Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 2
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 4
§ 3
Jos jokin laki ja määräys olivat tarpeen ihmiselle tässä autuaassa tilassa, niin kuinka paljon välttämättömämmäksi se tulikaan sitten, kun samankaltaisuus Jumalan kanssa oli kadonnut. Hänen muuttumaton vanhurskauden vaatimuksensa ei voinut kadota, kuten ei myöskään luodun olion velvollisuus totella Luojaansa; mutta tietoisuus tästä kietoutui pimeyteen, eikä tottelemiseen ollut sen paremmin halua kuin kykyäkään. Kuinka välttämätön siis olikaan ihmiselle käskevän Jumalan ohjenuora kaikkia hänen tekojaan varten? Tuosta hetkestä lähtien hänelle tosin kävi mahdottomaksi saavuttaa täydellistä onnellisuutta näiden velvollisuuksiensa täyttämisen kautta, mistä syystä armahtavainen Luoja antoi toisen tien naisen siemenen kautta1 1. Moos. 3:15, mutta velvollisuudet eivät tästä syystä voi muuttaa luonnettaan eikä myöskään lupauksen kautta annettua sovitusta voi etsiä, vastaanottaa tai säilyttää, jollei laki saa ulottaa sitovaa voimaansa ihmiseen koko laajuudessaan.
Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 2
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 4
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: