserligen är thenne then Propheten som komma skulle i verlden. Joh. 6:14. Slutsatsen var ock ganska riktig. Sådana326 under som han gjorde, botade spetelska, helade sjuka, gaf blindom sin syn, upväckte döda, med mera, kan ingalunda någon göra, utan at antingen sjelf vara Gud, eller ock ett af Gud ombetrodt sändningebud at göra och förkunna något vigtigt människom på Guds vägnar. Cap. 3:2. Och emedan denne Jesus gjort sådant, kan hans trovärdighet i det han förkunnar och gifver sig ut före, ingalunda dragas i tvifvelsmål. Därföre åberopar han sjelf ofta dem, såsom bevis därtil at han var af Gudi och hans lärdom borde tros och anammas, såsom Joh. 5:36. Cap. 10:25. Cap. 14:11. Likaledes åberopa sig ock hans vitnen dessa Jesu undervärk, såsom Petrus Apost. G. 2:22. och Paulus Ebr. 2:3,4. at förtiga flera. För det andra bevise vi denna sats af vår Frälsares Jesu eget tal, uti hvilket han ofta röjt för sina Lärjungar sin Guddomeliga allvetenhet Joh. 2:24,25. och äfven förutsagt tilkommande ting, såsom då han utmärkte sin förrädare, Matth. 26:21. om sin egen korsfästelse Joh. 3:14. Cap. 8:28. pina, död och upståndelse, Luc. 18:32,33, om Jerusalems jämmerliga förstöring Matth. 24:15. och många flera, hvaraf tydeligen ses hans Guddomelighet och med det samma hans sanning. Det samma bevisar äfven sjelf327va innehållet af den lära, som han predikade, emedan den, ehuru til stor del okänd för förnuftet, var dock icke stridande därmed, och däremot innehöll en helig och Gud aldeles värdig lärdom. För det tredje öfvertyga oss äfven härom gamla Testamentets Prophetier om Christo såsom vår tilkommande Prophete och Lärare, hvilka på ett ganska märkeligit sätt inträffat på honom. Gud hade gifvit den stora Guds mannen Moses ett löfte, at han skulle upväcka Israels barnas efterkommande en prophete sådan som Moses var, utaf theras bröder och gifva sin ord i hans mun. 5. Mos. 18:18. Propheten Esajas införer honom sjelf talande, at Herren hade smordt honom och sändt honom til at predika them eländom, til at förbinda the förkrossade hjertan, at predika the fångar förlossning och them bundnom öpning, Cap. 61:1. och kändes han igenom sitt Prophetiska Ämbetes förvaltning häraf lätteligen igen; ty när Philippus hade hördt honom, sade han med full trygghet och öfvertygelse: Then som Moses hafver skrifvit om i Lagen och Propheterna, hafve vi funnit, Jesum Josephs son af Nazaret. Joh. 1:45. Och af vår Frälsare öfvertygas Johannis Döparens utsände Lärjungar härom, icke allenast af de många undervärk som de sågo honom göra, utan ock däraf at dem fat328tigom blef predikadt Evangelium. Matth. 11:5. Ser då mine älskelige huru oryggeligit det är, at Jesus är vår rätte Prophete, om hvilken Gud sjelf säger: Si jag hafver satt honom til ett vitne i folkena, til en Första och Lärare för folken. Es. 55:4. Han är den åt hvilken Herren Herren hade gifvit en lärd tungo, at han vet tala med them trötte i rättan tid. Cap. 50:4. Och sjelfva hans fiender måste erkänna honom för en Mästare, som var sanfärdig och lärde Guds väg rätt, det är, rätteligen förvaltade sitt Prophetiska Ämbete, så långt, at han ock räddes för ingen eller såg efter människors person, Matth. 22:16. Med hvad trygghet må då icke hvar och en af oss begifva sig i hans schola, och med hvad glädje anamma och på oss sjelfva lämpa hans himmelska lära?
§. 19.
Nu vände vi med rätta vår eftertanka til vår Frälsares andra Ämbete, nemligen det Prophetiska. Vi äre förut därom erindrade, at emedan försoningen genom honom är för alt förnuft en hemlighet och förlossningen ej kan komma syndare til någon nytta, om de ej få tidning och underrättelse därom: denna underrättelsen ej eller kunde gifvas annorstädes ifrån, än ifrån himmelen, måste Jesus Christus blifva vår bådbärare härom. Detta bådskap hafver han egenteligen sig åtagit, hvilket får namn af Hans Prophetiska ämbete. At i ordning kunna föreställa denna sak, förekomma oss tre serskildta frågor at besvara. Den första blifver: Hvaraf kunne vi vara därom öfvertygade, at Jesus Christus är vår rätte Prophete? Den andra: Hvaruti består detta hans ämbete?325 Och den tredje: Huru förvaltar han det? Men vi få ej tilfälle at besvara dem efter ämnets vidd och vigt, utan allenast i korthet omröra det hufvudsakeligaste.
Den första satsen at Christus är vår rätte och af Gudi sände Lärare eller Prophete bevise vi af trenne oryggeliga grunder, nemligen först af hans mångfaldiga undervärk, dem han gjorde under sin synliga vandring på jorden. Hans undervärk voro nästan otaliga, ty änskönt at Evangelisterne upräkna ganska många af dem, berättar dock Johannes, at han gjort mång annor tekn i sina Lärjungars åsyn, som i hans Evangelii bok ej voro skrefne: Han hade allenast upräknat af dem så många, som han trodt behöfvas at styrka Christi namns bekännare i den tron, at Jesus var Christus, och at de skulle hafva lifvet i hans namn. Joh. 20:30,31. At sådana undervärk skedt af honom, våga de svåraste Jesu namns försmädare, Judarne i sina straxt efter Christum utkomna skrifter icke neka, och af dem gjorde månge i hans tid lefvande Judar den slutsats: En stor Prophete är upkommen ibland oss och Gud hafver besökt sitt folk Luc. 7:16. Och vid ett annat tilfälle: Visserligen är thenne then Propheten som komma skulle i verlden. Joh. 6:14. Slutsatsen var ock ganska riktig. Sådana326 under som han gjorde, botade spetelska, helade sjuka, gaf blindom sin syn, upväckte döda, med mera, kan ingalunda någon göra, utan at antingen sjelf vara Gud, eller ock ett af Gud ombetrodt sändningebud at göra och förkunna något vigtigt människom på Guds vägnar. Cap. 3:2. Och emedan denne Jesus gjort sådant, kan hans trovärdighet i det han förkunnar och gifver sig ut före, ingalunda dragas i tvifvelsmål. Därföre åberopar han sjelf ofta dem, såsom bevis därtil at han var af Gudi och hans lärdom borde tros och anammas, såsom Joh. 5:36. Cap. 10:25. Cap. 14:11. Likaledes åberopa sig ock hans vitnen dessa Jesu undervärk, såsom Petrus Apost. G. 2:22. och Paulus Ebr. 2:3,4. at förtiga flera. För det andra bevise vi denna sats af vår Frälsares Jesu eget tal, uti hvilket han ofta röjt för sina Lärjungar sin Guddomeliga allvetenhet Joh. 2:24,25. och äfven förutsagt tilkommande ting, såsom då han utmärkte sin förrädare, Matth. 26:21. om sin egen korsfästelse Joh. 3:14. Cap. 8:28. pina, död och upståndelse, Luc. 18:32,33, om Jerusalems jämmerliga förstöring Matth. 24:15. och många flera, hvaraf tydeligen ses hans Guddomelighet och med det samma hans sanning. Det samma bevisar äfven sjelf327va innehållet af den lära, som han predikade, emedan den, ehuru til stor del okänd för förnuftet, var dock icke stridande därmed, och däremot innehöll en helig och Gud aldeles värdig lärdom. För det tredje öfvertyga oss äfven härom gamla Testamentets Prophetier om Christo såsom vår tilkommande Prophete och Lärare, hvilka på ett ganska märkeligit sätt inträffat på honom. Gud hade gifvit den stora Guds mannen Moses ett löfte, at han skulle upväcka Israels barnas efterkommande en prophete sådan som Moses var, utaf theras bröder och gifva sin ord i hans mun. 5. Mos. 18:18. Propheten Esajas införer honom sjelf talande, at Herren hade smordt honom och sändt honom til at predika them eländom, til at förbinda the förkrossade hjertan, at predika the fångar förlossning och them bundnom öpning, Cap. 61:1. och kändes han igenom sitt Prophetiska Ämbetes förvaltning häraf lätteligen igen; ty när Philippus hade hördt honom, sade han med full trygghet och öfvertygelse: Then som Moses hafver skrifvit om i Lagen och Propheterna, hafve vi funnit, Jesum Josephs son af Nazaret. Joh. 1:45. Och af vår Frälsare öfvertygas Johannis Döparens utsände Lärjungar härom, icke allenast af de många undervärk som de sågo honom göra, utan ock däraf at dem fat328tigom blef predikadt Evangelium. Matth. 11:5. Ser då mine älskelige huru oryggeligit det är, at Jesus är vår rätte Prophete, om hvilken Gud sjelf säger: Si jag hafver satt honom til ett vitne i folkena, til en Första och Lärare för folken. Es. 55:4. Han är den åt hvilken Herren Herren hade gifvit en lärd tungo, at han vet tala med them trötte i rättan tid. Cap. 50:4. Och sjelfva hans fiender måste erkänna honom för en Mästare, som var sanfärdig och lärde Guds väg rätt, det är, rätteligen förvaltade sitt Prophetiska Ämbete, så långt, at han ock räddes för ingen eller såg efter människors person, Matth. 22:16. Med hvad trygghet må då icke hvar och en af oss begifva sig i hans schola, och med hvad glädje anamma och på oss sjelfva lämpa hans himmelska lära?
§ 19
Nyt on syytä kääntää ajatuksemme Vapahtajamme toiseen virkaan, nimittäin profeetalliseen. Muistutimme aiemmin siitä, että koska hänen kauttaan tapahtunut sovitus on kaikelle järjelle salaisuus eikä sovituksesta voi olla syntisille mitään hyötyä, elleivät he saa siitä tietoa, jota taas ei voida antaa muualta kuin taivaasta, niin Jeesuksen Kristuksen täytyi tulla sanansaattajaksi, joka tuo tiedon meille. Tämän ilmoittamisen hän on ottanutkin tehtäväkseen, ja sitä kutsutaan hänen profeetalliseksi virakseen. Jotta voimme järjestyksessä esittää tämän asian, meillä on vastattavanamme kolme eri kysymystä. Ensimmäinen kuuluu: mistä me voimme olla varmoja, että Jeesus Kristus on meidän oikea profeettamme? Toinen: mitä hänen virkaansa kuuluu?325 Ja kolmas: miten hän sitä hoitaa? Mutta meillä ei ole tilaisuutta vastata niihin aiheen laajuuden ja merkityksen mukaisesti vaan ainoastaan lyhyesti käsitellä olennaisinta.
Ensimmäisen väittämän, siis että Kristus on oikea ja Jumalan lähettämä opettajamme tai profeettamme, todistamme kolmella kiistattomalla perusteella, nimittäin ensinnäkin hänen monenlaisilla ihmeteoillaan, joita hän maan päällä näkyvän elämänsä aikana teki. Hänen ihmetekonsa olivat lähes lukemattomat, sillä vaikka evankelistat luettelevat niitä jokseenkin paljon, niin Johannes kuitenkin mainitsee, että hän teki opetuslastensa nähden monia muita merkkitekoja, joita hänen evankeliumissaan ei ole kirjattu. Hän oli luetellut niitä vain sen verran, kuin hän uskoi tarvittavan vahvistamaan Kristuksen nimen tunnustajia siinä uskossa, että Jeesus on Kristus ja että heillä olisi elämä hänen nimensä tähden1 Joh. 20:30–31. Hänen tekemiään ihmetekoja eivät Jeesuksen nimen pahimmatkaan herjaajat, juutalaiset, voineet heti Kristuksen jälkeen ilmestyneissä kirjoituksissaan kieltää, ja moni hänen aikaan elänyt juutalainen teki niistä sen johtopäätöksen, että Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme ja Jumala on katsonut kansansa puoleen2 Luuk. 7:16. Ja toisessa paikassa: Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan Joh. 6:14. Johtopäätös olikin sangen oikeellinen. Sellaisia326 ihmetekoja, joita hän teki parantaessaan spitaalisia, tehdessään sairaat terveiksi, antaessaan sokeille näkönsä, herättäessään kuolleita ja muuta, ei kukaan voi tehdä, ellei hän itse ole Jumala tai Jumalan uskottu lähettiläs, jonka tehtävä on tehdä ja julistaa jotain ihmisille tärkeää Jumalan nimissä Joh. 3:2. Ja koska tämä Jeesus teki sellaista, ei hänen uskottavuuttaan siinä, mitä hän julisti ja kuka hän väitti olevansa, mitenkään voida epäillä. Siksi hän itse vetosikin usein niihin todisteena siitä, että hän oli Jumalasta, ja että hänen oppinsa piti uskoa ja ottaa vastaan, kuten Joh. 5:36, 10:25, 14:11. Myös hänen todistajansa vetoavat samoin Jeesuksen ihmetekoihin, kuten Pietari Ap. t. 2:22 ja Paavali Hepr. 2:3–4, muista kohdista puhumattakaan. Toinen todistus tämän väitteen puolesta ovat Vapahtajamme Jeesuksen omat puheet, joissa hän usein paljasti opetuslapsilleen jumalallisen kaikkitietävyytensä Joh. 2:24–25 ja myös tiesi etukäteen tulevia asioita, kuten silloin kun hän ilmoitti kavaltajansa Matt. 26:21, oman ristiinnaulitsemisensa Joh. 3:14, 8:28, kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa Luuk. 18:32–33, sekä Jerusalemin murheellisen hävityksen Matt. 24:15 ja monia muita, mistä selvästi nähdään hänen jumalallisuutensa ja samalla hänen totuudellisuutensa. Samaa todistaa myös hänen327 saarnaamansa opin sisältö, sillä vaikka se olikin suurelta osin järjelle tavoittamatonta, se ei ollut järjen kanssa ristiriidassa ja päinvastoin sisälsi pyhää ja täysin Jumalan arvoista opetusta. Kolmanneksi meitä vakuuttavat tästä myös Vanhan testamentin profetiat Kristuksesta, meidän tulevasta profeetastamme ja opettajastamme, jotka hyvin merkittävällä tavalla osuvat kohdalleen hänessä. Jumala oli antanut suurelle Jumalan miehelle Moosekselle lupauksen, että hän tulisi synnyttämään Israelin lasten jälkeentulevissa polvissa profeetan heidän veljiensä keskuudessa, Mooseksen kaltaisen, ja panemaan sanansa hänen suuhunsa3 5. Moos. 18:18. Profeetta Jesajan kirjassa Jeesus puhuu itse: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista Jes. 61:1. Hänet oli helppo tunnistaa siitä, miten hän hoiti profeetallisen virkansa, sillä kun Filippus oli kuullut hänen puhuvan, hän sanoi täysin varmana ja vakuuttuneena: Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista Joh. 1:45. Lisäksi meidän Vapahtajamme sai Johannes Kastajan lähettämät opetuslapset vakuuttumaan tästä, eikä tämä johtunut vain heidän näkemistään monista ihmeteoista, vaan myös siitä, että köyhille328 julistetaan ilosanomaa Matt. 11:5. Katsokaa siis, rakkaani, kuinka kiistatonta se on, että Jeesus on oikea profeettamme, josta Jumala itse sanoo: Hänet minä otin todistajaksi kansoille, tein hänestä kansakuntien käskijän ja opettajan4 Jes. 55:4. Hän on se, jolle Herra, Herra on antanut taitavan kielen, niin että hän voi sanalla rohkaista uupunutta oikealla hetkellä5 Jes. 50:4. Ja jopa hänen vihollistensa täytyi tunnustaa hänen olevan opettaja, joka puhuu totta ja opettaa Jumalan tietä totuuden mukaisesti, mikä tarkoittaa, että hän hoiti profeetallista virkaansa oikein, niin pitkälle että hän ei pelännyt ketään eikä katsonut henkilöön6 Matt. 22:16. Kuinka turvallisesti voikaan meistä jokainen liittyä hänen kouluunsa, ja kuinka iloisesti me voimmekaan ottaa vastaan ja soveltaa itseemme hänen taivaallista oppiaan!
Unfortunately this content isn't available in English
§. 19.
Nu vände vi med rätta vår eftertanka til vår Frälsares andra Ämbete, nemligen det Prophetiska. Vi äre förut därom erindrade, at emedan försoningen genom honom är för alt förnuft en hemlighet och förlossningen ej kan komma syndare til någon nytta, om de ej få tidning och underrättelse därom: denna underrättelsen ej eller kunde gifvas annorstädes ifrån, än ifrån himmelen, måste Jesus Christus blifva vår bådbärare härom. Detta bådskap hafver han egenteligen sig åtagit, hvilket får namn af Hans Prophetiska ämbete. At i ordning kunna föreställa denna sak, förekomma oss tre serskildta frågor at besvara. Den första blifver: Hvaraf kunne vi vara därom öfvertygade, at Jesus Christus är vår rätte Prophete? Den andra: Hvaruti består detta hans ämbete?325 Och den tredje: Huru förvaltar han det? Men vi få ej tilfälle at besvara dem efter ämnets vidd och vigt, utan allenast i korthet omröra det hufvudsakeligaste.
Den första satsen at Christus är vår rätte och af Gudi sände Lärare eller Prophete bevise vi af trenne oryggeliga grunder, nemligen först af hans mångfaldiga undervärk, dem han gjorde under sin synliga vandring på jorden. Hans undervärk voro nästan otaliga, ty änskönt at Evangelisterne upräkna ganska många af dem, berättar dock Johannes, at han gjort mång annor tekn i sina Lärjungars åsyn, som i hans Evangelii bok ej voro skrefne: Han hade allenast upräknat af dem så många, som han trodt behöfvas at styrka Christi namns bekännare i den tron, at Jesus var Christus, och at de skulle hafva lifvet i hans namn. Joh. 20:30,31. At sådana undervärk skedt af honom, våga de svåraste Jesu namns försmädare, Judarne i sina straxt efter Christum utkomna skrifter icke neka, och af dem gjorde månge i hans tid lefvande Judar den slutsats: En stor Prophete är upkommen ibland oss och Gud hafver besökt sitt folk Luc. 7:16. Och vid ett annat tilfälle: Visserligen är thenne then Propheten som komma skulle i verlden. Joh. 6:14. Slutsatsen var ock ganska riktig. Sådana326 under som han gjorde, botade spetelska, helade sjuka, gaf blindom sin syn, upväckte döda, med mera, kan ingalunda någon göra, utan at antingen sjelf vara Gud, eller ock ett af Gud ombetrodt sändningebud at göra och förkunna något vigtigt människom på Guds vägnar. Cap. 3:2. Och emedan denne Jesus gjort sådant, kan hans trovärdighet i det han förkunnar och gifver sig ut före, ingalunda dragas i tvifvelsmål. Därföre åberopar han sjelf ofta dem, såsom bevis därtil at han var af Gudi och hans lärdom borde tros och anammas, såsom Joh. 5:36. Cap. 10:25. Cap. 14:11. Likaledes åberopa sig ock hans vitnen dessa Jesu undervärk, såsom Petrus Apost. G. 2:22. och Paulus Ebr. 2:3,4. at förtiga flera. För det andra bevise vi denna sats af vår Frälsares Jesu eget tal, uti hvilket han ofta röjt för sina Lärjungar sin Guddomeliga allvetenhet Joh. 2:24,25. och äfven förutsagt tilkommande ting, såsom då han utmärkte sin förrädare, Matth. 26:21. om sin egen korsfästelse Joh. 3:14. Cap. 8:28. pina, död och upståndelse, Luc. 18:32,33, om Jerusalems jämmerliga förstöring Matth. 24:15. och många flera, hvaraf tydeligen ses hans Guddomelighet och med det samma hans sanning. Det samma bevisar äfven sjelf327va innehållet af den lära, som han predikade, emedan den, ehuru til stor del okänd för förnuftet, var dock icke stridande därmed, och däremot innehöll en helig och Gud aldeles värdig lärdom. För det tredje öfvertyga oss äfven härom gamla Testamentets Prophetier om Christo såsom vår tilkommande Prophete och Lärare, hvilka på ett ganska märkeligit sätt inträffat på honom. Gud hade gifvit den stora Guds mannen Moses ett löfte, at han skulle upväcka Israels barnas efterkommande en prophete sådan som Moses var, utaf theras bröder och gifva sin ord i hans mun. 5. Mos. 18:18. Propheten Esajas införer honom sjelf talande, at Herren hade smordt honom och sändt honom til at predika them eländom, til at förbinda the förkrossade hjertan, at predika the fångar förlossning och them bundnom öpning, Cap. 61:1. och kändes han igenom sitt Prophetiska Ämbetes förvaltning häraf lätteligen igen; ty när Philippus hade hördt honom, sade han med full trygghet och öfvertygelse: Then som Moses hafver skrifvit om i Lagen och Propheterna, hafve vi funnit, Jesum Josephs son af Nazaret. Joh. 1:45. Och af vår Frälsare öfvertygas Johannis Döparens utsände Lärjungar härom, icke allenast af de många undervärk som de sågo honom göra, utan ock däraf at dem fat328tigom blef predikadt Evangelium. Matth. 11:5. Ser då mine älskelige huru oryggeligit det är, at Jesus är vår rätte Prophete, om hvilken Gud sjelf säger: Si jag hafver satt honom til ett vitne i folkena, til en Första och Lärare för folken. Es. 55:4. Han är den åt hvilken Herren Herren hade gifvit en lärd tungo, at han vet tala med them trötte i rättan tid. Cap. 50:4. Och sjelfva hans fiender måste erkänna honom för en Mästare, som var sanfärdig och lärde Guds väg rätt, det är, rätteligen förvaltade sitt Prophetiska Ämbete, så långt, at han ock räddes för ingen eller såg efter människors person, Matth. 22:16. Med hvad trygghet må då icke hvar och en af oss begifva sig i hans schola, och med hvad glädje anamma och på oss sjelfva lämpa hans himmelska lära?
§ 19
Nyt on syytä kääntää ajatuksemme Vapahtajamme toiseen virkaan, nimittäin profeetalliseen. Muistutimme aiemmin siitä, että koska hänen kauttaan tapahtunut sovitus on kaikelle järjelle salaisuus eikä sovituksesta voi olla syntisille mitään hyötyä, elleivät he saa siitä tietoa, jota taas ei voida antaa muualta kuin taivaasta, niin Jeesuksen Kristuksen täytyi tulla sanansaattajaksi, joka tuo tiedon meille. Tämän ilmoittamisen hän on ottanutkin tehtäväkseen, ja sitä kutsutaan hänen profeetalliseksi virakseen. Jotta voimme järjestyksessä esittää tämän asian, meillä on vastattavanamme kolme eri kysymystä. Ensimmäinen kuuluu: mistä me voimme olla varmoja, että Jeesus Kristus on meidän oikea profeettamme? Toinen: mitä hänen virkaansa kuuluu?325 Ja kolmas: miten hän sitä hoitaa? Mutta meillä ei ole tilaisuutta vastata niihin aiheen laajuuden ja merkityksen mukaisesti vaan ainoastaan lyhyesti käsitellä olennaisinta.
Ensimmäisen väittämän, siis että Kristus on oikea ja Jumalan lähettämä opettajamme tai profeettamme, todistamme kolmella kiistattomalla perusteella, nimittäin ensinnäkin hänen monenlaisilla ihmeteoillaan, joita hän maan päällä näkyvän elämänsä aikana teki. Hänen ihmetekonsa olivat lähes lukemattomat, sillä vaikka evankelistat luettelevat niitä jokseenkin paljon, niin Johannes kuitenkin mainitsee, että hän teki opetuslastensa nähden monia muita merkkitekoja, joita hänen evankeliumissaan ei ole kirjattu. Hän oli luetellut niitä vain sen verran, kuin hän uskoi tarvittavan vahvistamaan Kristuksen nimen tunnustajia siinä uskossa, että Jeesus on Kristus ja että heillä olisi elämä hänen nimensä tähden7 Joh. 20:30–31. Hänen tekemiään ihmetekoja eivät Jeesuksen nimen pahimmatkaan herjaajat, juutalaiset, voineet heti Kristuksen jälkeen ilmestyneissä kirjoituksissaan kieltää, ja moni hänen aikaan elänyt juutalainen teki niistä sen johtopäätöksen, että Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme ja Jumala on katsonut kansansa puoleen8 Luuk. 7:16. Ja toisessa paikassa: Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan Joh. 6:14. Johtopäätös olikin sangen oikeellinen. Sellaisia326 ihmetekoja, joita hän teki parantaessaan spitaalisia, tehdessään sairaat terveiksi, antaessaan sokeille näkönsä, herättäessään kuolleita ja muuta, ei kukaan voi tehdä, ellei hän itse ole Jumala tai Jumalan uskottu lähettiläs, jonka tehtävä on tehdä ja julistaa jotain ihmisille tärkeää Jumalan nimissä Joh. 3:2. Ja koska tämä Jeesus teki sellaista, ei hänen uskottavuuttaan siinä, mitä hän julisti ja kuka hän väitti olevansa, mitenkään voida epäillä. Siksi hän itse vetosikin usein niihin todisteena siitä, että hän oli Jumalasta, ja että hänen oppinsa piti uskoa ja ottaa vastaan, kuten Joh. 5:36, 10:25, 14:11. Myös hänen todistajansa vetoavat samoin Jeesuksen ihmetekoihin, kuten Pietari Ap. t. 2:22 ja Paavali Hepr. 2:3–4, muista kohdista puhumattakaan. Toinen todistus tämän väitteen puolesta ovat Vapahtajamme Jeesuksen omat puheet, joissa hän usein paljasti opetuslapsilleen jumalallisen kaikkitietävyytensä Joh. 2:24–25 ja myös tiesi etukäteen tulevia asioita, kuten silloin kun hän ilmoitti kavaltajansa Matt. 26:21, oman ristiinnaulitsemisensa Joh. 3:14, 8:28, kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa Luuk. 18:32–33, sekä Jerusalemin murheellisen hävityksen Matt. 24:15 ja monia muita, mistä selvästi nähdään hänen jumalallisuutensa ja samalla hänen totuudellisuutensa. Samaa todistaa myös hänen327 saarnaamansa opin sisältö, sillä vaikka se olikin suurelta osin järjelle tavoittamatonta, se ei ollut järjen kanssa ristiriidassa ja päinvastoin sisälsi pyhää ja täysin Jumalan arvoista opetusta. Kolmanneksi meitä vakuuttavat tästä myös Vanhan testamentin profetiat Kristuksesta, meidän tulevasta profeetastamme ja opettajastamme, jotka hyvin merkittävällä tavalla osuvat kohdalleen hänessä. Jumala oli antanut suurelle Jumalan miehelle Moosekselle lupauksen, että hän tulisi synnyttämään Israelin lasten jälkeentulevissa polvissa profeetan heidän veljiensä keskuudessa, Mooseksen kaltaisen, ja panemaan sanansa hänen suuhunsa9 5. Moos. 18:18. Profeetta Jesajan kirjassa Jeesus puhuu itse: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista Jes. 61:1. Hänet oli helppo tunnistaa siitä, miten hän hoiti profeetallisen virkansa, sillä kun Filippus oli kuullut hänen puhuvan, hän sanoi täysin varmana ja vakuuttuneena: Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista Joh. 1:45. Lisäksi meidän Vapahtajamme sai Johannes Kastajan lähettämät opetuslapset vakuuttumaan tästä, eikä tämä johtunut vain heidän näkemistään monista ihmeteoista, vaan myös siitä, että köyhille328 julistetaan ilosanomaa Matt. 11:5. Katsokaa siis, rakkaani, kuinka kiistatonta se on, että Jeesus on oikea profeettamme, josta Jumala itse sanoo: Hänet minä otin todistajaksi kansoille, tein hänestä kansakuntien käskijän ja opettajan10 Jes. 55:4. Hän on se, jolle Herra, Herra on antanut taitavan kielen, niin että hän voi sanalla rohkaista uupunutta oikealla hetkellä11 Jes. 50:4. Ja jopa hänen vihollistensa täytyi tunnustaa hänen olevan opettaja, joka puhuu totta ja opettaa Jumalan tietä totuuden mukaisesti, mikä tarkoittaa, että hän hoiti profeetallista virkaansa oikein, niin pitkälle että hän ei pelännyt ketään eikä katsonut henkilöön12 Matt. 22:16. Kuinka turvallisesti voikaan meistä jokainen liittyä hänen kouluunsa, ja kuinka iloisesti me voimmekaan ottaa vastaan ja soveltaa itseemme hänen taivaallista oppiaan!
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Andra katekespredikan, § 18
Följande avsnitt: Andra katekespredikan, § 20
Platser: Jerusalem
Personer: Filippos (Philippo, Philippus) Jesaja (Esaia, Esaias, Esajas) Johannes Josef (Joseph) (NT) Mose (Mosen, Moses, Mosis) S:t Petersburg (Pettersborg, Pettersburg)
Bibelställen:
Teman: