Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Tutkimus vuosipalveluksesta

Tutkimus vuosipalveluksesta, § 17

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 17

Tähän mennessä olemme tarkastelleet palkollissääntöä itseään, sen yhteensopivuutta kansalaisten oikean vapauden ja valtakunnan todellisen edun kanssa. Nyt on enää tutkittava, voidaanko tuontapainen sääntö todellakin saada säädetyksi vai ei. Aiheen tämän kysymyksen esittämiseen olen saanut erityisesti päivälehdistämme, joissa on nähty yhden jos toisenkin haluavan heti vaatia armolliselta kuninkaaltamme tuollaista epäilemättä korkeammalta taholta ehdotettua säädöstä ja jopa niin innokkaasti, että väitetään sen olevan tarpeen jo ennen olavinmessua,1 muussa tapauksessa valtakunta joutuu noiden nimettömien kirjoittajien uskon mukaan tuhoon ensi syksynä ja kaikki isäntäväet jäävät vaille palvelijoita.

Tietysti harmistuin näiden lainvalajien innosta ajaa tahtoaan läpi, mutta heidän syvä tietämyksensä valtakuntamme nykyisestä hallitsemisesta ja perustuslaista silti väistämättä hieman huvittikin minua, ja koska he ehkä kärsimättömästi yhä odottavat vaaditun säädöksen julkaisemista minä päivänä tahansa ja ehkä vaativat sitä muitakin kanavia kuin päivälehtiä käyttäen, olen mielestäni velvollinen sanomaan heille ja kaikille muille heidän kanssaan samoin uskoville rehellisesti, että he odottavat aivan varmasti turhaan eivätkä tunne lainkaan riittävästi sitä, miten uusia lakeja meidän valtiojärjestyksemme mukaan säädetään.

Sisältäähän valtakunnan säätyjen 21. elokuuta 1772 hyväksymä ja valallaan vahvistama hallitusmuoto selkeän määräyksen, että kuninkaallinen majesteetti ei voi säätää uutta lakia ilman valtakunnan säätyjen eivätkä valtakunnan säädyt ilman kuninkaan suostumusta. Miten siis kukaan voi muuten kuin täydellisen tietämättömyyden vallassa saada päähänsä ajatuksen, että kuninkaallinen majesteetti haluaisi jollakin uudella lailla yksin antaa alamaisten oikeuksista tuomion, etenkin kun tuollainen laki lisäksi on täysin ristiriidassa sen kanssa, että meidän suuri ja lempeä kuninkaamme haluaa vaalia vähäisimpienkin alamaistensa lakeihin perustuvaa vapautta?

Joku esittänee kuitenkin vastaväitteen: palkollissääntöä ei voida sanoa uudeksi laiksi, se on jo vanha ja paljon itse hallitusmuotoa vanhempi, eikä vanhan lain parantamista siis voida sanoa uuden lain säätämiseksi. Siihen vastaan: ehdotetussa säännössä lienee jotakin vanhaa ainesta, mutta mitä arpomismenettelyyn tulee, se on aivan uusi laki, jolla valinnan vapaus riistetään niin isännältä kuin palkolliseltakin ja molemmat alistetaan noudattamaan sokean arvonnan tulosta. Vapaana syntyneelle Ruotsin alamaiselle on suunnattoman tärkeätä, onko hänelle vapaus valita isäntänsä vai ei, ja isännille, saavatko he etsiä itselleen uskollisia ja uutteria palvelijoita vai onko heidän jätettävä kaikki riippumaan sattumasta ja sokeasta kohtalosta. Tuollainen laki on siis väistämättä aivan uusi eikä pelkästään uusi, vaan mitä tärkein laki, ja ehdotuksien tehtailijat älkööt ikinä uskoko, että se voitaisiin säätää ilman säätyjen suostumusta.

Joku esittää vielä vastaväitteen, että tuollaista sääntöä on pidettävä vain taloudellisena asetuksena, jolla lempeä ja armollinen kuningas, jolla eikä kenelläkään muulla on oikeus hallita omaa valtakuntaansa, ilahduttaa kansaansa helpottaakseen uskollisten alamaistensa vaikeuksia, kun kansa näkee, että muussa tapauksessa sitä uhkaa tilojen autioituminen. Minä vastaan: jos kyseessä olisi vain hänen kuninkaallisen majesteettinsa alamaisten tilanteen helpottaminen eikä samalla puututtaisi toisten oikeuksiin eikä vapauksiin, uskomme kaikki hänen ehdottomasti haluavan rientää avuksi. Kun tämä apukeino kuitenkin merkitsisi hänen vähäisimmille alamaisilleen vapauden menettämistä, on täysin hänen lempeän mielenlaatunsa vastaista takoa kansalleen kahleita, eikä niitä voida koskaan nimittää taloudellisiksi asetuksiksi eikä valtakunnan hallitsemiseksi hallitusmuodossa sanalle annetussa merkityksessä.

Minun vähäisen ymmärrykseni mukaan valtakunnan hallitsemiseen kuuluu valtakunnan virkojen täyttäminen, valtakunnan tulojen perinnästä ja niiden valtakunnan tarpeisiin käyttämisestä huolehtiminen, valtakunnan sotavoimista ja puolustuksesta huolehtiminen, puolueettoman lainkäytön edistäminen ja päätösten ripeä toimeenpano sekä muita vastaavia asioita. Kaikki nämä asiat hänen kuninkaallinen majesteettinsa on ottanut omille hartioilleen. Kuninkaallinen majesteetti on korkeimmin kunnioitetussa hallitusmuodossa kuitenkin itse luopunut sellaisten uusien lakien säätämisestä, jotka vaikuttavat hänen uskollisten alamaistensa oikeuksien keskinäisiin suhteisiin tulevaisuudessa. Tämän tekee vieläkin selkeämmäksi se, että hän on samassa hallitusmuodossa alamaistensa turvan takaamiseksi kaikkina tulevina aikoina vakuuttanut, että lakien soveltamisen kansalaisten välisiin suhteisiin tulee myöskin tapahtua neuvoskunnan enemmistön kannan mukaisesti.

Noin sitä harhaudutaan mitä selvimmissäkin asioissa, noin useinkin rynnätään lempeän kuninkaan valtaistuimen eteen vaatimaan mahdottomia.

- - - - - - - - - - - - - - - -


  1. Pyhän Olavin päivä 29.7.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: