Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Kolmas saarna

Kolmas katekismussaarna, § 7

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 7

Ensimmäistä Pyhän Hengen armonvaikutusta, jolla hän alkaa vetää syntistä Jeesuksen luo, Luther kuvaa näin: Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä.1 Kutsun armo onkin varmasti ensimmäinen. Ilman sitä ei kukaan voi tulla Jumalan luo, ja kallis Vapahtajamme sanoo, että Isä vetää Joh. 6:44. Sen ainoa peruste on kalliin Välittäjämme täydellisessä sovituksessa koko maailman syntien tähden. Ilman sitä emme olisi muuta kuin Jumalan vihollisia, joille hän oikeamielisessä vihassaan ei voisi muuta kuin huutaa: Menkää pois minun luotani, te kirotut Matt. 25:41. Mutta hänen kauttaan olemme tulleet osallisiksi kutsun armosta, joka on kolmiyhteiselle Jumalalle, mutta varsinaisesti Pyhälle Hengelle kuuluvaa työtä ja pyrkimystä saada syntinen osalliseksi hankitusta armosta.

Jotta voisimme oikein käsittää tämän Pyhän Hengen armotyön, meidän täytyy ensiksi tarkata itse sanaa kutsua. Se on hyvin yleinen sana, ja se voidaan käsittää hyvin erilaisissa merkityksissä, sekä suhteessa kutsuvaan persoonaan että suhteessa siihen, ketä kutsutaan. Suuria eroja on myös siinä, mitä ovat ne edut, joihin jotakuta kutsutaan, tai itse kutsun suhteen. Pyhä kirja esittää meille tämän armon hyvän työn monin vertauksin, mutta meidän Vapahtajamme kuvaa sitä sen erityisen selkeästi kutsuna suurelle ehtoolliselle, tai häihin. Jumala kuvaa tätä ehtoollista meille profeetta Jesajan kautta näin: Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan: ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä Jes. 25:6, mikä tarkoittaa kaikkia niitä armon ja autuuden aarteita, jotka meidän kallis Vapahtajamme meille kuolemallaan hankki. Itse kutsua näihin pitoihin Vapahtajamme kuvaa meille näin: Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ”Tulkaa, kaikki on jo valmiina.” Luuk. 14:17, ja kun kutsutut kieltäytyivät tarjotusta armosta, hän jatkaa palvelijalleen: ”Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.” Luuk. 14:21, ja toisessa kohtaa sanotaan: ”Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan” Luuk. 14:23. Vapahtajamme haluaa tällä osoittaa, kuinka uuras ja yleinen hänen kutsunsa on. Sitä luonnehditaan myös kutsuna suuriin häihin, jotka taivaallinen Kuningas valmisti Pojalleen, ja sitä kuvataan näin: Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita Matt. 22:2–3, ja sitten sanotaan jälleen palvelijoille: Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte Matt. 22:9. Tästä nähdäänkin selvästi, että sana kutsua tarkoittaa Jumalan vakavaa pyrkimystä koettaa saada syntiset ottamaan vastaan ja omaksumaan meille Kristuksessa hankittu armo ja autuus. Mutta meidän tulee kuitenkin huomata, että kutsua-sanaa käytetään Raamatussa sekä suppeassa että laajassa merkityksessä. Se voi tarkoittaa pelkästään sitä, että suuri Jumala tarjoaa autuutensa aarteita, eli se on syntisen taivuttelua ja ylipuhumista armon vastaanottamiseen, tai myös kutsua, jonka ihminen todella on ottanut vastaan, totellut ja omaksunut, niin kuin näemme apostoli Paavalin käyttävän tätä sanaa Room. 8:30, kun hän sanoo: Ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi. Tässä vanhurskauttaminen yhdistetään kutsuun, siitä täysin erottamattomana, mitä ei suinkaan voi sanoa pelkästä Jumalan puolelta tulevasta kutsusta, sillä Vapahtajamme itse sanoo, että: Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja Matt. 22:14. Ensiksimainitun täytyy ymmärtää pätevän vastaanotettuun ja oikeassa järjestyksessä noudatettuun kutsuun, ja nämä asiat on tarkoin erotettava, ellemme halua erehtyä autuuden asiamme kannalta välttämättömimmissä käsitteissä. Otamme sen tässä varsinaisessa merkityksessään, vain pelkkänä armonvaikutuksena Jumalan taholta, omaksuu ihminen sen sitten tai ei.

Toiseksi meidän tulee tarkemmin selvittää itse tämän kutsun luonne, ja huomaamme ensinnäkin, että se on välillinen, sillä se tapahtuu aina autuutemme edistämiseksi ilmoitetun totuuden, Jumalan sanan välityksellä. Autuas Luther sanookin, että Jumala on kutsunut hänet evankeliumin kautta, mutta joko hän tässä ymmärtää sanan evankeliumi sen laajemmassa merkityksessä, niin että se kattaa koko autuuden oppimme, tai hän tahtoo sanoa, että itse kutsu on tässä pääasiassa evankelinen. Tai sitten merkitys onkin se, että sen jälkeen kun laki, joka ensin on selitetty ja teroitettu kymmenessä käskyssä, on saanut tehdä vaikutuksensa, niin että olen tullut tietämään synninkurjuuteni ja minua uhkaavan kirouksen, ja kun sitten toinen uskonkappale on ilmoittanut minun Vapahtajani sovittaneen täydellisesti syntini, niin Pyhä Henki tulee ja pelkillä armonlupauksilla koettaa saada minut kääntymään pois kurjuudestani ja uskossa ottamaan vastaan kaiken Vapahtajani minulle hankkiman autuuden: sillä evankeliumille ei voi olla sijaa kenenkään muun luona eikä siitä koskaan voi tulla ilosanomaa kenellekään muulle kuin niille, jotka Jumalan laki on aiemmin alentanut ja murskannut. Tästä myös näemme, että lakia ei saa sulkea kutsun välineiden ulkopuolelle. Tämä kutsun väline välitetään ihmiselle joko Jumalan sanan lukemisessa tai kuulemisessa, kun joko varsinaiset sanan palvelijat tai muut kristityt sitä julistavat. Herra Jumala puhuu tästä painavasti profeetta Jesajan kautta ja sanoo: Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta – – – ja kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan Jes. 55:10–11. Onneton se, joka halveksii välinettä, sillä hänen täytyy myös ikuisesti jäädä ilman sen vaikutusta. Toiseksi huomaamme, että kutsu on Jumalan puolelta hyvin vakava. Paljon vääryyttä jumalallista hyvyyttä ja vanhurskautta kohtaan tekevät ne, jotka kyllä myöntävät Jumalan kutsuvan kaikkia, mutta silti väittävät, että hän ei tee sitä täysin vakavasti muille kuin valituilleen, kun Jumala ei kuitenkaan ole puolueellinen tai katso henkilöön, ja kun hän päinvastoin on mahdollisimman ponnekkaasti koettanut tältä osin ilmoittaa ja todistaa vakavuutensa, kuten sanoessaan Jerusalemin kaupungille muun muassa: Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Matt. 23:37. Hän ei voisi milloinkaan selvemmin ilmaista harrasta haluaan ja pyrkimystään saada Jerusalemin asukkaat hänen armonsa yhteyteen kuin vertaamalla itseään kanaemoon, joka näkee pikkuiset kananpoikansa hajallaan. Kuinka hellästi ja toimeliaasti se rientääkään niiden luokse ja hetkeäkään lepäämättä kutsuu ja houkuttelee niitä ja levittelee siipiään, kunnes saa ne koottua. Katsokaa miten hän maalaili, miten eloisasti hän kuvasi sydämensä tilaa kaikille Jerusalemin asukkaille, vaikka hän hyvin näki, että suurin osa heistä joutuisi kadotukseen. Tästä vakuuttavat meitä yllin kyllin myös Vapahtajamme käyttämät vertaukset, jotka juuri mainittiin, sekä useaan kertaan toistetut kutsut, mutta aivan erityisesti niissä korostuu hänen innokas halunsa vetää puoleensa syntiset, joita näissä vertauksissa oli kohdannut heidän tottelemattomuudestaan johtuva isännän tai kuninkaan viha.. Kun juutalaiset näkivät Jeesuksen itkevän Lasaruksen haudalla, he sanoivat: Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli Joh. 11:36. Kun me näemme Jeesuksen silmien kostuvan kyyneliin hänen katsellessaan Jerusalemia ja sen onnettomuutta, emmekö mekin huudahtaisi: kuinka rakas olikaan hänelle tuo kurja kansa. Siksi hän on koettanut ilmaista vakavaa pyrkimystään kaikkein herkimmillä vertauksilla, joita luonto tarjoaa. Hän kutsuu itseään hyväksi paimeneksi Joh. 10, joka itse lupaa etsiä eksyneen lampaan ja tuoda takaisin harhautuneen Hes. 34:16. Hän kuvaa itseään rakastajana tai sulhasena, joka hellästi etsii rakasta morsiantaan, jota hän hartaimmin iloiten syleilee Laul. l. 4. Katsokaa, tällainen on Jumalan vakava pyrkimys kutsua meidät hänen armonsa yhteyteen. Kolmanneksi meidän tulee tietää, että armon kutsu on myös hyvin voimakas, niin että jos syntinen vain antaa sille tilaa sydämessään eikä vihamielisesti nouse armoa vastaan, niin hän tulee kykeneväksi nauttimaan tarjotusta autuudesta. Sillä sana, jota tässä käytetään on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, vakuuttaa Paavali Hepr. 4:12. Toisessa kohdassa hän sanoo: Evankeliumi on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat Room. 1:16. Tämä voima ei ole mistään muualta kuin sen omalta suurelta Alkuunpanijalta, eikä hän sen voimalla vain kosketa ja taivuta syntistä, vaan antaa tälle myös samalla halun ja kyvyn noudattaa kutsua sekä voittaa luonnollinen velttoutensa, kunhan tämä ei vain suoranaisesti tarkoituksella asetu potkimaan tutkainta vastaan. Lopuksi ja neljänneksi meidän tulee tietää, että se on yleinen, jos tarkastelemme asiaa Jumalan puolelta tai hänen aikomuksiensa kannalta. Tästä meidät vakuuttaa täydellisesti ensinnäkin Jumalan yleinen rakkaus koko ihmiskuntaa kohtaan. Kun hän on niin suuresti meitä rakastanut, että hän on antanut Poikansa kuolemaan kaikkien puolesta, niin hän ei tämän ikuisen armahtavaisuutensa pohjalta voi muuta kuin kutsua ja vetää kaikkia tämän armonsa osallisuuteen. Toiseksi meitä vakuuttavat tästä vielä paremmin Pyhän kirjamme selvät todistukset. Majesteettinen Herra vannoo ikuisen elämänsä kautta: En minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää Hes. 33:11. Mutta koska hän ei halua heidän kuolemaansa, hänen täytyy myös vakavasti koettaa estää se, ja koska kutsu on vahva keino siihen, ei meidän armollinen Jumalamme voi mitenkään sellaista sivuuttaa. Siksi myös Vapahtajamme määräsi, sitten kun hän oli täyttänyt kaiken ihmissuvun autuudeksi, että hänen opetuslastensa tulee mennä ja tehdä kaikki kansat minun opetuslapsikseni2 Matt. 28:19. Kukaan ei olisi siinä ulkopuolinen, ei ainoakaan. Ja toisella kertaa hän sanoi heille niin kuin evankelista Markus kertoo: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille Mark. 16:15. Kaikki maanpiirin asukkaat, kaikki luodut, siis luoduista tärkeimmät eli ihmiset, joita hepreankielisen puhetavan mukaan kutsutaan luoduiksi,3 tulisivat kutsutuiksi evankeliumin sanan kautta. Siksi myös itse kutsu on yleinen ja se kuuluu näin: Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret, antakaa pelastaa itsenne Jes. 45:22. Sillä Jumala tahtoo todella ja vilpittömästi, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden,4 kuten apostoli Paavali vakuuttaa 1. Tim. 2:4. Mutta miten rakastava Jumala on soveltanut tai jakanut tämän vakavan ja yleisen kutsun kunkin ihmisen kohdalla, tai miksi hän menneinä ja nykyisinä aikoina on jättänyt niin monet kansat pimeyteen, se on kysymys, jonka kernaasti myönnämme meille liian vaikeaksi. Meidän ei myöskään kannata pohtia Herran salattuja teitä, vaan ryhtykäämme mieluummin lujasti työhön, niin että se armon kutsu, joka kiitos Herran on suotu meille niin monien maailman kansojen sijasta, ei menisi meidän sielujemme kohdalla hukkaan. Jos näin kuitenkin tapahtuu, varsin monet meistä suuresti pahentavat omaa tuomiotaan verrattuna niihin moniin tuhansiin pakanoihin, jotka ovat jääneet kokonaan paitsi tästä voimakkaasta kutsusta. Siksi syntisen velvollisuus on antaa sydämessään tilaa kutsuvalle armolle ja antaa Jumalan äänen päästä voimalla sieluunsa vilpittömän kääntymyksen mahdollistamiseksi. Onnellinen se, joka ei Stefanoksen kuulijoiden tavoin5 sulje korviaan ja sydäntään Herran ääneltä, sillä se ei koskaan jää hedelmättömäksi sellaisessa sydämessä, jossa se saa oikean sijan.

  1. Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä: lainaus Lutherin Vähästä katekismuksesta, suom. 1999
  2. 1992/muokattu
  3. alkutekstissä Creatur
  4. 1992/muokattu
  5. Stefanoksen kuulijoiden tavoin: viittaa kohtaan Ap. t. 6–7

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: