Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 24

Mutta meidän kristikunnassamme on myös ihmisiä, jotka antavat laille sen arvon sellaisena kuin Jumala sen Vanhassa testamentissa Israelin lapsille antoi, mutta väittävät, että sitä ei enää Uudessa testamentissa velvoiteta meitä ehdottomasti noudattamaan sen jälkeen kun Kristus meidän Vapahtajamme oli täydellisellä kuuliaisuudellaan täyttänyt lain meidän puolestamme ja piinallaan sekä kuolemallaan maksanut koko maailman synnit. Kristus on jo lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta Gal. 3:13, ja samalla valmistanut meille toisen, helpomman tien autuuteen uskon kautta. Autuus ei siis voi livetä käsistämme, kunhan tiedämme, että Jeesus Kristus on maksanut velkamme, pidämme sitä varmana ja luotamme siihen. Tähän vastaan: No hyvä, omaksukaamme hetkeksi tämä vanhan Aatamin evankeliumi. Vain usko, ilman170 kääntymystä ja parannusta, ja tulet autuaaksi. Ei ole lakia, jota tarvitsee totella, tai rangaistusta, jota pelätä. Sinun täytyy kuitenkin myöntää ihmismielen pahuus ainakin silloin, kun se on täysin vailla pidäkkeitä. Pahuuden purkautumisen täytyy olla hirvittävää, jos mitkään puomit eivät sitä pidättele eikä mikään rangaistus ole sitä torjumassa. Kuvitellaanpa vaikkapa vain tuhat tällaista hillitöntä uskovaista jossain yhteisössä, jossa yksi vapaasti ryöstää, murhaa ja alistaa toisen. Mikä hirveä näytelmä, miten surkeita kristittyjä, paljon villien ja barbaarien alapuolella, joilla kuitenkin on aina edes jonkinlainen laki. Ihminen, varo siis tällä tavoin alentamasta kristinuskoa ja kaikkitietävää Luojaa esittämällä neuvoa, joka johtaisi maanpäällä suureen kurjuuteen ja veisi koko ihmiskunnan tuhoon! Kuinka rohkenet halveksia ja mitätöidä kaikkia Vapahtajasi saarnoja, joissa hän aina huudahti: Tehkää parannus1 Matt. 4:17, mikä ei tietenkään voinut tarkoittaa vain kuollutta uskoa vaan todellista muutosta? Kuinka selität hänen pyhän vakuutuksensa, joka aina käy yksiin sen kanssa, minkä Jumala antoi Vanhassa testamentissa profeettojen välityksellä: Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan Matt. 18:3, vrt. Jer. 3:12,14,22?171 Miten selittäisit suuren Jumalan miehen apostoli Paavalin sanat juuri galatalaisille osoittamassaan kirjeessä, jossa hän muutoin niin kohottaa evankeliumin lain yläpuolelle? Hän luettelee ensin kaikenlaiset näkyvät lihan teot, jotka ovat laittomuuden välttämätön seuraus, ja sanoo sitten: Ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa Gal. 5:21. Oi ihminen, sinä olet varmasti itse siinä joukossa, jonka ikuista turmiota hän kyyneliin asti valittaa: Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita Fil. 3:18–19. Joku ajattelee, että kuka nyt haluaisi puolustaa tällaista ilmeistä jumalattomuutta. Minä vastaan: jos tunnustat sen vääryydeksi, sen täytyy olla lain rikkomus. Jos tunnustat lainrikkomuksen, tunnustat samalla lain sitovan voiman. Ja se oli kaikki, mitä tässä halusimmekin todistaa.


  1. 1938
Alkukieli

§. 24.

Men det gifves ock menniskor i Christenheten ibland oss, som väl lämna lagen i sitt värde, såsom af Gudi gifven för Israëls barn i Gamla Testamentet; men påstå, at den i Nya Testamentet, och sedan vår Frälsare Jesus med sin fullkomliga lydna upfyllt lagen för oss, och med sin pina och död betalt för hela verldenes synder, icke mera kan förbinda oss til sin efterlefnad; emedan Christus redan förlossat oss ifrån lagsens förbannelse, Gal. 3:13. och med det samma upbanat oss en annan, en lättare väg til saligheten genom tron; så at saligheten icke kan gå oss utur händerna, allenast vi vete, at Jesus Christus har betalt vår skuld, hålle det för visst, och lite däruppå. Härtil svarar jag: välan, vi måge för en stund antaga detta gamla Adams Evangelium: Tro, allenast utan170 omvändelse, utan bättring; så blifver du salig, du har ingen lag at lyda, intet straff at frukta före. Du måste likväl medgifva mig menniskohjertats arghet, hälst då det är tygelfritt; ondskans utbrott måste blifva grufveliga, när inga bommar, intet straff hålla dem tillbaka. Lät oss föreställa oss allenast tusende sådane tygellöse trogna i et samfund, där den ene fritt röfvade, mördade och trampade den andra; hvad ömkeligt skådespel, hvad usle Christne, långt under villar och barbarer, som dock altid likväl hafva hälst någon lag? Ackta dig derföre o! menniska, at så lågt förnedra Christendomen, och vanhedra den allvisa Skaparen med et råd, som skulle medföra det högsta elände på jorden, och hela menniskoslägtets förstörelse. Huru vågar du dig, at förakta och till intet gjöra alla din Frälsares egna predikningar, där Han altid ropade: görer bättring; Matth. 4:17. som nödvändigt måste innehålla ingalunda blott en död tro, utan ock en värkelig förändring? Huru vill du förklara Hans heliga bedyrelse, som aldeles instämmer med den, som Gud gaf i Gamla Testamentet genom Propheterna: Sannerliga säger jag Eder, utan i omvänden Eder, och varden såsom barn, skolen i icke komma i himmelriket. Matth. 18:3. jemf. Jer. 3:12,14,22?171 Huru vill du förklara den store Guds mannens Apostelen Pauli ord, just i sändebrefvet till de Galater, där han annars så högt uphöger Evangelium öfver lagen, när han först upräknar allehanda uppenbara köttsens gerningar, sådana som äro en nödvändig följd af laglösheten, och säger sedan: At the, som sådana göra, skola icke ärfva Guds rike. Gal. 5:21. Du är o! menniska sjelf visst i den hopen, hvars eviga ofärd han ända till tårar beklagar, då han säger: Många vandra, af hvilkom jag Eder ofta sagt hafver, men nu säger jag ock gråtandes, fiender till Christi korss, hvilkas ände är förtappelse, och theras buk theras gud, och theras ära til skam, the ther ackta hvad jordene tillhörer. Phil. 3:18,19. Hvem vill, tänker någon, försvara en sådan uppenbar ogudaktighet. Jag svarar, erkänner du sådant för orätt; så måste det vara lagbrott, erkänner du lagbrott; så har du med det samma erkänt lagens bindande värkan, och det var alt, hvad vi ville bevisa.

Suomi

§ 24

Mutta meidän kristikunnassamme on myös ihmisiä, jotka antavat laille sen arvon sellaisena kuin Jumala sen Vanhassa testamentissa Israelin lapsille antoi, mutta väittävät, että sitä ei enää Uudessa testamentissa velvoiteta meitä ehdottomasti noudattamaan sen jälkeen kun Kristus meidän Vapahtajamme oli täydellisellä kuuliaisuudellaan täyttänyt lain meidän puolestamme ja piinallaan sekä kuolemallaan maksanut koko maailman synnit. Kristus on jo lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta Gal. 3:13, ja samalla valmistanut meille toisen, helpomman tien autuuteen uskon kautta. Autuus ei siis voi livetä käsistämme, kunhan tiedämme, että Jeesus Kristus on maksanut velkamme, pidämme sitä varmana ja luotamme siihen. Tähän vastaan: No hyvä, omaksukaamme hetkeksi tämä vanhan Aatamin evankeliumi. Vain usko, ilman170 kääntymystä ja parannusta, ja tulet autuaaksi. Ei ole lakia, jota tarvitsee totella, tai rangaistusta, jota pelätä. Sinun täytyy kuitenkin myöntää ihmismielen pahuus ainakin silloin, kun se on täysin vailla pidäkkeitä. Pahuuden purkautumisen täytyy olla hirvittävää, jos mitkään puomit eivät sitä pidättele eikä mikään rangaistus ole sitä torjumassa. Kuvitellaanpa vaikkapa vain tuhat tällaista hillitöntä uskovaista jossain yhteisössä, jossa yksi vapaasti ryöstää, murhaa ja alistaa toisen. Mikä hirveä näytelmä, miten surkeita kristittyjä, paljon villien ja barbaarien alapuolella, joilla kuitenkin on aina edes jonkinlainen laki. Ihminen, varo siis tällä tavoin alentamasta kristinuskoa ja kaikkitietävää Luojaa esittämällä neuvoa, joka johtaisi maanpäällä suureen kurjuuteen ja veisi koko ihmiskunnan tuhoon! Kuinka rohkenet halveksia ja mitätöidä kaikkia Vapahtajasi saarnoja, joissa hän aina huudahti: Tehkää parannus2 Matt. 4:17, mikä ei tietenkään voinut tarkoittaa vain kuollutta uskoa vaan todellista muutosta? Kuinka selität hänen pyhän vakuutuksensa, joka aina käy yksiin sen kanssa, minkä Jumala antoi Vanhassa testamentissa profeettojen välityksellä: Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan Matt. 18:3, vrt. Jer. 3:12,14,22?171 Miten selittäisit suuren Jumalan miehen apostoli Paavalin sanat juuri galatalaisille osoittamassaan kirjeessä, jossa hän muutoin niin kohottaa evankeliumin lain yläpuolelle? Hän luettelee ensin kaikenlaiset näkyvät lihan teot, jotka ovat laittomuuden välttämätön seuraus, ja sanoo sitten: Ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa Gal. 5:21. Oi ihminen, sinä olet varmasti itse siinä joukossa, jonka ikuista turmiota hän kyyneliin asti valittaa: Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita Fil. 3:18–19. Joku ajattelee, että kuka nyt haluaisi puolustaa tällaista ilmeistä jumalattomuutta. Minä vastaan: jos tunnustat sen vääryydeksi, sen täytyy olla lain rikkomus. Jos tunnustat lainrikkomuksen, tunnustat samalla lain sitovan voiman. Ja se oli kaikki, mitä tässä halusimmekin todistaa.


  1. 1938

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: