Previous Section: Seitsemäs saarna käskyistä, § 10
Next Section: Seitsemäs saarna käskyistä, § 12
§. 11.
Vi skynda oss nu, at äfven göra en närmare tillämpning af denna befallning, så väl innom som utom ägtenskapet, eller visa särskildt, hvad plikter af detta kyskhets-bud upkomma både för dem som lefva utom ägtenskapet, såsom ock för dem hvilka äro innom det samma.
Det första som fordras af dem som lefva ogifta, är en Christelig återhållsamhet, at de förvara sit hjerta ifrån fria tankar och utsväfvande begärelser, och med all makt qväfja sina naturliga retelser i sin början, så at de icke få herravälde, och tillika, at de i tal, åtbör40der och all annan umgängelse noga förvara sig, och behålla en kysk själ uti en ren och obesmittad kropp, så at de med en Maria kunna ställa sig för en allvetande Gud, och säga: Jag vet af ingen man Luc. 1:34. eller man af någon qvinno, och när de träda efter försynens skickelse i ägta-ståndet, at de då måga icke allenast för människor, utan ock i sina egna samveten vara oförkränkta, och kunna säga med den kyska Sara: Jag hafver behållit mina själ rena ifrån al ond lusta, och aldrig hafver hållit mig intil otuktigt eller lättfärdigt sälskap, Tob. 3:16,17. och förtjena det vitnesbörd som Rebecka, Bethuels dotter, då hon låfvade sig åt Patriarcken Isaac til hustru, nemligen, at hon var ännu jungfru, och ingen man hade känt henne, 1. Mos. 24:16. Och männerna likaledes, at de äfven til sin själ och kropp äro obefläckade.
2) Fordras af dem som äro utom ägtaståndet at de icke förhäfva sig öfver lyckans förmåner, som dem i någor måtto kunnat tilfalla, såsom skönhet, högre börd, eller Föräldrars heder, eller ock ägodelar. Köttsligt sinnade föräldrar, som dageligen berömma sina barns skönhet, förtälja sina många anor, anställa högmodiga jämförelser emellan sina och de ringares barn, och förnöja dem med all slags yppighet och gran41låt, med hopp om stort arf och en stor derpå bygd lycka i verlden, lägga oftast grunden til det högmod, som sedan gör dem innom och utom ägtenskapet odrägeliga. Sådant underhålles och upblåses sedan alt mera, genom lättfärdiga smickrares beröm och öfver-drefna dyrkan, och gör dem så stålta och öfvermodiga så at de aldrig tro sig kunna få sin like, utan öfverse och förskjuta lofliga och anständiga tilbod, och antingen stanna för makar, som pråla af en dåraktig fåfänga och göra dem för hela sin öfriga lifstid olyckeliga, eller ock ställa dem utom hopp at blifva försörgda. Måtte då Petri alfvarliga förmaning altid stå sådana för ögonen: Håller eder hårdt vid ödmjukhetena, ty Gud står emot de högfärdiga, men de ödmjuka gifver han nåd. Så ödmjuker eder nu under Guds mäktiga hand, på det han eder uphöjer i sinom tid. 1. Pet. 5:5,6. Ty förödmjukade själar1 få ofta röna Herrans underbara försyn, och med Maria tacka sin Gud derföre, at han hafver sedt til sine tjenarinnos ringhet. Luc. 1:48.
3) Fordras af dem som äro unga, och således äfven ännu i verlden oförsökta, at de uti sit ägtenskaps val inhämta sina föräldrars och förmyndares, eller som lagen kallar dem gifto-mäns råd och samtycke. Et förbund, som är42 annors ouplösligit än genom döden fordrar ock all möjelig försiktighet och omtanka. Den kan på långt när icke väntas hos en ungdom, derföre blifver för dem nödigt, at vid sådana tilfällen troligen derom samråda med sina Föräldrar, och i alt hvad möjeligit är taga an deras mogna och välmenande råd, och ingalunda göra et sådant förbund utan, än mindre emot deras vilja och samtyke, hvilket är en tydelig dem ålagd plikt uti det fjerde budet, om dem annors skal väl gå och de länge lefva på jordene.2 Derföre gaf Gud befallning til föräldrarna af Juda folket när de skulle komma i det Babyloniska fängelset, at de skulle gifta bort sina barn: Gifver, säger han edra söner hustrur, och gifver edra döttrar män. Jer. 29:6. Syrach säger åter icke illa: Förse tina dotter, så hafver tu gjordt en stor gjerning: och gif henne en förnuftig man. Syr. 7:27. Och Apostelen Paulus förordnar äfven at föräldrarna skulle efter sit godt finnande föranstalta om sina döttrars giftermål. 1 Cor. 7:36. Således läsa vi om Abraham, huru han försåg sin son Isaac med en dygdig maka, 1. Mos. B. 24:4. utom många andra exempel, hvarvid föräldrarna likväl må märka, at de ej oförsiktigt tvinga sina barn, utan inhämta äfven deras frivilliga samtycke,43 såsom vi läsa om Bethuel, när han gaf sin dotter åt Isaac. vers. 58.
4) Åligger det ogifta at vara försiktiga vid sit val til makar; at de utse sig sådana, som haft en god upfostran, äro Gudfruktiga, arbetsamma och kyska; at de i sit val icke låta bedraga sig af fägring utan dygd, af rikedomar utan arbetsamhet, en flygtig prakt utan utvägar at underhålla den, förhastat tycke och fagra löften utan ödmjukhet och kyskt hjerta; ty här kan man med fog säga: Väcker fägring kitslig3 lusta Vid dess första ögne-kast, Plägar man få länge pusta Under obehaglig last. Öfverilad nöjes-låga Sloknar mäst i långlig plåga.4
5) Bör jag änteligen påminna dem som tänka begifva sig i ägtastånd, at i en sak af så stor vigt som ägtenskapet är först och sidst rådföra sig med en trogen och innerlig bön hos sin Gud, at han ville sjelf utse dem en sådan maka, som han finner dem nyttigast, at han ville styra deras hjertan efter sin vilja, at han ville gifva dem råd at deruti rätt och visligen förhålla sig; så läsa vi om Sara Raguels dotter, Tob. 3. at hon gjorde, och det ingalunda förgäfves, ty hon vardt välsignad med en dygdig och Gudfruktig man. Och hvad vore högre at önska, än at en och hvar som begifver sig i detta stånd ville troligen befalla sin sak Gudi: då blefve de44ras ägtenskap mera välsignade, och makar i en barnslig undergifvenhet under Guds hand mera nögda och tåliga i med- och motgång.
§ 11
Riennämme nyt myös tarkemmin soveltamaan tätä määräystä, niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin. Osoitamme siis, mitä erityisiä velvollisuuksia tämä siveyden käsky asettaa niin niille, jotka elävät avioliiton ulkopuolella, kuin myös niille, jotka elävät avioliitossa.
1) Ensinnäkin vaaditaan naimattomina eläviltä kristillistä pidättyväisyyttä, siis että he varjelevat sydäntään vapailta ajatuksilta ja irstailta haluilta ja kaikin keinoin tukahduttavat luonnolliset kiusauksensa heti alkuun, niin etteivät ne pääse heidän valtiaikseen. Samoin heidän tulee sanoissaan, teoissaan40 ja kaikessa kanssakäymisessään tarkoin varjella itseään ja säilyttää siveellinen sielu puhtaassa ja saastuttamattomassa ruumiissa, niin että he voivat Marian tavoin asettua kaikkitietävän Jumalan eteen ja sanoa: Ei minä miehestä mitään tiedä5 Luuk. 1:34, tai mies voi sanoa, ettei hän ole yhdenkään naisen kanssa ollut. Ja kun he kaitselmuksen sallimuksesta astuvat aviosäätyyn, niin he ovat kyenneet säilyttämään koskemattomuutensa, ei vain ihmisten vaan myös omantuntonsa edessä, ja he voivat siveän Saaran tavoin sanoa: ja olen aina pitänyt sieluni puhtaana pahoista himoista, ja olen aina karttanut siveetöntä ja rietasta seuraa6 Tob. 3:14–15.7 He ansaitsevat saman todistuksen kuin Rebekka, Betuelin tytär, silloin kun hän lupautui patriarkka Iisakille vaimoksi, nimittäin että hän oli neitsyt, johon mies ei ollut koskenut 1. Moos. 24:16. Ja miehet samoin, että he ovat sielultaan ja ruumiiltaan tahrattomia.
2) Toiseksi vaaditaan aviosäädyn ulkopuolella olevilta, että he eivät ylpeile niillä onnen suomilla eduilla, joita heidän osakseen on jossain määrin voinut koitua, kuten kauneudella, korkealla syntyperällä, vanhempien maineella tai omaisuudella. Mieleltään lihalliset vanhemmat, jotka päivittäin ihailevat lastensa kauneutta, kertoilevat lukuisista esi-isistään, vertailevat ylpeinä omia ja vähempiosaisten lapsia ja totuttavat heidät kaikenlaiseen ylellisyyteen ja koreiluun,41 luoden odotuksia suuresta perinnöstä ja siihen perustuvasta suuresta maallisesta onnesta, he rakentavat näin useimmissa tapauksissa pohjan sille ylpeydelle, joka sitten tekee nämä sietämättömiksi niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin. Sellaista ylläpitävät ja lietsovat sitten entisestään kevytmielisten ihailijoiden kiitokset ja liioiteltu palvonta, joka tekee heistä niin ylpeitä ja kopeita, etteivät he usko milloinkaan löytävänsä vertaistaan, vaan ylenkatsovat ja torjuvat hyviä ja kunnollisia tarjouksia. Sitten he suostuvat puolisoille, jotka koreilevat älyttömässä turhamaisuudessaan ja tekevät heistä onnettomia loppuiäkseen, tai sitten jättävät heidät vaille toivoa huolenpidosta. Kunpa Pietarin vakava varoitus olisi aina sellaisten silmien edessä: Pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät 1. Piet. 5:5–6. Nöyrtyneet sielut saavat usein kokea Herran ihmeellistä kaitsentaa ja voivat Marian tavoin kiittää Jumalaansa siitä, että hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa Luuk. 1:48.
3) Kolmanneksi vaaditaan niiltä jotka ovat nuoria ja siten vielä kokemattomia maailmassa, että he avioliitosta päättäessään kysyvät vanhempiensa ja holhoojiensa, tai niin kuin laki heitä kutsuu, naittajiensa neuvoa ja suostumusta. Liitto, joka ei42 purkaudu muutoin kuin kuolemassa, vaatiikin kaiken mahdollisen varovaisuuden ja harkinnan. Sellaista ei voi mitenkään odottaa nuorilta, ja siksi onkin tarpeen, että he näissä asioissa uskollisesti neuvottelevat vanhempiensa kanssa, ja kaikessa mahdollisessa ottavat huomioon näiden kypsät ja hyvää tarkoittavat neuvot, eivätkä suinkaan solmi tällaista liittoa ilman niitä, saati sitten heidän tahtoaan vastaan ja ilman heidän suostumustaan. Tämä velvollisuus on heille selvästi säädetty neljännessä käskyssä, että he saisivat elää kauan ja menestyisivät maan päällä8 5. Moos. 5:16. Siksi Jumala antoi käskyn Juudan kansan vanhimmille, jotka olivat tulleet Babyloniaan vankeuteen, että heidän tulisin naittaa lapsensa: Ottakaa, hän sanoo, pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne Jer. 29:6. Sirak sanoo jälleen sattuvasti: Naita tyttö, ja saat suuren työn päätökseen, mutta anna hänet järkevälle miehelle Sir. 7:25.9 Ja myös apostoli Paavali kehottaa, että vanhempien pitäisi hyvän harkintansa nojalla päättää tyttäriensä avioliitosta10 1. Kor. 7:36. Niinpä luemme miten Abraham hankki pojalleen Iisakille hyveellisen puolison 1. Moos. 24:4, samoin on monia muita vastaavia esimerkkejä. Näiden yhteydessä vanhempien tulee kuitenkin huomioida, että he eivät varomattomasti pakota lapsiaan, vaan hankkivat myös näiden vapaaehtoisen suostumuksen,43 niin kuin luemme Betuelista, joka antoi tyttärensä Iisakille 1. Moos. 24:58.
4) Naimattomat velvoitetaan puolisoa valitessaan katsomaan tarkasti, että saavat sellaisen, joka on hyvin kasvatettu, jumalaapelkäävä, työteliäs ja siveä. Heidän ei tule valinnassaan antaa pettää itseään ja luottaa kauneuteen vailla hyvettä, rikkauksiin vailla ahkeruutta, hetkelliseen loistoon, jota ei pystytä ylläpitämään, pikaiseen ihastukseen ja kauniisiin lupauksiin vailla nöyryyttä ja siveää sydäntä. Tässä voidaan syystä sanoa: Kauneus herättää himokkaan halun ensi silmäyksellä, mutta kauan sitten huokaillaan ikävän syntitaakan alla. Malttamaton onnen liekki sammuu usein pitkään piinaan.11
5) Lopuksi minun tulee muistuttaa niitä, jotka aikovat astua aviosäätyyn, että niin tärkeässä asiassa kuin avioliitossa on aina vilpittömän ja hartaan ruokouksen avulla kysyttävä neuvoa Jumalalta, että hän itse valitsisi heille sellaisen puolison, jonka hän katsoo hyödyllisimmäksi, ja että hän ohjaisi heidän sydämiään tahtonsa mukaan, ja että hän antaisi heille taidon suhtautua asiaan oikealla tavalla ja viisaasti. Niinpä luemme Saarasta, Raguelin tyttärestä Tob. 3, että hän teki näin, eikä suotta, sillä häntä siunattiin hyveellisellä ja jumalaapelkäävällä miehellä. Ja mitä enempää voisi toivoa kuin että jokainen, joka astuu tähän säätyyn, veisi asiansa uskollisesti Jumalansa eteen: silloin heidän44 avioliittonsa saisivat paremman siunauksen, ja puolisot olisivat Jumalan kädessä, lasten tavoin kuuliaisina tyytyväisempiä ja kärsivällisempiä myötä- ja vastoinkäymisissä.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 11.
Vi skynda oss nu, at äfven göra en närmare tillämpning af denna befallning, så väl innom som utom ägtenskapet, eller visa särskildt, hvad plikter af detta kyskhets-bud upkomma både för dem som lefva utom ägtenskapet, såsom ock för dem hvilka äro innom det samma.
Det första som fordras af dem som lefva ogifta, är en Christelig återhållsamhet, at de förvara sit hjerta ifrån fria tankar och utsväfvande begärelser, och med all makt qväfja sina naturliga retelser i sin början, så at de icke få herravälde, och tillika, at de i tal, åtbör40der och all annan umgängelse noga förvara sig, och behålla en kysk själ uti en ren och obesmittad kropp, så at de med en Maria kunna ställa sig för en allvetande Gud, och säga: Jag vet af ingen man Luc. 1:34. eller man af någon qvinno, och när de träda efter försynens skickelse i ägta-ståndet, at de då måga icke allenast för människor, utan ock i sina egna samveten vara oförkränkta, och kunna säga med den kyska Sara: Jag hafver behållit mina själ rena ifrån al ond lusta, och aldrig hafver hållit mig intil otuktigt eller lättfärdigt sälskap, Tob. 3:16,17. och förtjena det vitnesbörd som Rebecka, Bethuels dotter, då hon låfvade sig åt Patriarcken Isaac til hustru, nemligen, at hon var ännu jungfru, och ingen man hade känt henne, 1. Mos. 24:16. Och männerna likaledes, at de äfven til sin själ och kropp äro obefläckade.
2) Fordras af dem som äro utom ägtaståndet at de icke förhäfva sig öfver lyckans förmåner, som dem i någor måtto kunnat tilfalla, såsom skönhet, högre börd, eller Föräldrars heder, eller ock ägodelar. Köttsligt sinnade föräldrar, som dageligen berömma sina barns skönhet, förtälja sina många anor, anställa högmodiga jämförelser emellan sina och de ringares barn, och förnöja dem med all slags yppighet och gran41låt, med hopp om stort arf och en stor derpå bygd lycka i verlden, lägga oftast grunden til det högmod, som sedan gör dem innom och utom ägtenskapet odrägeliga. Sådant underhålles och upblåses sedan alt mera, genom lättfärdiga smickrares beröm och öfver-drefna dyrkan, och gör dem så stålta och öfvermodiga så at de aldrig tro sig kunna få sin like, utan öfverse och förskjuta lofliga och anständiga tilbod, och antingen stanna för makar, som pråla af en dåraktig fåfänga och göra dem för hela sin öfriga lifstid olyckeliga, eller ock ställa dem utom hopp at blifva försörgda. Måtte då Petri alfvarliga förmaning altid stå sådana för ögonen: Håller eder hårdt vid ödmjukhetena, ty Gud står emot de högfärdiga, men de ödmjuka gifver han nåd. Så ödmjuker eder nu under Guds mäktiga hand, på det han eder uphöjer i sinom tid. 1. Pet. 5:5,6. Ty förödmjukade själar12 få ofta röna Herrans underbara försyn, och med Maria tacka sin Gud derföre, at han hafver sedt til sine tjenarinnos ringhet. Luc. 1:48.
3) Fordras af dem som äro unga, och således äfven ännu i verlden oförsökta, at de uti sit ägtenskaps val inhämta sina föräldrars och förmyndares, eller som lagen kallar dem gifto-mäns råd och samtycke. Et förbund, som är42 annors ouplösligit än genom döden fordrar ock all möjelig försiktighet och omtanka. Den kan på långt när icke väntas hos en ungdom, derföre blifver för dem nödigt, at vid sådana tilfällen troligen derom samråda med sina Föräldrar, och i alt hvad möjeligit är taga an deras mogna och välmenande råd, och ingalunda göra et sådant förbund utan, än mindre emot deras vilja och samtyke, hvilket är en tydelig dem ålagd plikt uti det fjerde budet, om dem annors skal väl gå och de länge lefva på jordene.13 Derföre gaf Gud befallning til föräldrarna af Juda folket när de skulle komma i det Babyloniska fängelset, at de skulle gifta bort sina barn: Gifver, säger han edra söner hustrur, och gifver edra döttrar män. Jer. 29:6. Syrach säger åter icke illa: Förse tina dotter, så hafver tu gjordt en stor gjerning: och gif henne en förnuftig man. Syr. 7:27. Och Apostelen Paulus förordnar äfven at föräldrarna skulle efter sit godt finnande föranstalta om sina döttrars giftermål. 1 Cor. 7:36. Således läsa vi om Abraham, huru han försåg sin son Isaac med en dygdig maka, 1. Mos. B. 24:4. utom många andra exempel, hvarvid föräldrarna likväl må märka, at de ej oförsiktigt tvinga sina barn, utan inhämta äfven deras frivilliga samtycke,43 såsom vi läsa om Bethuel, när han gaf sin dotter åt Isaac. vers. 58.
4) Åligger det ogifta at vara försiktiga vid sit val til makar; at de utse sig sådana, som haft en god upfostran, äro Gudfruktiga, arbetsamma och kyska; at de i sit val icke låta bedraga sig af fägring utan dygd, af rikedomar utan arbetsamhet, en flygtig prakt utan utvägar at underhålla den, förhastat tycke och fagra löften utan ödmjukhet och kyskt hjerta; ty här kan man med fog säga: Väcker fägring kitslig14 lusta Vid dess första ögne-kast, Plägar man få länge pusta Under obehaglig last. Öfverilad nöjes-låga Sloknar mäst i långlig plåga.15
5) Bör jag änteligen påminna dem som tänka begifva sig i ägtastånd, at i en sak af så stor vigt som ägtenskapet är först och sidst rådföra sig med en trogen och innerlig bön hos sin Gud, at han ville sjelf utse dem en sådan maka, som han finner dem nyttigast, at han ville styra deras hjertan efter sin vilja, at han ville gifva dem råd at deruti rätt och visligen förhålla sig; så läsa vi om Sara Raguels dotter, Tob. 3. at hon gjorde, och det ingalunda förgäfves, ty hon vardt välsignad med en dygdig och Gudfruktig man. Och hvad vore högre at önska, än at en och hvar som begifver sig i detta stånd ville troligen befalla sin sak Gudi: då blefve de44ras ägtenskap mera välsignade, och makar i en barnslig undergifvenhet under Guds hand mera nögda och tåliga i med- och motgång.
§ 11
Riennämme nyt myös tarkemmin soveltamaan tätä määräystä, niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin. Osoitamme siis, mitä erityisiä velvollisuuksia tämä siveyden käsky asettaa niin niille, jotka elävät avioliiton ulkopuolella, kuin myös niille, jotka elävät avioliitossa.
1) Ensinnäkin vaaditaan naimattomina eläviltä kristillistä pidättyväisyyttä, siis että he varjelevat sydäntään vapailta ajatuksilta ja irstailta haluilta ja kaikin keinoin tukahduttavat luonnolliset kiusauksensa heti alkuun, niin etteivät ne pääse heidän valtiaikseen. Samoin heidän tulee sanoissaan, teoissaan40 ja kaikessa kanssakäymisessään tarkoin varjella itseään ja säilyttää siveellinen sielu puhtaassa ja saastuttamattomassa ruumiissa, niin että he voivat Marian tavoin asettua kaikkitietävän Jumalan eteen ja sanoa: Ei minä miehestä mitään tiedä16 Luuk. 1:34, tai mies voi sanoa, ettei hän ole yhdenkään naisen kanssa ollut. Ja kun he kaitselmuksen sallimuksesta astuvat aviosäätyyn, niin he ovat kyenneet säilyttämään koskemattomuutensa, ei vain ihmisten vaan myös omantuntonsa edessä, ja he voivat siveän Saaran tavoin sanoa: ja olen aina pitänyt sieluni puhtaana pahoista himoista, ja olen aina karttanut siveetöntä ja rietasta seuraa17 Tob. 3:14–15.18 He ansaitsevat saman todistuksen kuin Rebekka, Betuelin tytär, silloin kun hän lupautui patriarkka Iisakille vaimoksi, nimittäin että hän oli neitsyt, johon mies ei ollut koskenut 1. Moos. 24:16. Ja miehet samoin, että he ovat sielultaan ja ruumiiltaan tahrattomia.
2) Toiseksi vaaditaan aviosäädyn ulkopuolella olevilta, että he eivät ylpeile niillä onnen suomilla eduilla, joita heidän osakseen on jossain määrin voinut koitua, kuten kauneudella, korkealla syntyperällä, vanhempien maineella tai omaisuudella. Mieleltään lihalliset vanhemmat, jotka päivittäin ihailevat lastensa kauneutta, kertoilevat lukuisista esi-isistään, vertailevat ylpeinä omia ja vähempiosaisten lapsia ja totuttavat heidät kaikenlaiseen ylellisyyteen ja koreiluun,41 luoden odotuksia suuresta perinnöstä ja siihen perustuvasta suuresta maallisesta onnesta, he rakentavat näin useimmissa tapauksissa pohjan sille ylpeydelle, joka sitten tekee nämä sietämättömiksi niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin. Sellaista ylläpitävät ja lietsovat sitten entisestään kevytmielisten ihailijoiden kiitokset ja liioiteltu palvonta, joka tekee heistä niin ylpeitä ja kopeita, etteivät he usko milloinkaan löytävänsä vertaistaan, vaan ylenkatsovat ja torjuvat hyviä ja kunnollisia tarjouksia. Sitten he suostuvat puolisoille, jotka koreilevat älyttömässä turhamaisuudessaan ja tekevät heistä onnettomia loppuiäkseen, tai sitten jättävät heidät vaille toivoa huolenpidosta. Kunpa Pietarin vakava varoitus olisi aina sellaisten silmien edessä: Pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät 1. Piet. 5:5–6. Nöyrtyneet sielut saavat usein kokea Herran ihmeellistä kaitsentaa ja voivat Marian tavoin kiittää Jumalaansa siitä, että hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa Luuk. 1:48.
3) Kolmanneksi vaaditaan niiltä jotka ovat nuoria ja siten vielä kokemattomia maailmassa, että he avioliitosta päättäessään kysyvät vanhempiensa ja holhoojiensa, tai niin kuin laki heitä kutsuu, naittajiensa neuvoa ja suostumusta. Liitto, joka ei42 purkaudu muutoin kuin kuolemassa, vaatiikin kaiken mahdollisen varovaisuuden ja harkinnan. Sellaista ei voi mitenkään odottaa nuorilta, ja siksi onkin tarpeen, että he näissä asioissa uskollisesti neuvottelevat vanhempiensa kanssa, ja kaikessa mahdollisessa ottavat huomioon näiden kypsät ja hyvää tarkoittavat neuvot, eivätkä suinkaan solmi tällaista liittoa ilman niitä, saati sitten heidän tahtoaan vastaan ja ilman heidän suostumustaan. Tämä velvollisuus on heille selvästi säädetty neljännessä käskyssä, että he saisivat elää kauan ja menestyisivät maan päällä19 5. Moos. 5:16. Siksi Jumala antoi käskyn Juudan kansan vanhimmille, jotka olivat tulleet Babyloniaan vankeuteen, että heidän tulisin naittaa lapsensa: Ottakaa, hän sanoo, pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne Jer. 29:6. Sirak sanoo jälleen sattuvasti: Naita tyttö, ja saat suuren työn päätökseen, mutta anna hänet järkevälle miehelle Sir. 7:25.20 Ja myös apostoli Paavali kehottaa, että vanhempien pitäisi hyvän harkintansa nojalla päättää tyttäriensä avioliitosta21 1. Kor. 7:36. Niinpä luemme miten Abraham hankki pojalleen Iisakille hyveellisen puolison 1. Moos. 24:4, samoin on monia muita vastaavia esimerkkejä. Näiden yhteydessä vanhempien tulee kuitenkin huomioida, että he eivät varomattomasti pakota lapsiaan, vaan hankkivat myös näiden vapaaehtoisen suostumuksen,43 niin kuin luemme Betuelista, joka antoi tyttärensä Iisakille 1. Moos. 24:58.
4) Naimattomat velvoitetaan puolisoa valitessaan katsomaan tarkasti, että saavat sellaisen, joka on hyvin kasvatettu, jumalaapelkäävä, työteliäs ja siveä. Heidän ei tule valinnassaan antaa pettää itseään ja luottaa kauneuteen vailla hyvettä, rikkauksiin vailla ahkeruutta, hetkelliseen loistoon, jota ei pystytä ylläpitämään, pikaiseen ihastukseen ja kauniisiin lupauksiin vailla nöyryyttä ja siveää sydäntä. Tässä voidaan syystä sanoa: Kauneus herättää himokkaan halun ensi silmäyksellä, mutta kauan sitten huokaillaan ikävän syntitaakan alla. Malttamaton onnen liekki sammuu usein pitkään piinaan.22
5) Lopuksi minun tulee muistuttaa niitä, jotka aikovat astua aviosäätyyn, että niin tärkeässä asiassa kuin avioliitossa on aina vilpittömän ja hartaan ruokouksen avulla kysyttävä neuvoa Jumalalta, että hän itse valitsisi heille sellaisen puolison, jonka hän katsoo hyödyllisimmäksi, ja että hän ohjaisi heidän sydämiään tahtonsa mukaan, ja että hän antaisi heille taidon suhtautua asiaan oikealla tavalla ja viisaasti. Niinpä luemme Saarasta, Raguelin tyttärestä Tob. 3, että hän teki näin, eikä suotta, sillä häntä siunattiin hyveellisellä ja jumalaapelkäävällä miehellä. Ja mitä enempää voisi toivoa kuin että jokainen, joka astuu tähän säätyyn, veisi asiansa uskollisesti Jumalansa eteen: silloin heidän44 avioliittonsa saisivat paremman siunauksen, ja puolisot olisivat Jumalan kädessä, lasten tavoin kuuliaisina tyytyväisempiä ja kärsivällisempiä myötä- ja vastoinkäymisissä.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Seitsemäs saarna käskyistä, § 10
Next Section: Seitsemäs saarna käskyistä, § 12
Names: Abraham Paul Ramsay, Anders Henrik
Biblical references:
Subjects: