Edellinen jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 6
Seuraava jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 8
§ 7
Kun näitä määräyksiä täten tulee noudattaa, vaaditaan kummaltakin sukupuolelta oikean siveellisyyden saavuttamiseksi myös pidättyväisyyttä, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole suostu minkäänlaiseen kanssakäymiseen toisen sukupuolen kanssa muutoin kuin tässä edellä esitettyjen pääsääntöjen mukaisesti. Sitä tarvitaan avioliiton ulkopuolella niin kauan kuin he eivät ole löytäneet sitä, joka haluaa laillisessa järjestyksessä solmia avioliiton heidän kanssaan, ja se on täyttynyt. Se on yhtä lailla tarpeen myös avioliitossa, joko silloin kuin puolisot ovat pitemmän tai lyhemmän aikaa erillään toisistaan, tai erilaisista muista syistä. Jos tätä pidättyväisyyttä ei noudateta, niin siveellisyyden side on rikottu ja harjoitettu huoruuden syntiä. Harvat tätä kiistävätkään silloin kun kyse on avioliitossa olevista. Mutta naimattomien harjoittamaa siveettömyyttä sen sijaan ei meidän aikanamme pidetä kovin pahana tai merkittävänä, monet rohkenevat pitää sitä jopa täysin viattomana. Siksi minun täytyy vielä viipyä tässä ja osoittaa myös tämän kaltaisen siveettömyyden kauhistuttavuus. Mutta jotten tänään rasittaisi kuulijoitani liian paljolla, todistan sen vain aivan lyhyesti. Todisteet saamme tässä osin ilmestyksestä, osin myös järjestä. Tämä Herran pyhän lain kuudes käsky on varsin yleinen, koska se kuuluu: Älä tee huorin. Tässä ei siten ole nähtävissä mitään poikkeusta, ja sen täytyy siksi sisältää kaikkinainen siveettömyys, on kyse sitten salavuoteudesta, yksinkertaisesta tai kaksinkertaisesta huorinteosta1 tai muista iljetyksistä. Yritys rajata käskyä ei siten ole mitään muuta kuin omien pahojen halujen ohjaamana tehtyä Herran lain lihallista vääristelyä, varsinkin kun sellaista poikkeusta ei löydy mistään koko Pyhästä kirjasta. Päinvastoin löydämme runsaasti todisteita siitä, että tällainen immenloukkaus on nimenomaisesti kielletty. Jos mies kohtaa koskemattoman tytön, jota ei ole kihlattu, ja pakottaa hänet makaamaan kanssaan ja jos heidät nähdään, miehen on maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Miehen tulee ottaa häpäisemänsä tyttö vaimokseen, eikä hän saa hylätä tätä koko elinaikanaan 5. Moos. 22:28–29. Näissä sanoissa puhutaan häpäisemisestä, mutta siihen liittyy myös ehdoton velvollisuus ottaa hänen puolisokseen, ja sen lisäksi on vielä maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Ja naimattomien välisestä lihallisesta kanssakäymisestä, joka ei johda avioliittoon, Herra sanoo vanhemmille: Älä saata tytärtäsi häpeään antamalla hänen ruveta portoksi, etteivät irstaat tavat leviäisi maassanne 3. Moos. 19:29. Ja edelleen Herra sanoo: Älköön yhtään huorintekijää olko Israelin poikien joukossa2 5. Moos. 23:17. Näin on myös tämänkaltainen siveettömyys kielletty sillä lisäyksellä, että sellainen täyttää maan iljettävillä huoruuden paheilla. Pyhä kirja tarjoaisi monia tällaista todisteita, mutta aika ei siihen riitä. Terve järkikin puhuu hyvin selvästi tästä asiasta, vaikka jopa kristikunnassakin suureen ääneen huudetaan sitä vastaan. Lapsethan ovat 1) välittömästi vanhempiensa huolenpidon alaisia. Näiden velvollisuus on siten hyveellisen kasvatuksen ja riittävän valvonnan avulla jättää tyttärensä aikoinaan koskemattomina näiden miehille. Miehet valinnassaan myös etsivät sellaista, jonka he uskovat olevan siveä ja koskematon, ja jolta he avioliitossa voivat odottaa uskollisuutta ja hyveellisyyttä. Niinpä vanhempien velvollisuus onkin heidän tyttäriensä onnen vuoksi pitää nämä sellaisina. Myös vanhempien oma kunnia vaatii, että he eivät neitsyen nimellä luovuta vävyilleen uskottomia ja kunniattomia porttoja. 2) Koska kunnia itse asiassa perustuu siihen, että ollaan todella sitä, miltä halutaan julkisesti näyttää, siis hyveellisiä ja tahrattomia, niin on selvää, että ne jotka luvattomasta tai sopimattomasta kanssakäymisestä huolimatta haluavat ulospäin näyttäytyä koskemattomina, samalla menettävät todellisen kunniansa ja syyllistyvät häpeälliseen uskottomuuteen toista sukupuolta kohtaan. 3) Yleinen kevytmielisyys vie kaikki kristillisen ja kunnollisen lastenkasvatuksen mahdollisuudet. En puhu siitä, että väestönlisäys on siveettömyyden vallitessa aina heikompaa ja selvästi vähäistä verrattuna siihen, mitä oikeassa avioliitossa luonnostaan tapahtuu. Haluan vain muistuttaa, miten miehet yleisen siveettömyyden vallitessa kieltäytyvät kaikesta huolenpidosta ja kaikista kustannuksista, ja mikä vielä pahempaa, isällisestä hellyydestä ja velvollisuuksistaan jälkeläisiään kohtaan, joista he joko eivät tiedä tai joita he eivät halua tunnustaa. Koko huolenpito jää tällöin heikommalle sukupuolelle, jolla yleensä ei ole sen paremmin kykyä kuin ymmärrystäkään kasvattaa lapsia, ja vielä vähemmän mitään todellista tahtoa sen lisäksi, mihin luonnollinen vietti ikään kuin pakottaa heidät. Oman selviytymisensä vuoksi he tekevät salassa ahkerasti työtä sen eteen, että saisivat pois tieltä nämä heidän kunniansa menettämisen todistuskappaleet, jotka tuottavat heille joka päivä moitetta ja ovat heidän vaivoinaan. Tässä on todellinen syy moniin lapsenmurhiin, jotka ovat tällaisen kevytmielisyyden luonnollinen seuraus ja jotka siis luonnollisesti väistämättä lisääntyvät sitä mukaa kuin siveettömyyden harjoittamista helpotetaan. Sillä mennään siinä kuinka pitkälle tahansa, niin asian luontoon perustuvat käsitykset uskollisuudesta ja kunniasta säilyvät silti arvossaan, ja uskottomuus on häpeä niin kauan kuin karkeiden paheiden barbaria ei hävitä kaikkea hyveellisyyden tunnetta koko yhteiskunnasta. Suuri osa sellaisista lapsista onkin siksi kadotettuja ruumiiltaan, mutta vielä enemmän sielultaan, ja äidit koettavat kaikin keinoin raivata tieltään nämä oman onnensa ja uusien halujen tyydyttämisen esteet. Eikö ihmisyyttä kauhistuta sellaisen siveettömyyden yhtä kauhistuttavat kuin väistämättömätkin seuraukset? Lisäksi 4) kun siveellisyyden rajat rikotaan avioliiton ulkopuolella, ensin yhden kanssa ja pian tilaisuuden tullen myös toisen kanssa, niin tämä lietsoo naimattomien sydämessä siveettömiä haluja, jotka näin päästetään valloilleen, ja silloin niitä on avioliiton solmimisen jälkeenkin vaikea kesyttää, vaan ne johtavat valitettavasti molemmin puolin iljettävään uskottomuuteen aviopuolisoiden välillä. Se taas rikkoo kaiken sovun myös heidän kodissaan, ja mikä vielä pahempaa, se tuhoaa myös kaiken kunnollisen ja kristillisen lastenkasvatuksen ja koko yhteiskunnan siihen perustuvan onnellisuuden. Ja lopuksi 5) sellaisessa irstaudessa syntyneet lapset jäävät vuosien mittaan useimmiten isättömiksi, ja jo meidän aikanamme usein myös äidittömiksi. He eivät tunne sukuaan eikä kukaan tunne heitä. He ovat ikää kuin hylkyjä erämaassa, vailla tukea ja turvaa. Ja jos he olisivatkin mitä hyveellisimpiä ja omantunnontarkimpia kristittyjä (vaikka miten he voisivat sellaisiksi tulla ja kuka huolehtisi oikein heidän kasvatuksestaan?), niin kun he aikanaan voivat liittyä toiseen sukupuoleen, he eivät voi olla mitenkään varmoja siitä, etteivät he syyllisty Jumalan ja ihmisten edessä iljettävään sukurutsaan oman isän, äidin, sisaren tai veljen kanssa, sillä he eivät tunne näitä eivätkä nämä tunne heitä. Näin maa saastuu iljettävällä ja kostoa huutavalla verivelalla. Arvioikaa itse, hyvät kuulijani, eikö sellaista omavaltaisuutta, joka tuottaa ihmiskunnalle näin hirvittäviä seurauksia ja joka on sekä järjen että ilmoituksen vastaista, tulee pitää kauhistuttavana huoruuden syntinä?
Edellinen jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 6
Seuraava jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 8
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: