Edellinen jakso: Muistutuksia, § 97
Seuraava jakso: Muistutuksia, § 99
§ 98
Kriitikko uskoo esittämänsä kahdennentoista kohdan1 pystyvän kumoamaan täysin kirjoittajan kaksi ensimmäistä ja viimeisen perusteen2, mutta kun kyseistä kohtaa on nyttemmin kohdannut tämä sama onnettomuus, kirjoittajan esittämät perusteet näyttäisivät kuitenkin saavan pysyä voimassa toistaiseksi. Toisenlaista poliittista, jonkin verran kriitikon esittämää luotettavampaa arvojärjestystä voitaisiin mahdollisesti esittää, nimittäin että valtion pitäisi hoitaa elinkeinoja siinä järjestyksessä kuin ne ovat juuri valtiolle hyödyllisiä. Mikä ei aina voi sattua olemaan juuri se, joka ruokkii suurimmat kansanjoukot.
Jos esimerkiksi ulkomaalaiset eivät suotuisi kuljettamaan meille lainkaan viljaa ja jos omat laivamme eivät riittäisi tähän,158 niin oman merenkulkumme pitäisi nousta tässä arvoluettelossa kaikkein ensimmäisenä autettavaksi, vaikka siitä ei koskaan voitaisi sanoa, että se ruokkii suurimmat väkimäärät valtakunnassa.
Kirjoittajan tarkoitus ei voi olla, ettei sellaista yleisperiaatetta olisi lainkaan olemassa. Sen voi lukea jopa Ruotsissa, täällä Tukholmassa, Ritarihuoneella: Salus populi suprema lex esto3. Mutta kirjoittaja puhuu siitä, ettei ole olemassa mitään sellaista periaatetta, jota todellakin seurattaisiin eurooppalaisissa säädöksissä yleisesti, ja mitä hyvänsä näistä periaatteista haluttaisiinkin noudattaa, ne ovat silti niin ylimalkaisia, että niillä voidaan puolustaa jopa vahingollisinta säädöstä, ja että meillä on niistä silmiemme edessä onnettomia esimerkkejä niin meillä kuin muissakin valtioissa.
Kriitikko väittänee, että voidaan sanoa varmuudella, mikä elinkeino antaa valtakunnassa suurimman kansallisen voiton. Luulen myös ajattelevani hänen kanssaan melko samoin, mutta ennen kuin oppineet, jotka yhä kiistelevät samasta asiasta, ovat keskenään ehtineet saavuttaa yksimielisyyden kanssamme, kulunee jonkin aikaa. Ja sen jälkeen kun koko tämä kiista viimeinkin olisi puitu loppuun, minä pelkään, että kriitikon puolustama pakotettu merenkulku tuskin nousee sellaiseen asemaan, jonka hän on antanut sille, nimittäin: että kauppaa ja merenkulkua pitää edistää niin paljon kuin mahdollista, maksoi mitä maksoi. Tämä tarkoittaa: Merenkulku saa ottaa maataloutemme pienestä väkimäärästä niin paljon kuin se haluaa, ja se saa myös kalvaa muita elinkeinoja niin paljon kuin se haluaa. Sitä pitää kuitenkin auttaa ja tukea kaikkien muiden edestä.
Hänen kolmannen väitteensä4 järjettömyys käy käsinkosketeltavaksi siinä, mistä jo edellä 12. kohtaa käsiteltäessä huomautettiin, mutta jos hän haluaa määritelmänsä mukaisesti päättää elinkeinojen arvojärjestyksen vasta jälkikäteen siitä tilastolaitoksen ilmoittamasta työläisten määrästä, jonka mikäkin elinkeino on elättänyt, hän ei tietenkään koskaan erehdy. Mutta jos tämän perusteella luotaisiin tulevaisuutta varten jokin oikeamielinen sääntö siitä, kuinka monta kuhunkin elinkeinoon pitäisi määrätä, tämä olisi niin uskalias toimenpide Ruotsin väkimäärän kasvua ajatellen, ettei siihen rohkenisi ryhtyä kukaan muu kuin se, joka on kietoutunut tietämättömyyden tai itserakkauden sakeaan pimentoon.
§. 98.
Criticus tror sin upgifne 12:te Punct5 wara i stånd, at häfwa Auctors 2 första, och det sista skälet6 aldeles öfwerända; men då denna punct nu mera haft samma olycka, lärer Auctors anförda skäl imedlertid få stå tils widare. Man kunde til äfwentyrs föreslå en annan Politisk Rang-ordning, något påliteligare än Critici, nämligen: at Näringarne böra i den ordning af Staten wårdas, som de äro sjelfwa Staten nyttige. Hwilket icke altid kan falla på den som föder största folk-hopar.
Om utlänningen, til exempel, wille icke ens föra til oss någon Spannemål, och wåre egne Skepp wore därtil otilräckelige,158 så borde wår egen Sjö-fart blifwa den aldraförsta på denna Rang-ordning, som bör hjelpas, ehuru därom aldrig kunde sägas, at den samma föder de största folk-hopar i Riket.
Auctors mening kan icke wara, at en sådan general principe icke ens skulle gifwas til. Wi läse henne äfwen i Swerige, här i Stockholm, uppå Riddare-huset, Salus Populi suprema Lex esto.7 Men han talar därom, at någon sådan principe icke gifwes, som nu wid Författningarna i Europa werkeligen allmänt följes, och hwilkendera som hälst af dessa, man ock wille antaga, äro de likwäl så generale, at den skadeligaste Författning äfwen förswaras därunder, och wi hafwe af dem olyckeliga tillämpningar, i egen och andra Stater under ögonen.
Criticus påstår wäl, at man kan positivt säga,8 hwilkendera näringen i et Rike, ger den största Nationnale winsten: Jag torde ock med honom därom tänka tämmeligen lika; men innan de Lärda, som ännu äro i twist om samma sak, sins imellan hunnit blifwa ense med oss, torde någon tid gå ut. Och sedan all denna twist ändteligen wore debatterad, så fruktar jag, at en sådan forcerad9 Sjö-fart, som Criticus förswarat, näppeligen får den tour til befordran,10 som han gifwit den samma, nämligen: at Handel och Sjö-fart bör updrifwas til det högsta man kan, kosta hwad det kosta wil. Det är: Sjö-farten må medtaga af wår lilla Folk-hop från Landtbruket, så mycket hon wil, den må ock gravera11 de öfriga näringar, så mycket hon wil: skal hon ändock framför alla andra uphjelpas och i stånd sättas.
Orimligheten af hans tredje satts,12 är af det, som redan förut wid 12:te puncten anmärktes, handgripelig; men wil han först efteråt, af Tabell-werket,13 enligt sin definition, om Näringarnes Rang, sluta, af det antal arbetare, hwardera Näringen underhållit, slår det wäl aldrig honom felt, men at därpå grunda någon oryggelig författning för framtiden, huru många til hwarje Näring skola determineras,14 är et så wågsamt företagande emot Swenska folk-hopens tilwäxt, at ingen annan än den, som i et tjockt okunnoghets eller sjelf-kärleks mörker blifwit inwefwad, skulle drista sig därtil.
§ 98
Kriitikko uskoo esittämänsä kahdennentoista kohdan15 pystyvän kumoamaan täysin kirjoittajan kaksi ensimmäistä ja viimeisen perusteen16, mutta kun kyseistä kohtaa on nyttemmin kohdannut tämä sama onnettomuus, kirjoittajan esittämät perusteet näyttäisivät kuitenkin saavan pysyä voimassa toistaiseksi. Toisenlaista poliittista, jonkin verran kriitikon esittämää luotettavampaa arvojärjestystä voitaisiin mahdollisesti esittää, nimittäin että valtion pitäisi hoitaa elinkeinoja siinä järjestyksessä kuin ne ovat juuri valtiolle hyödyllisiä. Mikä ei aina voi sattua olemaan juuri se, joka ruokkii suurimmat kansanjoukot.
Jos esimerkiksi ulkomaalaiset eivät suotuisi kuljettamaan meille lainkaan viljaa ja jos omat laivamme eivät riittäisi tähän,158 niin oman merenkulkumme pitäisi nousta tässä arvoluettelossa kaikkein ensimmäisenä autettavaksi, vaikka siitä ei koskaan voitaisi sanoa, että se ruokkii suurimmat väkimäärät valtakunnassa.
Kirjoittajan tarkoitus ei voi olla, ettei sellaista yleisperiaatetta olisi lainkaan olemassa. Sen voi lukea jopa Ruotsissa, täällä Tukholmassa, Ritarihuoneella: Salus populi suprema lex esto17. Mutta kirjoittaja puhuu siitä, ettei ole olemassa mitään sellaista periaatetta, jota todellakin seurattaisiin eurooppalaisissa säädöksissä yleisesti, ja mitä hyvänsä näistä periaatteista haluttaisiinkin noudattaa, ne ovat silti niin ylimalkaisia, että niillä voidaan puolustaa jopa vahingollisinta säädöstä, ja että meillä on niistä silmiemme edessä onnettomia esimerkkejä niin meillä kuin muissakin valtioissa.
Kriitikko väittänee, että voidaan sanoa varmuudella, mikä elinkeino antaa valtakunnassa suurimman kansallisen voiton. Luulen myös ajattelevani hänen kanssaan melko samoin, mutta ennen kuin oppineet, jotka yhä kiistelevät samasta asiasta, ovat keskenään ehtineet saavuttaa yksimielisyyden kanssamme, kulunee jonkin aikaa. Ja sen jälkeen kun koko tämä kiista viimeinkin olisi puitu loppuun, minä pelkään, että kriitikon puolustama pakotettu merenkulku tuskin nousee sellaiseen asemaan, jonka hän on antanut sille, nimittäin: että kauppaa ja merenkulkua pitää edistää niin paljon kuin mahdollista, maksoi mitä maksoi. Tämä tarkoittaa: Merenkulku saa ottaa maataloutemme pienestä väkimäärästä niin paljon kuin se haluaa, ja se saa myös kalvaa muita elinkeinoja niin paljon kuin se haluaa. Sitä pitää kuitenkin auttaa ja tukea kaikkien muiden edestä.
Hänen kolmannen väitteensä18 järjettömyys käy käsinkosketeltavaksi siinä, mistä jo edellä 12. kohtaa käsiteltäessä huomautettiin, mutta jos hän haluaa määritelmänsä mukaisesti päättää elinkeinojen arvojärjestyksen vasta jälkikäteen siitä tilastolaitoksen ilmoittamasta työläisten määrästä, jonka mikäkin elinkeino on elättänyt, hän ei tietenkään koskaan erehdy. Mutta jos tämän perusteella luotaisiin tulevaisuutta varten jokin oikeamielinen sääntö siitä, kuinka monta kuhunkin elinkeinoon pitäisi määrätä, tämä olisi niin uskalias toimenpide Ruotsin väkimäärän kasvua ajatellen, ettei siihen rohkenisi ryhtyä kukaan muu kuin se, joka on kietoutunut tietämättömyyden tai itserakkauden sakeaan pimentoon.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Muistutuksia, § 97
Seuraava jakso: Muistutuksia, § 99
Henkilöt: Runeberg, Edvard Fredric Tullius Cicero, Marcus
Raamatunkohdat:
Aiheet: