Amerikkalaiset tuohiveneet, § 3

§. 3.

Desse Näfwerbåtar som pläga giöras från 1 och en half til 7 famnars längd, hafwa intet altid längden lika swarande emot bredden och diupleken; Ty Herr Præses har i nårra America mätt några och funnit, at en som war 5 och en half famn lång, war 2 och trefierndels7tre fjärdedels alnar bred mittuppå;4 och diup 1 och en 4:dels aln. En annan, som war 8 och en half aln lång, war 1 aln bred, och 3 qwarter och 2 tum diup mittupå, och föga lägre wed ändarna. De kunna roos såsom andra båtar med så många par årar man will. Fast så wäl Fransoserna, som willarna i America, hwilcka aldrig annars färdas i sina båtar, än med ansichtet framåt, bruka swäfwa8ro baklänges, ro med ansiktet åt fören, dra åran i riktning framifrån bakåt, eller som Engels männerna och de Swenska i Pensylvanien kalla det, padla9Ordet ”padla” är satt med antikva i originalet för att markera att det är ett främmande ord eller lånord. Sammanhanget tyder också på att paddlandet som fenomen var relativt okänt i Sverige vid den här tiden. sig fram, då den som bak uti sitter med sin åra drager försorg om styrandet. Wed deras nyttiande brukar man gierna den försichtighet, at man på grunda och orena ställen färdas mycket sachta, ty annars torde det hända, at pålar, [q]wistar och stenar kunde rifwa hela stycket af botnen bort, då båten med häftighet rusar emot dem. När man nalckas stranden, är för samma orsaks skuld, ei heller rådligit, at låta båten löpa tils hon stannar på båtnen: utan bör hon förr städias10stoppas i sitt låpp, då en stiger i watnet och bär lasten up. Om något Fruentimmer, eller folck af wärde är deruti, tager en karl och bär dem til lands. Fast ingendera wore af nöden, om allenast en brygga blefwe utbygd ifrån landet, såsom kopparstycket föreställer, ut med hwilcken båten kunde s[t]ällas, och så wäl lasten, som folcket, upsättas. Sidst bäres och sielfwa båten på landet och stielpes omkull; ty annars skulle han snart af wäder11vind och wåg, emot stränder, stenar och qwistar sönder skufwas, och utom dess äfwen snarare taga röta. Men hade man at befara det solenes heta torde uplösa becket utur sömmarna, öfwertäcker man botnen med qwistar, eller och wänder henne med botnen emot marcken, hwilcket sednare doch ingalunda får skie, om han i flere weckor komme at ligga stilla; ty då röta de från jorden stigande fuchtigheter botn näfret. Desse näfwerbåtar wara mera eller mindre, ifrån 3, til 8. år, alt som de wäl achtas til och brukas uti rent watn; ty uti grunda, orena och steniga watn kunna the ei länge härda.

1. tre fjärdedels
2. ro baklänges, ro med ansiktet åt fören, dra åran i riktning framifrån bakåt
3. Ordet ”padla” är satt med antikva i originalet för att markera att det är ett främmande ord eller lånord. Sammanhanget tyder också på att paddlandet som fenomen var relativt okänt i Sverige vid den här tiden.
4. stoppas
5. vind

§ 3

Näiden tuohiveneiden pituus on yleensä puolestatoista seitsemään syltä, pituus ei kuitenkaan aina ole samassa suhteessa leveyteen ja syvyyteen. Herra preeses on Pohjois-Amerikassa nimittäin mitannut muutamia ja havainnut, että yksi vene, joka oli 5 1/2 syltä pitkä, oli keskeltä 2 3/4 kyynärää leveä4 ja syvyydeltään 1 1/4 kyynärää. Toinen, joka oli 8 1/2 kyynärää pitkä, oli yhden kyynärän levyinen ja keskeltä 3 korttelin 2 tuuman syvyinen, päistä vain aavistuksen matalampi. Tällaista venettä voidaan soutaa kuten muitakin veneitä niin monella airoparilla kuin halutaan. Tosin sekä ranskalaisilla että Amerikan villeillä, jotka eivät koskaan kulje veneillään muuten kuin kasvot menosuuntaan, on tapana huovata tai englantilaisten ja Pennsylvanian ruotsalaisten sanonnan mukaan ”paddla” eli meloa, jolloin perässä istuva pitää airollaan huolta ohjaamisesta. Veneillä liikuttaessa ollaan yleensä varovaisia matalissa ja karikkoisissa paikoissa, joissa edetään hyvin hitaasti, koska muuten paalut, oksat ja kivet voisivat repiä pohjasta paloja veneen iskeytyessä niihin kovalla vauhdilla. Rantaan saavuttaessa ei samasta syystä myöskään ole viisasta antaa veneen liukua, kunnes se tarttuu pohjastaan kiinni, vaan se pitää pysäyttää tätä ennen, ja sitten yksi astuu veteen ja nostaa kuorman rantaan. Jos kyydissä on naisia tai arvohenkilöitä, joku mies kantaa heidät rantaan. Tosin tämä ei olisi tarpeen, jos rantaan rakennettaisiin oheisessa kuparipiirroksessa kuvattu laituri, jonka viereen vene voitaisiin ohjata ja jolle voitaisiin nostaa sekä lasti että ihmiset. Itse vene kannetaan viimeisenä maihin ja käännetään nurin, sillä tuulet ja aallot särkisivät sen pian rantaa, kiviä ja oksia vasten ja se myös alkaisi nopeammin mädäntyä. Jos kuitenkin on aihetta pelätä, että auringon polte sulattaisi saumojen pien, pohja peitetään oksilla tai käännetään maata vasten, mitä ei kuitenkaan missään tapauksessa saa tehdä, jos vene jää viikoiksi paikalleen, sillä silloin maasta nouseva kosteus mädättää pohjatuohen. Näiden tuohiveneiden kestoikä vaihtelee kolmesta kahdeksaan vuoteen, jos niitä hoidetaan hyvin ja niillä kuljetaan selvillä vesillä, sillä matalissa, perkaamattomissa ja karikkoisissa vesissä ne eivät kauan kestä.

§. 3.

These birchbark boats, which are usually made from one and a half to seven fathoms long, do not always have a length corresponding to their width and depth, for our Praeses has measured some in North America and found that one that was five and a half fathoms long was two and three quarter ells wide in the middle4 and one and a quarter ell deep. Another that was eight and a half ells long was one ell wide and three quarters of an ell and two inches deep in the middle and not much less at the ends. They can be rowed like other boats with as many pairs of oars as one wishes. Though both the French and the natives of America, who never travel in their boats except facing ahead, usually back water12Chydenius thinks that the normal way of moving a boat is to row and that one then sits facing astern. From this point of view paddling means rowing backwards. or, as the English and the Swedes in Pennsylvania call it, ‘paddle’ along, when the one who sits in the stern takes care of the steering with his oar. When using them one usually takes the precaution of moving very slowly in shallow and muddy places, for otherwise it could happen that logs, branches and rocks could tear away a whole section of the bottom, if the boat rushes towards them at speed. On approaching a beach it is also, for the same reason, inadvisable to allow the boat to run on until it becomes grounded; but it should be stopped in its course before then, when one steps into the water and carries the cargo ashore. If there is a woman or important people in it, a man will carry them up on land. Though neither would be necessary if only a jetty were built out from land, as the engraving shows, alongside which the boat could be placed and onto it both the cargo and the people be disembarked. Finally the boat itself is also carried up on land and turned over; for otherwise it would soon be broken to pieces by wind and waves against beaches, rocks and branches and moreover sooner begin to rot. But if there were a danger that the heat of the sun might melt the pitch off the seams, one covers the bottom with branches, or else places it with the bottom resting on the ground, though the latter must by no means be done if it were to lie still for several weeks; for then the moisture rising from the soil will rot away the birchbark in the bottom. These birchbark boats last for a longer or shorter time, from three to eight years, according to how well they are looked after and are used in clear water; for in shallow, muddy and rocky waters they will not last long.

1. Chydenius thinks that the normal way of moving a boat is to row and that one then sits facing astern. From this point of view paddling means rowing backwards.