Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Seitsemäs saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Seitsemäs saarna käskyistä, § 11

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 11

Riennämme nyt myös tarkemmin soveltamaan tätä määräystä, niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin. Osoitamme siis, mitä erityisiä velvollisuuksia tämä siveyden käsky asettaa niin niille, jotka elävät avioliiton ulkopuolella, kuin myös niille, jotka elävät avioliitossa.

1) Ensinnäkin vaaditaan naimattomina eläviltä kristillistä pidättyväisyyttä, siis että he varjelevat sydäntään vapailta ajatuksilta ja irstailta haluilta ja kaikin keinoin tukahduttavat luonnolliset kiusauksensa heti alkuun, niin etteivät ne pääse heidän valtiaikseen. Samoin heidän tulee sanoissaan, teoissaan ja kaikessa kanssakäymisessään tarkoin varjella itseään ja säilyttää siveellinen sielu puhtaassa ja saastuttamattomassa ruumiissa, niin että he voivat Marian tavoin asettua kaikkitietävän Jumalan eteen ja sanoa: Ei minä miehestä mitään tiedä1 Luuk. 1:34, tai mies voi sanoa, ettei hän ole yhdenkään naisen kanssa ollut. Ja kun he kaitselmuksen sallimuksesta astuvat aviosäätyyn, niin he ovat kyenneet säilyttämään koskemattomuutensa, ei vain ihmisten vaan myös omantuntonsa edessä, ja he voivat siveän Saaran tavoin sanoa: ja olen aina pitänyt sieluni puhtaana pahoista himoista, ja olen aina karttanut siveetöntä ja rietasta seuraa2 Tob. 3:14–15.3 He ansaitsevat saman todistuksen kuin Rebekka, Betuelin tytär, silloin kun hän lupautui patriarkka Iisakille vaimoksi, nimittäin että hän oli neitsyt, johon mies ei ollut koskenut 1. Moos. 24:16. Ja miehet samoin, että he ovat sielultaan ja ruumiiltaan tahrattomia.

2) Toiseksi vaaditaan aviosäädyn ulkopuolella olevilta, että he eivät ylpeile niillä onnen suomilla eduilla, joita heidän osakseen on jossain määrin voinut koitua, kuten kauneudella, korkealla syntyperällä, vanhempien maineella tai omaisuudella. Mieleltään lihalliset vanhemmat, jotka päivittäin ihailevat lastensa kauneutta, kertoilevat lukuisista esi-isistään, vertailevat ylpeinä omia ja vähempiosaisten lapsia ja totuttavat heidät kaikenlaiseen ylellisyyteen ja koreiluun, luoden odotuksia suuresta perinnöstä ja siihen perustuvasta suuresta maallisesta onnesta, he rakentavat näin useimmissa tapauksissa pohjan sille ylpeydelle, joka sitten tekee nämä sietämättömiksi niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin. Sellaista ylläpitävät ja lietsovat sitten entisestään kevytmielisten ihailijoiden kiitokset ja liioiteltu palvonta, joka tekee heistä niin ylpeitä ja kopeita, etteivät he usko milloinkaan löytävänsä vertaistaan, vaan ylenkatsovat ja torjuvat hyviä ja kunnollisia tarjouksia. Sitten he suostuvat puolisoille, jotka koreilevat älyttömässä turhamaisuudessaan ja tekevät heistä onnettomia loppuiäkseen, tai sitten jättävät heidät vaille toivoa huolenpidosta. Kunpa Pietarin vakava varoitus olisi aina sellaisten silmien edessä: Pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät 1. Piet. 5:5–6. Nöyrtyneet sielut saavat usein kokea Herran ihmeellistä kaitsentaa ja voivat Marian tavoin kiittää Jumalaansa siitä, että hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa Luuk. 1:48.

3) Kolmanneksi vaaditaan niiltä jotka ovat nuoria ja siten vielä kokemattomia maailmassa, että he avioliitosta päättäessään kysyvät vanhempiensa ja holhoojiensa, tai niin kuin laki heitä kutsuu, naittajiensa neuvoa ja suostumusta. Liitto, joka ei purkaudu muutoin kuin kuolemassa, vaatiikin kaiken mahdollisen varovaisuuden ja harkinnan. Sellaista ei voi mitenkään odottaa nuorilta, ja siksi onkin tarpeen, että he näissä asioissa uskollisesti neuvottelevat vanhempiensa kanssa, ja kaikessa mahdollisessa ottavat huomioon näiden kypsät ja hyvää tarkoittavat neuvot, eivätkä suinkaan solmi tällaista liittoa ilman niitä, saati sitten heidän tahtoaan vastaan ja ilman heidän suostumustaan. Tämä velvollisuus on heille selvästi säädetty neljännessä käskyssä, että he saisivat elää kauan ja menestyisivät maan päällä4 5. Moos. 5:16. Siksi Jumala antoi käskyn Juudan kansan vanhimmille, jotka olivat tulleet Babyloniaan vankeuteen, että heidän tulisin naittaa lapsensa: Ottakaa, hän sanoo, pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne Jer. 29:6. Sirak sanoo jälleen sattuvasti: Naita tyttö, ja saat suuren työn päätökseen, mutta anna hänet järkevälle miehelle Sir. 7:25.5 Ja myös apostoli Paavali kehottaa, että vanhempien pitäisi hyvän harkintansa nojalla päättää tyttäriensä avioliitosta6 1. Kor. 7:36. Niinpä luemme miten Abraham hankki pojalleen Iisakille hyveellisen puolison 1. Moos. 24:4, samoin on monia muita vastaavia esimerkkejä. Näiden yhteydessä vanhempien tulee kuitenkin huomioida, että he eivät varomattomasti pakota lapsiaan, vaan hankkivat myös näiden vapaaehtoisen suostumuksen, niin kuin luemme Betuelista, joka antoi tyttärensä Iisakille 1. Moos. 24:58.

4) Naimattomat velvoitetaan puolisoa valitessaan katsomaan tarkasti, että saavat sellaisen, joka on hyvin kasvatettu, jumalaapelkäävä, työteliäs ja siveä. Heidän ei tule valinnassaan antaa pettää itseään ja luottaa kauneuteen vailla hyvettä, rikkauksiin vailla ahkeruutta, hetkelliseen loistoon, jota ei pystytä ylläpitämään, pikaiseen ihastukseen ja kauniisiin lupauksiin vailla nöyryyttä ja siveää sydäntä. Tässä voidaan syystä sanoa: Kauneus herättää himokkaan halun ensi silmäyksellä, mutta kauan sitten huokaillaan ikävän syntitaakan alla. Malttamaton onnen liekki sammuu usein pitkään piinaan.7

5) Lopuksi minun tulee muistuttaa niitä, jotka aikovat astua aviosäätyyn, että niin tärkeässä asiassa kuin avioliitossa on aina vilpittömän ja hartaan ruokouksen avulla kysyttävä neuvoa Jumalalta, että hän itse valitsisi heille sellaisen puolison, jonka hän katsoo hyödyllisimmäksi, ja että hän ohjaisi heidän sydämiään tahtonsa mukaan, ja että hän antaisi heille taidon suhtautua asiaan oikealla tavalla ja viisaasti. Niinpä luemme Saarasta, Raguelin tyttärestä Tob. 3, että hän teki näin, eikä suotta, sillä häntä siunattiin hyveellisellä ja jumalaapelkäävällä miehellä. Ja mitä enempää voisi toivoa kuin että jokainen, joka astuu tähän säätyyn, veisi asiansa uskollisesti Jumalansa eteen: silloin heidän avioliittonsa saisivat paremman siunauksen, ja puolisot olisivat Jumalan kädessä, lasten tavoin kuuliaisina tyytyväisempiä ja kärsivällisempiä myötä- ja vastoinkäymisissä.


  1. 1938/muokattu
  2. 1776/muokattu
  3. alkutekstissä Tob. 3:16–17; suomennoksessa erilainen säejako
  4. 1992/muokattu
  5. alkutekstissä Sir. 7:27; erilainen säejako
  6. 1700-luvun ruotsalaisessa ja suomalaisessa raamatunkäännöksessä viitataan vanhempien päätösvaltaan tyttäriensä avioitumisessa. Nykyisissä käännöksissä sen sijaan puhutaan miehestä ja hänen morsiamestaan.
  7. Kauneus herättää himokkaan ... usein pitkään piinaan: Säkeiden kirjoittajaa ei ole löydetty aikakauden kirjailijoiden joukosta. Mahdotonta ei ole, että ne olisivat Chydeniuksen omasta kynästä. Alkuteksti kuuluu: Väcker fägring kistlig lusta Vid dess första ögnekast, Plägar man få länge pusta Under obehaglig last. Öfverilad nöjes-låga Slocknar mäst i långlig plåga.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: