Seitsemäs saarna käskyistä, § 14

§. 14.

Tillämpningen.

Af alt detta som nu således i enfaldighet är anfördt, kunna mina i Herranom Jesu älskade Åhörare se, huru alfvarligen Herren Gud sökt at befreda eller fridlysa den ära och trohet, som bör vara emellan människor af o52lika kön, så innom som utom ägtenskapet, til lättande af människliga sammanlefnaden, och at befordra vårt slägtes varaktiga lycksalighet; Men hvad och huru mycket därmed är uträttadt, at mota trolösheten, derom talar en beklagelig erfarenhet. Det otuktiga snack, de retande omgänges-sätt, det allmänna nöje i lättfärdigheter och lösaktiga Romaner, de många vitterligen framfödda oägta barn, och et hiskeligen tiltagande barnamord, och ändteligen de alt mer och mer sig ibland oss utbredande liderlighets smittor och sjukdomar, som rättnu syslosätta alla läkare, och detta oaktadt mer och mer utvidga sig, och göra många trolösa uslingar, förhindra vårt slägtes naturliga och ordenteliga fortplantning, och förstöra hela tilkommande slägter, detta alt, säger jag, visar nogsamt huru litet i denna vägen kunnat uträttas. Jag må icke säga: vore någon vördnad för Gud och Hans heliga bud, ock fruktan för Hans vrede och straff i tid och evighet, ty huru många fråga i vår tid efter sådant, så skulle ingalunda otukten så aldeles taga öfverhanden, som nu sker. Jag må allenast tala efter blotta förnuftet. Hade vår tids christne hälst en rätt naturlig eftertanka om sit eget och efterkommandes väl, så borde de53 fasa för en last, som förnedrar dem under många oförnuftiga djur, gör dem trolösa innom och utom ägtenskapet, uptänder en osläckelig lusta som förtär dem, förtär all trohet och lugn emellan Föräldrar och barn, och emellan ägta makar: undergräfver hela samfundslefnaden, som hufvudsakeligen är bygd på ära och tro, och måste således tillika med dem gå öfver ända. Men ack! huru kunna de vara sådane dårar? kyskhets fritänkaren svarar sjelf: det är ju naturens drift, hvem kan stå den emot? Jag svarar det är så, men hvarföre följer du icke den uti en naturlig ordning, och straxt utser dig en ägta maka? Han säger: Mina omständigheter tillåta det icke, min utkomst, min stat och mit anseende hindra mig; jag svarar: utse dig en trogen och arbetsam maka, så behöfver du icke med förlorade sonen förstöra din egendom på skökor; hvad olyckeliget byte, at för utvärtes omständigheter bortbyta din ära, förstöra dig sjelf och hela samhället? Men hvarföre besinna de icke sådant? nej mine älskade, det är med den otuktiga lika beskaffadt som med drinkaren. Han har lämnat sig åt vällusten och sina begär. Han må blifva fattig, sjuk och föraktad, och väl död på stället i sit fylleri, så kan han54 ej afstå derifrån, och så är det äfven med den otuktiga; han rusar fram i sina begärelsers yrsla som en dåre och kan intet hejda sig, om han ock förlorade alt.

§ 14

Sovellutus

Kaikesta tästä, minkä nyt olen yksinkertaisesti esittänyt, voivat rakkaat kuulijani Herrassa Jeesuksessa nähdä, kuinka tosissaan Herra Jumala on koettanut turvata ja rauhoittaa kunnian ja uskollisuuden, joiden tulee vallita eri52 sukupuolta olevien ihmisten kesken, niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin, ihmisten yhteiselämän helpottamiseksi ja sukumme kestävän onnen turvaamiseksi. Mutta siitä, mitä ja kuinka paljon tässä on saatu aikaan uskottomuuden estämiseksi, kokemus puhuu valitettavaa kieltä. Säädytön lörpötys, kiihottava seuraelämä, yleinen viehtymys kevytmielisyyteen ja siveettömiin romaaneihin, monet tietoisesti avioliiton ulkopuolella siitetyt lapset, hirvittävästi lisääntyvät lapsenmurhat ja lopulta meidän keskuudessamme yhä enemmän ja enemmän leviävät irstailun aiheuttamat tartunnat ja taudit, jotka juuri nyt työllistävät kaikkia lääkäreitä ja siitä huolimatta yhä vain leviävät ja tekevät niin monista uskottomista surkimuksia, estävät sukumme luonnollista ja oikean järjestyksen mukaista jatkumista ja tuhoavat koko tulevan suvun, kaikki tämä minun mielestäni osoittaa hyvin, miten vähän tässä suhteessa on saatu aikaan. En voi edes sanoa, että jos meillä olisi edes jonkinmoista kunnioitusta Jumalaa ja hänen pyhiä käskyjään kohtaan, ja pelkoa hänen ajassa ja ikuisuudessa toteutuvaa vihaansa ja rangaistustaan kohtaan, niin mikään nykyisenkaltainen siveettömyys ei milloinkaan pääsisi vallitsevaksi, sillä kuinka monia meidän aikanamme nämä kysymykset lainkaan edes huolestuttavat. Puhunkin yksinomaan järjen pohjalta. Jos meidän aikamme kristityillä olisi edes oikea luonnollinen harkintakyky oman ja jälkeläistensä hyvän suhteen, niin he53 kauhistuisivat pahetta, joka alentaa heidät monien järjettömien eläinten alapuolelle, tekee heidät uskottomiksi avioliitossa ja sen ulkopuolella, sytyttää sammumattoman himon, joka tuhoaa heidät, turmelee kaiken uskollisuuden ja rauhan niin aviopuolisoiden kuin vanhempien ja lastenkin väliltä ja raunioittaa koko yhteiskuntaelämän, koska se ensi sijassa rakentuu kunnian ja uskollisuuden varaan ja siksi myös kulkee näiden häviämisen myötä kohti loppuaan. Mutta voi! Miten he voivat olla niin hulluja! Siveellisyyden vapaa-ajattelija itse vastaa: sehän on luonnon vietti, kukapa sitä voi vastustaa? Minä vastaan, että sitähän se on, mutta miksi et seuraa sitä luonnollisessa järjestyksessä ja heti katso itsellesi aviopuolisoa? Hän sanoo: minun olosuhteeni eivät sitä salli, minun tuloni, palkkani ja asemani estävät sen. Minä vastaan: etsi itsellesi uskollinen ja ahkera puoliso, niin sinun ei tarvitse tuhlaajapojan tavoin tuhlata omaisuuttasi kevytkenkäisiin naisiin. Kuinka onneton vaihtokauppa onkaan se, jos ulkoisten seikkojen vuoksi annat pois kunniasi, tuhoat itsesi ja koko yhteiskunnan? Mutta miksi he eivät ajattele asiaa näin? Ei, rakkaat kuulijat, vaan siveettömän laita on samoin kuin juomarinkin, joka on antautunut halujensa ja nautintojensa varaan. Hänestä voi tulla köyhä, sairas ja halveksittu ja hän voi vaikka kuolla humalassa siihen paikkaan mutta hän54 ei voi luopua paheestaan. Samoin on siveettömän laita: hän ryntäilee hulluna halujensa houreissa eikä voi hillitä itseään, vaikka menettäisi kaiken.

Unfortunately this content isn't available in English