154
Muistutuksia Huomautuksiin kirjoituksesta nimeltä Kansallinen voitto.1
§ 962
Huomaan, että kriitikko3 vielä lopuksi, sen jälkeen kun hän ei ainoastaan ole saanut kolmea Vesinäytettään valmiiksi, vaan myös avannut uuden suonen, josta valtakunnalle koituu hyvinvointia ja menestystä, esittää muutamia huomautuksia kirjoituksesta nimeltä Kansallinen voitto. Kun hän nyt siinä – vähintään yhtä selvästi kuin itse vesinäytteissä – paljastaa sekä perehtyneisyytensä että taipumuksensa, olisi vahinko, jos hän ei saisi vastausta myös tähän.
Olen toki jo liiankin kauan pidättänyt sinua, lukijani, mutta älä hylkää minua, kun nyt olemme ehtineet näin pitkälle. En aio olla monisanainen.
Kriitikko kaipaa ensin tämän tekstin kirjoittajalta4 vapauden määritelmää: se ei ole ihmeellistä, sillä jos haluaa määritellä jokaisen sanan, jota käytetään kirjoituksessa, saa asiasta kirjoittaa yhtä monta nidettä kuin muutoin tarvittaisiin arkkeja. Se ei oikeastaan ole ollut kirjoittajan aihe, vaikka hän pitääkin vapautta tärkeänä keinona päämäärän saavuttamiseksi. Silti se kuitenkin on 15. pykälässä kuvattu tarkemmin kuin kriitikon määritelmässä, kun kirjoittaja itse asiassa osoittaa, millaisia ovat ne säädökset, jotka estävät elinkeinovapautta ja joiden poistamisesta todellinen vapaus muodostuu. Sitä vastoin kriitikko tarjoutuu määrittelemään vapauden herra Montesquieun tapaan ja sanoo, että se koostuu mahdollisuudesta voida tehdä kaikki, mihin minun on haluttava ryhtyä kaupan ja elinkeinojen alueella5. Tämän määritelmän voin hyväksyä myös kirjoittajan nimissä, mutta vakuutan, että se ei tee meitä paljoakaan viisaammiksi kuin155 aiemmin, sillä se riippuu siitä, mitä minun pitää ja ei pidä tahtoa. Minulle vastataan: kaikkea, mitä lait ja säädökset asiasta säätävät, niin teet oikein. Silloin meillä ei ole tästä asiasta enempää järkeiltävää, jäljelle jää vain pelkkä totteleminen. Mutta kun herää kysymys, kuinka pitkälle valtakunnan parasta tavoittelevan lainsäätäjän itse pitää ulottaa tämä vapaus säädöksissään, niin tämä määritelmä lienee yhtä tyhjän kanssa siinä asiayhteydessä, jota tässä oikeasti käsitellään.
Mahdollisesti voisimme päästä hieman lähemmäksi määritelmää, jos sanoisimme, että kirjoittaja uskoo sen olevan mahdollisuus saada elättää itsensä ja läheisensä työtä tekemällä ilman paheiden harjoittamista ja ilman että toiset sitä säädösten kautta estävät, mikä on arvioitavana olevan kirjoituksen pykälissä 16, 17 ja 186 erikoistapauksen avulla ja myös tässä edellä selitetty. Näin kriitikon ei ole tarvinnut ja vielä vähemmän tarvitsee tästä lähtien olla epätietoinen tästä asiasta, eikä kyse suinkaan ole mistään laittomasta mielivallasta, vaan säädösten kumoamisesta siinä tapauksessa, että ne auttavat osaa elinkeinonharjoittajista kiipeämään toisten olkapäille. Tätähän kirjoittaja käsittelee. Mutta vaatii taas lainsäätäjältä mitä suurinta tarkkaavaisuutta osata erottaa oikein ne säädökset, joilla on tämä ominaisuus. Kirjoittaja on tarjoutunut osoittamaan muutamien yleisten käsitysten avulla, mitä nämä asetukset ovat, ja verrannut niitä kokemuksiin.
Jos kriitikko olisi seurannut kirjoittajaa siinä, missä tämä on oikeassa, ja näyttänyt, missä tämä on erehtynyt, niin hän olisi voinut valistaa ja hyödyttää maanmiehiään tästä asiasta. Hän ei kuitenkaan uskalla tulla kirjoittajaa niin lähelle, koska sana vapaus on määrittelemättä. Hän ryntäilee sinne ja tänne antaakseen kirjoittajalle läimäytyksen, mutta vetäytyy aina heti takaisin.
154
Ärhindringar7 Wid Anmärkningarne Öfwer Skriften, kallad: Den Nationnale Winsten.8
§. 96.9
Jag ser huru Criticus äfwen til slut, och sedan han ej allenast fulländadt sina trenne Wattu prof, utan ock öpnat en ny ådra til Rikets trefnad och upkomst, införer några anmärkningar öfwer Skriften, kallad den Nationnale Winsten. Som han nu uti den ej mindre, än sjelfwa Wattu-profwen, röjer både sin insigt och böjelse, wore det skada, om han icke äfwen därpå finge något swar.
Jag har wäl redan förlänge uppehållit dig, min Läsare! men öfwergif mig icke, sedan wi nu hunnit så långt. Jag skal ej blifwa widlöftig.
Criticus saknar först hos Auctor til denna Skrift10 Definition på Frihet: sådant är ej underligt, ty om man wil definiera hwart ord, som nyttjas i en Skrift, får man skrifwa så många volumer i en sak, som annors behöfwas Ark. Det har ej egenteligen warit ämnet för Auctor, fast han räknar friheten för et stort medel til ändamålets winnande. Icke desto mindre finnes den i 15 § långt nogare determinerad,11 än i Critici definition, hwarest Auctor egenteligen wisar, hwad slags Författningar de äro, som hindra närings-friheten, uti hwilkas undanrödjande den rätta friheten består. Däremot bjuder wäl Criticus til, at definera den samma, med Herr Montesquieu, och säger: at den består i en förmögenhet, at kunna göra alt hwad jag bör wilja företaga mig i Handels- och Närings-ämnen.12 Denna definition, kan jag äfwen antaga för Auctors räkning; men jag försäkrar, at wi af den samma ej blifwa stort slugare, än wi wa155rit förut; ty det kommer alt däruppå an: hwad jag bör wilja eller ej. Swarar man mig: Alt hwad Lagen och Författningar i dy mål13 stadga, så är det rätt: då hafwe wi om den saken ej widare at raisonera,14 utan rent af15 lyda. Men då här blifwer frågan: huru långt Lagstiftaren sjelf, til Rikets bästa, i sina Författningar bör sträcka denna frihet, så lärer det med denna definition wara lika långt som bredt i sjelfwa saken, hwarom här egenteligen är frågan.
Til äfwentyrs wi kunde komma den något närmare, om wi säge, at Auctor tror den wara en förmåga, at utom lasters utöfning, genom arbete få försörja sig och de sina, utan at genom Författningar, af andra därigenom hindras, hwilket genom specielare Casus16 i 16, 17 och 18 § § i den Criticerade Skriften,17 och äfwen här frammanföre finnes utredt; så at Criticus hwarken behöft, och än mindre hädanefter behöfwer wara därom uti någon okunnoghet, och at det aldeles icke är något laglöst sjelfswåld, utan uphäfwande af sådane Författningar, som understödja en del närings-idkare, at klifwa de öfrige på axlarna, som Auctor handlar om; men at åter kunna rätt urskilja, hwilka Författningar äro af den beskaffenhet, fordras af Lagstiftaren största försigtighet. Auctor har budit til, at wisa, genom några allmänna begrep, hwilka de samme äro, och jämfört dem med förfarenheten.
Hade Criticus fölgt Auctor i det han hafwer rätt, och wist hwaruti han felat; så hade han härutinnan kunnat uplysa och gagna sina Landsmän, men han tör icke komma honom så när, för det, at ordet Frihet war o-definierat. Han rusar här och där til wägs, at gifwa Auctor något hugg, men drager sig straxt igen tilbaka.
154
Muistutuksia Huomautuksiin kirjoituksesta nimeltä Kansallinen voitto.18
§ 9619
Huomaan, että kriitikko20 vielä lopuksi, sen jälkeen kun hän ei ainoastaan ole saanut kolmea Vesinäytettään valmiiksi, vaan myös avannut uuden suonen, josta valtakunnalle koituu hyvinvointia ja menestystä, esittää muutamia huomautuksia kirjoituksesta nimeltä Kansallinen voitto. Kun hän nyt siinä – vähintään yhtä selvästi kuin itse vesinäytteissä – paljastaa sekä perehtyneisyytensä että taipumuksensa, olisi vahinko, jos hän ei saisi vastausta myös tähän.
Olen toki jo liiankin kauan pidättänyt sinua, lukijani, mutta älä hylkää minua, kun nyt olemme ehtineet näin pitkälle. En aio olla monisanainen.
Kriitikko kaipaa ensin tämän tekstin kirjoittajalta21 vapauden määritelmää: se ei ole ihmeellistä, sillä jos haluaa määritellä jokaisen sanan, jota käytetään kirjoituksessa, saa asiasta kirjoittaa yhtä monta nidettä kuin muutoin tarvittaisiin arkkeja. Se ei oikeastaan ole ollut kirjoittajan aihe, vaikka hän pitääkin vapautta tärkeänä keinona päämäärän saavuttamiseksi. Silti se kuitenkin on 15. pykälässä kuvattu tarkemmin kuin kriitikon määritelmässä, kun kirjoittaja itse asiassa osoittaa, millaisia ovat ne säädökset, jotka estävät elinkeinovapautta ja joiden poistamisesta todellinen vapaus muodostuu. Sitä vastoin kriitikko tarjoutuu määrittelemään vapauden herra Montesquieun tapaan ja sanoo, että se koostuu mahdollisuudesta voida tehdä kaikki, mihin minun on haluttava ryhtyä kaupan ja elinkeinojen alueella22. Tämän määritelmän voin hyväksyä myös kirjoittajan nimissä, mutta vakuutan, että se ei tee meitä paljoakaan viisaammiksi kuin155 aiemmin, sillä se riippuu siitä, mitä minun pitää ja ei pidä tahtoa. Minulle vastataan: kaikkea, mitä lait ja säädökset asiasta säätävät, niin teet oikein. Silloin meillä ei ole tästä asiasta enempää järkeiltävää, jäljelle jää vain pelkkä totteleminen. Mutta kun herää kysymys, kuinka pitkälle valtakunnan parasta tavoittelevan lainsäätäjän itse pitää ulottaa tämä vapaus säädöksissään, niin tämä määritelmä lienee yhtä tyhjän kanssa siinä asiayhteydessä, jota tässä oikeasti käsitellään.
Mahdollisesti voisimme päästä hieman lähemmäksi määritelmää, jos sanoisimme, että kirjoittaja uskoo sen olevan mahdollisuus saada elättää itsensä ja läheisensä työtä tekemällä ilman paheiden harjoittamista ja ilman että toiset sitä säädösten kautta estävät, mikä on arvioitavana olevan kirjoituksen pykälissä 16, 17 ja 1823 erikoistapauksen avulla ja myös tässä edellä selitetty. Näin kriitikon ei ole tarvinnut ja vielä vähemmän tarvitsee tästä lähtien olla epätietoinen tästä asiasta, eikä kyse suinkaan ole mistään laittomasta mielivallasta, vaan säädösten kumoamisesta siinä tapauksessa, että ne auttavat osaa elinkeinonharjoittajista kiipeämään toisten olkapäille. Tätähän kirjoittaja käsittelee. Mutta vaatii taas lainsäätäjältä mitä suurinta tarkkaavaisuutta osata erottaa oikein ne säädökset, joilla on tämä ominaisuus. Kirjoittaja on tarjoutunut osoittamaan muutamien yleisten käsitysten avulla, mitä nämä asetukset ovat, ja verrannut niitä kokemuksiin.
Jos kriitikko olisi seurannut kirjoittajaa siinä, missä tämä on oikeassa, ja näyttänyt, missä tämä on erehtynyt, niin hän olisi voinut valistaa ja hyödyttää maanmiehiään tästä asiasta. Hän ei kuitenkaan uskalla tulla kirjoittajaa niin lähelle, koska sana vapaus on määrittelemättä. Hän ryntäilee sinne ja tänne antaakseen kirjoittajalle läimäytyksen, mutta vetäytyy aina heti takaisin.
Unfortunately this content isn't available in English
154
Ärhindringar24 Wid Anmärkningarne Öfwer Skriften, kallad: Den Nationnale Winsten.25
§. 96.26
Jag ser huru Criticus äfwen til slut, och sedan han ej allenast fulländadt sina trenne Wattu prof, utan ock öpnat en ny ådra til Rikets trefnad och upkomst, införer några anmärkningar öfwer Skriften, kallad den Nationnale Winsten. Som han nu uti den ej mindre, än sjelfwa Wattu-profwen, röjer både sin insigt och böjelse, wore det skada, om han icke äfwen därpå finge något swar.
Jag har wäl redan förlänge uppehållit dig, min Läsare! men öfwergif mig icke, sedan wi nu hunnit så långt. Jag skal ej blifwa widlöftig.
Criticus saknar först hos Auctor til denna Skrift27 Definition på Frihet: sådant är ej underligt, ty om man wil definiera hwart ord, som nyttjas i en Skrift, får man skrifwa så många volumer i en sak, som annors behöfwas Ark. Det har ej egenteligen warit ämnet för Auctor, fast han räknar friheten för et stort medel til ändamålets winnande. Icke desto mindre finnes den i 15 § långt nogare determinerad,28 än i Critici definition, hwarest Auctor egenteligen wisar, hwad slags Författningar de äro, som hindra närings-friheten, uti hwilkas undanrödjande den rätta friheten består. Däremot bjuder wäl Criticus til, at definera den samma, med Herr Montesquieu, och säger: at den består i en förmögenhet, at kunna göra alt hwad jag bör wilja företaga mig i Handels- och Närings-ämnen.29 Denna definition, kan jag äfwen antaga för Auctors räkning; men jag försäkrar, at wi af den samma ej blifwa stort slugare, än wi wa155rit förut; ty det kommer alt däruppå an: hwad jag bör wilja eller ej. Swarar man mig: Alt hwad Lagen och Författningar i dy mål30 stadga, så är det rätt: då hafwe wi om den saken ej widare at raisonera,31 utan rent af32 lyda. Men då här blifwer frågan: huru långt Lagstiftaren sjelf, til Rikets bästa, i sina Författningar bör sträcka denna frihet, så lärer det med denna definition wara lika långt som bredt i sjelfwa saken, hwarom här egenteligen är frågan.
Til äfwentyrs wi kunde komma den något närmare, om wi säge, at Auctor tror den wara en förmåga, at utom lasters utöfning, genom arbete få försörja sig och de sina, utan at genom Författningar, af andra därigenom hindras, hwilket genom specielare Casus33 i 16, 17 och 18 § § i den Criticerade Skriften,34 och äfwen här frammanföre finnes utredt; så at Criticus hwarken behöft, och än mindre hädanefter behöfwer wara därom uti någon okunnoghet, och at det aldeles icke är något laglöst sjelfswåld, utan uphäfwande af sådane Författningar, som understödja en del närings-idkare, at klifwa de öfrige på axlarna, som Auctor handlar om; men at åter kunna rätt urskilja, hwilka Författningar äro af den beskaffenhet, fordras af Lagstiftaren största försigtighet. Auctor har budit til, at wisa, genom några allmänna begrep, hwilka de samme äro, och jämfört dem med förfarenheten.
Hade Criticus fölgt Auctor i det han hafwer rätt, och wist hwaruti han felat; så hade han härutinnan kunnat uplysa och gagna sina Landsmän, men han tör icke komma honom så när, för det, at ordet Frihet war o-definierat. Han rusar här och där til wägs, at gifwa Auctor något hugg, men drager sig straxt igen tilbaka.
154
Muistutuksia Huomautuksiin kirjoituksesta nimeltä Kansallinen voitto.35
§ 9636
Huomaan, että kriitikko37 vielä lopuksi, sen jälkeen kun hän ei ainoastaan ole saanut kolmea Vesinäytettään valmiiksi, vaan myös avannut uuden suonen, josta valtakunnalle koituu hyvinvointia ja menestystä, esittää muutamia huomautuksia kirjoituksesta nimeltä Kansallinen voitto. Kun hän nyt siinä – vähintään yhtä selvästi kuin itse vesinäytteissä – paljastaa sekä perehtyneisyytensä että taipumuksensa, olisi vahinko, jos hän ei saisi vastausta myös tähän.
Olen toki jo liiankin kauan pidättänyt sinua, lukijani, mutta älä hylkää minua, kun nyt olemme ehtineet näin pitkälle. En aio olla monisanainen.
Kriitikko kaipaa ensin tämän tekstin kirjoittajalta38 vapauden määritelmää: se ei ole ihmeellistä, sillä jos haluaa määritellä jokaisen sanan, jota käytetään kirjoituksessa, saa asiasta kirjoittaa yhtä monta nidettä kuin muutoin tarvittaisiin arkkeja. Se ei oikeastaan ole ollut kirjoittajan aihe, vaikka hän pitääkin vapautta tärkeänä keinona päämäärän saavuttamiseksi. Silti se kuitenkin on 15. pykälässä kuvattu tarkemmin kuin kriitikon määritelmässä, kun kirjoittaja itse asiassa osoittaa, millaisia ovat ne säädökset, jotka estävät elinkeinovapautta ja joiden poistamisesta todellinen vapaus muodostuu. Sitä vastoin kriitikko tarjoutuu määrittelemään vapauden herra Montesquieun tapaan ja sanoo, että se koostuu mahdollisuudesta voida tehdä kaikki, mihin minun on haluttava ryhtyä kaupan ja elinkeinojen alueella39. Tämän määritelmän voin hyväksyä myös kirjoittajan nimissä, mutta vakuutan, että se ei tee meitä paljoakaan viisaammiksi kuin155 aiemmin, sillä se riippuu siitä, mitä minun pitää ja ei pidä tahtoa. Minulle vastataan: kaikkea, mitä lait ja säädökset asiasta säätävät, niin teet oikein. Silloin meillä ei ole tästä asiasta enempää järkeiltävää, jäljelle jää vain pelkkä totteleminen. Mutta kun herää kysymys, kuinka pitkälle valtakunnan parasta tavoittelevan lainsäätäjän itse pitää ulottaa tämä vapaus säädöksissään, niin tämä määritelmä lienee yhtä tyhjän kanssa siinä asiayhteydessä, jota tässä oikeasti käsitellään.
Mahdollisesti voisimme päästä hieman lähemmäksi määritelmää, jos sanoisimme, että kirjoittaja uskoo sen olevan mahdollisuus saada elättää itsensä ja läheisensä työtä tekemällä ilman paheiden harjoittamista ja ilman että toiset sitä säädösten kautta estävät, mikä on arvioitavana olevan kirjoituksen pykälissä 16, 17 ja 1840 erikoistapauksen avulla ja myös tässä edellä selitetty. Näin kriitikon ei ole tarvinnut ja vielä vähemmän tarvitsee tästä lähtien olla epätietoinen tästä asiasta, eikä kyse suinkaan ole mistään laittomasta mielivallasta, vaan säädösten kumoamisesta siinä tapauksessa, että ne auttavat osaa elinkeinonharjoittajista kiipeämään toisten olkapäille. Tätähän kirjoittaja käsittelee. Mutta vaatii taas lainsäätäjältä mitä suurinta tarkkaavaisuutta osata erottaa oikein ne säädökset, joilla on tämä ominaisuus. Kirjoittaja on tarjoutunut osoittamaan muutamien yleisten käsitysten avulla, mitä nämä asetukset ovat, ja verrannut niitä kokemuksiin.
Jos kriitikko olisi seurannut kirjoittajaa siinä, missä tämä on oikeassa, ja näyttänyt, missä tämä on erehtynyt, niin hän olisi voinut valistaa ja hyödyttää maanmiehiään tästä asiasta. Hän ei kuitenkaan uskalla tulla kirjoittajaa niin lähelle, koska sana vapaus on määrittelemättä. Hän ryntäilee sinne ja tänne antaakseen kirjoittajalle läimäytyksen, mutta vetäytyy aina heti takaisin.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso:
Seuraava jakso: Muistutuksia, § 97
paikat:
Henkilöt: Montesquieu (Charles-Loius de Secondat) Runeberg, Edvard Fredric
Raamatunkohdat:
Aiheet: