Valtakunnan pelastaminen, § 32

§ 32

Kun olen nyt tällä tavalla yrittänyt saada täytetyksi alussa antamani lupauksen kolme ensimmäistä kohtaa, minun järjestyksessä seuraavana tehtävänäni on tuoda oma yksinkertainen ehdotukseni tarkkaavaisen lukijani silmien eteen.42

Kuten edellä yritän tässäkin puhdistaa asian ympäriltä kaikki monimutkaiset olosuhteet, jotka saattaisivat toisin meneteltäessä jättää tällaiseen aihee­seen tarttuvan esityksen hämäräksi tai epämääräiseksi.

Niinpä viittaan ensiksi siihen, mitä alussa on esitetty luonnollisesta rahajärjestelmästä, että nimittäin jokaisella täytyy olla oikeus saada kunnollisesta tavarasta käypä ja arvoa vastaava maksu eikä ketään saa painostaa tyytymään pelkkiin leimoihin tai mielikuviin.

Kun seteliraha on nykyisin melkeinpä ainoa keskuudessamme liikkeessä oleva rahalaji eikä sillä sinänsä ole mitään sisäistä arvoa ja se on tähän mennessä kokenut monenmoisia arvonmuutoksia edellä mainituista syistä, on mielestäni tarpeen selvyyden saaminen 1) siitä, miten suuren määrän puhdasta hopeaa lasketaan tulevaisuudessa vastaavan setelitaaleria eli kuinka monta setelimarkkaa ja -taaleria lasketaan hopeariikintaaleriin. Huomattakoon, että tämä vastaavuus on sovitettava pankin varallisuusaseman mukaiseksi, ennen kaikkea kuitenkin sen arvon mukaan, joka tavaroilla nykyään suunnilleen on ja jonka varaan useimpien elinkeinojen toiminta perustuu. Tämä vastaavuus on kertakaikkisesti määrättävä, ja pankin on sen mukaisesti sitouduttava lunastamaan ennemmin tai myöhemmin setelinsä hopealla tai rahaksi muutettavissa olevilla tavaroilla.

Kun rahajärjestelmässä viime vuosisadalla ilmeni kuparirahan epävakautta suhteessa hopearahaan, ja jo tuolloin oli käytössä kaikkea muuta rahaa vähäarvoisempia pankin1Ruotsin ensimmäinen pankki oli vuonna 1656 perustettu Stockholm Banco, jota sen perustajan Johan Palmstruchin mukaan kutsuttiin myös ”Palmstruchin pankiksi”. Vuosina 1661–1664 pankki laski ensimmäisenä Euroopassa liikkeelle seteleitä. Seteleiden liian suuren määrän takia niiden arvo putosi ja tallettajat ryntäsivät lunastamaan seteleitään. Tähän pankki ei kyennyt vastaamaan, vaan se oli suljettava. Säätyjen pankki perustettiin muutama vuosi tämän jälkeen, 1668. velkaseteleitä, jotka nostivat kurssia samoin kuin nyt, koska pankki ei kyennyt maksamaan niiden täyttä arvoa heti vaadittaessa, sanoi kreivi Gustaf Bonde2Gustaf Bonde oli tärkeä vaikuttaja 1600-luvun puolivälin talouspolitiikassa. Vuodesta 1660 lähtien hän oli riksskattmästare, korkein valtiontaloudesta vastaava virkamies. ”Palmstruchin pankki” oli monella tavalla sidoksissa valtion taloudenpitoon, ja Bondella oli tässä keskeinen asema kuten myös pankin lopettamisessa 1664. Bonde on laatinut kirjoituksensa tilanteessa, jossa pankkia koskevat selvitykset olivat juuri käynnissä. Tukholmassa 28. lokakuuta 1664 päivätyssä kirjoituksessaan Oförgripeliga tankar öfver då warande myntets ostadig­het:3”Järkkymättömiä ajatuksia silloisen rahan arvon epävakaudesta.” Bonden alkuperäinen muistio on nimeltään ”Mine oförgripelige tankar öfwer närwarande myntetz ostadigheet, och huru then står at boota” 28.10.1664. Huvudserie A1, Riksrådsprotokoll 1664, vol. 41b, Det odelade kansliet, SRA. ”Kaiken kannalta oli tarpeen, että rahan hinta pysyy tiettynä, niin että luovuttaja ja vastaanottaja hyväksyvät sen samalla tavalla, ja vähemmän sekaannusta ja vahinkoa aiheutuu, jos sille annetaan tietty (vaikka oikean arvon ylittäväkin) arvo kuin jos vallitsee epätietoisuus sen arvosta.” Tämän jälkeen hän puhuu jotakin Rooman valtakunnan raha-asioista ja tekee siitä seuraavan päätelmän: ”Tästä ja paljosta muusta voidaan tehdä selvityksiä ja todeta se välttämättömyys, että rahalla on kaikissa kuningaskunnissa oltava kiinteä arvo ja se on pidettävä vakaana, jos hallitsija haluaa välttää43 alamaisten talouden sortumisen, köyhien sortamisen, kun heidän on puutteessa ja suuressa ahdingossa otettava vastaan se mitä heille annetaan ja luovutettava se jälleen pois sillä hinnalla, jolla rikkaat haluavat ottaa sen vastaan.”

”Sen takia on tarpeen (hän jatkaa), jos halutaan välttää Jumalan rangaistus, että tuollainen arvo määritellään kiinteästi rakkaassa isänmaassamme, varsinkin kun otetaan huomioon ne anomukset ja valitukset, joita säädyt viime valtiopäivillä4viime valtiopäivillä: Edelliset valtiopäivät olivat päättyneet syyskuun alussa 1664. esittivät esivallalle tämän sekaannuksen takia, muuten on pelättävissä, että köyhän väen huokaukset johtavat Jumalan kostoon ja että lopuksi valtakunnassa syntyy mellakka, jonka rauhoittaminen olisi liekkien leimahdettua paitsi hankalaa myös riskialtista.”

”Tämän kaupalle, vaihdannalle ja muulle sellaiselle aiheuttaman vahingon pidemmälle menevä todistelu paisuu liian laajaksi ja on tarpeetonta, koska luultavasti kukaan ei enää aseta tätä kyseenalaiseksi.”5”Kaiken kannalta oli ... aseta tätä kyseenalaiseksi.”: lainaukset Bonden muistiosta ”Mine oför­gripelige tankar”, fol. 7v–8r

Saman tutkielman loppupuolella hän vielä sanoo: ”Kuten kaiken tämän (nimittäin sen, mitä hän on ehdottanut pankin pitämiseksi pystyssä) on tapahduttava esivallan arvovallan ja kaikille antaman takuun nojalla, näyttää varsin aiheelliselta, että esivalta hankkii itselleen tiedot pankin tiliasemasta ja muodostaa ja nimittää laitoksen välttämättömyyden huomioon ottaen sille sellaisen johdon, ettei tuo hyödyllinen laitos enää joutuisi tuollaiseen labyrinttiin ja vaaraan sellaisina aikoina, jolloin kärsivällisyyttä ei ehkä riitä yhtä pitkälle kuin nyt.”6”Kuten kaiken tämän ... yhtä pitkälle kuin nyt.”: lainaus Bonden muistiosta ”Mine oförgripelige tankar”, fol. 13v

En halua täsmällisestä määritellä, miten suuri tämän hopeamäärän on oikeastaan oltava ja kuinka monta taaleria ja markkaa on laskettava yhden hopeariikintaalerin vastineeksi, mutta rohkenen väittää, että jos vaihtokurssi supistetaan pienemmäksi kuin 70 markkaan riikintaalerilta, elinkeinot kokevat kauhean iskun, ja pankki saa kokea sen kipeästi, ja jos taas vaihtokurssi kohotetaan paljon yli 70 markaksi, kasvatetaan tarpeettomasti laskenta-arvoa ja vähennetään setelipääomien reaaliarvoa. Pidän tästä syystä parhaana, että murtoluvuilla laskemisen välttämiseksi olisi soveliainta vakiinnuttaa kurssi 72 markkaan, koska silloin vuoden 1715 markka- ja taaleriluku on nettomääräisesti kaksinkertaistettu ja tavaroiden hinnat ovat kutakuinkin tasapainossa tämän tason kanssa tai perustuvat pikemminkin korkeampaan kuin alempaan kurssiin.

1. Ruotsin ensimmäinen pankki oli vuonna 1656 perustettu Stockholm Banco, jota sen perustajan Johan Palmstruchin mukaan kutsuttiin myös ”Palmstruchin pankiksi”. Vuosina 1661–1664 pankki laski ensimmäisenä Euroopassa liikkeelle seteleitä. Seteleiden liian suuren määrän takia niiden arvo putosi ja tallettajat ryntäsivät lunastamaan seteleitään. Tähän pankki ei kyennyt vastaamaan, vaan se oli suljettava. Säätyjen pankki perustettiin muutama vuosi tämän jälkeen, 1668.
2. Gustaf Bonde oli tärkeä vaikuttaja 1600-luvun puolivälin talouspolitiikassa. Vuodesta 1660 lähtien hän oli riksskattmästare, korkein valtiontaloudesta vastaava virkamies. ”Palmstruchin pankki” oli monella tavalla sidoksissa valtion taloudenpitoon, ja Bondella oli tässä keskeinen asema kuten myös pankin lopettamisessa 1664. Bonde on laatinut kirjoituksensa tilanteessa, jossa pankkia koskevat selvitykset olivat juuri käynnissä.
3. ”Järkkymättömiä ajatuksia silloisen rahan arvon epävakaudesta.” Bonden alkuperäinen muistio on nimeltään ”Mine oförgripelige tankar öfwer närwarande myntetz ostadigheet, och huru then står at boota” 28.10.1664. Huvudserie A1, Riksrådsprotokoll 1664, vol. 41b, Det odelade kansliet, SRA.
4. viime valtiopäivillä: Edelliset valtiopäivät olivat päättyneet syyskuun alussa 1664.
5. ”Kaiken kannalta oli ... aseta tätä kyseenalaiseksi.”: lainaukset Bonden muistiosta ”Mine oför­gripelige tankar”, fol. 7v–8r
6. ”Kuten kaiken tämän ... yhtä pitkälle kuin nyt.”: lainaus Bonden muistiosta ”Mine oförgripelige tankar”, fol. 13v