Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Rautaruukkien siirtäminen

Muistio rautaruukkien siirtämisestä

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Eriävä mielipide

Kun korkea-arvoinen vuorideputaatio käsitteli vasarapajojen tai ahjojen1 siirtämistä Bergslagenin2 sisällä tai sen ulkopuolelle ja päätti suositella valtakunnan korkea-arvoisille säädyille sellaisiin siirtoihin myöntymistä tietyin ehdoin, pidätin itselläni oikeuden saada tuoda tätä tärkeää asiaa koskevat eriävät ajatukseni valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen täys­istuntoihin. Korkea-arvoisen vuorideputaation ehdotuksessa asetukseksi3 tässä asiassa ei lain tarkoitus varsinaisesti toteudu, ja on siten vaarana, että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt eivät saa riittävästi tilaisuuksia niiden syiden tutkimiseksi, jotka ovat voineet saada korkea-arvoisen deputaa­tion myöntymään tällaisiin taontaoikeuksien siirtoihin. Siksi olen arvellut velvollisuuteni vaativan, että ensin huomautan eräistä asioista, jotka korkea-arvoisen deputaation ehdotuksessa näyttävät edellyttävän valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen huomiota, ja sitten esitän ne syyt, jotka ovat johtaneet minut olemaan eri mieltä deputaation kanssa tässä asiassa.

1) Johdannossa deputaatio on pitänyt tätä ehdotusta ainoastaan taonta­oikeuden ja vasaraveron4 siirtoja koskevien säädösten tarkennuksena tai selvennyksenä. Minun tietääkseni niistä ei kuitenkaan ole aiemmin säädetty mitään asetuksia, vaan jokaisen, joka on halunnut siirtää ahjon tai vasaran, on asianmukaisten katselmusten ym. jälkeen täytynyt hankkia erioikeus korkea-arvoiselta kuninkaallisen vuorikollegiolta.

Pykälien 1 ja 2 kohdalla on huomautettava, että Bergslagen5 niiden myötä saa eräänlaisen poissulkevan privilegion suhteessa valtakunnan muihin maakuntiin: kukaan ei saa muuttaa sinne, mutta se joka haluaa, voi siirtää sieltä vasaralaitoksensa ja ahjonsa. Tällä tulee vääjäämättä olemaan se vaikutus, että ruukkitoiminta pesiytyy yhä enemmän muihin maakuntiin ja muuttaa ne vuorikunniksi6, mikä vahingoittaa maataloutta ja muita elinkeinoja.

Kolmannessa pykälässä myönnetään ahjojen ja vasaralaitosten Bergs­lagenin ulkopuolelle tapahtuvien siirtojen yhteyteen vapaus siirtää useampien ahjojen käyttämättä jäänyt taontakiintiö7 uudelle vasaralaitokselle. Täten kuninkaallinen majesteetti ja kruunu tulisivat pitkäksi aikaa menettämään laillisen vasaraveronsa uusien vasaralaitosten ja ahjojen osalta, koska niissä taotun kankiraudan määrä kirjattaisiin tämän kiintiön täyttämiseen.

Pykälässä neljä myönnetään epäsuorasti lupa vasaralaitoksen tai ahjon Bergslagenista siirtämisen yhteydessä tietyissä tapauksissa säilyttää siirretyn vasaran taontaoikeus vanhassa ruukissa. Täten voi tapahtua tunnetusti vahingollista taontakiintiön ylitystä tai vasaroiden ja ahjojen lisäystä Bergslagenin ulkopuolisissa ruukeissa ilman että taonta vastaavasti vähenisi sen sisällä.

Viides pykälä antaa selvästi luvan siirtää todellisuudessa käytössä olevien ahjo- ja vasararakennusten lisäksi myös ne, joita ei ole hylätty kelpaamattomina tai jotka viimeksi kuluneiden kokonaisen 20 vuoden aikana eivät täysin ole olleet pois käytöstä. Täten tullaan perustamaan useampia vasaralaitoksia kuin mitä nyt todellisuudessa on toiminnassa, vaikka on vaarana, että perusteet niiden erikoisoikeuksille olisivat vähemmän oikeita ja pysyviä.

Pykälä kuusi: vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta antaa rälssivapautta sille taonnalle, joka siirretään perintömaalta rälssimaalle, jos ei oteta huomioon sitä, että sen tarpeisiin suurimmaksi osaksi voidaan käyttää perintö­metsiä.8

Lopuksi en keksi mitään syytä sille, miksi 7. pykälän mukaan vuorimiesten9 vasaroiden ja ahjojen siirron pitäisi olla sillä tavalla enemmän rajattua kuin muiden ruukinomistajien, että heidän siirtovapautensa tulisi riippumaan kuninkaallisen vuorikollegion harkinnasta. Kuitenkin on kiistatta niin, että ruukinpatruunat voivat harjoittaa väärinkäytöksiä ja vilppiä yhtä hyvin kuin vuorimiehetkin. Siksi näyttää siltä, että molemmat ovat samanlaisissa tapauksissa oikeutettuja nauttimaan yhdenmukaisista oikeuksista.

Näiden erityisten huomautusten lisäksi, jotka olen ehdotuksen osalta katsonut tarpeellisiksi tehdä, aion nyt lähemmin lausua näkemykseni pääasiasta.

Tällaisen asetuksen tarkoituksen on epäilemättä oltava niin kutsuttujen jalompien laitosten10 säilyttäminen, takkiraudan valmistuksen edistäminen ja ruukkien alaisten metsien säästäminen Bergslagenin alueella. Mutta on tarpeen lähemmin tutkia, saavutetaanko tämä näin vai ei. Korkea-arvoinen deputaatio sallii tässä kaksinkertaisen ruukkien siirron, osin Bergslagenin sisällä ja osin sen ulkopuolelle. Mitä ensiksi mainittuun tulee, mainitaan kolmannen pykälän lopussa, että kun ruukinomistajalla on kaksi tai useampia vasaralaitoksia, joiden alueet rajoittuvat toisiinsa tai jotka hankkivat yhdessä hiilensä samoista metsistä, niin silloin sallitaan se, että hän jonkin laitoksensa tuotannolla täyttää sen vajeen, joka muilla laitoksilla on syntynyt suhteessa vasaraveron mukaiseen täyteen taontaoikeuteen. Koska tällaisia laitoksia on lähinnä Bergslagenin alueella, seuraa tästä vääjäämättä, että tällainen taontaoikeuden siirto johtaa juuri Bergslagenin metsien runsaampaan käyttöön kuin muutoin tapahtuisi. Ja koska jalompien laitosten läheisyydessä, sekä Bergslagenin alueella että sen ulkopuolella, sijaitsevien metsien haltija myös tämän suunnitellun asetuksen jälkeen säilyttää omistusoikeutensa, on selvää että säästettiin metsää tai ei, niin se ei kuitenkaan ole jalommille laitoksille mitenkään hyödyksi. 7. pykälän mukaan se on nimittäin käytettävä takkiraudan valmistukseen.

Mutta vaarallisimmalta minusta tässä esityksessä on tuntunut vapaus siirtää vasaralaitoksia ja ahjoja Bergslagenista kaikille muille paikkakunnille, joissa on metsää, sekä myös yhdeltä paikkakunnalta toiselle.

Tämän asian ja sen seurausten paljastamiseksi täysin valtakunnan korkea-arvoisille säädyille minun on ensin huomautettava, että on erityisesti kolme pääasiallista perustetta, joiden mukaan kaikki vasarat ja ahjot ovat saaneet privilegionsa. Heti kun ne lakkaavat, on myös itse erioikeuden vääjäämättä päätyttävä.

Ensimmäinen on riittävä puuhiilen saanti, joko omista metsistä tai ympäröivien tilojen viljelijöiltä ja metsänomistajilta, jotka jollain tavoin ovat ottaneet tehtäväkseen toimittaa laitokselle sen tarvitseman hiilen ja joita ei ole osoitettu muille laitoksille.

Toinen on takkiraudan saatavuus, joko omista kaivoksista tai tietyistä tätä tarkoitusta varten osoitetuista vuorimiesten hyteistä tai kruunun kymmenystakkiraudasta11.

Kolmas on riittävä vesiputous, jolla laitosta voi pyörittää.

Ennen kuin nyt kukaan on voinut saada privilegioita yhden tai useamman vasaran perustamiseksi, on kaikki nämä olosuhteet laillisesti tutkittu ja todettu niiden tulevaisuudessa olevan varmasti riittävät tietyn kankirautamäärän taontaa varten. Tämän jälkeen kyseiselle laitokselle on asetettu tietty määrä vasaraveroa.

Jos nyt jokin näistä edellytyksistä puuttuu, niin on selvää, että sellaisen laitoksen omistaja on joko hankkinut privilegion väärin perustein tai kuluneena aikana merkittävästi ylittänyt taontakiintiönsä. Jälkimmäinen on aiheuttanut kruunulle huomattavaa tulojen menetystä. Tätä on pidettävä hyvin todennäköisenä, sillä sitä ei ole voitu valvoa muualla kuin tapulikaupunkien vaaoilla12, jonne tuodun raudan lisäksi huomattavia eriä vuosittaisesta taonnasta on voitu luovuttaa kotimaan tarpeisiin.

Onpa näistä mahdollisuuksista toteutunut kumpi tahansa, koska jommankumman on täytynyt tapahtua, kun käyttämättä jäänyttä taontakiintiötä ei moneen vuoteen ole pystytty täyttämään tai ruukki on kokonaan pysähtynyt, niin ruukinomistajan on oikeuden mukaan menetettävä privilegionsa, jonka hän on joko perusteetta saanut tai jota hän on laittomasti hyödyntänyt. Ruukin haltija ei myöskään saa mitään suurempia oikeuksia siitä, että hallintaoikeus tulee hänelle neljän tai viiden käden kautta, sillä kauppahintaa ei koskaan ole maksettu ruukkiin liittyvien etujen mukaisesti, eikä ainakaan sen mukaan mitä esitetyssä asetuksessa sellaisten privilegioiden haltijoille tultaisiin lisäksi myöntämään.

Nyt on siis osoitettu, että ruukkien privilegiot perustuvat yksinomaan kyseisellä laitoksella oleviin etuihin, jotka eivät muodostu mistään henkilökohtaisista oikeuksista, joita voi siirtää paikasta toiseen niin, että samalla privilegiolla ensin perustettaisiin vasara Bergslagenissa13 ja sitten Pohjanmaalla tai Länsipohjassa ja lopuksi eteläisimmässä Suomessa. Se voidaan perustaa ainoastaan sille paikalle, jolle privilegio on myönnetty. Käynee siis myös selvästi ilmi, miten oikeudenmukaista ruukin siirtäminen on: kyse on itse asiassa vain siitä, että se joka kerran on hankkinut itselleen ruukkiomaisuuden ja käyttänyt loppuun metsänsä yhdellä paikkakunnalla, saa oikeuden tehdä samoin toisella paikkakunnalla. Tai hän voi huomattavalla rahasummalla myydä toiselle tämän privilegion, jota itse on rikkonut tai jonka on tehnyt tarpeettomaksi sillä paikalla, jolle se on myönnetty. Ilmaistakseni vielä selvemmin käsitykseni totean, että ruukinomistajat saavat tämän esitetyn asetuksen kautta uuden privilegion. Sen perusteella he voivat ilman sen enempiä lupia perustaa kankirauta­pajoja Bergslagenin ulkopuolelle minne tahansa valtakunnassa heti, kun ovat ehtineet hävittää metsän sillä paikalla, jolle kuninkaallisen vuorikollegion privilegio oli annettu, ja ehtineet hankkia toiselta paikkakunnalta jotain maaomaisuutta. Siten he sulkevat valtakunnan muut alamaiset oikeuden ulkopuolelle, oikeuden jonka jokaisen tulisi saada laillisesti hankkia, ja johon sen, joka kyseistä oikeutta on käyttänyt väärin, kaiken kohtuuden mukaan tulisi olla vähiten oikeutettu. En ole kuitenkaan asettunut deputaation kanssa eriävälle kannalle tässä asiassa pelkästään tämän kohtuuttomuuden takia. Tämän suunnitelman seuraukset ovat mielestäni koko valtakunnan kannalta yleisesti ottaen erittäin vaarallisia, ja siksi ne näyttävät ansaitsevan valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen mitä herkimmän huomion.

Jokaisella ruukkitoiminnan harjoittajalla on ruukkinsa alaisuudessa suurempi tai pienempi määrä tiloja, jotka ovat joko suoraan sen alaisuudessa tai joiden sopimusten ja privilegioiden nojalla tulee toimittaa sille sysiä ja päivätöitä. Kun nyt vasaraoikeus siirretään toiselle kaukana sijaitsevalle paikkakunnalle ja sysien valmistus vanhalla paikalla käy tarpeettomaksi, voi ruukinomistaja pian muuttaa kyseisen oikeuden joksikin muuksi. Ruukkien tavanomaisten etuoikeuksien tukemana hän voi tehdä lähes yhtä suuria aluevaltauksia uudella paikalla menettämättä mitään vanhalla paikalla. Mainitsin tarkoituksella etuoikeudet, sillä niiden avulla ruukin haltijalla on lupa lunastaa kaikki ruukkiin rajoittuvat kruununtilat. Sen lisäksi hänestä tulee kruunun oikeuden todellinen haltija, koska hän voi huutaa itselleen kaikki perintötilat, jotka myydään perintöoikeuden ulkopuolisille. Lisäksi hän löytää useita keinoja, joilla saa vastattavakseen ruukkiinsa rajoittuvien tilojen kruunulle rahassa maksettavat verot, jotka hän kuitenkin itse kantaa rahvaalta luontaistuotteina tai muuttaa ne hiiliveroksi14 tai päivätöiksi, näiden arvon vähäiseksi laskien.

Kun ruukinomistaja täten on hankkinut hallintaansa suuren maaomaisuuden ja laajat oikeudet, hyödyntänyt ja haaskannut niillä sijaitsevat metsät, heikentänyt ympäröivää maaseutua ja häätänyt maihinsa rajoittuvien kruununtilojen asukkaat laillisilta asuinsijoiltaan, niin korkea-arvoisen vuorideputaation esityksen mukaan hänelle avautuu mahdollisuus siirtää vasaransa ja ahjonsa kolmannelle paikkakunnalle ja kuitenkin säilyttää kaiken minkä hän tällä tavoin on saanut haltuunsa.

Jos siis 20 tai 30 rautatehdasta tällä tavoin siirrettäisiin Bergslagenista muille paikkakunnille, ja sitten taas jonkin ajan kuluttua jälleen muutettaisiin niiltä uusille paikoille, niin tiettyjä Bergslagenille myönnettyjä privilegioita käytettäisiin ympäri koko valtakunnan ja valtakunnan maa- ja muu omaisuus päätyisi jonkin ajan kuluttua ruukinpatruunoiden käsiin.

Näiden epäkohtien lisäksi ei myöskään tule ohittaa sitä menetystä, joka kruunulle aiheutuisi käyttämättä jääneen taontakiintiön siirrosta, kun ruukinomistajat korkea-arvoisen deputaation ehdotuksen mukaisesti saisivat kuroa umpeen, eli toisin sanoen takoa vanhassa ruukissa aiheutetun kiin­tiön vajauksen suorittamatta vähäisintäkään maksua. Tähän heillä ei kuitenkaan uudella vasaralla ole pienintäkään oikeutta. Jos sitä vastoin joku muu voisi laillisesti saada oikeuden perustaa rautatehtaan samalle paikalle, olisi kruunulla oikeus vasaraveroon koko taonnan osalta.

Tästä kaikesta johtuen en voi muuta kuin nöyrästi kehottaa valtakunnan korkea-arvoisia säätyjä olla kannattamatta tätä ehdotusta, johon käsitykseni mukaan liittyy useita yhteiselle edullemme vaarallisia seurauksia. Se kiitettävä huoli yhteisestä hyvästä, joka kannustaa valtakunnan korkea-arvoisia säätyjä, ei voi koskaan sallia, että tietyt kansalaiset saavat ulottaa tietyn, vain yhdelle paikkakunnalle myönnetyn privilegion kattamaan koko valtakunnan, ja raivata tietä erioikeuksilla käytävälle kaupalle niitä varten, joiden väärinkäytösten takia tulisi ne jo menettää.

Baltzar Freitag15

Tukholma, maaliskuun 10. päivänä 1766.

Suom. Veli-Matti Pussinen


  1. Vasarapajoilla ja ahjoilla tarkoitetaan laitoksia, joissa raaka- eli takkirauta jalostettiin taontakelpoiseksi kankiraudaksi.
  2. Kirjoituksen kohteena olevassa asetusehdotuksessa käytetään juridista termiä bergslag, vuori­kunta, jolla tarkoitetaan tietyn alueen vuorityön harjoittajien muodostamaa korporatiivista yhteisöä. Vuorikuntia oli eri puolella valtakuntaa, myös Suomessa. Chydenius sen sijaan käyttää termiä Bergslagen, jolla yleensä tarkoitetaan laajaa aluetta Keski-Ruotsissa, jossa kaivostoiminta on ollut vuosisatojen ajan erityisen merkittävää. Mahdollisesti Chydenius ei tiedostanut käsitteiden eroa tai ei välittänyt siitä, koska haluaa keskittyä tässä yleisesti Bergs­lagenin oletettuun valta-asemaan muuhun valtakuntaan ja muihin elinkeinoihin nähden. Suomennoksessa on noudatettu Chydeniuksen käytäntöä; en bergslag esiintyy yhden kerran, ja se on tällöin käännetty ”vuorikunta”.
  3. vuorideputaation ehdotuksessa asetukseksi: Viitataan asiakirjaan Riksens ständers bergs deputations betänkande angående smidesflyttningar, maaliskuu 1766, Bergsdeputationen, Protokoll och expeditioner 1766, R 3307, fol. 1458r–1459r, Frihetstidens utskottshandlingar, SRA. Asetusesitys oli lyöty lukkoon pöytäkirjantarkastuksessa 19.2.1766.
  4. Vasarapajat suorittivat veroa niille asetetusta vuotuisesta taontakiintiöstä.
  5. Tässä Bergslagen tarkoittaa selkeästi maantieteellistä aluetta.
  6. alkutekstissä en bergslag
  7. ruukinomistajalle oli privilegioissa määritelty tietty taontakiintiö
  8. Kustakin tuotetusta 100 kippunnasta kankirautaa maksettiin yksi kippunta ns. vasaraveroa. Kuitenkin rälssimaalla voitiin tuottaa 115 kippuntaa, ilman että vero nousi (frälsefrihet). Asetusehdotuksen mukaan vasaralaitoksen siirtäminen vero- eli perintömaalta rälssimaalle toisi myöskin tämän veroedun, ei tosin suuremman tuotantokiintiön muodossa, vaan 15 %:n veronalennuksena. Project til förordning angående smidesflyttningar, § 6, Bergsdeputationen, Protokoll och expeditioner 1766, R 3307, fol. 1464v–1465r, Frihetstidens utskottshandlingar, SRA.
  9. Vuorimiehet (bergsmän), jotka yleensä kuuluivat talonpoikaiseen väestöön, vastasivat malmin louhimisesta ja takkiraudan valmistuksesta tietyn vuorikunnan alueella. Joissakin tapauksissa vuorimiehillä oli myös oikeus valmistaa kankirautaa vasaralaitoksissaan.
  10. Jalommilla laitoksilla tarkoitettiin erityisesti kaivoksia ja sulattoja, joista saatiin jalometalleja eli kultaa ja hopeaa, mutta tähän ryhmään voitiin laskea kaikkien rautaa arvokkaampien metallien (esim. kupari, lyijy, tina ja elohopea) tuotanto.
  11. Takkiraudan tuottajat (vuorimiehet) maksoivat kruunulle korvauksena louhintaoikeudestaan kymmenyksiä, joka suoritettiin tiettynä osuutena tuotannosta (tiondejärn). Kruunu myi näin kokoamansa kymmenysraudan yleensä huutokaupalla ruukinomistajille.
  12. tapulikaupunkien vaaoilla: Rautakonttorin kustakin rautakippunnasta perimä maksu kannettiin tapulikaupungeissa, mistä johtuen siellä tapahtuvien punnituksien avulla voitiin periaatteessa kontrolloida ruukkien sallittujen tuotantokiintiöiden täyttymistä.
  13. Tässä Bergslagen tarkoittaa selkeästi maantieteellistä aluetta.
  14. ruukkialueilla kannettu vero, joka oli osa maakirjaveroa ja suoritettiin alunperin puuhiilinä
  15. Baltzar Freitagin osuudesta ks. kommentti

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: