Edellinen jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 5
Seuraava jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 7
§ 6
Jotta siis voisin antaa teille, hyvät kuulijat, selvän käsityksen tästä vastenmielisestä paheesta, on välttämätöntä selvitellä tarkemmin niiden lakien keskeistä sisältöä, joiden noudattaminen tarkoittaa10 siveyttä ja rikkominen taas tässä kiellettyä huoruuden syntiä. Siveys on sitä, että eri sukupuolten välinen yhdistyminen tapahtuu oikeaan aikaan, oikeassa tarkoituksessa, oikeiden ihmisten kesken ja Jumalan sekä ihmisten lakien säätämässä järjestyksessä.
Varhaisina nuoruusvuosina meidän sukumme on sellaiseen yhdistymiseen täysin kykenemätön, ja siksi jo terve järkikin opettaa, että lapsia ja nuoria on varjeltava siltä, koska muutoin se vain kiihottaisi heidän halujaan ja tekisi ne myöhemmin täysin hillittömiksi. Tämän estämiseksi vanhempien on erittäin tarpeellista pitää eri sukupuolta olevat lapset ajoissa erillään toisistaan, sillä kokemus valitettavasti osoittaa, että vanhempien leväperäisyys tässä asiassa on luonut pohjaa heidän lastensa parantumattomalle turmeltumiselle. Tästä syystä esivalta on myös säätänyt kummallekin sukupuolelle avioliiton solmimista varten tietyn iän, jota ennen he eivät saa solmia sellaista yhteyttä, johon tiedetään vaadittavan enemmän vakavuutta ja harkintaa kuin mitä lapsuusvuosina voidaan edellyttää. Muutoin ei ole olemassa mitään ikää tai aikaa, jossa avioliiton pitäisi olla kielletty. 2) Siveyteen kuuluu toiseksi, että tämä yhtyminen tapahtuu oikeassa tarkoituksessa ja kypsästi harkiten. Näemme, että Jumalan tavoitteena avioliiton säätämisessä11 on ollut, sen lisäksi että kaikkien hänen tekojensa yleinen tarkoitus on hänen oma kunniansa, vain ja ainoastaan meidän sukumme oma onnellisuus ja säilyminen. Se käy selvästi ilmi ensimmäisen ihmisen luomisessa, kun Jumala sanoi: Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään 1. Moos. 2:18. Hän ei voinut edes täydellisyyden tilassa olla onnellinen ilman toista sukupuolta olevaa puolisoa. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen 1. Moos. 2:18. Sukua ei voisi jatkaa, hellä ja elävä rakkaus sekä jatkuva keskinäinen apu puuttuisivat. Tällä säädetään siten avioliiton oikea tarkoitus, nimittäin kestävä ja rakkaudellinen yhteiselämä ja siitä kumpuava keskinäinen auttaminen, samoin kuin lasten siittäminen ja kasvattaminen, kun puolisot ovat luonnoltaan ja iältään siihen sopivia, sekä vihdoin luonnollisen halun tyydyttäminen. Voi yksinäistä, joka kaatuu, häntä auttamassa ei ole ketään Saarn. 4:10. Ja että tarkoitus oli ihmissuvun lisääntyminen, nähdään selvästi siunauksesta, jonka Herra ensimmäisille vihityille aviopuolisoille antoi: Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa 1. Moos. 1:28. Halujen tyydyttämisestä puolestaan Paavali sanoo nimenomaisesti: Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja12 kunkin naisen oman miehensä kanssa 1. Kor. 7:2. Kun nämä päämäärät kokonaisuutena johdattavat eri sukupuolta olevat ihmiset yhteyteen toistensa kanssa, niin se on oikeanlaista siveyttä, mutta ei se, että ihmiset järjettömien elukoiden tavoin pelkän kiimansa vallassa ryntäävät toistensa luo tyydyttämään halujaan, ilman mitään tarkoin harkittua suunnitelmaa tai sitoumusta elää siitä eteenpäin yhdessä toistensa kanssa. Eikä siveyteen kuulu myöskään se, että he solmivat avioliiton ilman rakkautta ja luottamusta, vain saadakseen sen avulla omaisuutta, tai jossain muussa turhamaisessa tarkoituksessa. 3) Siveyteen kuuluu kolmanneksi, että tämän yhteyden solmivat oikeanlaiset henkilöt, nimittäin a) sellaiset, jotka ovat avioliittoon kykeneviä, b) sellaiset, jotka eivät ole toisilleen niin läheistä sukua kuin minkä Herra nimenomaisesti kolmannen Mooseksen kirjan 18. luvussa on kieltänyt, ja c) sitä ei saa solmia useamman kuin yhden kanssa. Avioliiton säätämisen yhteydessä puhutaan nimittäin ainoastaan yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta, ja Vapahtajamme Jeesus sanoo selvästi: nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi Matt. 19:5, siis yksi mies ja yksi nainen, mutta ei niin, että kolme tai neljä voisivat tulla yhdeksi lihaksi. Siksi onkin merkillepantavaa, miten apostoli Paavali, siitä huolimatta että pakanuudesta kristinuskoon kääntyneiden joukossa monilla oli useita vaimoja, varoittaa Timoteusta,13 että ketään kaksinnainutta miestä ei tule ottaa piispaksi tai seurakunnan papiksi, vaan sellainen, jolla oli yksi vaimo mutta ei useampia. Hän ei halunnut heille sellaista huonoa mainetta. Luojan oma kaikkivaltias järjestys vahvistaa tämän myös siinä, että useissa valtakunnissa syntyneistä koottujen tarkkojen luetteloiden mukaan molempia sukupuolia on lähes yhtä paljon, eikä myöskään ihmisen toiminta pysty tätä asiaa vähääkään muuttamaan. Tämän lisäksi tällainen liitto on naisille yhtä sopiva kuin toisellekin sukupuolelle. Tähän on vielä lisättävä se kauhea kateus, erimielisyys ja riita, jonka kaikkien aikojen esimerkit osoittavat moniavioisissa talouksissa vallitsevan. Ja kuinka tahansa vedotaankin Raamatun moniin esimerkkeihin miehistä, joita kiitetään jumalaapelkääviksi ja joilla silti oli useampia vaimoja, niin siitä ei seuraa mitään muuta kuin että tällainen pahe on ollut sangen yleinen, ja että se oli pesiytynyt myös uskovien keskuuteen, mutta tästä syystä sitä ei voi milloinkaan hyväksyä. d) Tämä yhtyminen ei saa tapahtua kenenkään toisen puolison kanssa. Älä makaa toisen miehen vaimon kanssa, ettet tulisi saastaiseksi 3. Moos. 18:20. Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava14 3. Moos. 20:10. e) Se ei saa tapahtua järjettömien eläinten kanssa. Sellainen on kauhistuttavaa iljetystä, josta sanotaankin: Älä yhdy mihinkään eläimeen, ettet tulisi saastaiseksi. Älköön kukaan nainen paritelko eläimen kanssa, sillä se on kauhistus1 3. Moos. 18:23, ja toisessa kohdassa: Jokaista, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla 2. Moos. 22:18.2 f) Kukaan ei saa tyydyttää haluaan oman sukupuolensa kanssa, niin kuin sodomalaiset ja Benjaminin lapset Gibeassa tai apostoli Paavalin kuvaamat sokeat pakanat. Tästä iljettävyydestä Herra sanoo: Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa 3. Moos. 20:13, 1. Moos. 19:5, Tuom. 19:22, Room. 1:26–27. Ja lopuksi g) halua ei saa tyydyttää oman ruumiinsa kanssa. Apostoli Paavali puhuu velttiöistä3 1. Kor. 6:9. Näitä kaihdetaan tarkemmin käsittelemästä, ja kaikki ne ovat vaiettuja syntejä, joiden pitäisi kristikunnassa olla tuntemattomia ja joista ei pitäisi kuulla lainkaan, ja hän sanoo, etteivät sellaisten harjoittajat saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Siveyteen kuuluu, 4) että tässä yhtymisessä noudatetaan Jumalan ja esivallan siitä antamia määräyksiä, jollaisia ovat esimerkiksi 1) vanhempien suostumus, se ettei liiton solmimisessa ole viekoittelua, houkuttelua15 tai petosta, että se tapahtuu molempien vapaasta tahdosta, ilman vanhempien tai kenenkään muun pakkoa, että solmimisessa noudatetaan jonkinlaisia juhlamenoja, jotka korostavat siteen rikkomattomuutta, että mainitut puolisot hartaasti rukoilevat Jumalan siunausta ja että läsnäolijat osoittavat esirukouksensa ja onnentoivotuksensa heille. Ja lopuksi heidän on tässä liitossa oltava toisilleen uskolliset ja kestävät kuolemaan saakka. Tätä kaikkea voitaisiin selvittää monien Pyhän kirjan todistusten ja esimerkkien avulla, mutta koska aika ei siihen riitä, esitän vain kalleimman Lunastajamme sanat tämän liiton purkamattomuudesta, muutoin kuin kuoleman kautta: Joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.4 Matt. 19:9.
§. 6.
At således kunna gifva eder, mine Åhörare, tydeliga begrep om denna vederstyggeliga lasten, blifver nödigt, at närmare förklara hufvud-innehållet af de lagar, hvilkas iakttagande utgöra10 kyskheten, och öfverträdelserna den här förbudna hordoms-synden. Kyskheten består deruti när denna förening emellan olika kön sker i rättan tid, i en rätt afsigt, med rätta personer och uti en igenom Guds och människo-lagar faststäld ordning.
I de första ungdoms-åren är vårt slägte til en sådan förening aldeles oförmöget, derföre lärer ock et sundt förnuft, at barn och ungdom skola förvaras ifrån den, hvarigenom annars begären allenast upretas, och längre fram blifva aldeles tygellösa; til förekommande hvaraf det för föräldrarna blifver högst angeläget, at i tid afhålla barn af olika kön ifrån hvarandra, emedan förfarenheten beklageligen lärt, at föräldrarnas efterlåtenhet härutinnan lagt grunden til deras barns oboteliga förderf. Hvarföre öfverhetens stadgar äfven faststält tiden för hvardera könets giftermål til et visst åratal, före hvilket de icke må ingå uti sådana föreningar, där visserligen mera stadga och omtanka fordras, än som kan väntas i barnaåren. I öfrigit finnes ingen ålder eller tid uti hvilken ägtenskap skulle vara förbudit. 2) Hörer til kyskheten: at denna förening sker i rätt afsigt, och med mogen eftertanka. Guds afsigt med ägtenskapets insticktel11se5 finnes hafva varit, utom den allmänna vid alla hans värk, nemligen hans egen ära, ingen annan än vårt slägtes egen sällhet och bestånd. Det utmärkes tydeligen vid första människans skapelse, tå Gud sade: Det är icke godt, at människan är allena, 1 Mos. 2:18. hon kunde icke i fullkomlighetens stånd en gång vara lyckelig, utan maka af annat kön. Jag vil göra honom ena hjelp, den sig til honom hålla må:6 dess slägte kunde icke fortplantas, den ömma och lifliga kärlek och beständiga inbördes biträde skulle ock saknas: härigenom stadgas således ägtenskapets rätta ändamål nemligen en beständig och kär sammanlefnad, och et deraf flytande gemensamt biträde, såsom ock barns framfödande och upfostrande af makar, som af natur och ålder därtil äro beqväma, och ändteligen den naturliga lustans mättande. Ve honom, som är allena säger Predikaren, faller han, så är ingen annar för handene, som honom uphjelper. Pred. B. 4:10. Och at afsigten var på förmeringen af människo slägtet, ses tydeligen af den välsignelse, som Herren gaf de första ägta makar: Varer fruktsamme, och föröker eder, och upfyller jordena. 1 Mos. 1:28. Och om lustarnas släckande talar Paulus uttryckeligen: Til at undfly boleri,7 hafve hvar ock en sina hustru, och12 hvar och en sin man. 1 Cor. 7:2. När dessa afsigter sammantagna leda människor af olika kön til förening med hvarandra, hörer sådant til en rätt kyskhet, men ingalunda, då människor likt oskäliga djur rusa blott i sin brunst til hvarandra, at släcka sina begär, utan något välbetänkt råd eller förbund, at framgent lefva förenade med hvarandra, ej eller när de ingå ägtenskap med dem som de ingen kärlek eller förtroende hafva til, blott för at derigenom vinna ägodelar eller några andra fåfänga afsigter. 3) Hörer til kyskheten, at föreningen bör ske emellan rätta personer, nemligen a) sådane, som äro skickelige8 til ägtenskap; b) sådana, som med hvarannan icke stå i den nära slägtskap, som Herren uttryckeligen förbudit uti Tredje Mose Boks 18:de Capitel. c) Icke med flera än en; Ty vid ägtenskapets insticktelse talas allenast om en man och en quinna, och Frälsaren Jesus säger uttryckeligen at de tu varda et kött, Matth. 19:5. nemligen en man och en quinna, men ingalunda at tre eller fyra varda et kött. Derföre är det ock märkeligit huru Apostelen Paulus, ehuru ibland de ifrån hedendomen til Christi tro omvända funnos flera, som hade många hustrur, likväl förvarnar Timo13theum, at icke antaga någon tvägift man9 til Biskop eller Lärare i Församlingen, utan en sådan, som var man för en hustru eller som icke hade flera. Han ville icke at et sådant vanrygte skulle vara på dem. Skaparens egen allmagts ordning bestyrker äfven det samma i det, efter noga förteckningar på födda i flera Riken, båda könens antal äfven i det närmaste går lika, hvarvid människlig hand icke förmår göra den mindsta ändring. Hvartil kommer, at quinnorna äfven äro til denna förening lika beqväma som det andra könet. Och härtil må än läggas den grufveliga afvundsjuka, oenighet och buller i hushållen, som alla tiders exempel visar upkomma af mång-gifte. Och hvad man än häremot åberopar sig på så många exempel af dem som i Bibelen berömmas för sin Gudsfruktan och likväl haft flere hustrur, så följer deraf intet annat, än at en sådan last blifvit nog allmän, och äfven insmygt sig hos de trogna, men bör derföre aldrig gillas. d) får denna förening icke ske med ens annars maka; Ty så säger Herren: Tu skal icke ligga när tins nästas hustru, til at beblanda dig med henne. 3 Mos. 18:20. Och den som hor bedrifver med någors mans hustru; den skal döden dö, både horkarlen och horko14nan.10 Cap. 20:10. e) intet med oskäliga djur, som är en förskräckelig styggelse, hvarföre det ock heter: Du skalt icke ligga när något djur, at du dermed orenar dig, och ingen qvinna skal hafva skaffa med något djur, ty det är en styggelse. Cap. 18:23. och på et annat ställe står det så: Den som hafver värdskap11 med någon boskap, han skal döden dö. 2 Mos. 22:19. f) intet bedrifva sin lusta med sit eget kön, såsom de Sodomiter och Jemine barn12 i Gibea, och blinda hedningar om hvilka Paulus Apostelen talar, om hvilken styggelse Herren säger: Om någor ligger när en dräng, såsom när ena qvinno, de hafva gjort en stygghet, och skola båda döden dö: Deras blod vare öfver dem.13 1 Mos. 19:5. Dom. B. 19:22. Rom. 1:26,27. och ändteligen g) icke med sin egen kropp, dem Apostelen Paulus kallar veklingar. 1 Cor. 6:9. dem man blyges, at vidare omröra, hvilka alla komma under namn af stumma synder14 och borde vara okända och ohörda i Christenheten; om hvilka han säger at de som sådant öfva ingalunda ärfva Guds Rike. Til kyskheten hörer 4) at vid denna förening iakttages de af Gud och Öfverheten dervid föreskrefne ordningar, såsom (1) Föräldrarnas samtycke, at det icke sker med list, låckan15de eller bedrägeri, at det sker med bådas fria vilja, utan tvång af föräldrarna eller några andra, at det sker med någon högtidlighet, at utmärka et så oryggeligit band, at det sker med innerliga böner til Gud om välsignelse, af de förenämnde makar, och med förböner och lyckönskningar af de andra, som dervid äro närvarande, och ändteligen, at de uti denna förening blifva hvarannan trogna och beständiga in til döden. Detta alt kunde med bevis och exempel utur den Heliga skrift förklaras; men då tiden ej sådant tillåter, må jag allenast anföra vår dyraste återlösares ord om denna föreningens ouplöslighet annorlunda än genom döden: Hvilken som skill sina hustru säger han ifrå sig, utan för hor skul, och tager ena andra, han gör hor, och den som tager den öfvergifna, han gör hor. Matth. 19:9.
§ 6
Jotta siis voisin antaa teille, hyvät kuulijat, selvän käsityksen tästä vastenmielisestä paheesta, on välttämätöntä selvitellä tarkemmin niiden lakien keskeistä sisältöä, joiden noudattaminen tarkoittaa10 siveyttä ja rikkominen taas tässä kiellettyä huoruuden syntiä. Siveys on sitä, että eri sukupuolten välinen yhdistyminen tapahtuu oikeaan aikaan, oikeassa tarkoituksessa, oikeiden ihmisten kesken ja Jumalan sekä ihmisten lakien säätämässä järjestyksessä.
Varhaisina nuoruusvuosina meidän sukumme on sellaiseen yhdistymiseen täysin kykenemätön, ja siksi jo terve järkikin opettaa, että lapsia ja nuoria on varjeltava siltä, koska muutoin se vain kiihottaisi heidän halujaan ja tekisi ne myöhemmin täysin hillittömiksi. Tämän estämiseksi vanhempien on erittäin tarpeellista pitää eri sukupuolta olevat lapset ajoissa erillään toisistaan, sillä kokemus valitettavasti osoittaa, että vanhempien leväperäisyys tässä asiassa on luonut pohjaa heidän lastensa parantumattomalle turmeltumiselle. Tästä syystä esivalta on myös säätänyt kummallekin sukupuolelle avioliiton solmimista varten tietyn iän, jota ennen he eivät saa solmia sellaista yhteyttä, johon tiedetään vaadittavan enemmän vakavuutta ja harkintaa kuin mitä lapsuusvuosina voidaan edellyttää. Muutoin ei ole olemassa mitään ikää tai aikaa, jossa avioliiton pitäisi olla kielletty. 2) Siveyteen kuuluu toiseksi, että tämä yhtyminen tapahtuu oikeassa tarkoituksessa ja kypsästi harkiten. Näemme, että Jumalan tavoitteena avioliiton säätämisessä11 on ollut, sen lisäksi että kaikkien hänen tekojensa yleinen tarkoitus on hänen oma kunniansa, vain ja ainoastaan meidän sukumme oma onnellisuus ja säilyminen. Se käy selvästi ilmi ensimmäisen ihmisen luomisessa, kun Jumala sanoi: Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään 1. Moos. 2:18. Hän ei voinut edes täydellisyyden tilassa olla onnellinen ilman toista sukupuolta olevaa puolisoa. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen 1. Moos. 2:18. Sukua ei voisi jatkaa, hellä ja elävä rakkaus sekä jatkuva keskinäinen apu puuttuisivat. Tällä säädetään siten avioliiton oikea tarkoitus, nimittäin kestävä ja rakkaudellinen yhteiselämä ja siitä kumpuava keskinäinen auttaminen, samoin kuin lasten siittäminen ja kasvattaminen, kun puolisot ovat luonnoltaan ja iältään siihen sopivia, sekä vihdoin luonnollisen halun tyydyttäminen. Voi yksinäistä, joka kaatuu, häntä auttamassa ei ole ketään Saarn. 4:10. Ja että tarkoitus oli ihmissuvun lisääntyminen, nähdään selvästi siunauksesta, jonka Herra ensimmäisille vihityille aviopuolisoille antoi: Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa 1. Moos. 1:28. Halujen tyydyttämisestä puolestaan Paavali sanoo nimenomaisesti: Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja12 kunkin naisen oman miehensä kanssa 1. Kor. 7:2. Kun nämä päämäärät kokonaisuutena johdattavat eri sukupuolta olevat ihmiset yhteyteen toistensa kanssa, niin se on oikeanlaista siveyttä, mutta ei se, että ihmiset järjettömien elukoiden tavoin pelkän kiimansa vallassa ryntäävät toistensa luo tyydyttämään halujaan, ilman mitään tarkoin harkittua suunnitelmaa tai sitoumusta elää siitä eteenpäin yhdessä toistensa kanssa. Eikä siveyteen kuulu myöskään se, että he solmivat avioliiton ilman rakkautta ja luottamusta, vain saadakseen sen avulla omaisuutta, tai jossain muussa turhamaisessa tarkoituksessa. 3) Siveyteen kuuluu kolmanneksi, että tämän yhteyden solmivat oikeanlaiset henkilöt, nimittäin a) sellaiset, jotka ovat avioliittoon kykeneviä, b) sellaiset, jotka eivät ole toisilleen niin läheistä sukua kuin minkä Herra nimenomaisesti kolmannen Mooseksen kirjan 18. luvussa on kieltänyt, ja c) sitä ei saa solmia useamman kuin yhden kanssa. Avioliiton säätämisen yhteydessä puhutaan nimittäin ainoastaan yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta, ja Vapahtajamme Jeesus sanoo selvästi: nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi Matt. 19:5, siis yksi mies ja yksi nainen, mutta ei niin, että kolme tai neljä voisivat tulla yhdeksi lihaksi. Siksi onkin merkillepantavaa, miten apostoli Paavali, siitä huolimatta että pakanuudesta kristinuskoon kääntyneiden joukossa monilla oli useita vaimoja, varoittaa Timoteusta,13 että ketään kaksinnainutta miestä ei tule ottaa piispaksi tai seurakunnan papiksi, vaan sellainen, jolla oli yksi vaimo mutta ei useampia. Hän ei halunnut heille sellaista huonoa mainetta. Luojan oma kaikkivaltias järjestys vahvistaa tämän myös siinä, että useissa valtakunnissa syntyneistä koottujen tarkkojen luetteloiden mukaan molempia sukupuolia on lähes yhtä paljon, eikä myöskään ihmisen toiminta pysty tätä asiaa vähääkään muuttamaan. Tämän lisäksi tällainen liitto on naisille yhtä sopiva kuin toisellekin sukupuolelle. Tähän on vielä lisättävä se kauhea kateus, erimielisyys ja riita, jonka kaikkien aikojen esimerkit osoittavat moniavioisissa talouksissa vallitsevan. Ja kuinka tahansa vedotaankin Raamatun moniin esimerkkeihin miehistä, joita kiitetään jumalaapelkääviksi ja joilla silti oli useampia vaimoja, niin siitä ei seuraa mitään muuta kuin että tällainen pahe on ollut sangen yleinen, ja että se oli pesiytynyt myös uskovien keskuuteen, mutta tästä syystä sitä ei voi milloinkaan hyväksyä. d) Tämä yhtyminen ei saa tapahtua kenenkään toisen puolison kanssa. Älä makaa toisen miehen vaimon kanssa, ettet tulisi saastaiseksi 3. Moos. 18:20. Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava14 3. Moos. 20:10. e) Se ei saa tapahtua järjettömien eläinten kanssa. Sellainen on kauhistuttavaa iljetystä, josta sanotaankin: Älä yhdy mihinkään eläimeen, ettet tulisi saastaiseksi. Älköön kukaan nainen paritelko eläimen kanssa, sillä se on kauhistus15 3. Moos. 18:23, ja toisessa kohdassa: Jokaista, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla 2. Moos. 22:18.16 f) Kukaan ei saa tyydyttää haluaan oman sukupuolensa kanssa, niin kuin sodomalaiset ja Benjaminin lapset Gibeassa tai apostoli Paavalin kuvaamat sokeat pakanat. Tästä iljettävyydestä Herra sanoo: Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa 3. Moos. 20:13, 1. Moos. 19:5, Tuom. 19:22, Room. 1:26–27. Ja lopuksi g) halua ei saa tyydyttää oman ruumiinsa kanssa. Apostoli Paavali puhuu velttiöistä17 1. Kor. 6:9. Näitä kaihdetaan tarkemmin käsittelemästä, ja kaikki ne ovat vaiettuja syntejä, joiden pitäisi kristikunnassa olla tuntemattomia ja joista ei pitäisi kuulla lainkaan, ja hän sanoo, etteivät sellaisten harjoittajat saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Siveyteen kuuluu, 4) että tässä yhtymisessä noudatetaan Jumalan ja esivallan siitä antamia määräyksiä, jollaisia ovat esimerkiksi 1) vanhempien suostumus, se ettei liiton solmimisessa ole viekoittelua, houkuttelua15 tai petosta, että se tapahtuu molempien vapaasta tahdosta, ilman vanhempien tai kenenkään muun pakkoa, että solmimisessa noudatetaan jonkinlaisia juhlamenoja, jotka korostavat siteen rikkomattomuutta, että mainitut puolisot hartaasti rukoilevat Jumalan siunausta ja että läsnäolijat osoittavat esirukouksensa ja onnentoivotuksensa heille. Ja lopuksi heidän on tässä liitossa oltava toisilleen uskolliset ja kestävät kuolemaan saakka. Tätä kaikkea voitaisiin selvittää monien Pyhän kirjan todistusten ja esimerkkien avulla, mutta koska aika ei siihen riitä, esitän vain kalleimman Lunastajamme sanat tämän liiton purkamattomuudesta, muutoin kuin kuoleman kautta: Joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.18 Matt. 19:9.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 6.
At således kunna gifva eder, mine Åhörare, tydeliga begrep om denna vederstyggeliga lasten, blifver nödigt, at närmare förklara hufvud-innehållet af de lagar, hvilkas iakttagande utgöra10 kyskheten, och öfverträdelserna den här förbudna hordoms-synden. Kyskheten består deruti när denna förening emellan olika kön sker i rättan tid, i en rätt afsigt, med rätta personer och uti en igenom Guds och människo-lagar faststäld ordning.
I de första ungdoms-åren är vårt slägte til en sådan förening aldeles oförmöget, derföre lärer ock et sundt förnuft, at barn och ungdom skola förvaras ifrån den, hvarigenom annars begären allenast upretas, och längre fram blifva aldeles tygellösa; til förekommande hvaraf det för föräldrarna blifver högst angeläget, at i tid afhålla barn af olika kön ifrån hvarandra, emedan förfarenheten beklageligen lärt, at föräldrarnas efterlåtenhet härutinnan lagt grunden til deras barns oboteliga förderf. Hvarföre öfverhetens stadgar äfven faststält tiden för hvardera könets giftermål til et visst åratal, före hvilket de icke må ingå uti sådana föreningar, där visserligen mera stadga och omtanka fordras, än som kan väntas i barnaåren. I öfrigit finnes ingen ålder eller tid uti hvilken ägtenskap skulle vara förbudit. 2) Hörer til kyskheten: at denna förening sker i rätt afsigt, och med mogen eftertanka. Guds afsigt med ägtenskapets insticktel11se19 finnes hafva varit, utom den allmänna vid alla hans värk, nemligen hans egen ära, ingen annan än vårt slägtes egen sällhet och bestånd. Det utmärkes tydeligen vid första människans skapelse, tå Gud sade: Det är icke godt, at människan är allena, 1 Mos. 2:18. hon kunde icke i fullkomlighetens stånd en gång vara lyckelig, utan maka af annat kön. Jag vil göra honom ena hjelp, den sig til honom hålla må:20 dess slägte kunde icke fortplantas, den ömma och lifliga kärlek och beständiga inbördes biträde skulle ock saknas: härigenom stadgas således ägtenskapets rätta ändamål nemligen en beständig och kär sammanlefnad, och et deraf flytande gemensamt biträde, såsom ock barns framfödande och upfostrande af makar, som af natur och ålder därtil äro beqväma, och ändteligen den naturliga lustans mättande. Ve honom, som är allena säger Predikaren, faller han, så är ingen annar för handene, som honom uphjelper. Pred. B. 4:10. Och at afsigten var på förmeringen af människo slägtet, ses tydeligen af den välsignelse, som Herren gaf de första ägta makar: Varer fruktsamme, och föröker eder, och upfyller jordena. 1 Mos. 1:28. Och om lustarnas släckande talar Paulus uttryckeligen: Til at undfly boleri,21 hafve hvar ock en sina hustru, och12 hvar och en sin man. 1 Cor. 7:2. När dessa afsigter sammantagna leda människor af olika kön til förening med hvarandra, hörer sådant til en rätt kyskhet, men ingalunda, då människor likt oskäliga djur rusa blott i sin brunst til hvarandra, at släcka sina begär, utan något välbetänkt råd eller förbund, at framgent lefva förenade med hvarandra, ej eller när de ingå ägtenskap med dem som de ingen kärlek eller förtroende hafva til, blott för at derigenom vinna ägodelar eller några andra fåfänga afsigter. 3) Hörer til kyskheten, at föreningen bör ske emellan rätta personer, nemligen a) sådane, som äro skickelige22 til ägtenskap; b) sådana, som med hvarannan icke stå i den nära slägtskap, som Herren uttryckeligen förbudit uti Tredje Mose Boks 18:de Capitel. c) Icke med flera än en; Ty vid ägtenskapets insticktelse talas allenast om en man och en quinna, och Frälsaren Jesus säger uttryckeligen at de tu varda et kött, Matth. 19:5. nemligen en man och en quinna, men ingalunda at tre eller fyra varda et kött. Derföre är det ock märkeligit huru Apostelen Paulus, ehuru ibland de ifrån hedendomen til Christi tro omvända funnos flera, som hade många hustrur, likväl förvarnar Timo13theum, at icke antaga någon tvägift man23 til Biskop eller Lärare i Församlingen, utan en sådan, som var man för en hustru eller som icke hade flera. Han ville icke at et sådant vanrygte skulle vara på dem. Skaparens egen allmagts ordning bestyrker äfven det samma i det, efter noga förteckningar på födda i flera Riken, båda könens antal äfven i det närmaste går lika, hvarvid människlig hand icke förmår göra den mindsta ändring. Hvartil kommer, at quinnorna äfven äro til denna förening lika beqväma som det andra könet. Och härtil må än läggas den grufveliga afvundsjuka, oenighet och buller i hushållen, som alla tiders exempel visar upkomma af mång-gifte. Och hvad man än häremot åberopar sig på så många exempel af dem som i Bibelen berömmas för sin Gudsfruktan och likväl haft flere hustrur, så följer deraf intet annat, än at en sådan last blifvit nog allmän, och äfven insmygt sig hos de trogna, men bör derföre aldrig gillas. d) får denna förening icke ske med ens annars maka; Ty så säger Herren: Tu skal icke ligga när tins nästas hustru, til at beblanda dig med henne. 3 Mos. 18:20. Och den som hor bedrifver med någors mans hustru; den skal döden dö, både horkarlen och horko14nan.24 Cap. 20:10. e) intet med oskäliga djur, som är en förskräckelig styggelse, hvarföre det ock heter: Du skalt icke ligga när något djur, at du dermed orenar dig, och ingen qvinna skal hafva skaffa med något djur, ty det är en styggelse. Cap. 18:23. och på et annat ställe står det så: Den som hafver värdskap25 med någon boskap, han skal döden dö. 2 Mos. 22:19. f) intet bedrifva sin lusta med sit eget kön, såsom de Sodomiter och Jemine barn26 i Gibea, och blinda hedningar om hvilka Paulus Apostelen talar, om hvilken styggelse Herren säger: Om någor ligger när en dräng, såsom när ena qvinno, de hafva gjort en stygghet, och skola båda döden dö: Deras blod vare öfver dem.27 1 Mos. 19:5. Dom. B. 19:22. Rom. 1:26,27. och ändteligen g) icke med sin egen kropp, dem Apostelen Paulus kallar veklingar. 1 Cor. 6:9. dem man blyges, at vidare omröra, hvilka alla komma under namn af stumma synder28 och borde vara okända och ohörda i Christenheten; om hvilka han säger at de som sådant öfva ingalunda ärfva Guds Rike. Til kyskheten hörer 4) at vid denna förening iakttages de af Gud och Öfverheten dervid föreskrefne ordningar, såsom (1) Föräldrarnas samtycke, at det icke sker med list, låckan15de eller bedrägeri, at det sker med bådas fria vilja, utan tvång af föräldrarna eller några andra, at det sker med någon högtidlighet, at utmärka et så oryggeligit band, at det sker med innerliga böner til Gud om välsignelse, af de förenämnde makar, och med förböner och lyckönskningar af de andra, som dervid äro närvarande, och ändteligen, at de uti denna förening blifva hvarannan trogna och beständiga in til döden. Detta alt kunde med bevis och exempel utur den Heliga skrift förklaras; men då tiden ej sådant tillåter, må jag allenast anföra vår dyraste återlösares ord om denna föreningens ouplöslighet annorlunda än genom döden: Hvilken som skill sina hustru säger han ifrå sig, utan för hor skul, och tager ena andra, han gör hor, och den som tager den öfvergifna, han gör hor. Matth. 19:9.
