Edellinen jakso: Kruunajaispuhe, § 3
Seuraava jakso: Kruunajaispuhe, § 5
§ 4
Vain hyveellisyys tekee kuninkaista suuria. Se ansaitsee kiitosta, ilmeneepä se kenessä hyvänsä; kun kuitenkin otamme huomioon, että ruhtinaat varttuvat mukavammissa oloissa, heitä kiusaavat useammat halut, loistelias komeus johtaa heitä harhaan ja imartelu ikään kuin lumoaa heidät, on hyveellisyyden, johon kohdistuu näin ankaria hyökkäyksiä, toki väistämättä oltava suurempi kuin sen, joka säilyttää ryhtinsä vähäisempiä kiusauksia kohdatessaan.
Hyve on pieni, mutta hyvin paljon merkitsevä sana; hyveellisyyttä on ihmisillä niukanlaisesti, mutta ruhtinaiden keskuudessa se on harvinaista. Se edellyttää terävää järkeä, hyvää sydäntä ja uupumatonta vaivannäköä. Hallitsijaa, joka on saanut osakseen nämä erinomaisen edulliset ominaisuudet, on aihetta sanoa suureksi kuolevaisten keskuudessa.
Mitä ovat hallitsijat ilman ymmärrystä ja arvostelukykyä? Voimattomia kuvahahmoja, joita jokainen, jolla on tilaisuus niitä liikutella, kääntelee ja muokkaa mielensä mukaan. Ellei huolenpitoa ja ihmisrakkautta ole, terävää järkeä käytetään vain mitä viekkaimpien juonien punomiseen, ja salassa sillä taotaan kahleita lähimmäisten kannettavaksi; ellei uutterasti tehdä työtä ihmisten onnellistuttamiseksi, kaikki jää hyviksi ajatuksiksi ja tarkoituksiksi. Parhaat keinot kansan olojen parantamiseksi kuolevat keksijänsä aivoihin; lämpiminkin sydän jättää alamaisensa tuholle alttiiksi tyytyessään vain toivomaan heille hyvää.
Edellinen jakso: Kruunajaispuhe, § 3
Seuraava jakso: Kruunajaispuhe, § 5
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: