Edellinen jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 11
Seuraava jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 13
§ 12
Mutta aiemmin esitettyjen siveyden yleisten sääntöjen pohjaltas meidän tulee muistuttaa myös avioliitossa jo olevia heidän keskinäisistä velvollisuuksistaan. Ensimmäinen ja tärkein velvollisuus tässä säädyssä on keskinäinen uskollisuus, joka tarkoittaa sitä, että he antavat itsensä oman aviopuolisonsa rakkauden ja nautinnon kohteeksi, eivätkä jaa rakkauttaan kenenkään muun kanssa. Apostoli Paavali sanoo tämän selvästi: Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan 1. Kor. 7:3–4 ja sanoo, että kummallakaan ei ole valtaa omaan ruumiiseensa vaan että se on heidän puolisonsa vallassa. Ja juuri tästä syystä Herra Jumala sanoo ensimmäistä avioliittoa säädettäessä, että mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa 1. Moos. 2:24, ja vaimo samoin mieheensä, mikä tarkoittaa, ettei kumpikaan lähde puolisonsa luota, kumpikaan ei jaa sydäntään ja rakkauttaan kenenkään toisen kanssa, ja että he tulevat yhdeksi lihaksi. Tästä syystä myös apostoli Paavali kehottaa miehiä rakastamaan vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan Ef. 5:28–29, sillä eihän kukaan, hän sanoo, vihaa omaa ruumistaan. Tähän hän viittaa myös silloin, kun hän, kuten edellä esitimme, käskee että jokaista pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa 1. Tess. 4:4. Oikea siveellisyys perustuu pidättyväisyyteen niin kauan kuin he ovat naimattomia, heidän vapaaehtoiseen valintaansa ja siihen, että he joka päivä tarkoin pitävät sydämensä, silmänsä, puheensa ja seuranpitonsa erossa kaikesta, mikä on luvatonta, ja että joka päivä myös jättävät huomiotta puolisonsa pienemmät virheet, joista muutoin voisi pian syntyä kylmäkiskoisuutta.
Tästä ensimmäisestä ohjeesta seuraa luontevasti toinen: puolisoiden tulee ehkäistä minkäänlaisten itseensä kohdistuvien epäilysten syntyminen ja toisaalta olla epäilemättä puolisoaan, jollei uskottomuudesta ole kiistattomia todisteita. Pelkät perusteettomat epäilyt tuhoavat kaiken rauhan puolisoiden yhteiselämästä ja synnyttävät katkeruutta heidän välilleen. Siksi ei riitä, että on uskollinen ja siveellinen, vaan on myös vältettävä kaikkea sellaista, joka voisi antaa aihetta epäluuloon, kuten vierailuja, luottamuksellista keskustelua, ystävyyden vakuutuksia yms. Sillä meidän ei tule välttää vain sitä mikä on pahaa vaan myös sitä mikä näyttää pahalta1 1. Tess. 5:22, niin kuin Paavali myöskin tessalonikalaisiaan kehottaa. Ja toisinpäin, jos meidän omaan sydämeemme nousee epäilyksiä, ne tulee tukahduttaa heti alkuunsa, niin että ne eivät pääse kasvamaan ja juurtumaan, mikä kylmentää todellista luottamusta ja tuo katkeruutta yhteiselämään ja koko avioliittoon.
3) Aviopuolisoiden velvollisuus on myös pyrkiä oikeaan taloudellisuuteen, joka syntyy siitä, että ahkeralla työllä ja ponnistelulla hankitaan omaisuutta, tarkalla säästäväisyydellä ja kaikista tarpeettomista menoista tinkimällä säilytetään se, ja että viisaasti, yhteistuumin sekä varovasti annetaan siitä pois. Jos ei mitään hankita ja tuhlataan pois sekin, mitä on ennestään ollut, niin köyhyys on väistämättä pian edessä. Köyhyys tuo mukanaan napinaa, tyytymättömyyttä ja usein myös sovittamattoman katkeruuden ja erimielisyyden. Kuulkaamme siis kuinka viisain kaikista kuninkaista opetti poikaansa: Kuuntele poikani, ja viisastu, ohjaa ajatuksesi oikealle tielle. Älä eksy juomarien seuraan, karta lihapadan ääressä mässäileviä, sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unelias nuokkuu lopulta ryysyissä2 Sananl. 23:19–21. Mutta mikään ei voi olla luotettavampaa kuin kalliin Vapahtajamme Jeesuksen oma säästäväisyyden opetus opetuslapsilleen sen jälkeen kun hän oli ruokkinut viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla: Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan Joh. 6:12. Vaikka te tänään olette nähneet, hän haluaa sanoa, ihmeellisen todisteen Jumalan siunauksesta, niin ei teidän siksi pidä haaskata tähteitä, vaan oppikaa aina olemaan säästäväisiä. Voi! Mitähän meidän pitäisikään sanoa säästäväisyydestä omana aikanamme? Ihmisen halut ovat paisuneet melkeinpä rajattomiksi ja tarpeet ovat siksi niin moninaiset, etteivät niihin riitä perinnöt eivätkä omat ansiotulot, vaan ylellistä elämää seuraa petos ja lopulta köyhyys ja kurjuus.
4) Lopuksi minun tulee muistuttaa aviopuolisoja myös siitä heidän tärkeästä velvollisuudestaan, jota tosin jo neljättä käskyä selittäessäni pääosin käsittelin, että heidän on hyvin huolehdittava avioliittonsa ja rakkautensa taimista. Kun Herra Jumala toi Eevan Aadamin eteen, tämä ilahtui ja sanoi: Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani 1. Moos. 2:23. Niin voivat myös aviopuolisot sanoa joka kerran, kun he näkevät lapsiaan ja ovat näiden kanssa, mutta heidän täytyy kuitenkin mahdollisimman ahkerasti, kaikin mahdollisin varoin ja mahdollisimman viisaasti kasvattaa heitä Jumalan pelossa ja hyveessä. Sillä jos tämä laiminlyödään, niin voidaan varmasti sanoa, että sokeat vanhemmat, joiden rakkaudessa ei ole mukana järkeä, tosiasiassa usein vihaavat tai vahingoittavat lapsiaan.
Edellinen jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 11
Seuraava jakso: Seitsemäs saarna käskyistä, § 13
paikat:
Raamatunkohdat:
Aiheet: