Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Tutkimus vuosipalveluksesta

Tutkimus vuosipalveluksesta, § 16

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 161

Meidän on tältä kannalta vielä tarkasteltava, voisiko ehdotettu palkollisten arvonta olla valtakunnalle hyödyksi vai ei.

Edellä on §:ssä 9 osoitettu, että sitä käytettäessä palkolliset menettävät kaikki mahdollisuutensa odottaa myönteistä tulevaisuutta ja toimia sen hyväksi; tämä jää silloin pelkästään arvonnan varaan. Isännät eivät joudu enää lainkaan pelkäämään sitä, että jäisivät ilman palvelusväkeä, ja saavat ilman minkäänlaista vastaanpanemista tilaisuuden maksaa palvelusväelleen täysin oman mielensä tai ainakin isäntien määrittelemän taksan mukaista palkkaa, ja palvelusväki menettää kaikki kannustimet ahkeruuteen ja huolellisuuteen. En halua nyt puuttua niihin vaikeuksiin, joita varmaankin ilmaantuisi tätä ehdotettua arvontaa toimitettaessa, vaikka tiedän varmasti, että ne olisivat alusta saakka lähes voittamattomia ja aiheuttaisivat niin monia kiistoja ja oikeudenkäyntejä, että niin isäntien kuin palkollistenkin osaa niissä täytyisi surkutella, ja niinpä niihin pian kyllästyttäisiin. Myönnän toki mielelläni, että jos valtakunnan menestys edellyttäisi, että töykeät ja tyrannimaiset isännät saisivat palkollisia yhtä hyvin kuin hurskaatkin ja että kohtuutonta taksaa voitaisiin noudattaa, tällainen arvonta olisi mitä hyödyllisin menettely valtakunnan kannalta. Mutta noin matalamieliset tarkoitukset olkoot hyvin kaukana, kun puhutaan valtakunnan edusta; niiden on oltava korkeampia ja jalompia.

Aivan nurinkurista on pitää valtioviisautena sitä, että säädösten runsaus on tärkein keino valtakunnan pysyvyyden ja kasvun turvaamiseen. Lakimme antavat meille esimerkiksi ankaria käskyjä vuotuisista rakennustöistä,2 uudisraivauksista ja muista tuontapaisista asioista, nimitetään valvojia ja viskaaleja, pidetään katselmuksia, sakotetaan laiskureita ym. Kysyn, mahtavatko nämä keinot olla oikeita työteliäisyyden kannustamiseen? Eivät toki! Vakuutan, että ellei käytettävissä olisi parempia ja vahvempia kannustimia, valtakunnan viljelysmaat jäisivät varmastikin pian kesannolle. Kun lainsäätäjät eivät tunne niitä, vaan luulevat pystyvänsä saamaan kaiken aikaan lakien välityksellä, he useinkin loukkaavat noita oikeita keinoja, jolloin lait väistämättä vaikuttavat päinvastaisella tavalla valtakunnan vahingoksi. Näin on ehdottomasti käynyt sommiteltaessa uutta ehdotusta arvontamenettelystä. Jos sen keksijät olisivat kyenneet ymmärtämään, miten he ovat tuolla ehdotuksella iskeneet hengiltä voitonhimon, valtakunnan säilymisen ja kasvukehityksen varsinaisen valtimon, miten he ovat ryöstäneet palkollisilta näiden oikeuden omaisuuteensa, millä tarkoitan heidän työpanostaan, jos he olisivat osanneet kuvitella, miten monet isännät he ehdotuksellaan muuttaisivat tyranneiksi ja miten monia tuhansia palvelijoita näiden orjiksi, he olisivat varmastikin antaneet tuommoisen ehdotuksen kuolla heti synnyttyään.

Tällä tavalla valtakunnalle siis aiheutetaan kolminkertaisesti vahinkoa. Kun ensinnäkin palkolliset menettävät kaikki mahdollisuutensa huolehtia omasta menestymisestään, kun voitonhimo on tuhottu, he muuttuvat haluttomiksi, kehnoiksi ja epätoivoisiksi isäntänsä töissä, ja silloin saadaan vähän aikaan valtakunnan vaurastuttamiseksi ja yksityisten ihmisten hyväksi. Kun toiseksi isäntien ei enää tarvitse pelätä mitään palkollistensa taholta, monet heistä alkavat menetellä armottomasti ja paheellisesti suhteissaan palvelijoihinsa, mikä on väistämättä luettava valtakunnan suureksi tappioksi, etenkin kun se lisää palvelusväkeen kohdistuvaa pakkoa. Kolmas tästä aiheutuva tappio on se, että kaikki tuo lisää heti maastamuuttoa. Mieluummin kuin jättävät hyvinvointinsa sokean kohtalon varaan, jolloin heidän luonnollinen onnentavoittelunsa täysin estetään, palvelusväki pyrkii etsimään maailmasta paikkaa, jossa he saavat päästää tuon vangitun toivon vapaaksi. Sinne nuo ihmiset haluavat päästä, sinne he pakenevat, eivätkä kiellot eivätkä makeilevat lupaukset joistakin eduista kykene pidättelemään heitä. Tämä koituu valtakunnalle sietämättömäksi tappioksi paitsi heidän myös ajan mittaan vieläkin enemmän heidän lukuisien jälkeläistensä menetyksenä verrattuna tilanteeseen, jossa he olisivat saaneet avioitua ja hankkia lapsia täällä kotona, ja he kaikki jäävät puuttumaan Ruotsilta.

Voisin puhua vielä paljon tästä aiheesta, jos uskoisin näiden ikävien seurausten tarvitsevan lisätodisteita, mutta ne ovat mielestäni jo niin ilmeiset, että pelkään pikemminkin väsyttäneeni sinut, arvoisa Lukija, todistelemalla itsestäänselvyyksiä. Mitä mieltä siis olet ehdotetusta uudesta palkollissäännöstämme?


  1. Tästä alkaa pitempi jakso, joka käsittää § 16–17 ja § 20 (Schauman 1908 s. 559–565). Väliin jäävät pykälät 18–19 vastaavat Schaumanin mukaan Ajatuksia luonnollisista oikeuksista -kirjoituksen pykäliä 16–17, mistä syystä hän ei julkaissut niitä. Ks. Ajatuksia luonnollisista oikeuksista, § 16 ja 17 ja Schauman 1908, s. 563, viite 1.
  2. käskyjä vuotuisista rakennustöistä: tarkoittaa ilmeisesti talonpoikien velvollisuutta osallistua esim. teiden ja siltojen rakentamiseen ja kunnossapitoon

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: