Edellinen jakso: Maakauppa, § 14
Seuraava jakso: Maakauppa, § 16
54
§ 15
Venäjällä kauppa on jo pitkät ajat ollut täysin vapaata, ja tuossa laajassa valtakunnassa maakauppa kuuluu tärkeimpiin elinkeinoihin. Siellä asukkaat touhuavat kuin muurahaiset ollakseen toisilleen avuksi. Maaseudun kauppiailla on omat toiminta-alueensa, ei lakien perusteella, vaan käytännön toimivuuden ja keskinäisten sopimusten perusteella. He saapuvat rajan yli Pohjanmaalle ja Suomeen1 mukanaan tavaroita, joilla he uskovat olevan menekkiä, ja haluavat ostaa turkiksia ja muuta, mikä sopii heidän myyntitarkoituksiinsa, maksavat ostoksistaan hyvin, kuljettavat ne jonkin matkaa Venäjän puolelle, missä myyvät tavaransa toiselle maakauppiaalle. Tämä myy ne edelleen kolmannelle ja niin edelleen, ja nämä kaupat tehdään niin kohtuullisilla voittoprosenteilla, että privilegiota nauttiva meikäläinen kauppias tuskin myisi tavaraansa niin vähäisellä voitolla, jonka nuo kaikki kolme maakauppiasta55 jakavat keskenään. Juuri tämän vapauden vallitessa venäläisten käsityövalmisteiden taso on kohonnut hyvin korkealle. Heidän nahkateoksensa ja juhtinahkansa2 ovat vertaansa vailla; heidän jäniksen niskanahasta, oravanpäistä ja ketun ja kissan koipinahoista ym. valmistamiensa kohtuuhintaisten turkistuotteiden veroisia saa turhaan etsiä muualta; heidän saippuansa on kuuluisaa, heidän hansikkaansa hyviä, heidän jalkineensa huokeimpia Euroopassa. Ja siellä useita kertoja matkustelleet henkilöt ovat vakuuttaneet, että heti Ruotsin rajan ylittämisen jälkeen, jo viimeksi vallatussa Lappeenrannassa,3 väkeä on paljon enemmän kuin meidän puolellamme, mikä johtuu pelkästään vapaudesta elää ja vaurastua, vaikka kaikki asukkaat haluaisivat muissa suhteissa olla Ruotsin valtakunnan alamaisia.
Kun nyt tähän lisään Venäjän hallitsijattaren4 viimeksi Turkin kanssa solmitun rauhan5 yhteydessä56 antaman täysin rajoittamattoman elinkeinovapauden ym., joudun tunnustamaan, että minua harmittaa melko pahasti, että tähän asti sivistystasoltaan varsin kehno Euroopan valtakunta on saanut kunnian kuulua ensimmäisiin vapauden säätäjiin, kun Ruotsi joutunee vielä virumaan kokonaisia vuosisatoja tai ainakin puolikkaita kauppaseurojen orjuudessa.
Lopulta on Ranskan suuri kuningaskin päässyt niin pitkälle, että hän on valtakeinoillaan voittanut parlamentin, ammattikunnat ja killat saadessaan vapauden myöntävän säädöksensä rekisteröidyksi.6 *) Säädöksessä sanotaan mm.: ”Asemastaan ja säädystään riippumatta jokaisella, myös jokaisella ulkomaalaisella miehellä, vaikka hän olisikin vailla maan kansalaisuutta, on kaikkialla valtakunnassa, ja erityisesti tässä kaupungissa, lupa ryhtyä harjoittamaan sellaista kauppaa, käsityötä tai taidetta kuin itse haluaa, myös useita ammatteja yhtäaikaisesti; tässä tarkoituksessa Hänen Majesteettinsa peruuttaa ja lakkauttaa täydellisesti kaikki kauppiaiden ja käsityöläisten mestariluokitukset ja ammattikunnat sekä mitätöi kaikki niiden privilegiot, säännöt ja ohjeistukset, niin ettei kenenkään kansalaisen kaupankäyntiä eikä käsityön harjoittamista saa niiden perusteella häiritä eikä estää.”7
*) Tämä oli tilanne Ranskassa tätä kirjoittaessani, mutta sittemmin asiat siellä ovat muuttuneet aivan toisen näköisiksi.