Anders Chydenius jätti jälkeensä kolme omaelämäkerrallisiksi katsottavaa tekstiä. Ensimmäisen Omaelämäkerran hän kirjoitti 1780 tultuaan valituksi Göteborgin kirjallisuus- ja tiedeseuran jäseneksi: uusien jäsenten edellytettiin toimittavan elämäkertansa seuran arkistoon.
Toinen, laajempi Elämäkerta laadittiin Chydeniuksen viimeisinä elinpäivinä tammikuussa 1803. Se on säilynyt vain puhtaaksikirjoitettuina jäljennöksinä, mutta tekstissä ilmoitetaan, että se on ”hänen itsensä alkuaan laatima” ja ”suurimmaksi osaksi hänen itsensä laatima”. On mahdollista, että se on kirjattu ylös hänen sanelunsa pohjalta. Kirjoitus on laadittu kolmannessa persoonassa, mutta Chydenius on hyvin voinut tehdä tällaisen valinnan; ehkä hän toivoi kirjoituksen julkaisemista hänen kuolemansa jälkeen. Toisaalta kirjoitus on voitu muuttaa kolmanteen persoonaan puhtaaksikirjoitusta tehtäessä. Muutamat jäsentävät kappaleet sekä arviot Chydeniuksen elämäntyön merkityksestä ovat ilmeisesti tekstin editoijan tekemiä. Paikoitellen kirjoituksen pohjana on käytetty aikaisempaa Omaelämäkertaa (tai sen konseptia), mutta on mahdoton sanoa, onko tämä tapahtunut Chydeniuksen vai tekstin editoijan toimesta. Elämäkerrasta on säilynyt kaksi eri varianttia, ja tässä julkaistaan laajempi ja kaikesta päättäen alkuperäisempi versio, joka on selkeästi laadittu Chydeniuksen vielä eläessä. Hänen kuoltuaan joku laati tältä pohjalta suppeamman version ja liitti sen loppuun kuvauksen Chydeniuksen viimeisistä vaiheista sekä lyhyet muistosanat. Tämän jälkimmäisen version Georg Schauman löysi suvun hallusta ja julkaisi 1908.
Elämäkerran kirjaajan/toimittajan henkilöllisyys ei ole selvillä. Tor Krookin mielestä tämä on saattanut olla Vihannin kirkkoherra Gabriel Borg, joka oli naimisissa Chydeniuksen veljentyttären kanssa. Krook löytää yhtäläisyyksiä Borgin pitämän Chydeniuksen ruumissaarnan ja Elämäkerran välillä. Pentti Virrankoski nostaa etusijalle Jacob Tengströmin, jolla oli elämänkerran laatimiseen eittämättä hyvät edellytykset. Hän myös laati Allmän Litteratur-Tidningissä heinäkuussa 1803 julkaistun nekrologin, joka varmaankin perustuu Elämänkerran tietoihin, vaikkakaan ei ole suoraan sen pohjalta laadittu.1 Varmuudella voidaan sanoa, että Tengström ei ollut paikalla Chydeniuksen kirjatessa/sanellessa ensimmäistä versiota tammikuussa 1803. Todennäköistä on, että kirjoitusprosessiin on osallistunut useampikin henkilö. Kokkolan papeista tulevat kyseeseen ainakin Chydeniuksen pitkäaikainen kappalainen ja sittemmin hänen seuraajansa kirkkoherrana Fredrik Stenhagen ja kappalainen Karl Johan Nordling, joka asui pappilassa Chydeniuksen kuollessa.
Elämäkerrat ovat alussa rakenteeltaan melko yhtenevät: aluksi käsitellään vanhempien sukutaustaa, sitten kiitetään isän antamaa kasvatusta, käsitellään koulunkäynti ja opinnot, papinuran alkuvaiheet ja siirtyminen Kokkolan kirkkoherraksi. Omaelämäkerran sittemmin kadonnut konsepti tai kopio on siis ollut käsillä Elämäkertaa laadittaessa, siitä on tehty jopa suoria lainauksia, mutta toisaalta lisätty paljon uutta tietoa ja yksityiskohtia. Tämän jälkeen kirjoitukset alkavat eriytyä, perusrakenne on kuitenkin sama ja lainauksia ja tiivistelmiä vanhemmasta esiintyy Elämäkerrassa edelleen.
Elämäkerta tuo esille itse asiassa melko vähän uusia, vuoden 1780 jälkeen tapahtuneita asioita (näitä ovat lähinnä Gävlen valtiopäivät, kirkon rakennustyö, kirjoitukset rokonistutuksesta ja Suomen maataloudesta sekä saarnat), mutta rikastuttaa aikaisempia vaiheita tarkemmilla yksityiskohdilla.
Toisaalta 1760-luvun kiihkeät vuodet saavat Elämäkerrassa vähemmän painoa. Painovapausasiaa käsitellään vain lyhyesti, muutamalla neutraalilla lauseella, kun se Omaelämäkerrassa vie monta sivua ja on yksi laajimmista kokonaisuuksista. Ilmeisesti painovapauden laajempi käsittely myönteiseen sävyyn koettiin tässä vaiheessa mahdottomaksi, etenkin jos tarkoituksena oli kirjoituksen saattaminen julkisuuteen. Myös Valtakunnan pelastaminen -kirjoituksen dramaattisia syntyvaiheita käsitellään 1780 huomattavasti perusteellisemmin ja eloisammin kuin 1803.
Chydenius käy elämäkerroissaan melko tarkasti läpi kaikki tärkeimmät kirjalliset tuotoksensa. Siksi muutamat puutokset herättävät huomiota. Chydenius ei mainitse Hyväntahtoinen vastaus -kirjoitusta (1765), mikä on saanut osan tutkijoista epäilemään, ettei se ole Chydeniuksen kirjoittama (ks. kirjoituksen kommentti). Toinen merkittävä vaille mainintaa jäänyt kirjoitus on Purjehdusvapauden muutos, jonka Chydenius julkaisi anonyyminä lehtikirjoituksena 1774. Tässä tapauksessa poisjättäminen on sikäli merkillistä, että kyseinen kirjoitus näyttää vaikuttaneen merkittävällä tavalla hallituksen politiikkaan ja on siten yksi Chydeniuksen keskeisistä saavutuksista, joista hänellä ei yleensä ollut tapana vaieta. Ajallinen etäisyys Pohjanmaan kaupunkien purjehdusoikeuksien vahvistamisesta (vuoden 1777 lopulla) oli lyhyt, ja ilmeisesti Chydenius katsoi 1780 parhaaksi olla paljastamatta itseään kuninkaalle, jonka suosioon hän juuri 1778–1779 valtiopäivillä oli onnistunut pääsemään. Tästä suosiosta riippui kaikkien merkittävien hankkeiden eteneminen. Vuonna 1803 tämä kirjoitus saattoi sitten helposti unohtua, kun pohjana käytettiin Omalämäkertaa.
Kumpikin elämäkerta kertoo Chydeniuksen subjektiivisista näkemyksistä, ja niiden luotettavuus voidaan kyseenalaistaa. Kumpaakin laatiessa täytyi ottaa huomioon lukijan reaktiot ja odotukset. Omaelämäkertaa kirjoittaessaan Chydeniuksella oli merkittävä ura takanaan, mutta hän ei voinut tietää, miten menneisyyden ”avoin” käsitteleminen voisi vaikuttaa hänen omaan tai hänen läheistensä tai kotiseutunsa tulevaan asemaan. Elämäkerrassa taas vaikutti ehkä Chydeniuksen oma ja varsinkin muiden kirjoituksen laatimiseen osallistuneiden halu luoda arvokas kuva päättyneestä elämäntyöstä: se on sovitettu muistokirjoituksen muottiin. Chydenius ei mitenkään kaihtanut tuoda julki omia aikaansaannoksiaan ja saavutuksiaan, mikä on osaltaan tehnyt jälkipolvet hieman epäluuloisiksi. Tutkijat eivät siten ole suoralta kädeltä ottaneet todesta Chydeniuksen antamaa kuvaa omasta keskeisestä roolistaan painovapaus- ja uskonnonvapauskysymysten ratkaisemisessa (ks. Kommentti: Painovapausmuistion luonnos ja Painovapausmuistio ja Kommentti uskonnonvapautta käsitteleviin kirjoituksiin).
Näiden kahden laajan elämäkerrallisen kirjoituksen lisäksi piispa Olof Wallqvistin kokoelmassa Strängnäsin Rogge-kirjastossa on säilynyt Chydeniuksen omakätisesti laatima lyhyt ansioluettelo.2 Mahdollista on, että Chydenius luovutti dokumentin Gävlen valtiopäivillä 1792 Wallqvistille, joka keräsi kirkon ja papisto historiaan liittyvää materiaalia. Kirjoitus sisältää ilmeisesti ainoan säilyneen kuvauksen siitä hämmennyksestä, jonka Chydenius aiheutti lukemalla säätyjen suostuntaoikeutta puolustavan – ja siten kuninkaan valtapyrkimyksiä uhmaavan – muistion (Muistio verosuostunnoista) vuoden 1778 valtiopäivillä.
MJ ja PH
Kirjallisuus
Eriksson, Nils, Kungl. Vetenskaps- och vitterhets-samhället i Göteborg 1778–1874, Göteborg: Kungl. Vetenskaps- och Vitterhets-Samhället 1978.
Krook, Tor, Anders Chydenius. Samhällsreformator och församlingsherde, Helsingfors: Förbundets för svenskt församlingsarbete i Finland bokförlag 1952.
[Tengström, Jacob], ”Lefvernes-beskrifning”, Allmän Litteratur-Tidning, nro 58, 22.7.1803, s. 517–521.