Edellinen jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 1
Seuraava jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 3
§ 2
Ne, jotka harjoittavat kaikenlaista alhaista ja joilla ei niin ollen ole todellista kunniaa, pitävätkin sitä turhana sanana, jolla ei ole mitään täsmällistä merkitystä.
He uskovat meidän aikamme tunnottomien jumalanpilkkaajien tavoin, että kaikki askeleet ja kaikki toimet, joilla he vain voivat tyydyttää omaa lihallista ja lähes eläimellistä hekumaansa, ovat yhtä sallittuja ja rehellisiä. He luulevat, että heillä on yhtä lailla oikeus lähimmäisen omaisuuteen, puolisoon tai lapsiin tai arvoasemiin kuin tällä itselläänkin, jos heidän halunsa heitä niiden luokse vain johdattavat. He pitävät Jumalan ja ihmisten lakeja lukinseitteinä, joilla halutaan kohtuuttomasti rajoittaa heidän onnellisuuttaan, ja he uskovat – ilman että se loukkaa heidän omaatuntoaan – olevansa oikeutettuja rikkomaan niitä niin paljon kuin he riippumattomuutensa vuoksi vain uskaltavat. Sellaisille on turha vedota Raamattuun, sillä siitä4 he tekevät pilkkaa. Maalliset lait eivät heitä sido, sillä he eivät tunnusta mitään velvoitteita. Häpeää he eivät tunne, sillä he ovat kauan sitten purreet hävyltä hännän. Pyövelin kirves ja hirttoköysi ovat ainoat, joita heidän on pakko kunnioittaa, mutta koska he kaikessa tässä haluavat kerskailla järjellä, niin haluan vain kysyä heiltä: eivätkö toiset ihmiset sitten ole heidän mielestään syntyneet samoin oikeuksin kuin he itse, ja eikö heillä siten ole sama luonnollinen vapaus varastaa, ryöstää, valehdella ja pettää, jonka he itse itselleen ottavat? Tähän he eivät oman ajattelutapansa pohjalta voi vastata kieltävästi, ilman että joutuvat terveen järjen edessä naurunalaisiksi. He pitävätkin kaikkia Jumalan ja ihmisten lakeja, jotka koettavat estää tällaista, heidän nautintonsa asiattomana estämisenä. Hyvä on! Voimme siis ajatuksissamme kumota ne saman tien koko ihmissuvun osalta. Sinä petollinen ja kunniaton ihminen! Sinä istut ja nautit toisilta ryöväämääsi saalista. Maan, jolla asut, lienet väkivalloin ottanut alustalaiseltasi, joka ei uskaltanut käydä oikeutta sinua vastaan. Puolisosi, jota tällä hetkellä niin suuresti rakastat, ryöstit hänen isältään, joka kuoli suruun menetettyään ainoan tyttärensä; mutta sinä varmaankin pian vaihdat hänet toiseen. Sinun omaisuuttasi kostuttavat niiden köyhien kyyneleet, joilta5 sen ryöstit. Kaikki tämä on onnistunut sinulle niin kauan kuin laki ja kunniantunto ovat hillinneet toisia ja estäneet heitä mittaamasta sinua samalla mitalla. Mutta odotapa, sinä et tunnusta lakia, kunniaa etkä omaatuntoa. Voi käydä niin, että ne poistetaan hetkeksi muiltakin. Silloin vahvemman oikeus ratkaisee maasi omistusoikeuden, etkä sinä pärjää siinä suurelle joukolle. Sadat pienet taloudet voisivat kohtuullisesti elää siitä maasta, jonka tuotto on tuskin riittänyt yksin sinulle. Ryöstetyn tyttären isällä on vielä elossa verisukulaisia, jotka kostavat väkivallan ja hänen kuolemansa. Köyhät yhdistyvät ottamaan menettämänsä omistukset takaisin. Silloin minulla on syytä kysyä: mitä on se autuus, josta kuvittelit nauttivasi laittomassa omavaltaisuudessasi? Se on mennyt, elämä ja omaisuus kadotettu. Kunniaa sinulla ei ollutkaan, siksi et sitä ole myöskään voinut kadottaa. Minkä oppien nojalla sinä sydämessäsi puolustaudut? Ne ovat mitä karkeimpia hairahduksia kansan oikeutta vastaan, eikä meidän sukukunnallamme ole omassa keskuudessaan pahempaa vihollista kuin se, joka mieluusti pitää muut lain kourissa, mutta itse katsoo olevansa vapaa sitä rikkomaan.
§. 2.
De som i flera slags nedrigheter äro inöfvade, och således ingen värkelig ära hafva, anse den ock såsom et fåfängt ord, utan någon stadgad bemärkelse.
De tro med vår tids samvetslösa Guds försmädare, alla steg och alla företaganden lika lofliga och lika ärliga, hvar med de allenast kunna befrämja sina kötsliga och nästan djuriska vällustar. Nästans egendom, des maka eller barn, eller äreställen tro de sig med honom vara lika berättigade til, efter det deras begär kunna leda dem, och Guds- och människo-lagar anse de för dvärgsnät,1 med hvilka man vil inskränka obilligt2 deras lyksalighet, dem de, utan kränkning af sina samveten, tro sig berättigade at öfverträda, så långt de för sit sjelf-bestånd våga. För sådana må man fåfängt åberopa sig Bibelen, ty den gö4ra de gäck af; verldsliga lagar förbinda dem icke, ty de känna inga förbindelser: Skammen veta de icke af, ty de hafva långt förut bitit hufvudet af honom: bödels-yxan och rackarens3 rep äro de enda som de måste hafva respect före; men efter de under alt detta vilja skryta af förnuft, ville jag allenast fråga dem: om de icke tro sina medmänniskor vara födda med aldeles samma rättigheter, som sig sjelfva, och således med samma naturliga frihet, at röfva, stjäla, ljuga och bedraga, som de tilvälla sig? härtil få de ej neka efter sit tanke sätt, utan at straxt utskrattas af alt sundt förnuft. De anse äfven alla gudomeliga och människliga lagar, som söka hindra sådant, för obehöriga tvång för befordrandet af deras vällust; väl an, vi må då i vår tanka äfven uphäfva dem tillika för hela människo slägtet. Du tro- och ärelösa människa! du sitter och njuter ditt af andra förvärfvade rof. Den jord du bebor, torde du med våld tagit af din underhafvande som ej vågade rättegång emot dig: din maka som du för det närvarande älskar så högt, är en enda dotter, som du röfvat af dess fader, hvilken häröfver grämde sig til döds; den du snart nog torde utbyta emot en annan: och dina ägodelar flyta i de fattigas tårar, af hvilka5 du röfvat dem. Detta alt har lyckats dig så länge lag och ära tyglat andra, och hindrat dem, at mäta dig med samma mått; men välan, du känner ingen lag, ingen ära, intet samvete: de må då för en stund vara uphäfna äfven för andra. Då skall armstyrkan skilja ägande rätten på din jord, och i den kan du icke trotsa med många: hundrade små hushåll kunna tarfligt4 lefva af den jord hvars afkastning knapt velat förslå för dig allena: Den röfvade dottrens fader hafver än blodsförvanter i lifvet, som hämnas våldet och hans död, och de fattige förena sig at återtaga sina förlorade ägodelar; då frågar jag dig med rätta: hvar är den sällhet du trodde dig kunna njuta i dit laglösa sjelfsvåld? den är förlorad: lif och egendom förspilda: äran har du ej ägt, derföre har du ej eller kunnat mista den. Hvad är det då för satser du försvarar i dit hjerta? de grufveligaste vilfarelser emot folksrätten; och vårt slägte har ingen grufveligare fiende innom sig, än den som gerna vil hålla andra med lagar tyglade, at sjelf desto friare få öfverträda dem.
§ 2
Ne, jotka harjoittavat kaikenlaista alhaista ja joilla ei niin ollen ole todellista kunniaa, pitävätkin sitä turhana sanana, jolla ei ole mitään täsmällistä merkitystä.
He uskovat meidän aikamme tunnottomien jumalanpilkkaajien tavoin, että kaikki askeleet ja kaikki toimet, joilla he vain voivat tyydyttää omaa lihallista ja lähes eläimellistä hekumaansa, ovat yhtä sallittuja ja rehellisiä. He luulevat, että heillä on yhtä lailla oikeus lähimmäisen omaisuuteen, puolisoon tai lapsiin tai arvoasemiin kuin tällä itselläänkin, jos heidän halunsa heitä niiden luokse vain johdattavat. He pitävät Jumalan ja ihmisten lakeja lukinseitteinä, joilla halutaan kohtuuttomasti rajoittaa heidän onnellisuuttaan, ja he uskovat – ilman että se loukkaa heidän omaatuntoaan – olevansa oikeutettuja rikkomaan niitä niin paljon kuin he riippumattomuutensa vuoksi vain uskaltavat. Sellaisille on turha vedota Raamattuun, sillä siitä4 he tekevät pilkkaa. Maalliset lait eivät heitä sido, sillä he eivät tunnusta mitään velvoitteita. Häpeää he eivät tunne, sillä he ovat kauan sitten purreet hävyltä hännän. Pyövelin kirves ja hirttoköysi ovat ainoat, joita heidän on pakko kunnioittaa, mutta koska he kaikessa tässä haluavat kerskailla järjellä, niin haluan vain kysyä heiltä: eivätkö toiset ihmiset sitten ole heidän mielestään syntyneet samoin oikeuksin kuin he itse, ja eikö heillä siten ole sama luonnollinen vapaus varastaa, ryöstää, valehdella ja pettää, jonka he itse itselleen ottavat? Tähän he eivät oman ajattelutapansa pohjalta voi vastata kieltävästi, ilman että joutuvat terveen järjen edessä naurunalaisiksi. He pitävätkin kaikkia Jumalan ja ihmisten lakeja, jotka koettavat estää tällaista, heidän nautintonsa asiattomana estämisenä. Hyvä on! Voimme siis ajatuksissamme kumota ne saman tien koko ihmissuvun osalta. Sinä petollinen ja kunniaton ihminen! Sinä istut ja nautit toisilta ryöväämääsi saalista. Maan, jolla asut, lienet väkivalloin ottanut alustalaiseltasi, joka ei uskaltanut käydä oikeutta sinua vastaan. Puolisosi, jota tällä hetkellä niin suuresti rakastat, ryöstit hänen isältään, joka kuoli suruun menetettyään ainoan tyttärensä; mutta sinä varmaankin pian vaihdat hänet toiseen. Sinun omaisuuttasi kostuttavat niiden köyhien kyyneleet, joilta5 sen ryöstit. Kaikki tämä on onnistunut sinulle niin kauan kuin laki ja kunniantunto ovat hillinneet toisia ja estäneet heitä mittaamasta sinua samalla mitalla. Mutta odotapa, sinä et tunnusta lakia, kunniaa etkä omaatuntoa. Voi käydä niin, että ne poistetaan hetkeksi muiltakin. Silloin vahvemman oikeus ratkaisee maasi omistusoikeuden, etkä sinä pärjää siinä suurelle joukolle. Sadat pienet taloudet voisivat kohtuullisesti elää siitä maasta, jonka tuotto on tuskin riittänyt yksin sinulle. Ryöstetyn tyttären isällä on vielä elossa verisukulaisia, jotka kostavat väkivallan ja hänen kuolemansa. Köyhät yhdistyvät ottamaan menettämänsä omistukset takaisin. Silloin minulla on syytä kysyä: mitä on se autuus, josta kuvittelit nauttivasi laittomassa omavaltaisuudessasi? Se on mennyt, elämä ja omaisuus kadotettu. Kunniaa sinulla ei ollutkaan, siksi et sitä ole myöskään voinut kadottaa. Minkä oppien nojalla sinä sydämessäsi puolustaudut? Ne ovat mitä karkeimpia hairahduksia kansan oikeutta vastaan, eikä meidän sukukunnallamme ole omassa keskuudessaan pahempaa vihollista kuin se, joka mieluusti pitää muut lain kourissa, mutta itse katsoo olevansa vapaa sitä rikkomaan.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 2.
De som i flera slags nedrigheter äro inöfvade, och således ingen värkelig ära hafva, anse den ock såsom et fåfängt ord, utan någon stadgad bemärkelse.
De tro med vår tids samvetslösa Guds försmädare, alla steg och alla företaganden lika lofliga och lika ärliga, hvar med de allenast kunna befrämja sina kötsliga och nästan djuriska vällustar. Nästans egendom, des maka eller barn, eller äreställen tro de sig med honom vara lika berättigade til, efter det deras begär kunna leda dem, och Guds- och människo-lagar anse de för dvärgsnät,5 med hvilka man vil inskränka obilligt6 deras lyksalighet, dem de, utan kränkning af sina samveten, tro sig berättigade at öfverträda, så långt de för sit sjelf-bestånd våga. För sådana må man fåfängt åberopa sig Bibelen, ty den gö4ra de gäck af; verldsliga lagar förbinda dem icke, ty de känna inga förbindelser: Skammen veta de icke af, ty de hafva långt förut bitit hufvudet af honom: bödels-yxan och rackarens7 rep äro de enda som de måste hafva respect före; men efter de under alt detta vilja skryta af förnuft, ville jag allenast fråga dem: om de icke tro sina medmänniskor vara födda med aldeles samma rättigheter, som sig sjelfva, och således med samma naturliga frihet, at röfva, stjäla, ljuga och bedraga, som de tilvälla sig? härtil få de ej neka efter sit tanke sätt, utan at straxt utskrattas af alt sundt förnuft. De anse äfven alla gudomeliga och människliga lagar, som söka hindra sådant, för obehöriga tvång för befordrandet af deras vällust; väl an, vi må då i vår tanka äfven uphäfva dem tillika för hela människo slägtet. Du tro- och ärelösa människa! du sitter och njuter ditt af andra förvärfvade rof. Den jord du bebor, torde du med våld tagit af din underhafvande som ej vågade rättegång emot dig: din maka som du för det närvarande älskar så högt, är en enda dotter, som du röfvat af dess fader, hvilken häröfver grämde sig til döds; den du snart nog torde utbyta emot en annan: och dina ägodelar flyta i de fattigas tårar, af hvilka5 du röfvat dem. Detta alt har lyckats dig så länge lag och ära tyglat andra, och hindrat dem, at mäta dig med samma mått; men välan, du känner ingen lag, ingen ära, intet samvete: de må då för en stund vara uphäfna äfven för andra. Då skall armstyrkan skilja ägande rätten på din jord, och i den kan du icke trotsa med många: hundrade små hushåll kunna tarfligt8 lefva af den jord hvars afkastning knapt velat förslå för dig allena: Den röfvade dottrens fader hafver än blodsförvanter i lifvet, som hämnas våldet och hans död, och de fattige förena sig at återtaga sina förlorade ägodelar; då frågar jag dig med rätta: hvar är den sällhet du trodde dig kunna njuta i dit laglösa sjelfsvåld? den är förlorad: lif och egendom förspilda: äran har du ej ägt, derföre har du ej eller kunnat mista den. Hvad är det då för satser du försvarar i dit hjerta? de grufveligaste vilfarelser emot folksrätten; och vårt slägte har ingen grufveligare fiende innom sig, än den som gerna vil hålla andra med lagar tyglade, at sjelf desto friare få öfverträda dem.
§ 2
Ne, jotka harjoittavat kaikenlaista alhaista ja joilla ei niin ollen ole todellista kunniaa, pitävätkin sitä turhana sanana, jolla ei ole mitään täsmällistä merkitystä.
He uskovat meidän aikamme tunnottomien jumalanpilkkaajien tavoin, että kaikki askeleet ja kaikki toimet, joilla he vain voivat tyydyttää omaa lihallista ja lähes eläimellistä hekumaansa, ovat yhtä sallittuja ja rehellisiä. He luulevat, että heillä on yhtä lailla oikeus lähimmäisen omaisuuteen, puolisoon tai lapsiin tai arvoasemiin kuin tällä itselläänkin, jos heidän halunsa heitä niiden luokse vain johdattavat. He pitävät Jumalan ja ihmisten lakeja lukinseitteinä, joilla halutaan kohtuuttomasti rajoittaa heidän onnellisuuttaan, ja he uskovat – ilman että se loukkaa heidän omaatuntoaan – olevansa oikeutettuja rikkomaan niitä niin paljon kuin he riippumattomuutensa vuoksi vain uskaltavat. Sellaisille on turha vedota Raamattuun, sillä siitä4 he tekevät pilkkaa. Maalliset lait eivät heitä sido, sillä he eivät tunnusta mitään velvoitteita. Häpeää he eivät tunne, sillä he ovat kauan sitten purreet hävyltä hännän. Pyövelin kirves ja hirttoköysi ovat ainoat, joita heidän on pakko kunnioittaa, mutta koska he kaikessa tässä haluavat kerskailla järjellä, niin haluan vain kysyä heiltä: eivätkö toiset ihmiset sitten ole heidän mielestään syntyneet samoin oikeuksin kuin he itse, ja eikö heillä siten ole sama luonnollinen vapaus varastaa, ryöstää, valehdella ja pettää, jonka he itse itselleen ottavat? Tähän he eivät oman ajattelutapansa pohjalta voi vastata kieltävästi, ilman että joutuvat terveen järjen edessä naurunalaisiksi. He pitävätkin kaikkia Jumalan ja ihmisten lakeja, jotka koettavat estää tällaista, heidän nautintonsa asiattomana estämisenä. Hyvä on! Voimme siis ajatuksissamme kumota ne saman tien koko ihmissuvun osalta. Sinä petollinen ja kunniaton ihminen! Sinä istut ja nautit toisilta ryöväämääsi saalista. Maan, jolla asut, lienet väkivalloin ottanut alustalaiseltasi, joka ei uskaltanut käydä oikeutta sinua vastaan. Puolisosi, jota tällä hetkellä niin suuresti rakastat, ryöstit hänen isältään, joka kuoli suruun menetettyään ainoan tyttärensä; mutta sinä varmaankin pian vaihdat hänet toiseen. Sinun omaisuuttasi kostuttavat niiden köyhien kyyneleet, joilta5 sen ryöstit. Kaikki tämä on onnistunut sinulle niin kauan kuin laki ja kunniantunto ovat hillinneet toisia ja estäneet heitä mittaamasta sinua samalla mitalla. Mutta odotapa, sinä et tunnusta lakia, kunniaa etkä omaatuntoa. Voi käydä niin, että ne poistetaan hetkeksi muiltakin. Silloin vahvemman oikeus ratkaisee maasi omistusoikeuden, etkä sinä pärjää siinä suurelle joukolle. Sadat pienet taloudet voisivat kohtuullisesti elää siitä maasta, jonka tuotto on tuskin riittänyt yksin sinulle. Ryöstetyn tyttären isällä on vielä elossa verisukulaisia, jotka kostavat väkivallan ja hänen kuolemansa. Köyhät yhdistyvät ottamaan menettämänsä omistukset takaisin. Silloin minulla on syytä kysyä: mitä on se autuus, josta kuvittelit nauttivasi laittomassa omavaltaisuudessasi? Se on mennyt, elämä ja omaisuus kadotettu. Kunniaa sinulla ei ollutkaan, siksi et sitä ole myöskään voinut kadottaa. Minkä oppien nojalla sinä sydämessäsi puolustaudut? Ne ovat mitä karkeimpia hairahduksia kansan oikeutta vastaan, eikä meidän sukukunnallamme ole omassa keskuudessaan pahempaa vihollista kuin se, joka mieluusti pitää muut lain kourissa, mutta itse katsoo olevansa vapaa sitä rikkomaan.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 1
Seuraava jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 3
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: