Föregående avsnitt: Fjärde budordspredikan, § 6
Följande avsnitt: Fjärde budordspredikan, § 8
§. 7.
Det blifver nu således en afgjord sak, at Söndagen begynt på at firas såsom en Sabbatsdag, alt ifrån Apostlarnas och första församlingens tid i Nya Testa359mentet, men huru vida en sådan förändring eller inrättning måtte kunna få namn af Gudomelig instiktelse eller icke, fordrar en närmare granskning. At bevisa detta, böre vi först ärhindra oss, hvad här åfvanföre är bevist, af blotta förnuftet, at någon märkelig tid fordras til Guds dyrkan: för det andra hvad som är vist af uppenbarelsen, nemligen, at hvar sjunde dag blef af Gudi därtil helgad och välsignad flere tusende år före den Israëlitiska Gudstjenstens inrättning, och för det tredje, at den ena dagen ej äger i sig sjelf något mera heligt än den andra, så at det ej kommer egenteligen därpå an, om det är den första eller den sjunde dagen i veckan, allenast det är en viss dag som helgas Herranom i hvarje vecka. När vi nu lägge härtil hvad vår dyre Frälsare Jesus sjelf behagar säga, at Han är en Herre äfven öfver Sabbaten Matth. 12:8. som ägde makt at helga därtil hvad dag i veckan Honom behagade, och at anledningen til denna förändring ifrån Lördagen til Söndagen var så märkelig och glädjefull, som äfven förut är visat, i det Herren Jesus på den sednare vant en fullkomlig seger öfver sine fiender, genom sin upståndelse; synes högst billigt, at en sådan förändring värkeligen kunnat och bordt ske; hvilket ock är360 anledningen, hvarföre flere påstå, at vår dyre Frälsare, efter sin upståndelse sjelf instiktat1 denna Christnas Sabbat. Men som om denna Hans instiktelse i Nya Testamentsens skrifter intet uttryckeligen förmäles, kan därom ock ingen ting med visshet påstås, utan det blifver därvid at denna inrättning tog sin början i Apostlarnas tid, och stadgade sig alt mer och mer i den följande. Men månne genom detta något afgå af dess Gudomelighet? Jag menar, nej. Ty voro icke Apostlarne af Herranom Jesu uttryckeligen försäkrade om den Helige Andes omedelbara ledande i det som hörde til Christi Rikes utbredande och vid makt hållande redan då Han första gången sände dem ut at predika, då det heter: Varer icke bekymrade huru och hvad I skolen tala, utan tvifvel ock hvad de i sådant afseende borde göra; ty thet skal gifvas Eder i samma stundene - - förty thet ären icke I som talen, utan thet är Eder Faders Anda, som talar i Eder: Matth. 10:19,20. Hvilket löfte äfven blef på det fullkomligaste upfyldt uppå Pingestdagen. Hvarföre öfverantvardade2 Han Petro och de öfrige Apostlarne himmelriksens nycklar, om icke, at på Jesu vägnar och i Hans ställe göra och stadga hvad som godt, rätt och Församlingen nyttigt vore? Därföre kallar äf361ven Apostelen Paulus sig och sina ämbets kamrater för Christi tjenare och skaffare til3 Guds hemlighet. 1 Cor. 4:1. Hvad de således i denna delen, såsom ock i alt annat införde i församlingen, kan och bör icke annorlunda anses, än såsom heliga och Gudomliga instiktelser, hälst de i detta ärende ej gjorde annat, än det som var öfverensstämmande med sundt förnuft och uppenbarelsen, som åfvanföre redan är nog tydeligen bevist; af mindre helgd, i anseende til insticktelsen, äro däremot de öfriga i vår församling införda Högtids och Helgedagar, hvilka likväl, såsom af en Christelig Öfverhet anbefalta, böra äfven som Sabbatsdagen användas til den Treenige Gudens dyrkan och lof, emedan de som sätta sig emot Öfverheten, sätta sig med det samma emot Guds skickelse, och det blir fast, at de som sätta sig däremot, skola få en dom öfver sig, Rom. 134. hälst i en så god och nyttig sak.
§. 7.
Det blifver nu således en afgjord sak, at Söndagen begynt på at firas såsom en Sabbatsdag, alt ifrån Apostlarnas och första församlingens tid i Nya Testa359mentet, men huru vida en sådan förändring eller inrättning måtte kunna få namn af Gudomelig instiktelse eller icke, fordrar en närmare granskning. At bevisa detta, böre vi först ärhindra oss, hvad här åfvanföre är bevist, af blotta förnuftet, at någon märkelig tid fordras til Guds dyrkan: för det andra hvad som är vist af uppenbarelsen, nemligen, at hvar sjunde dag blef af Gudi därtil helgad och välsignad flere tusende år före den Israëlitiska Gudstjenstens inrättning, och för det tredje, at den ena dagen ej äger i sig sjelf något mera heligt än den andra, så at det ej kommer egenteligen därpå an, om det är den första eller den sjunde dagen i veckan, allenast det är en viss dag som helgas Herranom i hvarje vecka. När vi nu lägge härtil hvad vår dyre Frälsare Jesus sjelf behagar säga, at Han är en Herre äfven öfver Sabbaten Matth. 12:8. som ägde makt at helga därtil hvad dag i veckan Honom behagade, och at anledningen til denna förändring ifrån Lördagen til Söndagen var så märkelig och glädjefull, som äfven förut är visat, i det Herren Jesus på den sednare vant en fullkomlig seger öfver sine fiender, genom sin upståndelse; synes högst billigt, at en sådan förändring värkeligen kunnat och bordt ske; hvilket ock är360 anledningen, hvarföre flere påstå, at vår dyre Frälsare, efter sin upståndelse sjelf instiktat5 denna Christnas Sabbat. Men som om denna Hans instiktelse i Nya Testamentsens skrifter intet uttryckeligen förmäles, kan därom ock ingen ting med visshet påstås, utan det blifver därvid at denna inrättning tog sin början i Apostlarnas tid, och stadgade sig alt mer och mer i den följande. Men månne genom detta något afgå af dess Gudomelighet? Jag menar, nej. Ty voro icke Apostlarne af Herranom Jesu uttryckeligen försäkrade om den Helige Andes omedelbara ledande i det som hörde til Christi Rikes utbredande och vid makt hållande redan då Han första gången sände dem ut at predika, då det heter: Varer icke bekymrade huru och hvad I skolen tala, utan tvifvel ock hvad de i sådant afseende borde göra; ty thet skal gifvas Eder i samma stundene - - förty thet ären icke I som talen, utan thet är Eder Faders Anda, som talar i Eder: Matth. 10:19,20. Hvilket löfte äfven blef på det fullkomligaste upfyldt uppå Pingestdagen. Hvarföre öfverantvardade6 Han Petro och de öfrige Apostlarne himmelriksens nycklar, om icke, at på Jesu vägnar och i Hans ställe göra och stadga hvad som godt, rätt och Församlingen nyttigt vore? Därföre kallar äf361ven Apostelen Paulus sig och sina ämbets kamrater för Christi tjenare och skaffare til7 Guds hemlighet. 1 Cor. 4:1. Hvad de således i denna delen, såsom ock i alt annat införde i församlingen, kan och bör icke annorlunda anses, än såsom heliga och Gudomliga instiktelser, hälst de i detta ärende ej gjorde annat, än det som var öfverensstämmande med sundt förnuft och uppenbarelsen, som åfvanföre redan är nog tydeligen bevist; af mindre helgd, i anseende til insticktelsen, äro däremot de öfriga i vår församling införda Högtids och Helgedagar, hvilka likväl, såsom af en Christelig Öfverhet anbefalta, böra äfven som Sabbatsdagen användas til den Treenige Gudens dyrkan och lof, emedan de som sätta sig emot Öfverheten, sätta sig med det samma emot Guds skickelse, och det blir fast, at de som sätta sig däremot, skola få en dom öfver sig, Rom. 138. hälst i en så god och nyttig sak.
§ 7
On siis selvä asia, että sunnuntaita alettiin viettää sapattina jo apostolien ja Uuden testamentin ensimmäisten seurakuntien aikana.359 Mutta vaatii lähempää tarkastelua, voidaanko tällaista muutosta tai järjestelyä kutsua jumalalliseksi säädökseksi vai ei. Sen todistamiseksi meidän tulee ensinnäkin muistaa, mitä edellä pelkän järjen avulla todistimme, että Jumalan palvomiseen on käytettävä merkittävästi aikaa. Toiseksi meidän tulee muistaa se, mitä ilmoitus on osoittanut, eli että joka seitsemäs päivä oli Jumalan siihen pyhittämä ja siunaama jo tuhansia vuosia ennen israelilaisen jumalanpalveluksen säätämistä. Kolmanneksi, että mikään päivä ei sinänsä ole sen pyhempi kuin toinenkaan, joten kysymys ei varsinaisesti ole siitä, onko se viikon ensimmäinen vai seitsemäs päivä, kunhan on yksi tietty päivä, joka jokaisena viikkona pyhitetään Herralle. Kun lisäämme tähän myös kalliin Vapahtajamme Jeesuksen omat sanat, että hän on myös sapatin herra9 Matt. 12:8, jolla on valta pyhittää siihen tarkoitukseen mikä viikonpäivä tahansa, ja kun syy siirtää se lauantaista sunnuntaihin oli niin suuri ja iloinen kuin minkä edellä osoitimme, siis että Herramme Jeesus ylösnousemuksellaan jälkimmäisenä päivänä sai täydellisen voiton vihollisistaan, niin voimme pitää varsin järkevänä, että tällainen muutos saattoi tapahtua ja sen pitikin tapahtua. Tästä360 syystä monet väittävätkin, että kallis Vapahtajamme ylösnousemuksensa jälkeen on itse säätänyt tämän kristittyjen sapatin. Mutta koska Uuden testamentin kirjat eivät nimenomaisesti mainitse tästä hänen säädöksestään mitään, eikä siitä niin ollen voida sanoa mitään varmaa, niin päädymme siihen, että tämä järjestely sai alkunsa apostolien aikana ja vakiintui seuraavana aikakautena entistä lujemmin. Voisiko tämä jollain tavalla vähentää sen jumalallisuutta? Olen sitä mieltä ettei. Eikö Herramme Jeesus nimenomaan vakuuttanut apostoleja siitä, että he ovat Pyhän Hengen välittömässä johdatuksessa siinä, mikä liittyy Kristuksen valtakunnan levittämiseen ja säilyttämiseen jo silloin, kun hän sanoi lähettäessään heitä ensimmäisen kerran saarnaamaan: älkää olko huolissanne siitä, mitä ja miten puhuisitte, mikä aivan epäilemättä tarkoittaa myös sitä, mitä heidän tuossa tilanteessa tulisi tehdä; sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat – – – Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki Matt. 10:19–20. Tämä lupaus myös täytettiin täydellisesti helluntaina. Miksi hän antoi Pietarille ja muille apostoleille taivasten valtakunnan avaimet, jollei siksi, että he Jeesuksen nimissä ja hänen sijastaan tekevät ja säätävät sen minkä he hyväksi, oikeaksi ja seurakuntaa hyödyttäväksi katsovat? Siksi361 Paavali kutsuukin itseään ja virkatovereitaan Kristuksen palvelijoiksi, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet10 1. Kor. 4:1. Sitä kaikkea, mitä he tässä niin kuin kaikissa muissakin asioissa ottivat käyttöön seurakunnassa, ei siten voi pitää minään muuna kuin pyhinä ja jumalallisina säädöksinä, varsinkaan kun he eivät tässä asiassa tehneet mitään muuta kuin sen, mikä oli terveen järjen ja ilmoituksen kanssa yhdenmukaista, mikä edellä tuli jo kyllin selkeästi osoitetuksi. Vähemmän pyhiä säätämisensä suhteen sen sijaan ovat muut meidän seurakunnassamme käyttöön otetut juhla- ja pyhäpäivät, mutta kristillisen esivallan määrääminä ne on silti sapattipäivän tavoin käytettävä kolmiyhteisen Jumalan palvomiseen ja ylistämiseen koska joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja on selvää, että ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksen Room. 13:2, etenkin näin hyvässä ja hyödyllisessä asiassa.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 7.
Det blifver nu således en afgjord sak, at Söndagen begynt på at firas såsom en Sabbatsdag, alt ifrån Apostlarnas och första församlingens tid i Nya Testa359mentet, men huru vida en sådan förändring eller inrättning måtte kunna få namn af Gudomelig instiktelse eller icke, fordrar en närmare granskning. At bevisa detta, böre vi först ärhindra oss, hvad här åfvanföre är bevist, af blotta förnuftet, at någon märkelig tid fordras til Guds dyrkan: för det andra hvad som är vist af uppenbarelsen, nemligen, at hvar sjunde dag blef af Gudi därtil helgad och välsignad flere tusende år före den Israëlitiska Gudstjenstens inrättning, och för det tredje, at den ena dagen ej äger i sig sjelf något mera heligt än den andra, så at det ej kommer egenteligen därpå an, om det är den första eller den sjunde dagen i veckan, allenast det är en viss dag som helgas Herranom i hvarje vecka. När vi nu lägge härtil hvad vår dyre Frälsare Jesus sjelf behagar säga, at Han är en Herre äfven öfver Sabbaten Matth. 12:8. som ägde makt at helga därtil hvad dag i veckan Honom behagade, och at anledningen til denna förändring ifrån Lördagen til Söndagen var så märkelig och glädjefull, som äfven förut är visat, i det Herren Jesus på den sednare vant en fullkomlig seger öfver sine fiender, genom sin upståndelse; synes högst billigt, at en sådan förändring värkeligen kunnat och bordt ske; hvilket ock är360 anledningen, hvarföre flere påstå, at vår dyre Frälsare, efter sin upståndelse sjelf instiktat11 denna Christnas Sabbat. Men som om denna Hans instiktelse i Nya Testamentsens skrifter intet uttryckeligen förmäles, kan därom ock ingen ting med visshet påstås, utan det blifver därvid at denna inrättning tog sin början i Apostlarnas tid, och stadgade sig alt mer och mer i den följande. Men månne genom detta något afgå af dess Gudomelighet? Jag menar, nej. Ty voro icke Apostlarne af Herranom Jesu uttryckeligen försäkrade om den Helige Andes omedelbara ledande i det som hörde til Christi Rikes utbredande och vid makt hållande redan då Han första gången sände dem ut at predika, då det heter: Varer icke bekymrade huru och hvad I skolen tala, utan tvifvel ock hvad de i sådant afseende borde göra; ty thet skal gifvas Eder i samma stundene - - förty thet ären icke I som talen, utan thet är Eder Faders Anda, som talar i Eder: Matth. 10:19,20. Hvilket löfte äfven blef på det fullkomligaste upfyldt uppå Pingestdagen. Hvarföre öfverantvardade12 Han Petro och de öfrige Apostlarne himmelriksens nycklar, om icke, at på Jesu vägnar och i Hans ställe göra och stadga hvad som godt, rätt och Församlingen nyttigt vore? Därföre kallar äf361ven Apostelen Paulus sig och sina ämbets kamrater för Christi tjenare och skaffare til13 Guds hemlighet. 1 Cor. 4:1. Hvad de således i denna delen, såsom ock i alt annat införde i församlingen, kan och bör icke annorlunda anses, än såsom heliga och Gudomliga instiktelser, hälst de i detta ärende ej gjorde annat, än det som var öfverensstämmande med sundt förnuft och uppenbarelsen, som åfvanföre redan är nog tydeligen bevist; af mindre helgd, i anseende til insticktelsen, äro däremot de öfriga i vår församling införda Högtids och Helgedagar, hvilka likväl, såsom af en Christelig Öfverhet anbefalta, böra äfven som Sabbatsdagen användas til den Treenige Gudens dyrkan och lof, emedan de som sätta sig emot Öfverheten, sätta sig med det samma emot Guds skickelse, och det blir fast, at de som sätta sig däremot, skola få en dom öfver sig, Rom. 1314. hälst i en så god och nyttig sak.
§ 7
On siis selvä asia, että sunnuntaita alettiin viettää sapattina jo apostolien ja Uuden testamentin ensimmäisten seurakuntien aikana.359 Mutta vaatii lähempää tarkastelua, voidaanko tällaista muutosta tai järjestelyä kutsua jumalalliseksi säädökseksi vai ei. Sen todistamiseksi meidän tulee ensinnäkin muistaa, mitä edellä pelkän järjen avulla todistimme, että Jumalan palvomiseen on käytettävä merkittävästi aikaa. Toiseksi meidän tulee muistaa se, mitä ilmoitus on osoittanut, eli että joka seitsemäs päivä oli Jumalan siihen pyhittämä ja siunaama jo tuhansia vuosia ennen israelilaisen jumalanpalveluksen säätämistä. Kolmanneksi, että mikään päivä ei sinänsä ole sen pyhempi kuin toinenkaan, joten kysymys ei varsinaisesti ole siitä, onko se viikon ensimmäinen vai seitsemäs päivä, kunhan on yksi tietty päivä, joka jokaisena viikkona pyhitetään Herralle. Kun lisäämme tähän myös kalliin Vapahtajamme Jeesuksen omat sanat, että hän on myös sapatin herra15 Matt. 12:8, jolla on valta pyhittää siihen tarkoitukseen mikä viikonpäivä tahansa, ja kun syy siirtää se lauantaista sunnuntaihin oli niin suuri ja iloinen kuin minkä edellä osoitimme, siis että Herramme Jeesus ylösnousemuksellaan jälkimmäisenä päivänä sai täydellisen voiton vihollisistaan, niin voimme pitää varsin järkevänä, että tällainen muutos saattoi tapahtua ja sen pitikin tapahtua. Tästä360 syystä monet väittävätkin, että kallis Vapahtajamme ylösnousemuksensa jälkeen on itse säätänyt tämän kristittyjen sapatin. Mutta koska Uuden testamentin kirjat eivät nimenomaisesti mainitse tästä hänen säädöksestään mitään, eikä siitä niin ollen voida sanoa mitään varmaa, niin päädymme siihen, että tämä järjestely sai alkunsa apostolien aikana ja vakiintui seuraavana aikakautena entistä lujemmin. Voisiko tämä jollain tavalla vähentää sen jumalallisuutta? Olen sitä mieltä ettei. Eikö Herramme Jeesus nimenomaan vakuuttanut apostoleja siitä, että he ovat Pyhän Hengen välittömässä johdatuksessa siinä, mikä liittyy Kristuksen valtakunnan levittämiseen ja säilyttämiseen jo silloin, kun hän sanoi lähettäessään heitä ensimmäisen kerran saarnaamaan: älkää olko huolissanne siitä, mitä ja miten puhuisitte, mikä aivan epäilemättä tarkoittaa myös sitä, mitä heidän tuossa tilanteessa tulisi tehdä; sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat – – – Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki Matt. 10:19–20. Tämä lupaus myös täytettiin täydellisesti helluntaina. Miksi hän antoi Pietarille ja muille apostoleille taivasten valtakunnan avaimet, jollei siksi, että he Jeesuksen nimissä ja hänen sijastaan tekevät ja säätävät sen minkä he hyväksi, oikeaksi ja seurakuntaa hyödyttäväksi katsovat? Siksi361 Paavali kutsuukin itseään ja virkatovereitaan Kristuksen palvelijoiksi, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet16 1. Kor. 4:1. Sitä kaikkea, mitä he tässä niin kuin kaikissa muissakin asioissa ottivat käyttöön seurakunnassa, ei siten voi pitää minään muuna kuin pyhinä ja jumalallisina säädöksinä, varsinkaan kun he eivät tässä asiassa tehneet mitään muuta kuin sen, mikä oli terveen järjen ja ilmoituksen kanssa yhdenmukaista, mikä edellä tuli jo kyllin selkeästi osoitetuksi. Vähemmän pyhiä säätämisensä suhteen sen sijaan ovat muut meidän seurakunnassamme käyttöön otetut juhla- ja pyhäpäivät, mutta kristillisen esivallan määrääminä ne on silti sapattipäivän tavoin käytettävä kolmiyhteisen Jumalan palvomiseen ja ylistämiseen koska joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja on selvää, että ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksen Room. 13:2, etenkin näin hyvässä ja hyödyllisessä asiassa.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Fjärde budordspredikan, § 6
Följande avsnitt: Fjärde budordspredikan, § 8
Platser:
Personer: Paulus (Pawali, Saulus) S:t Petersburg (Pettersborg, Pettersburg)
Bibelställen:
Teman: