Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Neljäs saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Neljäs saarna käskyistä, § 6

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 6

Tässä esitetyn perusteella rakkaat kuulijani näkevät selvästi, mikä ajankohta Jumalan palvomiseen on hänen Vanhan testamentin säädöksensä mukaan käytettävä, siis meidän lauantaiksi kutsumamme viikon seitsemäs päivä, ja mihin tämä käsky perustuu. Nyt järjestelmällisyys vaatii meitä selvittämään, miten tämä päivä on meillä kristityillä vaihtunut sunnuntaiksi. Miten me siis olemme Vanhan testamentin Israelin lasten yleisesti viettämän lauantain sijaan päätyneet pyhittämään viikon ensimmäisen päivän, ja voidaanko tällaista muutosta pitää jumalallisena vai ei. Mitä nyt ensinnäkin itse vaihdokseen tulee, niin sekä apostolien kirjoituksista että Uuden testamentin varhaisimmasta kirkkohistoriasta näemme tämän vaihdoksen tapahtuneen vähitellen, ja lopulta se on tullut kristillisessä seurakunnassa vallitsevaksi. Kun Jeesuksen uskolliset todistajat ja ystävät, jotka hänen kuollessaan heikkouskoisuutensa vuoksi kadottivat kaiken toivon Mestarinsa valtakunnasta maan päällä, saivat täyden varmuuden siitä, että heidän pitkänäperjantaina ristillä surmattu rakas Jeesuksensa oli sen jälkeisenä sunnuntaina, kolmantena päivänä, noussut kuolleista ja saanut suurenmoisen voiton kuolemasta ja paholaisesta, he eivät voineet olla pitämättä tämän voiton ja ilon päivää erittäin merkittävänä. Tämän muiston he halusivat säilyttää itsellään ja siirtää sen jälkipolville kaikin mahdollisin tavoin. Näin sunnuntaista tuli heille koko viikon tärkein päivä ja sitä alettiin kutsua Herran päiväksi, jona uskovat kokoontuivat. Aivan aluksi he epäilemättä rohkaisivat toisiaan hartaudenharjoituksin, keskusteluin ja kertomuksin Kristuksen ylösnousemuksesta ja siitä, minkä autuuden se heille lupasi. Sen jälkeen tämä heidän hartautensa luontevasti johdatti heitä tarkastelemaan Jumalan sanaa laajemminkin, käymään muitakin tärkeitä keskusteluja ja harjoittamaan hurskautta. Jeesuksen oppilaat eivät olleet juutalaisia kohtaan tunnetun pelon vuoksi yhdessä koolla kaipaamaansa Mestaria suremassa vain hänen ylösnousemuspäivänään pääsiäisenä, vaan luemme evankelista Johannekselta, että myös kahdeksan päivää sen jälkeen, seuraavana sunnuntaina he olivat koolla rohkaisemassa toisiaan Joh. 20:26. Juutalaisten helluntaijuhla osui nyt myös sunnuntaille, ja silloin uskovien kerrotaan jälleen olleen yhdessä koolla Ap. t. 2:1. Apostolien tekojen 20. luvussa Luukas kertoo, että apostoli Paavali piti sapattina uskoville saarnan Troaksessa, jossa he olivat kokoontuneet yhteen nauttiakseen Herran pyhää ehtoollista Ap. t. 20:7. Tämä kohta pitäisi oikeammin kääntää siten,1 että se tapahtui ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä eli viikon ensimmäisenä päivänä, joka oli sunnuntai, sillä näin sitä päivää nimittävät pyhät evankelistat Kristuksen ylösnousemuksesta kertoessaan. Ja kun apostoli Paavali pyysi Korintin uskovia keräämään kolehdin Jerusalemin köyhille, hän määräsi sen tapahtuvaksi ensimmäisenä sapattina 1. Kor. 16:2, mikä myös olisi parempi kääntää ensimmäiseksi sapatin jälkeiseksi päiväksi, joka oli sunnuntai. Tästä nähdään, että kristittyjen kokous oli ollut vasta tuona päivänä. Ja siitä, mitä evankelista Johannes kirjoitti ilmestyksissään paljon myöhemmin, voimme nähdä, että tuo päivä oli jo silloin saanut kristittyjen parissa nimen Herran päivä Ilm. 1:10, joka meidän ruotsinnoksessamme on sunnuntai. Varhaisimmat uskovat, jotka olivat lähtöisin juutalaisista seurakunnista, tosin aluksi kieltämättä viettivät myös juutalaisten sapattia, joka oli lauantaina. Tämä osin siksi, että niinä päivinä he tavoittivat enemmän juutalaisia, ja osin siksi, etteivät he toimisi liian jyrkästi vastoin juutalaisen seurakunnan tapoja. Emme silti voi mistään nähdä apostolien kehottaneen heitä sitä viettämään. Paavali päinvastoin vapautti kolossalaiset kaikista omantunnon kahleista tässä asiassa sanomalla: Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä Kol. 2:16–17. Tämä tarkoittaa selvästi juutalaisten sapattia eli lauantaita, koska seuraavaan säkeen mukaan ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa, siis Kristuksen. Huomaammekin erään ensimmäisistä kirkkoisistä kirjoittaneen kuulijoilleen: teidän ei pidä enää viettää sapattia, siis juutalaisten sapattia, vaan elää Herran päivää (Ignatioksen2 kirje magnesialaisille), minkä eräs toinen kirkkoisä taas selittää näin: kysymys on siitä, että luovutaan synnistä ja eletään niin, että sen kautta kirkastetaan Kristuksen ylösnousemusta (Klemens Aleksandrialainen3). Jopa tuon ajan pakanalliset historiankirjoittajatkin vakuuttavat, että kristityillä oli tapana kokoontua varhain tietyn viikonpäivän aamuna ylistämään Kristusta, jota he palvoivat Jumalana (Plinius, 10. kirja, kirje 974).


  1. Tämä kohta pitäisi oikeammin kääntää siten: Vuoden 1703 ruotsinkielisessä Raamatussa sanotaan tämän tapahtuneen ”sapattina” (På en Sabbath). Chydenius korjaa tämän käännösvirheen.
  2. Ignatios Antiokialainen, marttyyri, Antiokian kolmas piispa ja perimätiedon mukaan yksi apostolisista isistä
  3. Klemens Aleksandrialainen: Titus Flavius Clemens, kreikkalainen teologi ja filosofi
  4. Plinius, 10. kirja, kirje 97: Viitataan Plinius nuoremman (Gaius Plinius Caecilius Secundus) teokseen Epistulae (”Kirjeet”).

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: