Edellinen jakso: Viides saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Viides saarna käskyistä, § 12
§ 11
Kun nyt näin olemme, rakkaat kuulijani Herrassa, selvittäneet vanhempien keskeiset velvollisuudet lapsiaan kohtaan, niin järjestys vaatii meitä käsittelemään lasten erityisiä velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Ne ovat Jumalan lain ja luonnollisen lain mukaan eriteltyinä seuraavat:
Ensinnäkin heidän tulee kunnioittaa ja arvostaa vanhempiaan. Tähän heidät velvoittaa itse neljännen käskyn sanamuoto: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Sillä halutaan sanoa: katso, ettet halveksi tai sydämessäsi ylenkatso vanhempiasi, vaan osoita heille kaikkea arvostusta ja kunnioitusta. Tämä käsky teroitetaan mieliin varsin monessa Pyhän kirjan kohdassa. Poika kunnioittakoon isäänsä1 Mal. 1:6. Sirak sanoo oikein hyvin: Herra tahtoo, että lapset isäänsä kunnioittavat2 Sir. 3:3, millä hän tahtoo sanoa: huomatkaa, rakkaat lapset, että tämä ei ole minun vaan Jumalan tahto ja vakava määräys, että näin tapahtuu. Apostoli Paavali toistaa tämän käskyn kaikkia muita merkittävämpänä ja sanoo: Se on oikein, kunnioita isääsi ja äitiäsi3 Ef. 6:1–2. Mutta tämä kunnioitus tapahtuu ensimmäisenä ja ensi sijassa sydämessä, niin että me sisimmässämme ymmärrämme, mitä he todella ovat, siis heti Jumalan jälkeen meidän olemassaolomme syy, meidän suurimmat hyväntekijämme, jotka väsymättä vaivaa nähden ja kustannuksiaan laskematta ovat monista vaikeuksista huolimatta elättäneet meitä, hankkineet meille ruoan ja vaatteet, ilman että me olemme osoittaneet heille minkäänlaista kiitollisuutta siitä, saati sitten korvanneet sitä heille. Siksi meidän onkin myöhemmin osoitettava heille kunniaa tästä heidän sydämistään tulvivasta rakkaudesta myös sanoin, niin että usein puhuttelemme heitä kunnioittavin ilmauksin ja tuomme esille heidän pyyteettömän ja moninaisen hyvyytensä meitä kohtaan ja siitä johtuvan suuren kiitollisuudenvelkamme. Tätä kiitollisuutta tulee osoittaa myös kunnioittavin elein, mikä ei kuitenkaan varsinaisesti tarkoita mitään tiettyä ruumiin asentoa vaan sellaista käyttäytymistä, joka kertoo yleisestä kunnioituksesta. Lopulta meidän tulee ilmaista tätä myös varsinaisissa teoissa. Lapset eivät saa yrittää olla samanarvoisia kuin vanhempansa, vaan heidän on suhtauduttava näihin kärsivällisesti ja nöyrästi, niin kuin Sirak meitä kauniisti opettaa: Kunnioita isääsi ja äitiäsi teoilla, sanoilla ja kärsivällisyydellä4 Sir. 3:9. Tämä kieltää kaiken halveksunnan vanhempia kohtaan, kaikenlaisen julkeuden, ilkeät sanat ja herjaukset. Suuresta kuningas Salomosta voimme lukea, että kun hänen äitinsä Batseba tuli hänen luokseen, hän nousi kuninkaalliselta valtaistuimeltaan, tuli häntä vastaan ja kumarsi maahan hänen edessään5 1. Kun. 2:19. Pilkkaajista taas sanotaan päinvastoin: Joka katsoo isäänsä karsain silmin – – – siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne Sananl. 30:17.
Tämä velvollisuus koskee myös kaikkia muita, joita lapsiksi kutsutaan, nimittäin alamaisia, palvelijoita ja kuulijoita. Alamaisille apostoli Pietari sanoo näin: Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella, ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on valtuuttanut heidät 1. Piet. 2:13–14. Jo Mooseksen suulla Jumala antoi lain: Älä herjaa Jumalaa – eli esivaltaa – äläkä kiroa kansaasi kuuluvaa päämiestä 2. Moos. 22:27.6 Apostoli Paavali taas puhuttelee palvelijoita näin: Totelkaa maallisia isäntiänne. Pelätkää ja kunnioittakaa heitä ja palvelkaa heitä vilpittömin sydämin Ef. 6:5. Pietari sanoo heille: Kunnioittakaa isäntiänne ja olkaa heille kuuliaisia 1. Piet. 2:18. Kuulijoita Paavali taas opettaa, että vanhimmat, jotka johtavat hyvin seurakuntaa, ansaitsevat sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen, varsinkin ne, jotka uskollisesti tekevät työtä sananjulistajina ja opettajina 1. Tim. 5:17. Tähän minun tulee ainoastaan lisätä, että papeille osoitettava halveksunta ei vahingoita niinkään pappeja kuin kuulijoita itseään, koska siihen lähes erottamattomasti yhdistyy myös sen halveksunta, mitä he julistavat, siis autuuden sanan, joka taas on heidän oman onnellisuutensa tärkein väline.
Toinen lapsilta vaadittava päävelvollisuus on oikeanlainen lapsen kuuliaisuus. Se on halukasta ja vilpitöntä pyrkimystä olla vanhempiensa tahdon mukaan mieliksi ja uskollisesti totella heille annettavia käskyjä. Kuuliaisuus on seurausta siitä hellästä rakkaudesta, jota lapsilla tulee vanhempiaan kohtaan olla, ja heidän arvonannostaan vanhempiaan kohtaan. Tekstissämme puhutaan kunnioittamisesta, sillä kunnioitus ilman tottelemista on petollisuutta ja salaista halveksuntaa. Salomo sanookin: Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän on vanha Sananl. 23:22. Saman kirjan toisessa kohdassa hän uhkaa tottelematonta julmalla rangaistuksella ja sanoo: Joka kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne7 Sananl. 30:17. Sirak sanoo tästä seuraavasti: Herra tahtoo, että lapset isäänsä kunnioittavat, kuten äsken kuulimme, ja että äidin käskyjä lapsille noudatetaan8 Sir. 3:3. Tämän tottelevaisuuden ei tule perustua lapsen harkintaan tai mielivaltaan, vaan sen tulee olla rajatonta kaikessa siinä, mikä ei selvästi sodi Jumalan käskyjä vastaan. Paavali kehottikin kolossalaisiaan: Lapset, totelkaa kaikessa vanhempianne, siis kaikessa, sillä se on Herralle mieleen Kol. 3:20. Sen tulee olla aulista, sellaista mikä kumpuaa rakkaudesta, ei vain epäsuosion tai rangaistuksen pelosta, vaan pakottomasta halusta olla heille mieliksi. Ja lopuksi sen tulee olla jatkuvaa, ei vain silloin kun olemme pieniä, vaan sen tulee kestää niin kauan kuin me ja vanhempamme elävät.
Tässä voimme jälleen nostaa esiin yhden alamaisten tärkeän velvollisuuden, nimittäin esivallan tottelemisen. Tämä perustuu siihen, että he sanovat sydämessään kuten Israel Joosualle: Me teemme kaiken, minkä käsket meidän tehdä, ja menemme minne hyvänsä meidät lähetät Joos. 1:16. Tällaisilla ehdoilla olemme astuneet yhteiskuntaan, eikä se säilyisi ilman tällaista kuuliaisuutta. Apostoli Paavali sälyttää meille saman velvollisuuden kuin oppilaalleen Titukselle ja sanoo kaikille sanan palvelijoille: Muistuta heitä kaikkia, siis kuulijoitanne, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia Tit. 3:1. Pietari sanoo, että sen tulee tapahtua Herran vuoksi 1. Piet. 2:13, ja apostoli Paavali taas sanoo, että se, joka kieltäytyy tottelemasta ja vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja uhkaa, että ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa Room. 13:2. Sama velvollisuus asetetaan palvelijoille, sillä he saavat vaatetuksen, palkan ja ylläpidon juuri siksi, että he palvelevat ja tottelevat isäntäväkeään. Tästä syystä apostoli Paavali vakavasti teroittaa tätä käskyä ja sanoo, että teidän ei pidä osoittaa kuuliaisuutta silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, hyvällä mielellä palvellen Ef. 6:6–7. Voi! Tämä velvollisuus onkin mitä suurimmassa määrin omiaan kuulijoille. Mutta sen tulee tapahtua kaikessa siinä, missä he saavat papeiltaan opetusta ja johdatusta ja joka koskee heidän omaa hengellistä ja ikuista autuuttaan. Heille sanotaan: olkaa opettajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä9 Hepr. 13:17, tai niin kuin muinoin Saulille: kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva. Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat 1. Sam. 15:22–23.
Kolmas lapsille asetettava velvollisuus on lopulta vanhempiensa uskollinen palveleminen. Vanhemmat ovat lapsuudessamme kernaasti ja ilman korvausta palvelleet meitä, ja siksi kohtuus vaatii meitä puolestamme palvelemaan heitä kaikessa mitä voimme tehdä. Mutta tämä palvelemisen halu syntyy rakkaudesta ja perustuu siihen, että me olemme pyytämättä ja kehottamatta valmiit niin paljon kuin osaamme keventämään heidän huoliaan, kantamaan heidän taakkojaan, edistämään heidän mielihyväänsä ja mukavuuttansa, täyttämään heidän tarpeitaan, lohduttamaan heitä heidän vastoinkäymisissään, huolehtimaan heistä vanhuudessa sekä vihdoin saattamaan heidät kunniallisesti hautaan. Sirak sanoo: Kunnioita isääsi koko sydämestäsi äläkä unohda äitisi synnytystuskia. Muista, että olet heistä syntynyt – miten voit korvata kaiken saamasi heille? Sir. 7:27–28.10 Vanha Tobit sanoo pojalleen: Kuule, poikani, minun sanani ja talleta ne lujasti sydämeesi. Kun kuolen, hautaa minut niin kuin asiaan kuuluu. Kunnioita äitiäsi äläkä hylkää häntä missään hänen elämänsä vaiheessa. Muista poikani, millaisille vaaroille hän oli alttiina kantaessaan sinua kohdussaan. Kun hän kuolee, hautaa hänet viereeni samaan hautaan11 Tob. 4:3–4.12
Alamaisten on myös tietyllä tavalla kiittäminen esivaltaa elämästään, kasvatuksestaan ja hyvinvoinnistaan. Rauhan suoma tyyneys, turva ulkoista väkivaltaa vastaan sekä heidän opetustaan koskevat toimenpiteet ovat aikaansaaneet ja ikään kuin luoneet heistä sen, mitä he ovat, siis järkeviä ihmisiä. Hengen, kunnian ja omaisuuden turva saa aikaan, että he menestyvät ja lisääntyvät lakien suojaamina, ja siksi heidän velvollisuutensa puolestaan on vastavuoroisesti palvella esivaltaansa, tarkoittakoon tämä sitten verotusta tai työtä tai mitä tahansa alamaisilta voidaan kohtuullisesti vaatia. Sillä sanotaan: kenelle kuuluu vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia Room. 13:7. Palvelijat taas sitoutuvat palvelemaan isäntiään, sopimuksen ja välipuheen nojalla, korvaukseksi ruoasta, vaatetuksesta ja palkasta, jonka he näiltä saavat. Mutta apostoli Paavali opettaa, että heidän ei tule palvella isäntiään vain saamansa palkan vuoksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo, hyvällä mielellä palvellen13 Ef. 6:6–8. Hän käskee heitä jopa kuvittelemaan, että he ovat kaikkitietävän Jumalan palveluksessa ja lupaa varmasti, että Herra palkitsee jokaisen ansionsa mukaan. Samoin kuulijoiden velvollisuus on palvella pappejaan ja huolehtia niiden elatuksesta, jotka uhraavat voimansa heidän sielujensa hyödyksi ja eduksi. Siksi sama apostoli sanookin heille, että se jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää Gal. 6:6. Mutta meidän ei ole mahdollista tällä kertaa tarkastella lähemmin näitä monenlaisia ja sinällään varsin laajoja velvollisuuksia, vaan kiiruhdamme eteenpäin. Tarkastelumme
kolmas osa
esittää, mitä on se, joka saa sekä vanhemmat että lapset noudattamaan velvollisuuksiaan.
Edellinen jakso: Viides saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Viides saarna käskyistä, § 12
paikat:
Henkilöt: Batseba Jeesus Sirak Joosua Paavali Pietari Salomo Saul Tobit
Raamatunkohdat:
Aiheet: