Tutkimus vuosipalveluksesta, § 20

§ 20.

Ved värkställigheten af alt detta möter mig doch ett ved första påsende af saken aldeles oöfvervinneligit hinder, hvarved likväl en upeldad nit för Fosterlandet ei får gifva saken aldeles förlorad; nemligen huru en sådan lag, om den ock vore den aldra helsosammaste, skall kunna utfärdas, då Konungen först ei äger, som förut är sagt, någon ny Lag göra, och för det andra denna Författning tyckes snörrätt strida emot alla husbönders närmaste interesse. När vij nu eftersinna, at Riksens Ständer, som skola med Kongl. Maij:t samråda om ny Lag, äro alla husbönder, har man svårt at förutse någon möjelighet huru Ständerna kunde samtycka, än mindre tilstyrcka Hans Kongl. Maij:t til sådanna författningar.564

Emot detta onda känner jag för min ringa del åter intet något annat hielpe medel, än det den af Hans Kongl. Maij:t i nåder förunta Skriffriheten räcker oss i händerna, nemligen at uti utkommande Skrifter sprida lius och ädla tanckesätt ibland den uplystare delen af allmänheten, hvarigenom sanningarna efterhand vinna burskap och värka öfvertygelse. Men til ett så stort ändamål gör det ingalunda tilfyllest, at saken betrachtas allenast på en sida: den bör af tänckande Medborgare granskas i allmänna skrifter med och mot; då först, men ei förr, segrar sanningen i alla goda medborgares hiertan, som med en upplyst Konung instämma uti det stora ändamålet at söka Rikets och dess undersåtares sanskylliga välgång och sällhet.

At i vår allmänhet upkasta en sådan fråga har varit syftemålet med denna Skrift, men blifver den allena, så är föga uträttat i hufvudsaken, och ehuru ifrigt jag häruti fäktar för friheten misstror jag mig likväl sielf, at hafva träffat sanningen; derföre önskade jag, at af mina värda Landsmän blifva behedrad med någon motsäjelse. Men huru skall jag vinna denna min önskan? Jag har uptänkt ett medel efter mina omständigheter, det jag vördsammast anhåller mina Medborgare täktes til det bästa uttyda. Medlet är detta.

Jag underkastar härmed denna min lilla afhandling en vördad Allmänhets ovälduga granskning, med ödmiukaste anhållan at de som tä[nc]ka väl emot sitt Fädernesland, och äga tilfälle at upsätta någon vederläggning på denna min Skrift, ville visa mig den vänskapen och öfversända den teknad med någon divise9 devis, motto på Gamle Carleby PostContoir mig tilhanda, jemte en förseglad sedel,10 papperslapp som utanpå är tecknad med samma divise som vederläggningen, men inuti upgifver Auctorns namn och Character;11 titel blifver jag behedrad med en eller flera sådanna Motskrifter, som med något eftertryck röra hufvudsakerna i denna afhandling, så försäkrar jag härigenom, at den som kraftigast vederlägger denna min Undersökning skall för sin bevågenhet12 ynnest, välvilja emot det Allmänna undfå af mig en belöning af Tio Ducater i Gull. Pröfningen af inkommande Skrifterna måste denna gången vara mig förbehållen, doch med den försäkran at hvarcken häftighet i Skrifarten, eller något som rörde min person, skall minska Auctorernas apparancer13 utsikter, möjligheter til belöningen. Det utbeder jag allenast, om nödigt lius skall vinnas, at saken565 uptages i sin vidd, så som den i § 3:die finnes utstakad, och at afhandlingen ei blifver för mycket vidlöftig, som i händelse af dess tryckning kunde åstadkomma något hinder. Vid Pris Sedelens öpnande täncker jag vara bijträdd af Hederliga Stånds Personer, som i Dagligt Allehanda skola bevitna det alla andra Sedlar oöpnade blifvit upbrända; och stå de andras Skrifter under Auctorernas egen disposition, som under sin divise äga dem at återfordra och, om dem så godt synes, såsom en controll öfver mitt vahl sielfva trycka låta.

Tiden innom hvilcken Skrifterna böra vara insända blifver d:n 24 Junii nästkommande år 1779 och den 19 Augusti derpå följande skall sedelen öpnas, och anstalt fogas om Prisens lyftande i Stockholm, så fort möjeligit är, och om hela tilgången Allmänheten omständeligen i Tidningarna underrättas. Men hvad tryckningen anbelangar af Vederläggningen så beror sådant på Förläggare, och Auctorns eget ansvar för sin skrift, men emot Auctorns vilja skall den doch ei tryckas. Hvilcket alt likväl ankommer derpå, om den Högsta som styrer alla våra öden täckes til den tiden mig lif och hälsa förläna.

Längre har jag för denna gången ei kunnat gå. Jag ömmar för mitt Fädernesland och mitt hierta blöder öfver des refvor: nögd om jag kunnat uppmuntra mina Landsmän at granska detta ämne; men lyckelig om jag kunnat gifva minsta anledning til deras botande.14Längre har jag ... deras botande.: det sista stycket är nästan identiskt med motsvarande stycke i Tankar § 17, vilket även Schauman påpekar (Schauman 1908, s. 565, not 1)

1. devis, motto
2. papperslapp
3. titel
4. ynnest, välvilja
5. utsikter, möjligheter
6. Längre har jag ... deras botande.: det sista stycket är nästan identiskt med motsvarande stycke i Tankar § 17, vilket även Schauman påpekar (Schauman 1908, s. 565, not 1)

§ 20

Kaiken tämän täytäntöönpanossa havaitsen kuitenkin ensi näkemältä täysin voittamattoman esteen, joka ei kuitenkaan saa täysin lannistaa isänmaan parasta palavalla innolla tavoittelevaa mieltä. Miten nimittäin tuollainen laki, vaikka se olisi mitä hyödyllisinkin, voidaan saada säädetyksi, kun ensinnäkään kuninkaalla ei ole oikeutta laatia uutta lakia, kuten edellä on sanottu, ja kun toiseksi tämä säädös tuntuu olevan täysin kaikkien isäntien lähimmän edun vastainen. Kun nyt otamme huomioon, että valtakunnan säädyt, joiden on yhdessä kuninkaallisen majesteetin kanssa sovittava uudesta laista, koostuvat kaikki pelkästään isännistä, on vaikeata nähdä ennakolta mitään mahdollisuuksia siihen, että säädyt voisivat suostua tuollaisiin hänen majesteettinsa säädösesityksiin saati puoltaa niitä.564

Omalta vähäiseltä osaltani en näe tätä pahaa vastaan muuta apukeinoa kuin sen, jonka hänen kuninkaallisen majesteettinsa käsiimme armollisesti ojentama painovapaus suo, nimittäin sen, että julkaistavissa kirjoituksissa levitämme valaistusta ja jaloja ajattelutapoja yleisön valistuneemman osan keskuuteen. Tätä tietä totuudet saavat vähitellen kantavuutta ja vaikuttavat vakaumuksiin. Tällaisen suuren päämäärän saavuttamiseksi ei kuitenkaan riitä, että asiaa tarkastellaan vain yhdeltä puolelta; ajattelevien kansalaisten on tarkasteltava sitä julkisissa kirjoituksissa esittäen ajatuksensa puolesta ja vastaan. Vasta silloin, mutta ei sitä ennen, totuus voittaa kaikkien hyvien kansalaisten sydämissä, ja he yhtyvät valistuneeseen kuninkaaseen pyrkimyksissä suureen tavoitteeseen, kohti valtakunnan ja sen alamaisten todellista menestystä ja onnea.

Tällaisen kysymyksen esittäminen yleisöllemme on ollut tämän kirjoituksen tavoitteena, mutta jos se jää ainoaksi, on pääasian hyväksi saatu aikaan hyvin vähän, ja vaikka taistelen tässä kirjoituksessa innokkaasti vapauden puolesta, epäilen kuitenkin sitä, olenko itse löytänyt totuuden: siksi toivoisin, että arvoisat maanmieheni kunnioittaisivat minua esittämällä vastaväitteitä. Mutta miten saan tämän toiveeni täyttymään? Olen suunnitellut tähän mahdollisuuksieni mukaista keinoa, ja pyydän arvoisia maanmiehiäni tulkitsemaan sitä parhain päin. Keino on tällainen.

Alistan täten tämän pienen tutkielmani arvoisan yleisön puolueettomaan tarkasteluun nöyrästi pyytäen, että ne, jotka ajattelevat isänmaansa etua ja joilla on tilaisuus esittää jokin vastine tähän kirjoitukseeni, haluaisivat ystävällisesti lähettää sen jollakin nimimerkillä varustettuna Kokkolan postikonttoriin minulle toimitettavaksi ja panisivat mukaan sinetillä suljetun lappusen, jonka ulkopuolelle on merkitty sama nimimerkki kuin vastineeseenkin, mutta sisäpuolella ilmoitetaan kirjoittajan nimi ja asema. Jos saan kunnian ottaa vastaan yhden tuollaisen vastakirjoituksen tai useampiakin, joissa kosketellaan merkittävällä tavalla tämän tutkielman pääasioita, vakuutan täten, että se kirjoittaja, joka tehokkaimmin kumoaa tämän tutkimukseni, saa yhteiskunnan asioihin osoittamansa hyväntahtoisen kiinnostuksen takia minulta kymmenen kultadukaatin palkinnon. Saapuvien kirjoitusten arvioinnin täytyy tällä kerralla jäädä minun asiakseni, mutta vakuutan kuitenkin, ettei kirjoitustavan kiihkeys eikä mikään henkilööni kohdistuva mielipide vähennä kirjoittajien mahdollisuuksia palkinnon saamiseen. Pyydän ainoastaan, että tarvittavan valaistuksen saamiseksi asiaa565 käsitellään koko laajuudessaan siitä §:ssä 3 esitetyn määrittelyn mukaisesti eikä tutkielma olisi hyvin pitkä, koska tämä saattaisi tuottaa vaikeuksia sen mahdollisessa painattamisessa. Palkitun kirjoituksen nimimerkkilappusen avaamiseen aion saada avukseni kunniallisia säätyhenkilöitä, joiden on Dagligt Allehandassa julkaistava todistus siitä, että kaikki muut nimimerkkilappuset on avaamattomina poltettu. Muiden kirjoitukset ovat vapaasti kirjoittajiensa käytettävissä, ja he voivat vaatia ne palautettaviksi ilmoittamalla nimimerkkinsä ja halutessaan painattaa ne, jolloin valintani osuvuus jää arvioitavaksi.

Kirjoitusten on oltava perillä viimeistään ensi vuoden 1779 kesäkuun 24. päivänä, ja seuraavan elokuun 19. päivänä avataan voittajan nimen sisältävä lappunen ja heti tämän jälkeen järjestetään palkinnon lunastaminen Tukholmassa mahdollisimman pian ja koko tapahtumasarja selostetaan yleisölle seikkaperäisesti sanomalehdissä. Vastineen painattaminen riippuu kuitenkin kokonaan kustantajista, ja kirjoittajalla on vastuu omasta kirjoituksestaan, mutta sitä ei ainakaan painateta vastoin kirjoittajan tahtoa. Tämä kaikki riippuu kuitenkin siitä, suoko Korkein, joka ohjaa meidän kaikkien kohtaloa, minulle siihen asti elämää ja terveyttä.

Pitemmälle en ole tällä kerralla voinut edetä. Säälin isänmaatani, ja sydämeni vuotaa verta sen kärsimien vaurioiden takia. Olen tyytyväinen, jos olen voinut kannustaa maanmiehiäni tutkimaan tätä aihetta, mutta onnellinen, jos olen voinut vähimmässäkään määrin antaa aineksia niiden korjaamiseen.15Pitemmälle en ole ... aineksia niiden korjaamiseen.: Kuten Schauman 1908 (s. 565, viite 1) huomauttaa, viimeinen kappale on lähes identtinen Ajatuksia luonnollisista oikeuksista -kirjoituksen vastaavan kappaleen (§ 17) kanssa.

Suom. Heikki Eskelinen

1. Pitemmälle en ole ... aineksia niiden korjaamiseen.: Kuten Schauman 1908 (s. 565, viite 1) huomauttaa, viimeinen kappale on lähes identtinen Ajatuksia luonnollisista oikeuksista -kirjoituksen vastaavan kappaleen (§ 17) kanssa.

Unfortunately this content isn't available in English