Voidaan tuskin epäillä, etteikö mielenylennystä tarjoavaksi moraliteetiksi laadittu ja luultavasti omille seurakuntalaisille tarkoitettu Paimenlaulu olisi lähtöisin Chydeniuksen kynästä. Siinä pohdiskellaan minämuodossa (minä on kaukana laumastaan oleva paimen) Chydeniuksen kokemuksia ensimmäisiltä valtiopäiviltään sekä arkielämän havaintoja suurkaupungista, Tukholmasta, tuon puolentoista vuoden mittaisen kauden aikana vuoden 1765 alusta heinäkuuhun 1766. Chydenius joutui tuolloin ja etenkin valtiopäivien loppuvaiheessa varsin kaltoin kohdelluksi, ja häntä uhattiin oikeudenkäynnillä ja ankarilla rangaistuksilla (Valtakunnan pelastamisen julkaisemiseen liittyneiden seikkojen takia), joten tätä moraliteettia voi myös lukea eräänlaisena terapeuttisena koettujen vaivojen työstämisenä.
Otsikko kertoo, että kyseessä on paimenlaulu (Herda-Qväde). Chydenius oli tuohon aikaan itse ensisijaisesti seurakuntansa paimen Alavetelissä, laumansa hengellinen johtaja. Paimen-metaforan juuret ovat tunnetusti Raamatussa. Herran kerrotaan olevan paimen, joka pitää huolta jokaisesta karitsasta; Raamatun kertomusten keskeisiä hahmoja voitiin kuvailla paimeniksi, ja jo ensimmäisiä kristittyjen johtajia voitiin pitää seurakuntalaistensa lauman paimenina, kunnes metaforasta tuli niin kulunut, ettei enää pohdiskeltu kirkkoherran nimitystä ”kirkon paimeneksi”, kuten ruotsinkielinen termi virasta sanoo (kyrkoherde). Tekstille antavat muutenkin sävyään raamatulliset metaforat ja viittaukset Ilmestyskirjan kuvaukseen viimeisestä taistelusta.
Tämän lisäksi Chydenius oli myös käytännössä lammaspaimen, siitoslampaiden ylpeä omistaja. Ruotsin läpi juuri 1760-lukua edeltäneinä vuosikymmeninä hulmahtanut innostus lampaanhoitoon oli virittänyt hänen kiinnostuksensa lampaiden siitokseen ja lammaskarjan parantamiseen puhdasrotuisten lampaiden tuonnilla. Hallitus oli avokätisesti tukenut mallilampoloita, kouluttanut ja nimittänyt ns. lääninlampureita, joiden tehtävänä oli toimia eri puolilla maata opettamassa lampaiden omistajia. Pohjanmaan lääninlampuri Johan David Cneiff oli tarkastanut Chydeniuksen lammastarhan ja piti häntä yhtenä harvoista todella valistuneista lampaiden omistajista toiminta-alueellaan. Chydenius oli itse ollut yhteydessä ”Lammas-Boijeksi” sanottuun Rydin kartanon omistajaan Carl Gustaf Boijeen saadakseen tilatuksi espanjalaiset siitoslampaansa.1
Tässä kirjallisessa yhteydessä on kuitenkin tietysti tärkeintä se, että Chydenius oli tutustunut maallisen kirjallisuuden perinteeseen ainakin sen verran, että hän tunsi paimenrunouden, klassisen kirjallisuudenlajin, joka oli antiikin päivien jälkeen saanut renessanssiaikana runsaasti perinteen jatkajia eri puolilla Eurooppaa. Tämän runouden tuottamista jatkettiin uupumatta 1700-luvullakin, hyvin näkyvästi myös Ruotsissa muun muassa G. Ph. Creutzin ja C. M. Bellmanin toimesta. Chydenius kirjoitti proosatekstiä eikä yrittänyt mainittujen aikalaistensa tavoin jäljitellä tunnettuja tämän tyylilajin esikuvia, vaan kytkeytyminen siihen ilmenee lähinnä aihepiirissä ja paimenelämän kuvaston käyttämisessä. Chydeniuksen kertomuksen varsin imelä sentimentaalisuus kuitenkin muistuttaa melko paljon, sveitsiläisen Salomon Gessnerin paimenidyllistä tekemien muunnelmien tyyliä, joka 1700-luvun puolivälin jälkeen sai suosiota runsastuvan porvarillisen lukijakunnan keskuudessa.
Tekstin yleinen tendenssi on hyvin selkeä: se ylistää maalaiselämän yksinkertaisuutta ja kuvailee kaupunkia loiston ja kieroutuneiden tapojen kasaumaksi. Kaiken kaikkiaan Paimenlaulu lienee ainoalaatuinen Chydeniuksen hengentuote. Hänen kynästään ei tiedetä lähteneen muita vastaavia kaunokirjallisuuden suuntaan viittaavia proosayritelmiä.
HK
Suom. HE
Kirjallisuus
Knif, Henrik, ”Den farliga staden. Anders Chydenius och Stockholm”, Marie-Christine Skuncke & Henrika Tandefelt (red.), Riksdag, kaffehus och predikstol. Frihetstidens politiska kultur 1766–1772, Stockholm: Atlantis 2003.
Knif, Henrik, ”Ull och idéer. Ekonomi, fåravel och herdelek på 1700-talet”, Historiska och litteraturhistoriska studier 80, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet 2005.
Lamm, Martin, Upplysningstidens romantik. Den mystiskt sentimentala strömningen i svensk litteratur. Förra delen, Stockholm: Hugo Gebers förlag 1918.