§ 6
Jotta siis voisin antaa teille, hyvät kuulijat, selvän käsityksen tästä vastenmielisestä paheesta, on välttämätöntä selvitellä tarkemmin niiden lakien keskeistä sisältöä, joiden noudattaminen tarkoittaa10 siveyttä ja rikkominen taas tässä kiellettyä huoruuden syntiä. Siveys on sitä, että eri sukupuolten välinen yhdistyminen tapahtuu oikeaan aikaan, oikeassa tarkoituksessa, oikeiden ihmisten kesken ja Jumalan sekä ihmisten lakien säätämässä järjestyksessä.
Varhaisina nuoruusvuosina meidän sukumme on sellaiseen yhdistymiseen täysin kykenemätön, ja siksi jo terve järkikin opettaa, että lapsia ja nuoria on varjeltava siltä, koska muutoin se vain kiihottaisi heidän halujaan ja tekisi ne myöhemmin täysin hillittömiksi. Tämän estämiseksi vanhempien on erittäin tarpeellista pitää eri sukupuolta olevat lapset ajoissa erillään toisistaan, sillä kokemus valitettavasti osoittaa, että vanhempien leväperäisyys tässä asiassa on luonut pohjaa heidän lastensa parantumattomalle turmeltumiselle. Tästä syystä esivalta on myös säätänyt kummallekin sukupuolelle avioliiton solmimista varten tietyn iän, jota ennen he eivät saa solmia sellaista yhteyttä, johon tiedetään vaadittavan enemmän vakavuutta ja harkintaa kuin mitä lapsuusvuosina voidaan edellyttää. Muutoin ei ole olemassa mitään ikää tai aikaa, jossa avioliiton pitäisi olla kielletty. 2) Siveyteen kuuluu toiseksi, että tämä yhtyminen tapahtuu oikeassa tarkoituksessa ja kypsästi harkiten. Näemme, että Jumalan tavoitteena avioliiton säätämisessä11 on ollut, sen lisäksi että kaikkien hänen tekojensa yleinen tarkoitus on hänen oma kunniansa, vain ja ainoastaan meidän sukumme oma onnellisuus ja säilyminen. Se käy selvästi ilmi ensimmäisen ihmisen luomisessa, kun Jumala sanoi: Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään 1. Moos. 2:18. Hän ei voinut edes täydellisyyden tilassa olla onnellinen ilman toista sukupuolta olevaa puolisoa. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen 1. Moos. 2:18. Sukua ei voisi jatkaa, hellä ja elävä rakkaus sekä jatkuva keskinäinen apu puuttuisivat. Tällä säädetään siten avioliiton oikea tarkoitus, nimittäin kestävä ja rakkaudellinen yhteiselämä ja siitä kumpuava keskinäinen auttaminen, samoin kuin lasten siittäminen ja kasvattaminen, kun puolisot ovat luonnoltaan ja iältään siihen sopivia, sekä vihdoin luonnollisen halun tyydyttäminen. Voi yksinäistä, joka kaatuu, häntä auttamassa ei ole ketään Saarn. 4:10. Ja että tarkoitus oli ihmissuvun lisääntyminen, nähdään selvästi siunauksesta, jonka Herra ensimmäisille vihityille aviopuolisoille antoi: Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa 1. Moos. 1:28. Halujen tyydyttämisestä puolestaan Paavali sanoo nimenomaisesti: Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja12 kunkin naisen oman miehensä kanssa 1. Kor. 7:2. Kun nämä päämäärät kokonaisuutena johdattavat eri sukupuolta olevat ihmiset yhteyteen toistensa kanssa, niin se on oikeanlaista siveyttä, mutta ei se, että ihmiset järjettömien elukoiden tavoin pelkän kiimansa vallassa ryntäävät toistensa luo tyydyttämään halujaan, ilman mitään tarkoin harkittua suunnitelmaa tai sitoumusta elää siitä eteenpäin yhdessä toistensa kanssa. Eikä siveyteen kuulu myöskään se, että he solmivat avioliiton ilman rakkautta ja luottamusta, vain saadakseen sen avulla omaisuutta, tai jossain muussa turhamaisessa tarkoituksessa. 3) Siveyteen kuuluu kolmanneksi, että tämän yhteyden solmivat oikeanlaiset henkilöt, nimittäin a) sellaiset, jotka ovat avioliittoon kykeneviä, b) sellaiset, jotka eivät ole toisilleen niin läheistä sukua kuin minkä Herra nimenomaisesti kolmannen Mooseksen kirjan 18. luvussa on kieltänyt, ja c) sitä ei saa solmia useamman kuin yhden kanssa. Avioliiton säätämisen yhteydessä puhutaan nimittäin ainoastaan yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta, ja Vapahtajamme Jeesus sanoo selvästi: nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi Matt. 19:5, siis yksi mies ja yksi nainen, mutta ei niin, että kolme tai neljä voisivat tulla yhdeksi lihaksi. Siksi onkin merkillepantavaa, miten apostoli Paavali, siitä huolimatta että pakanuudesta kristinuskoon kääntyneiden joukossa monilla oli useita vaimoja, varoittaa Timoteusta,13 että ketään kaksinnainutta miestä ei tule ottaa piispaksi tai seurakunnan papiksi, vaan sellainen, jolla oli yksi vaimo mutta ei useampia. Hän ei halunnut heille sellaista huonoa mainetta. Luojan oma kaikkivaltias järjestys vahvistaa tämän myös siinä, että useissa valtakunnissa syntyneistä koottujen tarkkojen luetteloiden mukaan molempia sukupuolia on lähes yhtä paljon, eikä myöskään ihmisen toiminta pysty tätä asiaa vähääkään muuttamaan. Tämän lisäksi tällainen liitto on naisille yhtä sopiva kuin toisellekin sukupuolelle. Tähän on vielä lisättävä se kauhea kateus, erimielisyys ja riita, jonka kaikkien aikojen esimerkit osoittavat moniavioisissa talouksissa vallitsevan. Ja kuinka tahansa vedotaankin Raamatun moniin esimerkkeihin miehistä, joita kiitetään jumalaapelkääviksi ja joilla silti oli useampia vaimoja, niin siitä ei seuraa mitään muuta kuin että tällainen pahe on ollut sangen yleinen, ja että se oli pesiytynyt myös uskovien keskuuteen, mutta tästä syystä sitä ei voi milloinkaan hyväksyä. d) Tämä yhtyminen ei saa tapahtua kenenkään toisen puolison kanssa. Älä makaa toisen miehen vaimon kanssa, ettet tulisi saastaiseksi 3. Moos. 18:20. Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava14 3. Moos. 20:10. e) Se ei saa tapahtua järjettömien eläinten kanssa. Sellainen on kauhistuttavaa iljetystä, josta sanotaankin: Älä yhdy mihinkään eläimeen, ettet tulisi saastaiseksi. Älköön kukaan nainen paritelko eläimen kanssa, sillä se on kauhistus29 3. Moos. 18:23, ja toisessa kohdassa: Jokaista, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla 2. Moos. 22:18.30 f) Kukaan ei saa tyydyttää haluaan oman sukupuolensa kanssa, niin kuin sodomalaiset ja Benjaminin lapset Gibeassa tai apostoli Paavalin kuvaamat sokeat pakanat. Tästä iljettävyydestä Herra sanoo: Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa 3. Moos. 20:13, 1. Moos. 19:5, Tuom. 19:22, Room. 1:26–27. Ja lopuksi g) halua ei saa tyydyttää oman ruumiinsa kanssa. Apostoli Paavali puhuu velttiöistä31 1. Kor. 6:9. Näitä kaihdetaan tarkemmin käsittelemästä, ja kaikki ne ovat vaiettuja syntejä, joiden pitäisi kristikunnassa olla tuntemattomia ja joista ei pitäisi kuulla lainkaan, ja hän sanoo, etteivät sellaisten harjoittajat saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Siveyteen kuuluu, 4) että tässä yhtymisessä noudatetaan Jumalan ja esivallan siitä antamia määräyksiä, jollaisia ovat esimerkiksi 1) vanhempien suostumus, se ettei liiton solmimisessa ole viekoittelua, houkuttelua15 tai petosta, että se tapahtuu molempien vapaasta tahdosta, ilman vanhempien tai kenenkään muun pakkoa, että solmimisessa noudatetaan jonkinlaisia juhlamenoja, jotka korostavat siteen rikkomattomuutta, että mainitut puolisot hartaasti rukoilevat Jumalan siunausta ja että läsnäolijat osoittavat esirukouksensa ja onnentoivotuksensa heille. Ja lopuksi heidän on tässä liitossa oltava toisilleen uskolliset ja kestävät kuolemaan saakka. Tätä kaikkea voitaisiin selvittää monien Pyhän kirjan todistusten ja esimerkkien avulla, mutta koska aika ei siihen riitä, esitän vain kalleimman Lunastajamme sanat tämän liiton purkamattomuudesta, muutoin kuin kuoleman kautta: Joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.32 Matt. 19:9.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 5
Seuraava jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 7
Henkilöt: Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: