Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Kruunajaispuhe

Kruunajaispuhe, § 10

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 10

Yksi seikka on kuitenkin saanut minut erityisesti ihailemaan Kustaan sydäntä.16

Yksinvaltaisesti hallituissa maissa, joissa korkeimman vallan haltijan tahto on muiden laki, nähdään kansan kilpailevan keskuudessaan hallitsijan sydämen voittamisesta, mutta vapaissa yhteiskunnissa, joissa kansalla on määritellyt oikeutensa, syntyy usein ristiriitaisia käsityksiä toimintakeinoista. Oman edun tavoittelu ja vallanahneus sytyttävätkin siellä usein liekkejä, jotka tuhoavat vapautta itseään. Ajatussuuntien rajut yhteenotot antavat siellä ruhtinaille tilaisuuden tavoitella heikkoja mieliä miellyttävää yksinvaltiutta, ja tästä syystä he usein mieluumminkin lietsovat kuin sammuttavat tuollaisia liekkejä.

Ruotsi on vapaudenajallaan kyllin kauan kärsinyt tästä ikävästä ilmiös­tä, joka on näyttänyt alituisesti yltyvän ja uhannut vapautta. Itsevaltius imartelee hallitsijoiden itsetuntoa, ja harvoin saa havaita jotkut niin jalomielisiksi, että he näkevät vaivaa sammuttaakseen tämän tulen.

Kun väkivallantekijät haluavat tuhota kaiken eikä kukaan koe olevansa turvassa, voi ilmaantua Catoja, Cassiuksia ja Brutuksia,1 jotka oman vapautensa säilyttääkseen puolustavat myös muiden vapautta, ja usein vapautta tunnuksenaan pitäen yrittävät itse saavuttaa aseman, jota eivät muille suo, nimittäin kohota tyranneiksi.

Historiankirjoittajat! Haastan teidät esittämään useita esimerkkejä aidos­ta vapauden hengestä, joka vihaa yhtäläisesti niin omavaltaisuutta2 kuin tyranniaakin.

Meidän Kustaamme erottuu tässä jälleen edukseen tuhansien joukosta. Puhukoot Cicerot3 suuria ja tehkööt vain vähän vapauden puolesta. Osoittakoon Atticus4 lempeyttä tyrannien vainoamille, mutta meidän Kustaamme yrittää sammuttaa tulen, jonka liekki voisi eniten imarrella ihmisen haluja.17

Hän ilmaisee kantansa valtakunnan säädyille mitä lämpimimmin sanoin: Vapaan kansan hallitseminen, hän sanoo, on kunnianhimoni korkein tavoite.5 Hän vastaa omasta aloitteestaan siihen heikkojen mielten vastaväitteeseen, että luvata voidaan paljon sellaista, mitä ei aiotakaan täyttää, kun hän sanoo: Hyvät herrat ja Ruotsin miehet, älkää luulko, että tämä on vain merkityksettömiä sanoja, näin minä sydämessäni ajattelen.6 Ellei tämä vielä riitä, havaitsemme hänen tunteisiin vaikuttavasta puheestaan, että hän haluaisi kaikin voimin työskennellä heidän hajaantuneiden näkemystensä saattamiseksi yhteen. Keinoista voidaan nyt päätellä tavoite.

Hän pyrkii mitä järkevimmin ehdoin yhdistämään kansan keskenään ristiriitaiset ajattelutavat. Hän panee itsensä peliin ja tekee kaiken mitä tehdä voidaan. Hän ei vaadi etuja itselleen, vaan työskentelee kansansa etujen hyväksi. Hän lupautuu hallitsemaan millaisin ehdoin tahansa ja haluaa päätymistä vain sellaisiin säädöksiin, jotka hyödyttäisivät hänen alamaisiaan.

Arvokkaampi ruhtinas ei todellakaan ole voinut kantaa Ruotsin kruunua. Sinulla, Kustaa, on siihen oikeus, ja Sinun päässäsi se saa vapaudelta oikean loisteensa; Sinulla on kuitenkin oikeus enempäänkin, ja se Sinun on myös osaksesi saatava: alamaistesi sydämet. Tätä voittoa ei saada sotajoukoilla eikä aseiden paukkeella. Vapaat sielut luovuttavat sen pakottomasti vapautensa suojelijalle.


  1. Catoja, Cassiuksia ja Brutuksia: Marcus Porcius Cato, Gaius Cassius Longinus ja Marcus Junius Brutus puolustivat luhistumassa olevaa Rooman tasavaltaa; kaksi viimeksimainittua osallistui Caesarin murhaamiseen.
  2. ”Omavaltaisuus” (självsvåld) oli usein toistuva käsite 1700-luvun diskurssissa. Sillä tarkoitettiin omien itsekkäiden halujen ja etujen edistämistä, sosiaalisen vastuun ja velvollisuudet laiminlyövää egoismia. Sitä vastaan tuli asettaa yhteiskunnan kollektiivinen itseymmärrys ja siitä nouseva hyvän ihmisen määritelmä, johon kuului huolenpito lähimmäisistä.
  3. Puhetaidon hallitsevat ihmiset. Taitavana puhujana tunnetun Ciceron puheet, kirjeet ja muut teokset olivat keskeistä materiaalia retoriikan ja latinan opinnoissa, jotka olivat osa kaikkea korkeampaa koulutusta.
  4. Titus Pomponius Atticus, roomalainen kustantaja, joka auttoi ystäväänsä Ciceroa tämän paetessa Caesarin valtaannousun yhteydessä 49 eKr.
  5. Vapaan kansan ... korkein tavoite: lainaus Kustaa III:n valtiopäivien avajaisissa pitämästä puheesta Hans kongl. maj:ts tal, til riksens ständer uppå riks-salen wid riksdagens början den 25 junii 1771 (1771)
  6. Hyvät herrat ja ... sydämessäni ajattelen: op. cit.
Alkukieli

§. 10.

Men ett har i synnerhet satt mig i stor förundran öfver Gustafs hjerta.16

Uti Envålds riken, där den Högstes vilja är de andras lag, ser man folket täfla med hvarandra, at bemästra sig Förstens hjerta; men i fria samfund, där folket äger sina utstakade rättigheter, där upkomma ofta stridiga tanke-sätt om medlen. Egennyttan och Regerings-lystnaden uptända där ofta eldar, som förtära sjelfva friheten. Häftiga Hvälfningar af olika tanke-sätt gifva där anledningar för Förstar, at sträfva efter Envålds makt, behagelig för svaga sinnen, hvarföre de ock häldre blåsa under än släcka sådanna lågor.

Sverige har ock under sin frihets-tid nog länge släpats med detta onda, som altid synts vara i tiltagande, och hotat friheten. Det smikrar Regenter, at vara sjelfrådande, och det är rart at finna så ädelsinta, som bemöda sig at släcka denna elden.

När vålds-verkare vilja förstöra alt, och ingen ser sig vara säker, då kunna Catoner, Cassier och Bruter7 finnas, som för at förvara sin egen frihet, äfven försvara andras, och ofta under frihets namnet sjelfve söka vara, det de icke unna androm, nemligen tyranner.

Häfda-teknare! Jag trotsar Eder at kunna visa många exempel, af den äkta frihets Andan, som lika hatar sjelfsvåld8 och Tyranni.

Vår Gustaf kännes här rätt igen ibland tusende. Lät Ciceroner9 tala stort och göra litet för friheten. Lät Atticus10 visa ömhet emot de af Tyranner förjagade, när vår Gustaf söker släcka den elden, som mäst kunde smikra menniskliga begären.17

Han yttrar sig för Riksens Ständer uti de ömmaste orda-lag; At styra ett fritt folk, säger Han, är högsta målet af min Ärelystnad.11 Han möter sjelfmant det inkast, af svaga sinnen, at man kan låfva mycket, det man dock aldrig tänker hålla. Då Han säger: Tror icke, Gode Herrar och Svenske Män, at detta är blotta ord utan mening, det är hvad mitt hjerta tänker.12 Gör detta icke ännu tilfyllest, så finne vi af Hans rörande tal, at Han ville med alla krafter arbeta på deras förströdda sinnens hopsamlande. Af medlen kan man nu sluta til ändamålet.

Han söker med de skäligaste vilkor at förena folkets stridiga tanke-sätt, Han lägger sig sjelf emellan, och gör alt hvad göras kunde. Han betingar sig sjelf inga förmoner, utan för sitt folk. Han ärbjuder sig, at regera med hvad vilkor som hälst, och vill allenast, at sådana författningar måge vinnas, som gagnade Dess undersåtare.

Värdigare Prins har ju då ej kunnat bära Sveriges Krona. Du, O Gustaf, är berättigad til den, och på Ditt hufvud har den af friheten sin rätta glans; men Du är berättigad til mera, och det bör Du ock få: Dina undersåtares hjertan. Det vinnes icke med härar ock vapne-brak.13 Fria själar offra det otvungit åt sin frihets beskyddare.


  1. Catoner, Cassier och Bruter: Personer som påminner om Marcus Porcius Cato, Gaius Cassius Longinus och Marcus Junius Brutus. De försvarade den fallfärdiga romerska republiken och de två sistnämnda deltog i mordet på Caesar.
  2. Begreppet självsvåld förekommer inte sällan i 1700-talsdiskursen, och står för ett pliktförglömmande hävdande av själviska impulser och intressen, en ansvarslös asocial egoism, som ett samhälle med en mera kollektivistisk självförståelse om den goda människan med omsorg om de sina måste avvisa.
  3. Personer som påminner om Marcus Tullius Cicero vars vältalighet var allmänt känd. I all högre utbildning ingick retoriken som ett givet ämne och i all retorik- och latinundervisning studerades Ciceros tal, brev och andra verk. Här avser ”Ciceroner” helt enkelt vältalare.
  4. Titus Pomponius Atticus, romersk förläggare, som hjälpte sin vän Cicero ekonomiskt i samband med Caesars maktövertagande 49 f.Kr.
  5. At styra ... min Ärelystnad.: citerat ungefärligt ur det tal Gustav III höll i samband med att riksdagen öppnades den 25 juni 1771, Hans kongl. maj:ts tal, til riksens ständer uppå riks-salen wid riksdagens början den 25 junii 1771 (1771)
  6. op. cit.
  7. vapenskrammel

Suomi

§ 10

Yksi seikka on kuitenkin saanut minut erityisesti ihailemaan Kustaan sydäntä.16

Yksinvaltaisesti hallituissa maissa, joissa korkeimman vallan haltijan tahto on muiden laki, nähdään kansan kilpailevan keskuudessaan hallitsijan sydämen voittamisesta, mutta vapaissa yhteiskunnissa, joissa kansalla on määritellyt oikeutensa, syntyy usein ristiriitaisia käsityksiä toimintakeinoista. Oman edun tavoittelu ja vallanahneus sytyttävätkin siellä usein liekkejä, jotka tuhoavat vapautta itseään. Ajatussuuntien rajut yhteenotot antavat siellä ruhtinaille tilaisuuden tavoitella heikkoja mieliä miellyttävää yksinvaltiutta, ja tästä syystä he usein mieluumminkin lietsovat kuin sammuttavat tuollaisia liekkejä.

Ruotsi on vapaudenajallaan kyllin kauan kärsinyt tästä ikävästä ilmiös­tä, joka on näyttänyt alituisesti yltyvän ja uhannut vapautta. Itsevaltius imartelee hallitsijoiden itsetuntoa, ja harvoin saa havaita jotkut niin jalomielisiksi, että he näkevät vaivaa sammuttaakseen tämän tulen.

Kun väkivallantekijät haluavat tuhota kaiken eikä kukaan koe olevansa turvassa, voi ilmaantua Catoja, Cassiuksia ja Brutuksia,14 jotka oman vapautensa säilyttääkseen puolustavat myös muiden vapautta, ja usein vapautta tunnuksenaan pitäen yrittävät itse saavuttaa aseman, jota eivät muille suo, nimittäin kohota tyranneiksi.

Historiankirjoittajat! Haastan teidät esittämään useita esimerkkejä aidos­ta vapauden hengestä, joka vihaa yhtäläisesti niin omavaltaisuutta15 kuin tyranniaakin.

Meidän Kustaamme erottuu tässä jälleen edukseen tuhansien joukosta. Puhukoot Cicerot16 suuria ja tehkööt vain vähän vapauden puolesta. Osoittakoon Atticus17 lempeyttä tyrannien vainoamille, mutta meidän Kustaamme yrittää sammuttaa tulen, jonka liekki voisi eniten imarrella ihmisen haluja.17

Hän ilmaisee kantansa valtakunnan säädyille mitä lämpimimmin sanoin: Vapaan kansan hallitseminen, hän sanoo, on kunnianhimoni korkein tavoite.18 Hän vastaa omasta aloitteestaan siihen heikkojen mielten vastaväitteeseen, että luvata voidaan paljon sellaista, mitä ei aiotakaan täyttää, kun hän sanoo: Hyvät herrat ja Ruotsin miehet, älkää luulko, että tämä on vain merkityksettömiä sanoja, näin minä sydämessäni ajattelen.19 Ellei tämä vielä riitä, havaitsemme hänen tunteisiin vaikuttavasta puheestaan, että hän haluaisi kaikin voimin työskennellä heidän hajaantuneiden näkemystensä saattamiseksi yhteen. Keinoista voidaan nyt päätellä tavoite.

Hän pyrkii mitä järkevimmin ehdoin yhdistämään kansan keskenään ristiriitaiset ajattelutavat. Hän panee itsensä peliin ja tekee kaiken mitä tehdä voidaan. Hän ei vaadi etuja itselleen, vaan työskentelee kansansa etujen hyväksi. Hän lupautuu hallitsemaan millaisin ehdoin tahansa ja haluaa päätymistä vain sellaisiin säädöksiin, jotka hyödyttäisivät hänen alamaisiaan.

Arvokkaampi ruhtinas ei todellakaan ole voinut kantaa Ruotsin kruunua. Sinulla, Kustaa, on siihen oikeus, ja Sinun päässäsi se saa vapaudelta oikean loisteensa; Sinulla on kuitenkin oikeus enempäänkin, ja se Sinun on myös osaksesi saatava: alamaistesi sydämet. Tätä voittoa ei saada sotajoukoilla eikä aseiden paukkeella. Vapaat sielut luovuttavat sen pakottomasti vapautensa suojelijalle.


  1. Catoja, Cassiuksia ja Brutuksia: Marcus Porcius Cato, Gaius Cassius Longinus ja Marcus Junius Brutus puolustivat luhistumassa olevaa Rooman tasavaltaa; kaksi viimeksimainittua osallistui Caesarin murhaamiseen.
  2. ”Omavaltaisuus” (självsvåld) oli usein toistuva käsite 1700-luvun diskurssissa. Sillä tarkoitettiin omien itsekkäiden halujen ja etujen edistämistä, sosiaalisen vastuun ja velvollisuudet laiminlyövää egoismia. Sitä vastaan tuli asettaa yhteiskunnan kollektiivinen itseymmärrys ja siitä nouseva hyvän ihmisen määritelmä, johon kuului huolenpito lähimmäisistä.
  3. Puhetaidon hallitsevat ihmiset. Taitavana puhujana tunnetun Ciceron puheet, kirjeet ja muut teokset olivat keskeistä materiaalia retoriikan ja latinan opinnoissa, jotka olivat osa kaikkea korkeampaa koulutusta.
  4. Titus Pomponius Atticus, roomalainen kustantaja, joka auttoi ystäväänsä Ciceroa tämän paetessa Caesarin valtaannousun yhteydessä 49 eKr.
  5. Vapaan kansan ... korkein tavoite: lainaus Kustaa III:n valtiopäivien avajaisissa pitämästä puheesta Hans kongl. maj:ts tal, til riksens ständer uppå riks-salen wid riksdagens början den 25 junii 1771 (1771)
  6. Hyvät herrat ja ... sydämessäni ajattelen: op. cit.

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: