Edellinen jakso: Muistutuksia, § 97
Seuraava jakso: Muistutuksia, § 99
§ 98
Kriitikko uskoo esittämänsä kahdennentoista kohdan1 pystyvän kumoamaan täysin kirjoittajan kaksi ensimmäistä ja viimeisen perusteen2, mutta kun kyseistä kohtaa on nyttemmin kohdannut tämä sama onnettomuus, kirjoittajan esittämät perusteet näyttäisivät kuitenkin saavan pysyä voimassa toistaiseksi. Toisenlaista poliittista, jonkin verran kriitikon esittämää luotettavampaa arvojärjestystä voitaisiin mahdollisesti esittää, nimittäin että valtion pitäisi hoitaa elinkeinoja siinä järjestyksessä kuin ne ovat juuri valtiolle hyödyllisiä. Mikä ei aina voi sattua olemaan juuri se, joka ruokkii suurimmat kansanjoukot.
Jos esimerkiksi ulkomaalaiset eivät suotuisi kuljettamaan meille lainkaan viljaa ja jos omat laivamme eivät riittäisi tähän,
niin oman merenkulkumme pitäisi nousta tässä arvoluettelossa kaikkein ensimmäisenä autettavaksi, vaikka siitä ei koskaan voitaisi sanoa, että se ruokkii suurimmat väkimäärät valtakunnassa.Kirjoittajan tarkoitus ei voi olla, ettei sellaista yleisperiaatetta olisi lainkaan olemassa. Sen voi lukea jopa Ruotsissa, täällä Tukholmassa, Ritarihuoneella: Salus populi suprema lex esto3. Mutta kirjoittaja puhuu siitä, ettei ole olemassa mitään sellaista periaatetta, jota todellakin seurattaisiin eurooppalaisissa säädöksissä yleisesti, ja mitä hyvänsä näistä periaatteista haluttaisiinkin noudattaa, ne ovat silti niin ylimalkaisia, että niillä voidaan puolustaa jopa vahingollisinta säädöstä, ja että meillä on niistä silmiemme edessä onnettomia esimerkkejä niin meillä kuin muissakin valtioissa.
Kriitikko väittänee, että voidaan sanoa varmuudella, mikä elinkeino antaa valtakunnassa suurimman kansallisen voiton. Luulen myös ajattelevani hänen kanssaan melko samoin, mutta ennen kuin oppineet, jotka yhä kiistelevät samasta asiasta, ovat keskenään ehtineet saavuttaa yksimielisyyden kanssamme, kulunee jonkin aikaa. Ja sen jälkeen kun koko tämä kiista viimeinkin olisi puitu loppuun, minä pelkään, että kriitikon puolustama pakotettu merenkulku tuskin nousee sellaiseen asemaan, jonka hän on antanut sille, nimittäin: että kauppaa ja merenkulkua pitää edistää niin paljon kuin mahdollista, maksoi mitä maksoi. Tämä tarkoittaa: Merenkulku saa ottaa maataloutemme pienestä väkimäärästä niin paljon kuin se haluaa, ja se saa myös kalvaa muita elinkeinoja niin paljon kuin se haluaa. Sitä pitää kuitenkin auttaa ja tukea kaikkien muiden edestä.
Hänen kolmannen väitteensä4 järjettömyys käy käsinkosketeltavaksi siinä, mistä jo edellä 12. kohtaa käsiteltäessä huomautettiin, mutta jos hän haluaa määritelmänsä mukaisesti päättää elinkeinojen arvojärjestyksen vasta jälkikäteen siitä tilastolaitoksen ilmoittamasta työläisten määrästä, jonka mikäkin elinkeino on elättänyt, hän ei tietenkään koskaan erehdy. Mutta jos tämän perusteella luotaisiin tulevaisuutta varten jokin oikeamielinen sääntö siitä, kuinka monta kuhunkin elinkeinoon pitäisi määrätä, tämä olisi niin uskalias toimenpide Ruotsin väkimäärän kasvua ajatellen, ettei siihen rohkenisi ryhtyä kukaan muu kuin se, joka on kietoutunut tietämättömyyden tai itserakkauden sakeaan pimentoon.
Edellinen jakso: Muistutuksia, § 97
Seuraava jakso: Muistutuksia, § 99
Henkilöt: Runeberg, Edvard Fredric Tullius Cicero, Marcus
Raamatunkohdat:
Aiheet: