Edellinen jakso: Kuudes saarna käskyistä, § 13
Seuraava jakso: Kuudes saarna käskyistä, § 15
§ 14
Sovellutus
Kaikesta tästä, mikä nyt jälleen on Herran pyhässä nimessä yksinkertaisesti sanottu, voivat rakkaat kuulijani Herrassa Jeesuksessa485 nähdä tämän käskyn laajuuden sekä siinä, mitä Herra tässä kieltää, että siinä, mitä hän käskee. Me emme saa kuitenkaan vain pikaisesti silmätä näitä kalliita velvollisuuksia ja jättää niitä sitten taas unholaan. Älkäämme tyytykö siihen, että tämä saarna on jotenkin viitoittanut ymmärrystämme oikeaan suuntaan tämän käskyn käsittämisessä, sillä jos se ei saa tunkeutua sydämeen asti, se ei hyödytä teitä lainkaan, vaan tilinteon päivänä se koventanee teidän rikkomuksistanne koituvaa tuomiota. Silloin te ette voi mitenkään sanoa puolustukseksenne, että te ette tienneet paremmin. Pysähtykäämme siis nyt tämän tarkastelumme lopuksi ja katsokaamme hämmästyneinä, kuinka suuren määrän pyhiä velvollisuuksia tämä käsky teille ja meille kaikille asettaa. Tiedän kyllä, että monet teistä ovat omassa elämässään selittäneet tämän käskyn yhtä helposti kuin kirjanoppineet, nimittäin, että siinä ei kielletä mitään muuta kuin lähimmäisemme tahallinen hengiltä ottaminen Matt. 5:21,43. Ja koska he eivät ole tehneet mitään sellaista, he voivat sanoa itsevanhurskaiden fariseusten tapaan: Jumala, minä kiitän sinua, etten ole mikään murhamies, rosvo1 Luuk. 18:11 tai mikään muu karkea pahantekijä. Mutta tutkailkaa nyt näitä teidän töillenne ja toimillenne tänään asetettuja velvollisuuksia,486 jotka eivät suinkaan kestä minkäänlaista tinkimistä, ja joiden tässä saarnassa näitte olevan täydellisesti, pilkulleen Jumalan pyhään sanaan perustuvia, ja joiden mukaan niin teidät kuin minutkin kerran tullaan tuomitsemaan. Miten te olette huomioineet nämä velvollisuudet itseänne kohtaan? Miten hellästi olette huolehtineet ruumiillisesta tai henkisestä elämästänne? Te vastaatte: kukapa ei huolehtisi ruumiillisesta elämästään? Sen puolestahan tehdään kaikki mitä voidaan. Mutta minä sanon päinvastoin: Moni meistä, Jumala armahtakoon, tuhoaa terveyttään ja lyhentää omaa elämäänsä. Erityisesti monien rikkaiden ja varakkaiden näkee kasvavan laiskuudessa ja elävän mukavuudessa. Lapsesta asti he hivelevät kitalakeaan herkuilla, millä he kerrassaan heikentävät ruumistaan, ja meillä on silmiemme edessä enemmän kuin yksi puhutteleva esimerkki siitä, miten jotkut uhraavat itsensä niin pitkälle suunnattomiin huoruuden himoihinsa, että heidän ruumiinsa ja henkensä turmeltuu tuomittavissa lihallisissa nautinnoissa. Juoppouden pahe on valitettavasti saanut ja saa yhä useammin yliotteen, ja aivan erityisesti viinan yletön käyttö, joka ei vain tee monista järjettömiä ja hulluja ja vie juopottelijoilta kaikki varat, jopa vaatteetkin heidän päältään, vaan se myös kuluttaa487 ja heikentää ruumista ja sen elimiä niin, että he joko menehtyvät äkilliseen kohtaukseen tai sitten hitaasti heikkenevät juoppoudesta seuraavan pöhötyksen ja muiden piinallisten vaivojen seurauksena. Tai sitten heidän täytyy elää heikkoa ja säälittävää elämää, itselleen ja muille vaivaksi, ja kaiken tämän kautta he heikentävät kokonaisia tulevia sukupolvia, joita tällaiset surkimukset tulevat tuottaneeksi. Mitähän sellaiset vastaavat, kun Herran ääni huutaa heidän omassatunnossaan: Älä tapa, ja omantunnon täytyy tunnustaa tuhansia rikkomuksia kaikessa tällaisessa, ja kun he samalla ajattelevat harmikseen, kuinka he ovat kiirehtineet tuhoaan? Te siivot ja nuhteettomat kuulijoistani, älkää enää seiskö ja ihmetelkö näitä surkimuksia, tai kuten tietyssä mielessä rohkenemme sanoa, itsetuhoisia uhkaavaa onnettomuutta, vaan tulkaa itse esiin ja tehkää tänä päivänä tiliä siinä, millaista komentoa tai taloutta olette pitäneet oman ruumiinne kanssa. Mutta joku teistä sanoo: minä olen kyllä varovainen sen kanssa ja tuskin uskaltaudun ulos ovesta, jotten vaarantaisi terveyttäni. Toinen taas sanoo: minä en ole suinkaan jäänyt laiskana nautiskelemaan vaan olen koettanut olla työteliäs ja ahkera. Hyvä niin, kuulijani, mutta ensimmäinen on liiallisen varovaisuutensa vuoksi voinut jäädä liian heiveröiseksi488 ja araksi, toinen taas on runnonut ja heikentänyt ruumiinjäseniään liian kovalla työllä. Kukapa siis olisi kyllin varovainen ja kaikin puolin oikealla tavalla huolehtisi ruumiistaan? On siis kohtuullista ottaa vastuu päälleen, tunnustaa virheensä ja pyytää nöyrästi anteeksiantoa, Jeesuksen tähden.
Näin huonosti ovat siis tilimme Jumalan edessä tämän käskyn kohdalla ruumiimme suhteen, mutta vastatkaa minulle myös siitä, miten te, hyvät kuulijani, olette huolehtineet sielustanne? Pitkä, vaikkei mitenkään ilahduttava kokemus on riittävästi vakuuttanut minut siitä, että aivan liian harva kykenee jotenkin selkeästi vastaamaan tähän kysymykseen. Suurimmalla osalla ei ole pienintäkään käsitystä omasta sielustaan huolehtimisesta ja ne, jotka haluavat selviytyä asiasta ovelimmin, myöntävät että täytyyhän ihmisen hankkia auttavat tiedot kristinopista ja elää kunnollisesti, mutta he ajattelevat itsestään niin kuin lainoppinut nuorukainen, jota Vapahtaja muistutti muiden muassa tämän viidennen käskyn pitämisestä ja joka sanoi: Kaikkia niitä olen noudattanut, mitä vielä puuttuu? Matt. 19:20. Mutta onko heidän sielunsa elänyt Jumalassa tai ei, jatkuuko tämä elämä tai milloin ja miten se on menetetty, millä keinoilla tätä elämää tulee hoivata, voimistaa489 ja kasvattaa ja ovatko he näitä keinoja käyttäneet vai eivät, näihin kysymyksiin ei meidän kristikunnassamme voi juurikaan odottaa vastauksia. Tästä voidaan selkeästi päätellä, miten vähän suurin osa ihmisistä on huolehtinut sielunsa yhteydestä Jumalan kanssa ja miten ankara vastuu heillä on edessään siitä, että he sokeudessaan ja varmuudessaan ovat turmelleet ikuisen hyvänsä. Kavahtakaa siis, oi kuulijani, ja alkakaa huolestuneina ja pelokkaina kysellä: voi! Mitä minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?2 Matt. 19:16. Ja noudattakaa sitten kerrankin Herran nimessä teidän kalliin Vapahtajanne siunattua neuvoa: Kilvoitelkaa siitä, että voitte, vilpittömässä katumuksessa, elävässä uskossa ja teidän armahtajaanne Jeesusta lämpimästi rakastaen tulla hänen yhteyteensä ja päästä sisään ahtaasta ovesta3 Luuk. 13:24.
§. 14.
Tillämpningen.
Af detta, som nu åter i Herrans heliga Namn i enfaldighet sagt är, kunna mina i Herranom Jesu älskade åhörare485inse vidden af detta budet, så väl i anseende til det hvad Herren här förbjuder såsom ock, hvad Han befaller; men lät oss icke öfverfara dessa dyra plikter med en hast, och återlemna dem åt glömskan tilbaka: lät oss icke åtnöjas därmed, at genom denna predikan hafva gjordt oss i vårt förstånd en någorlunda noga utstakning på rätta begrepet af detta bud; ty får den icke tränga sig ända til hjertat, gagnar den Eder alsintet, utan torde på räkenskapsdagen öka svårigheten af en dom, för Eder förbrytelse, då I ej en gång kunnen förebära til Eder enskyllan,4 at I icke vetat bättre; utan stanner nu här vid slutet af vår Betraktelse, och ser med häpenhet tilbaka, på den mängd af heliga plikter, som i detta budet Eder och oss allom förelägges. Jag vet vist at mången af Eder i sit lefverne gjordt en lika lätt förklaring öfver detta budet, som de skriftlärda, nämligen, at därmed ingen ting annat förbjudes, än at upsåteligen afhända sin nästa lifvet, Matth. 5:21,43. och därföre, emedan de sådant icke gjordt, säga med den egenrättfärdige Phariseen: Jag tackar tig Gud, at jag icke är någon mördare, röfvare, Luc. 18:11. eller någon annan grof missgärningsman. Men spegler Eder nu i dessa Eder i dag föreskrefne plikter,486 i görande och låtande, som ingalunda tåla den minsta afprutning, och dem I under sjelfva predikan funnit vara i Guds heliga ord fullkomligen och til pricka grundade, och efter hvilka både I och jag en gång skola blifva dömde. Huru hafven I dock i akttagit dessa plikter emot Eder sjelfva: Huru ömt vårdat det lekamliga eller andeliga lifvet? I svaren mig: hvem är då icke angelägen om sit lekamliga lif? Man gör ju til dess förvarande alt hvad man kan. Men jag säger tvärt om: Gud nåde oss så vist, som mången ibland oss förstör sin hälsa och förkortar sit lif. Man finner i synnerhet många af rikare och förmögnare växa up i lättja och lefva i maklighet, och ifrån barndomen smickra sin gom med kräsligheter,5 hvarigenom de aldeles försvaga sin kropp, och vi hafve talande bevis mera än et för ögonen derpå, huru somlige upoffra sig så långt åt sina omätteliga hordomsbegär, at deras kropp och lif förtäras i en högst fördömmelig köttslig vällust. Fylleris lasten hafver beklageligen tagit, och tager alt mer och mer öfverhanden, och i synnerhet bränvinets omåtteliga förtärande, som, utom det, at det gör många vettlösa och ursinniga, och utsuger all drinkarenas förmögenhet, til och med kläderna af deras kropp, förtär487 och försvagar äfven kroppen och inälfvorna på dem, at de antingen bortryckas hastigt genom slag, eller långsamt förtäras genom däraf upkommande vattusot6 och andra tärande plågor, eller ock måste draga fram et svagt och ömkeligit lif, sig sjelf och androm til en plåga, och genom alt sådant försvaga hela tilkommande släkter, som framfödas af så vekliga uslingar. Hvad må dock sådana svara, då Herrans röst ropar i deras samveten: Tu skalt icke dräpa, och samvetet måste ärkänna tusendetals förbrytelser i alt sådant, och tillika föreställa sig med grämelse, huru man fortskyndat på sin undergång? I ärbare och sedige, af mina åhörare, står icke längre och med förundran betrakter dessa uslingars, eller som vi i vist afseende torde våga at säga, sjelfspillingars öfverhängande olycka; utan kommer sjelfve fram och görer i dag räkenskap för Edert fögderi eller hushållning med Eder kropp. Men den ena af Eder säger: jag hafver vist budit til at vara aktsam om den, och knapt vågat mig utom dören, för at icke störa min hälsa; den andra: jag hafver ingalunda lemnat mig til lättja och vällusten, utan sökt at vara flitig och arbetsam. Rätt så: mine åhörare, men den ena hafver kunnat genom för mycket kink7 blifva klen488 och ömtålig, och den andra af för svårt arbete förkråssad och försvagad til sina lemmar. Hvem kan då vara nog försiktig och på alla sidor varsam om sin kropp? Vi må därföre billigt taga skulden uppå oss, bekänna våra fel och bedja innerligen om förlåtelse, för Jesu skull.
Så illa står nu vår räkning hos Gud efter detta budet, i anseende til vår kropp; men svaren mig nu äfven, huru I hafven, mine åhörare, förvarat Eder själ? En långlig, fast föga hugnande förfarenhet har nog öfvertygat mig därom, at alt för få kunna lemna mig något tydeligit svar på denna fråga. Största delen veta icke göra sig det aldra minsta begrep om vårdandet af sin själ, och de som änteligen vilja passera för slugast medgifva, at man bör förskaffa sig en försvarlig Christendoms-kunskap, och föra en dygdig vandel, med den tankan om sig sjelf, som den lagkloka ynglingen hade, då Frälsaren hänviste honom bland andra äfven på detta femte budets hållande, och säga: Alt thetta hafver jag hållit ifrån min ungdom; hvad fattas mig ännu? Matth. 19:20. Men om deras själ fått lif i Gudi eller ej, om det lifvet än är i behåll, när eller hvarigenom det är förlorat, genom hvad medel detta lifvet bör vårdas, uppehållas489 och tilväxa; och om de nyttjat dem eller icke, därom har man i vår Christenhet föga at vänta något svar: hvaraf nog tydeligen kan inhämtas, huru litet största delen vårdat sin själs förening med sin Gud, och hvad svårt ansvar de en gång hafva at vänta, för det de i sin blindhet och säkerhet förspilt sit eviga väl. Häpnen dock härvid mine åhörare, och begynner med bekymmer och räddhåga at fråga: ack! Hvad skal jag göra at jag må få evinnerligit lif? Matth. 19:16. och åtlyder en gång i Herrans namn Eder dyra Frälsares välsignade råd: Vinlägger Eder therom, at I kunnen, genom upriktig syndaånger, en lefvande tro och en brinnande kärlek til Eder Förbarmare Jesus, blifva med Honom förenade, och ingå igenom then trånga porten. Luc. 13:24.
§ 14
Sovellutus
Kaikesta tästä, mikä nyt jälleen on Herran pyhässä nimessä yksinkertaisesti sanottu, voivat rakkaat kuulijani Herrassa Jeesuksessa485 nähdä tämän käskyn laajuuden sekä siinä, mitä Herra tässä kieltää, että siinä, mitä hän käskee. Me emme saa kuitenkaan vain pikaisesti silmätä näitä kalliita velvollisuuksia ja jättää niitä sitten taas unholaan. Älkäämme tyytykö siihen, että tämä saarna on jotenkin viitoittanut ymmärrystämme oikeaan suuntaan tämän käskyn käsittämisessä, sillä jos se ei saa tunkeutua sydämeen asti, se ei hyödytä teitä lainkaan, vaan tilinteon päivänä se koventanee teidän rikkomuksistanne koituvaa tuomiota. Silloin te ette voi mitenkään sanoa puolustukseksenne, että te ette tienneet paremmin. Pysähtykäämme siis nyt tämän tarkastelumme lopuksi ja katsokaamme hämmästyneinä, kuinka suuren määrän pyhiä velvollisuuksia tämä käsky teille ja meille kaikille asettaa. Tiedän kyllä, että monet teistä ovat omassa elämässään selittäneet tämän käskyn yhtä helposti kuin kirjanoppineet, nimittäin, että siinä ei kielletä mitään muuta kuin lähimmäisemme tahallinen hengiltä ottaminen Matt. 5:21,43. Ja koska he eivät ole tehneet mitään sellaista, he voivat sanoa itsevanhurskaiden fariseusten tapaan: Jumala, minä kiitän sinua, etten ole mikään murhamies, rosvo8 Luuk. 18:11 tai mikään muu karkea pahantekijä. Mutta tutkailkaa nyt näitä teidän töillenne ja toimillenne tänään asetettuja velvollisuuksia,486 jotka eivät suinkaan kestä minkäänlaista tinkimistä, ja joiden tässä saarnassa näitte olevan täydellisesti, pilkulleen Jumalan pyhään sanaan perustuvia, ja joiden mukaan niin teidät kuin minutkin kerran tullaan tuomitsemaan. Miten te olette huomioineet nämä velvollisuudet itseänne kohtaan? Miten hellästi olette huolehtineet ruumiillisesta tai henkisestä elämästänne? Te vastaatte: kukapa ei huolehtisi ruumiillisesta elämästään? Sen puolestahan tehdään kaikki mitä voidaan. Mutta minä sanon päinvastoin: Moni meistä, Jumala armahtakoon, tuhoaa terveyttään ja lyhentää omaa elämäänsä. Erityisesti monien rikkaiden ja varakkaiden näkee kasvavan laiskuudessa ja elävän mukavuudessa. Lapsesta asti he hivelevät kitalakeaan herkuilla, millä he kerrassaan heikentävät ruumistaan, ja meillä on silmiemme edessä enemmän kuin yksi puhutteleva esimerkki siitä, miten jotkut uhraavat itsensä niin pitkälle suunnattomiin huoruuden himoihinsa, että heidän ruumiinsa ja henkensä turmeltuu tuomittavissa lihallisissa nautinnoissa. Juoppouden pahe on valitettavasti saanut ja saa yhä useammin yliotteen, ja aivan erityisesti viinan yletön käyttö, joka ei vain tee monista järjettömiä ja hulluja ja vie juopottelijoilta kaikki varat, jopa vaatteetkin heidän päältään, vaan se myös kuluttaa487 ja heikentää ruumista ja sen elimiä niin, että he joko menehtyvät äkilliseen kohtaukseen tai sitten hitaasti heikkenevät juoppoudesta seuraavan pöhötyksen ja muiden piinallisten vaivojen seurauksena. Tai sitten heidän täytyy elää heikkoa ja säälittävää elämää, itselleen ja muille vaivaksi, ja kaiken tämän kautta he heikentävät kokonaisia tulevia sukupolvia, joita tällaiset surkimukset tulevat tuottaneeksi. Mitähän sellaiset vastaavat, kun Herran ääni huutaa heidän omassatunnossaan: Älä tapa, ja omantunnon täytyy tunnustaa tuhansia rikkomuksia kaikessa tällaisessa, ja kun he samalla ajattelevat harmikseen, kuinka he ovat kiirehtineet tuhoaan? Te siivot ja nuhteettomat kuulijoistani, älkää enää seiskö ja ihmetelkö näitä surkimuksia, tai kuten tietyssä mielessä rohkenemme sanoa, itsetuhoisia uhkaavaa onnettomuutta, vaan tulkaa itse esiin ja tehkää tänä päivänä tiliä siinä, millaista komentoa tai taloutta olette pitäneet oman ruumiinne kanssa. Mutta joku teistä sanoo: minä olen kyllä varovainen sen kanssa ja tuskin uskaltaudun ulos ovesta, jotten vaarantaisi terveyttäni. Toinen taas sanoo: minä en ole suinkaan jäänyt laiskana nautiskelemaan vaan olen koettanut olla työteliäs ja ahkera. Hyvä niin, kuulijani, mutta ensimmäinen on liiallisen varovaisuutensa vuoksi voinut jäädä liian heiveröiseksi488 ja araksi, toinen taas on runnonut ja heikentänyt ruumiinjäseniään liian kovalla työllä. Kukapa siis olisi kyllin varovainen ja kaikin puolin oikealla tavalla huolehtisi ruumiistaan? On siis kohtuullista ottaa vastuu päälleen, tunnustaa virheensä ja pyytää nöyrästi anteeksiantoa, Jeesuksen tähden.
Näin huonosti ovat siis tilimme Jumalan edessä tämän käskyn kohdalla ruumiimme suhteen, mutta vastatkaa minulle myös siitä, miten te, hyvät kuulijani, olette huolehtineet sielustanne? Pitkä, vaikkei mitenkään ilahduttava kokemus on riittävästi vakuuttanut minut siitä, että aivan liian harva kykenee jotenkin selkeästi vastaamaan tähän kysymykseen. Suurimmalla osalla ei ole pienintäkään käsitystä omasta sielustaan huolehtimisesta ja ne, jotka haluavat selviytyä asiasta ovelimmin, myöntävät että täytyyhän ihmisen hankkia auttavat tiedot kristinopista ja elää kunnollisesti, mutta he ajattelevat itsestään niin kuin lainoppinut nuorukainen, jota Vapahtaja muistutti muiden muassa tämän viidennen käskyn pitämisestä ja joka sanoi: Kaikkia niitä olen noudattanut, mitä vielä puuttuu? Matt. 19:20. Mutta onko heidän sielunsa elänyt Jumalassa tai ei, jatkuuko tämä elämä tai milloin ja miten se on menetetty, millä keinoilla tätä elämää tulee hoivata, voimistaa489 ja kasvattaa ja ovatko he näitä keinoja käyttäneet vai eivät, näihin kysymyksiin ei meidän kristikunnassamme voi juurikaan odottaa vastauksia. Tästä voidaan selkeästi päätellä, miten vähän suurin osa ihmisistä on huolehtinut sielunsa yhteydestä Jumalan kanssa ja miten ankara vastuu heillä on edessään siitä, että he sokeudessaan ja varmuudessaan ovat turmelleet ikuisen hyvänsä. Kavahtakaa siis, oi kuulijani, ja alkakaa huolestuneina ja pelokkaina kysellä: voi! Mitä minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?9 Matt. 19:16. Ja noudattakaa sitten kerrankin Herran nimessä teidän kalliin Vapahtajanne siunattua neuvoa: Kilvoitelkaa siitä, että voitte, vilpittömässä katumuksessa, elävässä uskossa ja teidän armahtajaanne Jeesusta lämpimästi rakastaen tulla hänen yhteyteensä ja päästä sisään ahtaasta ovesta10 Luuk. 13:24.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 14.
Tillämpningen.
Af detta, som nu åter i Herrans heliga Namn i enfaldighet sagt är, kunna mina i Herranom Jesu älskade åhörare485inse vidden af detta budet, så väl i anseende til det hvad Herren här förbjuder såsom ock, hvad Han befaller; men lät oss icke öfverfara dessa dyra plikter med en hast, och återlemna dem åt glömskan tilbaka: lät oss icke åtnöjas därmed, at genom denna predikan hafva gjordt oss i vårt förstånd en någorlunda noga utstakning på rätta begrepet af detta bud; ty får den icke tränga sig ända til hjertat, gagnar den Eder alsintet, utan torde på räkenskapsdagen öka svårigheten af en dom, för Eder förbrytelse, då I ej en gång kunnen förebära til Eder enskyllan,11 at I icke vetat bättre; utan stanner nu här vid slutet af vår Betraktelse, och ser med häpenhet tilbaka, på den mängd af heliga plikter, som i detta budet Eder och oss allom förelägges. Jag vet vist at mången af Eder i sit lefverne gjordt en lika lätt förklaring öfver detta budet, som de skriftlärda, nämligen, at därmed ingen ting annat förbjudes, än at upsåteligen afhända sin nästa lifvet, Matth. 5:21,43. och därföre, emedan de sådant icke gjordt, säga med den egenrättfärdige Phariseen: Jag tackar tig Gud, at jag icke är någon mördare, röfvare, Luc. 18:11. eller någon annan grof missgärningsman. Men spegler Eder nu i dessa Eder i dag föreskrefne plikter,486 i görande och låtande, som ingalunda tåla den minsta afprutning, och dem I under sjelfva predikan funnit vara i Guds heliga ord fullkomligen och til pricka grundade, och efter hvilka både I och jag en gång skola blifva dömde. Huru hafven I dock i akttagit dessa plikter emot Eder sjelfva: Huru ömt vårdat det lekamliga eller andeliga lifvet? I svaren mig: hvem är då icke angelägen om sit lekamliga lif? Man gör ju til dess förvarande alt hvad man kan. Men jag säger tvärt om: Gud nåde oss så vist, som mången ibland oss förstör sin hälsa och förkortar sit lif. Man finner i synnerhet många af rikare och förmögnare växa up i lättja och lefva i maklighet, och ifrån barndomen smickra sin gom med kräsligheter,12 hvarigenom de aldeles försvaga sin kropp, och vi hafve talande bevis mera än et för ögonen derpå, huru somlige upoffra sig så långt åt sina omätteliga hordomsbegär, at deras kropp och lif förtäras i en högst fördömmelig köttslig vällust. Fylleris lasten hafver beklageligen tagit, och tager alt mer och mer öfverhanden, och i synnerhet bränvinets omåtteliga förtärande, som, utom det, at det gör många vettlösa och ursinniga, och utsuger all drinkarenas förmögenhet, til och med kläderna af deras kropp, förtär487 och försvagar äfven kroppen och inälfvorna på dem, at de antingen bortryckas hastigt genom slag, eller långsamt förtäras genom däraf upkommande vattusot13 och andra tärande plågor, eller ock måste draga fram et svagt och ömkeligit lif, sig sjelf och androm til en plåga, och genom alt sådant försvaga hela tilkommande släkter, som framfödas af så vekliga uslingar. Hvad må dock sådana svara, då Herrans röst ropar i deras samveten: Tu skalt icke dräpa, och samvetet måste ärkänna tusendetals förbrytelser i alt sådant, och tillika föreställa sig med grämelse, huru man fortskyndat på sin undergång? I ärbare och sedige, af mina åhörare, står icke längre och med förundran betrakter dessa uslingars, eller som vi i vist afseende torde våga at säga, sjelfspillingars öfverhängande olycka; utan kommer sjelfve fram och görer i dag räkenskap för Edert fögderi eller hushållning med Eder kropp. Men den ena af Eder säger: jag hafver vist budit til at vara aktsam om den, och knapt vågat mig utom dören, för at icke störa min hälsa; den andra: jag hafver ingalunda lemnat mig til lättja och vällusten, utan sökt at vara flitig och arbetsam. Rätt så: mine åhörare, men den ena hafver kunnat genom för mycket kink14 blifva klen488 och ömtålig, och den andra af för svårt arbete förkråssad och försvagad til sina lemmar. Hvem kan då vara nog försiktig och på alla sidor varsam om sin kropp? Vi må därföre billigt taga skulden uppå oss, bekänna våra fel och bedja innerligen om förlåtelse, för Jesu skull.
Så illa står nu vår räkning hos Gud efter detta budet, i anseende til vår kropp; men svaren mig nu äfven, huru I hafven, mine åhörare, förvarat Eder själ? En långlig, fast föga hugnande förfarenhet har nog öfvertygat mig därom, at alt för få kunna lemna mig något tydeligit svar på denna fråga. Största delen veta icke göra sig det aldra minsta begrep om vårdandet af sin själ, och de som änteligen vilja passera för slugast medgifva, at man bör förskaffa sig en försvarlig Christendoms-kunskap, och föra en dygdig vandel, med den tankan om sig sjelf, som den lagkloka ynglingen hade, då Frälsaren hänviste honom bland andra äfven på detta femte budets hållande, och säga: Alt thetta hafver jag hållit ifrån min ungdom; hvad fattas mig ännu? Matth. 19:20. Men om deras själ fått lif i Gudi eller ej, om det lifvet än är i behåll, när eller hvarigenom det är förlorat, genom hvad medel detta lifvet bör vårdas, uppehållas489 och tilväxa; och om de nyttjat dem eller icke, därom har man i vår Christenhet föga at vänta något svar: hvaraf nog tydeligen kan inhämtas, huru litet största delen vårdat sin själs förening med sin Gud, och hvad svårt ansvar de en gång hafva at vänta, för det de i sin blindhet och säkerhet förspilt sit eviga väl. Häpnen dock härvid mine åhörare, och begynner med bekymmer och räddhåga at fråga: ack! Hvad skal jag göra at jag må få evinnerligit lif? Matth. 19:16. och åtlyder en gång i Herrans namn Eder dyra Frälsares välsignade råd: Vinlägger Eder therom, at I kunnen, genom upriktig syndaånger, en lefvande tro och en brinnande kärlek til Eder Förbarmare Jesus, blifva med Honom förenade, och ingå igenom then trånga porten. Luc. 13:24.
§ 14
Sovellutus
Kaikesta tästä, mikä nyt jälleen on Herran pyhässä nimessä yksinkertaisesti sanottu, voivat rakkaat kuulijani Herrassa Jeesuksessa485 nähdä tämän käskyn laajuuden sekä siinä, mitä Herra tässä kieltää, että siinä, mitä hän käskee. Me emme saa kuitenkaan vain pikaisesti silmätä näitä kalliita velvollisuuksia ja jättää niitä sitten taas unholaan. Älkäämme tyytykö siihen, että tämä saarna on jotenkin viitoittanut ymmärrystämme oikeaan suuntaan tämän käskyn käsittämisessä, sillä jos se ei saa tunkeutua sydämeen asti, se ei hyödytä teitä lainkaan, vaan tilinteon päivänä se koventanee teidän rikkomuksistanne koituvaa tuomiota. Silloin te ette voi mitenkään sanoa puolustukseksenne, että te ette tienneet paremmin. Pysähtykäämme siis nyt tämän tarkastelumme lopuksi ja katsokaamme hämmästyneinä, kuinka suuren määrän pyhiä velvollisuuksia tämä käsky teille ja meille kaikille asettaa. Tiedän kyllä, että monet teistä ovat omassa elämässään selittäneet tämän käskyn yhtä helposti kuin kirjanoppineet, nimittäin, että siinä ei kielletä mitään muuta kuin lähimmäisemme tahallinen hengiltä ottaminen Matt. 5:21,43. Ja koska he eivät ole tehneet mitään sellaista, he voivat sanoa itsevanhurskaiden fariseusten tapaan: Jumala, minä kiitän sinua, etten ole mikään murhamies, rosvo15 Luuk. 18:11 tai mikään muu karkea pahantekijä. Mutta tutkailkaa nyt näitä teidän töillenne ja toimillenne tänään asetettuja velvollisuuksia,486 jotka eivät suinkaan kestä minkäänlaista tinkimistä, ja joiden tässä saarnassa näitte olevan täydellisesti, pilkulleen Jumalan pyhään sanaan perustuvia, ja joiden mukaan niin teidät kuin minutkin kerran tullaan tuomitsemaan. Miten te olette huomioineet nämä velvollisuudet itseänne kohtaan? Miten hellästi olette huolehtineet ruumiillisesta tai henkisestä elämästänne? Te vastaatte: kukapa ei huolehtisi ruumiillisesta elämästään? Sen puolestahan tehdään kaikki mitä voidaan. Mutta minä sanon päinvastoin: Moni meistä, Jumala armahtakoon, tuhoaa terveyttään ja lyhentää omaa elämäänsä. Erityisesti monien rikkaiden ja varakkaiden näkee kasvavan laiskuudessa ja elävän mukavuudessa. Lapsesta asti he hivelevät kitalakeaan herkuilla, millä he kerrassaan heikentävät ruumistaan, ja meillä on silmiemme edessä enemmän kuin yksi puhutteleva esimerkki siitä, miten jotkut uhraavat itsensä niin pitkälle suunnattomiin huoruuden himoihinsa, että heidän ruumiinsa ja henkensä turmeltuu tuomittavissa lihallisissa nautinnoissa. Juoppouden pahe on valitettavasti saanut ja saa yhä useammin yliotteen, ja aivan erityisesti viinan yletön käyttö, joka ei vain tee monista järjettömiä ja hulluja ja vie juopottelijoilta kaikki varat, jopa vaatteetkin heidän päältään, vaan se myös kuluttaa487 ja heikentää ruumista ja sen elimiä niin, että he joko menehtyvät äkilliseen kohtaukseen tai sitten hitaasti heikkenevät juoppoudesta seuraavan pöhötyksen ja muiden piinallisten vaivojen seurauksena. Tai sitten heidän täytyy elää heikkoa ja säälittävää elämää, itselleen ja muille vaivaksi, ja kaiken tämän kautta he heikentävät kokonaisia tulevia sukupolvia, joita tällaiset surkimukset tulevat tuottaneeksi. Mitähän sellaiset vastaavat, kun Herran ääni huutaa heidän omassatunnossaan: Älä tapa, ja omantunnon täytyy tunnustaa tuhansia rikkomuksia kaikessa tällaisessa, ja kun he samalla ajattelevat harmikseen, kuinka he ovat kiirehtineet tuhoaan? Te siivot ja nuhteettomat kuulijoistani, älkää enää seiskö ja ihmetelkö näitä surkimuksia, tai kuten tietyssä mielessä rohkenemme sanoa, itsetuhoisia uhkaavaa onnettomuutta, vaan tulkaa itse esiin ja tehkää tänä päivänä tiliä siinä, millaista komentoa tai taloutta olette pitäneet oman ruumiinne kanssa. Mutta joku teistä sanoo: minä olen kyllä varovainen sen kanssa ja tuskin uskaltaudun ulos ovesta, jotten vaarantaisi terveyttäni. Toinen taas sanoo: minä en ole suinkaan jäänyt laiskana nautiskelemaan vaan olen koettanut olla työteliäs ja ahkera. Hyvä niin, kuulijani, mutta ensimmäinen on liiallisen varovaisuutensa vuoksi voinut jäädä liian heiveröiseksi488 ja araksi, toinen taas on runnonut ja heikentänyt ruumiinjäseniään liian kovalla työllä. Kukapa siis olisi kyllin varovainen ja kaikin puolin oikealla tavalla huolehtisi ruumiistaan? On siis kohtuullista ottaa vastuu päälleen, tunnustaa virheensä ja pyytää nöyrästi anteeksiantoa, Jeesuksen tähden.
Näin huonosti ovat siis tilimme Jumalan edessä tämän käskyn kohdalla ruumiimme suhteen, mutta vastatkaa minulle myös siitä, miten te, hyvät kuulijani, olette huolehtineet sielustanne? Pitkä, vaikkei mitenkään ilahduttava kokemus on riittävästi vakuuttanut minut siitä, että aivan liian harva kykenee jotenkin selkeästi vastaamaan tähän kysymykseen. Suurimmalla osalla ei ole pienintäkään käsitystä omasta sielustaan huolehtimisesta ja ne, jotka haluavat selviytyä asiasta ovelimmin, myöntävät että täytyyhän ihmisen hankkia auttavat tiedot kristinopista ja elää kunnollisesti, mutta he ajattelevat itsestään niin kuin lainoppinut nuorukainen, jota Vapahtaja muistutti muiden muassa tämän viidennen käskyn pitämisestä ja joka sanoi: Kaikkia niitä olen noudattanut, mitä vielä puuttuu? Matt. 19:20. Mutta onko heidän sielunsa elänyt Jumalassa tai ei, jatkuuko tämä elämä tai milloin ja miten se on menetetty, millä keinoilla tätä elämää tulee hoivata, voimistaa489 ja kasvattaa ja ovatko he näitä keinoja käyttäneet vai eivät, näihin kysymyksiin ei meidän kristikunnassamme voi juurikaan odottaa vastauksia. Tästä voidaan selkeästi päätellä, miten vähän suurin osa ihmisistä on huolehtinut sielunsa yhteydestä Jumalan kanssa ja miten ankara vastuu heillä on edessään siitä, että he sokeudessaan ja varmuudessaan ovat turmelleet ikuisen hyvänsä. Kavahtakaa siis, oi kuulijani, ja alkakaa huolestuneina ja pelokkaina kysellä: voi! Mitä minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?16 Matt. 19:16. Ja noudattakaa sitten kerrankin Herran nimessä teidän kalliin Vapahtajanne siunattua neuvoa: Kilvoitelkaa siitä, että voitte, vilpittömässä katumuksessa, elävässä uskossa ja teidän armahtajaanne Jeesusta lämpimästi rakastaen tulla hänen yhteyteensä ja päästä sisään ahtaasta ovesta17 Luuk. 13:24.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kuudes saarna käskyistä, § 13
Seuraava jakso: Kuudes saarna käskyistä, § 15
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: