Edellinen jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 5
Seuraava jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 7
§ 6
Jotta siis voisin antaa teille, hyvät kuulijat, selvän käsityksen tästä vastenmielisestä paheesta, on välttämätöntä selvitellä tarkemmin niiden lakien keskeistä sisältöä, joiden noudattaminen tarkoittaa siveyttä ja rikkominen taas tässä kiellettyä huoruuden syntiä. Siveys on sitä, että eri sukupuolten välinen yhdistyminen tapahtuu oikeaan aikaan, oikeassa tarkoituksessa, oikeiden ihmisten kesken ja Jumalan sekä ihmisten lakien säätämässä järjestyksessä.
Varhaisina nuoruusvuosina meidän sukumme on sellaiseen yhdistymiseen täysin kykenemätön, ja siksi jo terve järkikin opettaa, että lapsia ja nuoria on varjeltava siltä, koska muutoin se vain kiihottaisi heidän halujaan ja tekisi ne myöhemmin täysin hillittömiksi. Tämän estämiseksi vanhempien on erittäin tarpeellista pitää eri sukupuolta olevat lapset ajoissa erillään toisistaan, sillä kokemus valitettavasti osoittaa, että vanhempien leväperäisyys tässä asiassa on luonut pohjaa heidän lastensa parantumattomalle turmeltumiselle. Tästä syystä esivalta on myös säätänyt kummallekin sukupuolelle avioliiton solmimista varten tietyn iän, jota ennen he eivät saa solmia sellaista yhteyttä, johon tiedetään vaadittavan enemmän vakavuutta ja harkintaa kuin mitä lapsuusvuosina voidaan edellyttää. Muutoin ei ole olemassa mitään ikää tai aikaa, jossa avioliiton pitäisi olla kielletty. 2) Siveyteen kuuluu toiseksi, että tämä yhtyminen tapahtuu oikeassa tarkoituksessa ja kypsästi harkiten. Näemme, että Jumalan tavoitteena avioliiton säätämisessä on ollut, sen lisäksi että kaikkien hänen tekojensa yleinen tarkoitus on hänen oma kunniansa, vain ja ainoastaan meidän sukumme oma onnellisuus ja säilyminen. Se käy selvästi ilmi ensimmäisen ihmisen luomisessa, kun Jumala sanoi: Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään 1. Moos. 2:18. Hän ei voinut edes täydellisyyden tilassa olla onnellinen ilman toista sukupuolta olevaa puolisoa. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen 1. Moos. 2:18. Sukua ei voisi jatkaa, hellä ja elävä rakkaus sekä jatkuva keskinäinen apu puuttuisivat. Tällä säädetään siten avioliiton oikea tarkoitus, nimittäin kestävä ja rakkaudellinen yhteiselämä ja siitä kumpuava keskinäinen auttaminen, samoin kuin lasten siittäminen ja kasvattaminen, kun puolisot ovat luonnoltaan ja iältään siihen sopivia, sekä vihdoin luonnollisen halun tyydyttäminen. Voi yksinäistä, joka kaatuu, häntä auttamassa ei ole ketään Saarn. 4:10. Ja että tarkoitus oli ihmissuvun lisääntyminen, nähdään selvästi siunauksesta, jonka Herra ensimmäisille vihityille aviopuolisoille antoi: Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa 1. Moos. 1:28. Halujen tyydyttämisestä puolestaan Paavali sanoo nimenomaisesti: Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa 1. Kor. 7:2. Kun nämä päämäärät kokonaisuutena johdattavat eri sukupuolta olevat ihmiset yhteyteen toistensa kanssa, niin se on oikeanlaista siveyttä, mutta ei se, että ihmiset järjettömien elukoiden tavoin pelkän kiimansa vallassa ryntäävät toistensa luo tyydyttämään halujaan, ilman mitään tarkoin harkittua suunnitelmaa tai sitoumusta elää siitä eteenpäin yhdessä toistensa kanssa. Eikä siveyteen kuulu myöskään se, että he solmivat avioliiton ilman rakkautta ja luottamusta, vain saadakseen sen avulla omaisuutta, tai jossain muussa turhamaisessa tarkoituksessa. 3) Siveyteen kuuluu kolmanneksi, että tämän yhteyden solmivat oikeanlaiset henkilöt, nimittäin a) sellaiset, jotka ovat avioliittoon kykeneviä, b) sellaiset, jotka eivät ole toisilleen niin läheistä sukua kuin minkä Herra nimenomaisesti kolmannen Mooseksen kirjan 18. luvussa on kieltänyt, ja c) sitä ei saa solmia useamman kuin yhden kanssa. Avioliiton säätämisen yhteydessä puhutaan nimittäin ainoastaan yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta, ja Vapahtajamme Jeesus sanoo selvästi: nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi Matt. 19:5, siis yksi mies ja yksi nainen, mutta ei niin, että kolme tai neljä voisivat tulla yhdeksi lihaksi. Siksi onkin merkillepantavaa, miten apostoli Paavali, siitä huolimatta että pakanuudesta kristinuskoon kääntyneiden joukossa monilla oli useita vaimoja, varoittaa Timoteusta, että ketään kaksinnainutta miestä ei tule ottaa piispaksi tai seurakunnan papiksi, vaan sellainen, jolla oli yksi vaimo mutta ei useampia. Hän ei halunnut heille sellaista huonoa mainetta. Luojan oma kaikkivaltias järjestys vahvistaa tämän myös siinä, että useissa valtakunnissa syntyneistä koottujen tarkkojen luetteloiden mukaan molempia sukupuolia on lähes yhtä paljon, eikä myöskään ihmisen toiminta pysty tätä asiaa vähääkään muuttamaan. Tämän lisäksi tällainen liitto on naisille yhtä sopiva kuin toisellekin sukupuolelle. Tähän on vielä lisättävä se kauhea kateus, erimielisyys ja riita, jonka kaikkien aikojen esimerkit osoittavat moniavioisissa talouksissa vallitsevan. Ja kuinka tahansa vedotaankin Raamatun moniin esimerkkeihin miehistä, joita kiitetään jumalaapelkääviksi ja joilla silti oli useampia vaimoja, niin siitä ei seuraa mitään muuta kuin että tällainen pahe on ollut sangen yleinen, ja että se oli pesiytynyt myös uskovien keskuuteen, mutta tästä syystä sitä ei voi milloinkaan hyväksyä. d) Tämä yhtyminen ei saa tapahtua kenenkään toisen puolison kanssa. Älä makaa toisen miehen vaimon kanssa, ettet tulisi saastaiseksi 3. Moos. 18:20. Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava 3. Moos. 20:10. e) Se ei saa tapahtua järjettömien eläinten kanssa. Sellainen on kauhistuttavaa iljetystä, josta sanotaankin: Älä yhdy mihinkään eläimeen, ettet tulisi saastaiseksi. Älköön kukaan nainen paritelko eläimen kanssa, sillä se on kauhistus1 3. Moos. 18:23, ja toisessa kohdassa: Jokaista, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla 2. Moos. 22:18.2 f) Kukaan ei saa tyydyttää haluaan oman sukupuolensa kanssa, niin kuin sodomalaiset ja Benjaminin lapset Gibeassa tai apostoli Paavalin kuvaamat sokeat pakanat. Tästä iljettävyydestä Herra sanoo: Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa 3. Moos. 20:13, 1. Moos. 19:5, Tuom. 19:22, Room. 1:26–27. Ja lopuksi g) halua ei saa tyydyttää oman ruumiinsa kanssa. Apostoli Paavali puhuu velttiöistä3 1. Kor. 6:9. Näitä kaihdetaan tarkemmin käsittelemästä, ja kaikki ne ovat vaiettuja syntejä, joiden pitäisi kristikunnassa olla tuntemattomia ja joista ei pitäisi kuulla lainkaan, ja hän sanoo, etteivät sellaisten harjoittajat saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Siveyteen kuuluu, 4) että tässä yhtymisessä noudatetaan Jumalan ja esivallan siitä antamia määräyksiä, jollaisia ovat esimerkiksi 1) vanhempien suostumus, se ettei liiton solmimisessa ole viekoittelua, houkuttelua tai petosta, että se tapahtuu molempien vapaasta tahdosta, ilman vanhempien tai kenenkään muun pakkoa, että solmimisessa noudatetaan jonkinlaisia juhlamenoja, jotka korostavat siteen rikkomattomuutta, että mainitut puolisot hartaasti rukoilevat Jumalan siunausta ja että läsnäolijat osoittavat esirukouksensa ja onnentoivotuksensa heille. Ja lopuksi heidän on tässä liitossa oltava toisilleen uskolliset ja kestävät kuolemaan saakka. Tätä kaikkea voitaisiin selvittää monien Pyhän kirjan todistusten ja esimerkkien avulla, mutta koska aika ei siihen riitä, esitän vain kalleimman Lunastajamme sanat tämän liiton purkamattomuudesta, muutoin kuin kuoleman kautta: Joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.4 Matt. 19:9.
Edellinen jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 5
Seuraava jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 7
Henkilöt: Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: