Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 11
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 13
§ 12
Tämän päivän pyhittämiseen kuuluu toiseksi myös kaikenlainen yksityinen hartaudenharjoitus kodeissa näinä päivinä. Koko päivä on Herran, ja hänen pyhittämänsä, ja siksi se täytyy myös kokonaisuudessaan käyttää sielun lepoon ja iloon Jumalassa. Yleisessä jumalanpalveluksessa saatu mielen ylennys ja rohkaisu tulee jumalisuutta harjoittamalla tarkoin säilyttää koko päivän ajan. Saarnan sanat tulee kätkeä ja säilyttää uskollisessa sydämessä, niin että yhtäältä muistamme, mitä olemme oppineet ja tutkailemme itseämme tarkemmin niiden pohjalta, ja toisaalta kristillisten keskustelujen avulla muistutamme toisiamme niistä, ja koetamme rukousten ja jumalallisten virsien avulla saada sydämemme hehkumaan Jumalassa. Osa ajasta on kuitenkin syytä käyttää Jumalan sanan edelleen lukemiseen ja tarkasteluun, mihin useimmilla kristityillä ei arkisin ole riittävästi aikaa. Jumala määräsi sapattipäiväksi tällaisen hengellisen työn jo Vanhassa testamentissa, kun hän moitti Juudan kansan ulkoista paastoamista ja menoja, joihin he vetosivat ja sanoivat: Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme. Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme? Jes. 58:3. Ja toisaalta hän opettaa heille, miten tämä pyhä päivä on oikein käytettävä, kun hän sanoo: jos sinä käännät jalkasi pois sapatista,1 mikä tarkoittaa, että sinun ei tule vain jaloillasi ja koko ruumillasi vaan myös koko sielullasi luopua sapatin häpäisemisestä ja antaa kummallekin oikea lepo Herrassa, niin ettet aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, niin sitä kutsuttakoon iloiseksi sapatiksi, Herran pyhittämistä ja ylistämistä varten2 Jes. 58:13. Katsokaa, oi kuulijani, tämä oli jo silloin oikeaa sapatin työtä. Jos kunnioitat häntä, niin et kulje omilla asioillasi tai tee mitä sinua haluttaa etkä puhu joutavia3 Jes. 58:13, mikä tarkoittaa, että sinun ei tule suunnata puheitasi omien mielihalujesi vuoksi turhiin ja kevytmielisiin asioihin. Kuinka paljon kernaammin tuleekaan meidän, jotka sapatin Herra on vapauttanut kaikesta ulkoisesta pakosta, vapaaehtoisesti tänä päivänä omistaa niin sielumme kuin ruumiimmekin Herran palvomiseen ja ylistämiseen sekä omaan mielemme ylentämiseen. Mutta meillä kristityillä on vielä yksi sapattityö, joka on yhtä tärkeä ja hyödyllinen ellei tärkeämpikin: se on erityisesti lasten ja nuorten opettaminen ja opastaminen lukemaan ja ymmärtämään kristinopin kappaleensa. Tähän eivät pyhäpäivät suinkaan riitä, vaan siihen on käytettävä muutakin aikaa ja arkipäiviä, mutta sunnuntait ovat kuitenkin pysyviä opettamisen ja harjoituksen päiviä, jolloin vanhemmat, talonisännät ja oppimestarit tutkivat heidän edistymistään ja patistavat heitä tällä tavoin uskollisesti harjoittamaan kristillistä autuuden oppiamme. Näinä päivinä vanhempien on hyvä ottaa pienimmät lapset syliinsä ja kunnioittavasti kertoa heille miten koko tämä näkyvä maailma on luotu, mikä sitä pitää yllä ja ohjaa, miten he itse ja heidän lapsensa ovat joutuneet synnin kurjuuteen, miten Jumala antaa ikuisia neuvoja meidän vapahtamiseksemme, miten sanoinkuvaamatonta on Vapahtajamme Jeesuksen rakkaus, millaisen järjestyksen mukaisesti siitä voi päästä osalliseksi ja millainen on se suuri autuus, jolla Herra kruunaa uskolliset lapsensa niin ajassa kuin ikuisuudessakin, kun taas tottelemattomat joutuvat kärsimään tulisessa helvetissä. Erityisesti heidän tulee puhua lapsilleen siitä, miten sydämellisesti heidän Jeesuksensa heitä rakastaa ja totuttaa heitä jo varhaisimpina vuosinaan, vaikka lapsenomaisella tavallakin, silti uskollisesti seurustelemaan luotettavan sielunystävänsä kanssa. Seurakunnan vakituisten opettajien kannattaa myös sapattipäivinä mieluummin pitää varsinaisten saarnojen lisäksi avoimia ja vapaita hartaushetkiä, joko opettaakseen, rohkaistakseen tai mieluiten molemmissa tarkoituksissa, tai näinä päivinä Jumalan armosta avata itsensä kuulijoiden kanssa tapahtuvaan yksityiseen sielunhoitoon, kuin vetää kiireesti läpi arvoton, kylmäkiskoinen jumalanpalvelus, jotta saisi viettää suurimman osan tästä kalliista päivästä turhuudessa, hekumassa tai laiskuudessa.
Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 11
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 13
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: